DMZ - Pohjois-Korean rajalla

Etelä-Koreassa vierailijan tulee ehdottomasti käydä DMZ alueella. DMZ tarkoittaa Demilitarisoitua aluetta. Eli pohjoisen ja etelän välissä on molemmin puolin noin kahden kilometrin sotilaallinen alue, joka on varmasti yksi maailman vartioiduimpia rajoja. Pohjois- ja Etelä-Koreahan ovat vielä sodassa keskenään. Virallista rauhansopimusta maat eivät ole koskaan kirjoittaneet. Käynnissä on vain aselepo, joka allekirjoitettiin koreansodan päättyessä. Etelä ja pohjoinen ovat nahistelleet keskenään aselevon solmimisenkin jälkeen ja vuonna 2010 sota oli todella lähellä. Tällä hetkellä maiden välit ovat jälleen kireät. 

Rajalle on Seoulista vain noin tunnin matka. Pohjois-Korean on siis vain viidenkymmenen kilometrin päässä Seoulista, joten ei varmaan ole mikään ihme, että sotilaalliset varotoimet ja vartiotornit jatkuvat lähes Seoulin kaupungin rajalle asti. 

DMZ alueelle ei ole mahdollista tehdä omatoimimatkoja vaan retkelle pitää mennä jonkun ryhmän mukana. Saimme järjestettyä retken äidin ja isän hotellin kautta. Otimme puolenpäivän retken ja heräsimme aamulla aikaisin lähteäksemme retkelle. Hotellivirkailija oli vahingossa kirjoittanut lappuihimme että meidän pitää olla valmiina kello 7.15. Noh, lopulta selvisikin että meidän täytyi olla valmiina vasta kello 8.15. Minä joka olin herännyt jo kello 6.00 ja kävellyt äidin ja isän hotellille jo ennen seitsemää olin erittäin iloinen kuullessani tämän. Menimme siis vielä tunniksi nukkumaan ja palasimme aulaan kahdeksan jälkeen.

Bussi oli melkein täynnä. Bussissa meiltä kaikilta otettiin nimet, kansallisuudet ja passinnumerot. Rajalla ollaan tarkkana siitä ketkä käyvät DMZ alueella ja matkalla oli myös passintarkastus.

Tavallaan oli aika hermostuttavaa että heti Seoulin kaupungin loputtua Han joen ympärilleni ilmestyi piikkilanka aidat valonheittimet ja vartiotornit. Han joki ei missään vaiheessa mene Pohjois-Korean puolelle, mutta eräs Pohjois-Koreasta tuleva joki liittyy Han jokeen ja joet laskevat yhdessä mereen. Virta ei siis vie Seouliin päin, mutta silti on mahdollista, että vakoojat tai salamurhaajat pyrkisivät kaupunkiin joen kautta. Näin kävi vuosia sitten, kun Pohjois-Korea lähetti salamurhaaja joukon, jonka tehtävänä oli vallata sininentalo (presidentin virkahuone). Tehtävä kuitenkin epäonnistui ja tämän seurauksena Etelä-Korea alkoi vahtia jokea oikein kunnolla. 

Ei tarvinnut matkustaa pitkää matkaa kun jo näki ensimmäisen pilkahduksen Pohjois-Koreasta. Se näkyi hetkellisesti joen toisella puolella. DMZ aluetta lähestyttäessä kuljimme muutaman sillan näköisen betonimöhkäleen ali. Opas kertoi että ne eivät ehkä näytä vaarallisilta, mutta ne ovat täynnä dynamiittia. Tie jota ajoimme vie suoraan Pohjois-Koreaan, joten tie täytyy olla mahdollisuus katkaista, jos Pohjois-Korea päättää yhtäkkiä hyökätä. Tämän vuoksi tie on täynnä siltoja, jotka voidaan sitten romahduttaa tientukoksi ja näin ostaa hieman lisää aikaa. Rajalle oli mielenkiintoista mennä, koska siinä todella huomasi kuinka lähellä Pohjois-Korea on ja kuinka todellinen sen uhka on. Kukaan ei usko että Pohjois-Korean oikeasti olisi hyökkäämässä lähiaikoina (vaikka eihän siitä yhdestä hihhulista koskaan tidä), mutta sen uhka on todellinen ja en ole koskaan ollut sellaisessa paikassa. Samalla mietinkin että on tämässäkin hauskan päivän resepti: ”Mitäs tänään tehtäisiin?” ”Mitäs jos lähdetään kiikaroimaan Pohjois-Koreaa” ”Joo, kuulostaa hauskalta. Eiköhän lähdetä!”

