Nunnien Laakson ja Pico do Arieirion jälkeen lähdimme laskeutumaan vuorelta kohti Pohjois-saarta ja Santanan kaupunkia. Matkalla oli kehuttu luontokävelyreitti Ribeiro Frio. Olimme aluksi ajatelleet kävellä kyseisen reitin, mutta edellisten vuorten huipuille tekemämme kuntoilujen ja kävelyiden jälkeen emme enää jaksaneet lähteä kävelemään tätä reittiä. Sitä kuitenkin suositellaan monessa eri paikassa, joten jos olet siellä suunnalla kannattaa poiketa sinne pienelle kävelylle. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, koska polun alkupaikka ei ole erityisen näkyvästi merkitty ja jos räpäytät silmiäsi oikeassa kohdassa saatat missata sen koonaan.
Ajoimme matkalla Madeiran vanhimman metsän läpi ja se oli todella kauniin näköinen. Matkaopas oli aikaisemmin viikolla kuvaillut metsää Taru Sormusten Herrasta metsäksi ja siltä se todella näytti. Ihailimme metsää joka aika nopeasti vaihtuikin saaren pohjoispuolen jylhiin maisemiin.Minä olin koko matkan nenä kiinni ikkunassa ja heittelin ilmoille satunnaisia "uuh" ja "aah".
Reittimme vei Santanan kaupunkiin, joka on tunnettu olkikattoisista
perinteisistä taloistaan. Matkaoppaat antoivat ymmärtää, että kaupunki on
täynnä näitä perinteisiä asumuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että valtaosa
olkikattoisista rakennuksista on vain turisteille rakennetut mallitalot.
Satunnaisia asumuksiakin löytyi, mutta ei ollenkaan siinä määrin mitä joka
paikassa on annettu ymmärtää.
Santanassa on myös kaunis Rocha do Navion näköalapaikka ja kaapelivaunut. Emme menneet kaapelivaunulla,
mutta kävimme silti tasanteella ihailemassa maisemia. Näköalapaikalle mennään pientä tietä ja lopuksi täytyy kävellä pienet värikkäät portaat alas, että pääsee tälle upealle näköala paikalle. Paikka on hieman piilossa, joten kannattaa katsoa jo etukäteen kuinka sinne pääsee. Sattumalta tätä paikkaa tuskin löytää.
Ensimmäinen päivämme päättyi ajoreissuun saaren itärannikon
kautta takaisin Funchaliin. Palasimme saaren pohjoispuolelle vielä
seuraavanakin päivänä, joten pysytään siellä nyt vielä tämän kirjoituksen ajan.
Santanasta länteen päin mentäessä löytyy upea Cabo Aereo. Huipulle pääsee
ilmeisesti myös autolla, mutta tyydyimme ihailemaan komeaa vuorta sen juurella
olevasta kahvilasta.
São Cristóvão niminen kahvila löytyy huipun läntiseltä puolelta
ja on ehdottomasti paras paikka ihailla vieressä kohoavaa Cabo Aereoa. Me
pysähdyimme sinne vain kahville, mutta moni muu näytti pysähtyvän paikassa
lounaalla. Cabo Aereon huipulle kulkee patikkapolku, joka lähtee kohtuullisen
läheltä kahvilaa. Oli aika hurjannäköistä katsoa, kun ihmiset kiipesivät satoja
portaita ylös vuorelle. Oli hauskan näköistä, kun nuo värikkäät muurahaiset eli
tuulipukuiset retkeilijät kiersivät ja kaarsivat vuorenrinnettä ylös ja alas.
Jos jatkat matkaasi kohti saaren länsiosaa, sinulla on kaksi
reittivaihtoehtoa. Joko moottoritie, joka oikaisee vuoren läpi tai kiemurteleva
rantatie, jolta aukeaa hieno näkymä rantakallioille ja valtamerelle. Itse ajelimme
rantatietä, joka oli paikoittain niin huonossa kunnossa, että meidän piti
madella eteenpäin. Rantakalliot olivat pudotelleet vettä ja kiviä tielle, joten
paikoin oli aikamoinen urakka väistellä teräviä kivanlohkareita ajoradalla.
Ainoa oikeasti huono kohta oli rantatien pätkä Cabo Aereolta Ponta Delgadan välillä. Huom, Goole maps ei näytä tälle välille muuta vaihtoehtoa kuin rantatie, mutta vuoren sisällä kulkeva moottoritiekin löytyy Madeiran uusimmista tiekartoista.
Tämä pätkä kannattaa siis kulkea vuorensisäisen moottoritien kautta, muu matka
kannattaa ehdottomasti ajaa pientä rantatietä.
Saaren länsinurkasta löytyy Porto Monizin kaupunki, joka on
tunnettu suurista merivesialtaistaan. Madeira on keskellä valtamerta, joten
tuulinen sää ja kivikkoinen rannikko tekevät meressä uimisesta mahdotonta.
Tämän vuoksi Madeiralta löytyy monia merivesialtaita. Porto Monizin altaat ovat
saaren kuuluisimpia. Upean mustat kivet ja turkoosi vesi tekevät paikasta näkemisen
arvoisen. Kaupunki on todella pieni, eikä siellä ole altaiden ja upeiden rannikkomaisemien
lisäksi mitään erikoista nähtävää. Minä olin ihan haltioissani kaupungin akvaariosta,
joka näytti ulkoapäin isolta merenrantalinnakkeelta.
Saaren pohjoisosa on huomattavasti tuulisempi kuin saaren Etelä-osa,
eli jos olet lähellä rantaa, kannattaa varautua siihen, että valtavan aallokon
murtuminen saattaa heittää vettä pitkällekin rantaan. Täällä voi myös ajoittaintulla kylmä, joten varaa takki mukaan.
Me kuljimme saaren pohjoisosiin kahtena eri päivänä, joten
kokeilimme kaikkia kolmea keskeisintä reittiä saaren halki (yhtenä päivänä
kiersimme takaisin itärannikon kautta). Oikeastaan vain yksi niistä oli
hienoinen pettymys. Ajoimme toisen päivän aamuna Madalena Do Marista (ER209/ER110)
Porto Moniziin. Ajoimme suuren osan matkasta korkealla kylmässä sumussa ja hieman
huonokuntoisempia teitä. Aurinkoisella säällä täältäkin on varmasti ihan
hienoja näkymiä ja Porto Monizin lähestyessä maisemat kyllä paranivatkin. Mutta
tuo reitti ei ollut ollenkaan niin hieno kuin kaikki muut ajamamme reitit.
Laitan seuraavaan kirjoitukseen kartan ajamistamme reiteistä, joten se ehkä
hieman selventää ajoreittejämme näiden kahden päivän aikana.