Tästä passin tarkastukseen ja sillan yli DMZ alueelle

Aikataulu oli todella tiukka ja oppaamme antoi meille myös tiukat ohjeet siitä mitä saamme ja mitä emme saa tehdä. Pohjois-Koreaan johtava tie jatkui suoraan, mutta me käännyimme tieltä pois. Rajamuodollisuuksien jälkeen olimme vihdoin DMZ alueella. Sotilaita oli paljon ja teiden reunat olivat täynnä esteitä ja piikkimattoja, jotka voidaan tarvittaessa nopeasti vierittää tielle ja sulkea tie kokonaan. Pysähdyimme ensimmäisenä  Pohjois-Korean tunnelihankepaikkaan. En osaa antaa sille parempaakaan nimeä. Pohjois-Korean suunnitelma oli aikoinaan kaivaa maanalaisilla tunneleilla tiensä Seouliin. Tunneleita suunnitellut Pohjois-Korealainen insinööri kuitenkin pakeni Pohjois-Koreasta Etekä-Korean puolelle ja auttoi etelää paikallistamaan pohjoisen tunnelit. Tunneleita oli tekeillä monta kymmentä, mutta etelä löysi niitä neljä. Tunneleiden päämääränä oli Seoul ja tarkoituksena oli tehdä suuryllätyshyökkäys Seouliin. Tämä hanke kuitenkin kariutui, kun etelä sai tiedon tunneleista. Pohjoinen oli maalannut kultaista maalia tunneleiden seiniin. Tämä tehtiin sen vuoksi, että jos etelä sattuukin löytämään tunnelit, pohjoinen voi aina sanoa, että ne ovat vanhoja kultakaivoksia jotka ovat olleet jo vuosia hylättyinä. Harmi vain että oli kohtuullisen helppo selvittää että tunneleissa ei ollut kultaa ja että seinissä oleva ”kulta” oli maalia. Nyt ollaan kohtuullisen varmoja, että pohjoinen ei enää kaiva tunneleita. Nykyaikaisilla menetelmillä, niistä todennäköisesti saataisiin nopeasti tietoa.

Pääsimme käymään yhdessä tunnelissa. Ensin kävelimme monta sataa metriä alas tunneliin. Sen jälkeen tutkimme tunnelia selkä kyyryssä ja sitten vielä kiipesimme takaisin maanpinnalle. Tuli kyllä päivän lenkki tehtyä. Tunnelissa ei saanut ottaa valokuvia, joten en oikein voi näyttää miltä siellä näytti.

Seuraava kohteemme oli näkötorni, josta pääsimme kiikaroimaan Pohjois-Korean puolelle. Keli oli hieman sumuinen, mutta kyllä sinne silti yllättävän hyvin näkyi. Oli todella helppo nähdä missä meni todellinen raja. Etelän puolella oli paljon puita, mutta heti kun pohjoisen puoli alkoi, puut loppuivat kokonaan. Meidän puolellamme näkyi Etelä-Korean lippu ja toisella puolella lepatti Pohjois-Korean lippu. En nähnyt yhtäkään pohjoisen sotilasta, mutta näin kyllä silti ihan tarpeeksi pohjoista. Opas kertoi, että aina kun on maiden välit ovat oikein kireät, näkötorni suljetaan yleisöltä. ”Me näemme heidät, joten myös he näkevät meidät”. Ajatus ei tuntunut erityisen mukavalta. Varsinkin kun tuntuu että Pohjois-Korea vihaa USA:ta kaikista eniten. Täällä ollessani minulta kysytään aina ensimmäisenä, että olenko amerikkalainen ja ehkä minä näytän hieman stereotyyppiseltä amerikkalaiselta. Tämän vuoksi ei tuntunut hirveän mukavalta olla ”se amerikkalaisen näköinen tyyppi” Pohjois-Korean tarkkailevan silmän alla.

Siellä se Pohjois-Korea näkyy. Näkötornissa oli raja minkä takaa vain oli mahdollista ottaa kuvia. Tämän vuoksi tämä kuva on parasta mihin pystyi

  

Viimeinen etappi oli juna-asema. Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välit olivat kohtuullisen hyvät 2000-luvua alussa. Etelä-Koreasta pääsi tekemään retkiä pohjoiseen ja etelä rakensi muutamia tehtaita pohjoisen puolelle. Suurin hanke oli ehdottomasti junarata, joka yhdistäisi Etelä-Korean Venäjään ja Eurooppaan. Pohjois-Korea oli jo antanut suostumuksensa siihen, että junarata saataisiin rakentaa ja että pohjois-korean läpi voitaisiin kuljettaa tavaroita ja ihmisiä. Tämä olisi helpottanut huomattavasti Etelä-Korean ulkomaankauppaa ja nopeuttanut tavaran kuljetusta. Kaikki tämä kuitenkin kariutui vuonna 2008 (muistaakseni) kun pohjois-korealainen sotilas ampui yhden etelä-korealaisen turistin, joka oli vahingossa harhaillut kielettylle alueelle. Tämä oli myös aikaa kun etelä-korean hallitus muutti politiikkaansa ja suhteet pohjoiseen kylmenivät kohtuullisen tehokkaasti. Junarata ehdittiin kuitenkin jo rakentaa ja nyt tämä ihan uusi junarata on täysin autio ja käyttämätön. 

Jaahas, otetaanko juna kohti Pohjois-Korean pääkaupunkia?

200km ja sitten olet Pohjois-Korean pääkaupungissa

Meillä oli vain puolen päivän DMZ kierros ja se oli ihan riittävä. Kuulimme paljo mielenkiintoista tietoa Pohjoisen ja Etelän väleistä ja myös hieman tämän hetken tilanteesta. Jos tulet Souliin, kannattaa ehdottomasti käydä rajalla. Puolipäivää oli mielestäni ihan riittävä reissu, mutta jos haluat vielä kattavamman kierroksen, voit myös valita koko päivän retken.

Nyt on sitten nähty hieman Pohjois-Koreaakin. :D

Ewha Womans University

Tänään oli taas niin upea päivä että päätimme hieman tutkia Ewhan yliopistoaluetta, joka on ihan tuossa kävelymatkan päässä. Ewha womans universityn kampus alue on iso ja sen ympärillä on myös kiinnostavia ostoskatuja. 

 
Sumu on kadonnut ja Seoul on jälleen täynnä lämpöä ja aurinkoa. Toivottavasti samanlainen ilma jatkuu koko viikon, koska todennäköisesti tulemme vanhempieni kanssa viettämään suurimman osan ajasta ulkona nähtävyyksiä kiertäen. Tuntuu myös että kukat vaihtuivat puiden lehtiin aivan muutaman päivän aikana. Yhtäkkiä onkin kesä.

Ei meidän koulun alueella vain tältä näyttänyt

Ewha Womans University on nimenä tuttu, koska näin sen muutamaan otteeseen Tampereen Ammattikorkeakoulun kansainvälisenvaihdon kohdelistoilla. Jos joku nyt miettii Seouliin lähtemistä voin ainakin sanoa, että päällisin puolin kampusalue ja koulu olivat todella upeita. Kampusalueesta suurin osa oli rakennettu todella eurooppalaiseen tyyliin ja hetkellisesti tuntuikin aivan kuin olisi ollut Isossa-Britanniassa. Koulun alue näytti myös siltä että tänne ei varmasti pääse opiskelemaan ihan halvalla hinnalla. Vaikka koulun nimi on womans university, koulussa voi opiskella myös miehet. Valtaosa oppilaista taitaa kuitenkin olla naisia.

 

Kyllä minä voisin täällä koulua käydä!

 Kampus alueella oli valtava puoliksi maanalla oleva oleskelu/opikelutila. Täältä löytyy koulun kahvio, muutamia kauppoja ja joitain luokkahuoneita. Kuva ei oikein näytä sitä kuinka valtava tuo rakennelma oli. Ehkä nuo pienet pisteet tuolla käytävän toisessa päässä näyttävät kuinka kaukana nuo ihmiset oikesti ovat.

 

Yliopistoalue oli valtava ja sen viihtyvyyteen oli jälleen pistetty todella paljon ajatusta. 

Olen muutenkin todella yllättynyt siitä kuinka paljon Seoul panostaa kaupungin viihtyvyyteen. Ennen kun tulin tänne luin joka paikasta, että Seoul ei ole kaunis kaupunki. Se on rakennettu nopeaan tahtiin ja sen ulkonäköön ei ole ollenkaan panostettu. Siksi tulin Seouliin hieman sillä mielentilalla, että tämä kaupunki ei ole kaunis. Kuitenkin jo muutaman päivän täällä olo ajan jälkeen hämmentelin, miten ihmiset voivat sanoa että Seoul on ruma kaupunki. Mielestäni Seoul on todella viihtyisä ja kaunis kaupunki (kyllä niitä rupuisia paikkojakin varmasti on, mutta en vain itse ole törmännyt niihin). Seoulissa on paljon puistoja, ostoskeskuksia ja yleisiä paikkoja, jotka on tehty ihan vain siinä tarkoituksessa että ihmiset voivat viettää aikaa ulkona ja nauttia hieman rauhallisemmasta menosta. Seoulissa on paljon ihmisiä, joten tälläiset alueet ovat viihtyvyyden kannalta aivan ehdottomia.

Minusta on todella mukavaa, kun pitkän kävelyn jälkeen voit vain napata jotain pientä purtavaa katukeittiöstä ja mennä istuskelemaan viihtyisään ja kohtuullisen rauhalliseen puistoon. Seoul on jättänyt tilaa puistoille ja oleskelu alueille, eikä ole väkisin rakentanut kaupunkia täyteen valtavia pilvenpiirtäjiä ja vuorannut joka paikkaa betonilla. Monissa paikoissa on taideteoksia, suihkulähteitä ja kauniita kukkaistutuksia. Ehkä se johtuu siitä että olen maalta kotoisin, mutta tarvitsen ympärilleni hieman luontoa.

Viihtyvyyteen vaikuttaa suurelta osin myös se että Seoul on todella siisti kaupunki. Kaupungilla kävellessä vastaan ei tule roskia, mikä on erittäin outoa koska roska-astioiden löytäminen on ajoittain hieman haastavaa. Seoulissa jopa yleiset vessat ovat todella siistejä.

Ewha Womans universityn kampus alue oli todella hienon näköinen ja koulun ympäristö oli myös erittäin viihtyisää. Kannattaa siis harkita Ewhan yliopistoa yhdeksi vaihto-opiskelupaikaksi, jos olet aikeissa lähteä aasiaan suuntaan.

Tässä vain tälläinen pikainen päivitys. Huomenna äiti ja isä saapuvat Seouliin ja pääsen jälleen oikein turisteilemaan heidän kansaan ja kiertämään kaikki Seoulin nähtävyydet. :D

Mansikoita, keikkalippuja ja levyjä

Aika menee todella nopeasti. Tälläviikolla on ensimmäisen kielikurssin viimeiset tunnit ja sen jälkeen meillä on vähän päälle viikon loma. Olen myös pian ollut täällä jo yhden kokonaisen kuukauden. Ylihuomenna saan myös vieraita suomesta kun äiti ja isä tulevat Seouliin. JEIJ!

Viimeviikon alkuviikko täällä oli hieman masentava ja se johtui suurimmaksi osaksi säästä. Joka päivä oli sumuista ja ilmanlaatu oli todella heikkoa. Heikko ilmanlaatu heikensi myös oloa ja siksi tuntui aivan kuin olisi ollut koko alkuviikon kipeänä. Nyt on kuitenkin satanut, taivas on kirkas ja aurinko paistaa, joten taas on hyvä olo. 

Viimeviikon torstaina lähdimme koulumme kanssa pienimuotoiselle luokkaretkelle Seoulin ulkopuolelle.  Ilma oli edelleen aika sumuinen, mutta huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä Incheonissa ollessamme. Matkamme tarkoituksena oli mennä poimimaan mansikoita ja valmistamaan mansikkahilloa. Oli mukava nähdä hieman kaupungin ulkopuolista elämää ja hieman enemmän korealaista luontoa. Korea on todella vuoristoista, joten laakeita peltomaisemia ei ainakaan tällä retkellä näkynyt. Pidän kovasti korealaisesta vuorimaisemasta, ehkä juuri sen vuoksi että se poikkeaa erittäin paljon suomalaisesta tasaisesta maastosta (missä on sitten taas ihan oma viehätyksensä).

Puolet meidän luokkalaisista

 

Mukaan retkelle lähti oppilaita kaikista ryhmistä. Omassa ryhmässäni valtaosa on aasialaisia, jotka eivät osaa englantia. Tämän vuoksi on todella vaikea jutella heidän kanssaan. Monet heistä ovat myös niin ujoja että näyttävät melkein säikähtävän kun yrität puhua heille. Onneksi rinnakkaisluokilla on paljon muita länsimaalaisia, jotka osaavat puhua englantia. Meillä oli todella hauska päivä. Emme myöskään olleet ainoita, jotka olivat luokkaretkellä. Mansikoiden poimimispaikka oli täynnä noin viisivuotiaita lapsia, jotka katsoivat meitä aivan hämillään. Eräs poika katsoi meitä yksi kerrallaan samalla kun hän kulki ohitsemme. Minun kohdallani hän osoitti minua sormellaan ja huusi kovaan ääneen koreaksi ”AMERIKKALAINEN!”. Sanoin hänelle nopeasti että en ollut amerikkalainen vaan olin suomalainen. Poika näytti todella hämmentyneeltä ja jatkoi matkaansa hokien nyt ”suomalainen? suomalainen?”. Hän oli todella suloinen ja opettajamme sanoikin että näille lapsille kaikki aasialaiset ovat korealaisia ja kaikki länsimaalaiset ovat amerikkalaisia. Poika parka ei varmasti ikinä elämässään ole kuullut mainittavankaan suomea ja hämmensin häntä suotta heittämällä ilmoille jonkun ihmeellisen maan, joka hänen mielestään kuulosti varmaan ihan keksityltä. :D

Luokkaretki oli mukavaa vaihtelua luokassa istumiselle ja matkalla saimme harjoitella myös hieman koreankielen käyttämistä. 

Hankin tällä viikolla liput kesäkuun 7.päivänä järjestettävään Dream Concertiin. Dream Concert järjestetään Seoulissa joka kevät ja siellä on yleensä todella mahtavat korealaiset esiintyjät. Tänä vuonna konsertissa esiintyy 22 korealaista bändiä, joista suurin osa on bändejä joista todella pidän. Kaikista innostunein olen siitä että saan nähdä EXO:n ja Girls Generationin livenä. Heti perään tulee muut mahtavat bändit kuten Beast (jonka olen nähnyt kyllä jo kerran Istanbulin Music Bank konsertissa 2013), 4 Minute, B1A4, U-Kiss, A-Pink, Girls Day, T-ara, GOT7, Block B, Vixx, BTOB jne… Konsertista tulee todennäköisesti aivan mahtava. Olen erittäin iloinen että mietin tarkoin lähtöpäivääni kun olin varaamassa lentolippujani Japaniin. Tiesin jo matkalle lähtiessäni että minun täytyy käydä kesäkuun alussa Japanin puolella, että saan jälleen koreaan palattuani 90 päivän viisumittoman oleskeluoikeuden. Ajattelin että ehkä on paras lähteä sunnuntaina (8.6), koska jos viikonloppuna sattuu olemaan joku konsertti, se on todennäköisesti lauantaina. Minulla kävi valtava tuuri, koska olisin potkinut itseäni päähän jos olisin ollut japanissa juuri Dream Concertin aikaan.

Yritän myös ahkerasti päästä ensikuussa Seoulissa järjestettävään EXO:n ensimmäiseen suureen konserttiin. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. SM Entertainment (EXO:n levy-yhtiö) myy lippuja vain korealaisilla sivuilla, joista lippuja voi ostaa vain jos on korealainen sosiaaliturvatunnus ja korealainen luottokortti. Saman tien oli siis selvää, että en voisi itse ostaa lippuja. Minulla ei myöskään ole vielä korealaista kaveria joka olisi minulle niin läheinen että kehtaisin pyytä häntä ostamaan liput puolestani. Löysin kuitenkin korealaisen lippujenosto palvelun, joka pyrkii ostamaan lippuja ulkomaalaisille, jotka eivät itse voi ostaa lippuja. Annoin siis heille toimeksiannon ja jäin odottamaan jännityksellä saisivatko he hankittua minulle lipun. EXO on tällä hetkellä korean ylivoimaisesti suosituin bändi ja sen huomaa kaikessa. Yritin katsoa EXO:n markkinointikeikkaa netistä, mutta ihmispaljouden vuoksi sivusto oli kaatuneena koko keikan ajan. Sama kävi myös kun keikkaliput tuli myyntiin. EXO:n 30 000 keikkalippua varattiin alle kahdessa sekunnissa ja tämä johti koko lipunmyyntisivuston kaatumiseen. En ollut siis lainkaan yllättynyt kun ostopalvelusta ilmoitettiin että ensimmäisellä yrittämällä lippua ei irronnut. Heillä on kuitenkin muutama ässä hihassa ja toivon että he pystyvät vielä jotain kautta hankkimaan minulle lipun konserttiin.

Toivon todella, että joku muukin bändi pitäisi vielä konsertin täällä olo aikanani. Japanissa olisi muutama konsertti johon voisin yrittää hankkia lippuja, mutta jälleen tämä on täysin mahdotonta ulkomaalaiselle joka ei puhu japania lainkaan. Kun olen itse japanissa, lippujen hankkiminen voi onnistuakin (vaikka se on edelleen aika epätodennäköistä). Toivo kuitenkin elää että pääsisin ainakin B.A.P:n japanin konserttiin.

B.A.P:sta puheen ollen. Sunnuntaina annoin vihdoin itselleni luvan mennä levykauppaan ostoksille. Olen käynyt levykaupassa jo muutaman kerran, mutta en ole ostanut sieltä mitään. Sunnuntaina kuitenkin päätin että eiköhän sitä voi jo pikkuhiljaa alkaa ostella levyjä. Olen kuitenkin muuten elänyt nämä ensimmäiset viikot kohtuullisen säästeleväisesti. Vietin levykaupassa varmasti yli tunnin kun kävin läpi kaikki levyt joita haluaisin ostaa. Ennen kassalle menoa jouduin kuitenkin tekemään vielä muutaman kipeän karsinnan. Lopulta mukaan lähti viisi levyä viidelläkymmenellä eurolla. Ei lainkaan huono diili. Olin edellisenä iltana katsellut B.A.P:n konsertin, joten ei ollut yllätys että mukaani lähti B.A.P:n uusin levy Fist Sensibility ja viimevuonna julkaistu aivan mahtava minilevy One Shot. Mukaan lähti myös Mynamen kaksi levyä ja U-Kissin levy Neverland. Hyllyyn jäi vielä monia levyjä, jotka on kyllä pakko ostaa ennen kotiin paluuta.

P.S Venäläinen koulukaverini Julia oli sattumoisin nähnyt B.A.P:n pojat kadulla. Toivon niiiin hartaasti että minäkin sattuisin vain näkemään jonkun ketä todella fanitan. En todennäköisesti kuitenkaan haluaisi häiritä heitä, mutta olisihan se nyt hienoa että voisi sanoa jotain mitä esimerkiksi Julia kertoi minulle: "Himchan oli todella komea ilmestys ja hänellä oli aivan täydellinen iho!" :D ...on mullakin haaveet.