MADEIRA – Nunnien Laakso & Pico do Arieiro

Madeiralle ei kannata mennä vain viettämään aikaa Funchalissa. Madeiran ehdoton valtti on sen upea luonto. Jos olet varma omista ajotaidoistasi, kannattaa vuokrata auto pariksi päiväksi ja kiertää saaren upeita nähtävyyksiä. Moottoritiellä ei nyt mitään ihmeitä vaadita, mutta hieman pienemmät vuoristotiet vaativat jo hyvän ajotaidon. Isä toimi meidän reissukuskinamme. Hän ajaa päivittäin isoja kilometrejä, joten olimme erittäin hyvissä käsissä. Jos minä olisin ajanut, meillä olisi mennyt matkaan ainakin puolet pidempään. Minä olisin madellut puolet hitaampaa ja olisimme varmaan tarvinneet muutaman lisäpäivän saman reitin tutkimiseen. Isä ei hurjastele, mutta piti kuitenkin yllä hyvää tahtia. Minä olin meidän takapenkin jarruttelija, joka hoki vähän väliä, että ajetaan hiljempaa. Nopeutta noissa tilanteissa saattoi olla 20km/h eli eipä sitä paljon hiljempaa oltaisi päästy vuoren rinnettä ylös. Korkeat vuorenrinnetiet kyllä hirvittivät tasaisin väliajoin, mutta mikäs siinä on olla kyydissä, kun on hyvä kuski. Jos ajelu ei kiinnosta, saarella on valtava määrä erilaisia retkiä tarjoavia yrityksiä. Omalta hotellilta kannattaa kysyä lisätietoa, koska lähes jokainen Madeiralle matkaileva päätyy jollekin retkelle.

Kahden päivän autovuokra vakuutuksineen maksoi 80€. Madeira on pieni saari: 57km pitkä ja 22km leveä. Moottoritietä pitkin saarenympäri pääsee kohtuullisen nopeasti. Moottoritie kuitenkin kulkee valtaosan ajasta vuorensisäisissä tunneleissa, joten maisemien kannalta niillä ajelu on aika köyhää. Saari on täynnä pieniä mutkaisia vuoristoteitä, joilta ehtii hieman ihailla ohitse kiitäviä maisemia. Pienet tiet ovat todella mutkaisia, joten lyhyillekin matkoille kannattaa varata kunnolla aikaa. Moottoritiet ovat hyvä lisä saaren tieverkostoon ja nopeuttaa hotellille paluuta, jos pitkät ajomatkat alkavat väsyttää.

Curral Das Freiras - Nunnien laakso

Ensimmäisenä päivänä keskityimme saaren keski- ja itäosan tutkiskeluun. Suuntasimme ensimmäisenä Nunnien laaksoon. Nunnien laakso asutettiin 1500 – luvulla. Madeira merenrantakaupunki Funchal joutui tuohon aikaan säännöllisesti merirosvouksen kohteeksi ja näiden hyökkäysten seurauksena osa nunnista pakeni vuorten keskelle ja perusti sinne oman yhteisönsä. Aikoinaan laaksoon kulkeminen oli vaivalloinen urakka ja sen vuoksi laakson yhteisö eli lähes täysin eristyksistä muusta saaresta ja maailmalla kehittyneestä. 60-luvulla vuoren seinälle kaivettiin tie, joka helpotti kulkua laaksoon. Tie näyttää sen verran vaaralliselta, että sitä tuskin enään edes käytetään tai kunnostetaan. Vaikka pieni tie oli olemassa, kulku laaksoon ei silti ollut erityisen helppoa.

Nykyään tilanne on toinen, nunnien laakson on kohtuullisen helppo mennä. 2000-luvulla valmistuneen vuoren läpi kulkevan tunnelin ansiosta laaksoon on mahdollisuus ajaa omalla autolla. Tämä myös mahdollistaa pikaiset visiitit laaksossa. Me kävimme siellä aamukahvilla ja ihastelemassa upeita vuoria laakson reunoilla. Oli mielenkiintoista käydä ensin laakson pohjalla ja sitten ajaa huipulle ihailemaan laakson maisemia. Siinä sai todellisen käsityksen siitä kuinka korkealle laksoa ympäröivät vuoret nousevat. Ei ihme että tänne oli aikoinaan niin vaikea päästä.

Alhaalta katsottuna oli ihan mahdoton ajatus, että vuoren huipulle pääsi ajamaan vain muutamassa minuutissa. Alhaalla ollessa ei meinannut erottaa ihmisiä, jotka olivat ylhäällä näköalapaikalla ja ylhäältä katsottuna autotkin näyttivät muurahaisilta. Näköalapaikka oli myös sen verran korkealla, että oli ihan kunnollinen operaatio hivuttautua varovasti sen verran lähelle reunaa, että näki alas laaksoon. Korkeanpaikankammoiset ihmiset löytävät aina toisensa korkeiden näköalapaikkojen reunamilta. Tästä yleensä seuraa naurun ja kauhun täyteinen toistensa tsemppaus operaatio hivuttautua lähemmäs reunaa ja upeita maisemia.

Nunnien laakson näköalapaikalta lähti vuoria ylittävä tie kohti Madeiran toiseksi korkeinta vuorta Pico Do Arieiroa. Saaren korkeimmalle vuorelle pääsee vain patikoimalla ja kohtaamalla monia korkeanpaikankammoisen pahimpia pelkoja. Pico do Arieirolle pääsee omalla autolla, joten jos haluat ihailla vuorimaisemia ilman patikointia kannattaa suunnata autolla Pico do Arieiron huipulla olevalle näköala paikalle. Vuori on sen verran korkealla, että pilvisenä päivänä näkyvyys huipulta on aivan nollassa. Jos siis haluat nauttia näköaloista, kannattaa tarkistaa säätiedot ennen vuorelle suuntaamista.

Satunnainen retkeilijä toi hienon lisän maisemakuvaani

Meillä kävi tuuri. Paikalla oli satunnaista pilveä, mutta välillä eteen avautui todella upeita näkymiä. Minä vietin melkein tunnin ihaillen ja kuvaillen upeita maisemia jotka avautuivat joka suuntaan. Tämä oli ehdottomasti suosikkipaikkani koko saarella. Tämä oli myös hyvä paikka pysähtyä syömään jotain pientä ennen kun jatkoimme matkaa vuorilta alaspäin.

Retkemme jatkui tästä vielä eteenpäin, mutta jos laitan koko päivän ajelut yhteen kirjoitukseen se saattaa jatkua aika pitkälle. Eli matka jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. 

MADEIRA, PORTUGALI

Näkymiä parvekkeeltani Dorisol Mimosa hotellista

Vanhempani ilmoittivat syksyllä lähtevänsä helmikuussa kahdeksi viikoksi Madeiralle. Minä olin juuri palannut Rooman matkaltani ja olin jo aikaisemmin päättänyt lähteväni keväällä jonnekin reissuun. Mielessäni pyöri monia mahdollisia vaihtoehtoja. Kaikki ne olivat kuitenkin sellaisiin paikkoihin, joihin en ehkä niin mielelläni lähde yksin kuten Egypti, Jordania tai Marokko. En sano, etteikö näissä maissa voisi matkustaa yksin, mutta tällä kertaa kaipasin kevään reissulleni seuraa. Ystäväni eivät pystyneet lähtemään keväällä reissuun, joten Madeira alkoi tuntua erittäin varteenotettavalta vaihtoehdolta. Vanhempani olivat ehdottaneet, että tulisin käymään siellä samoihin aikoihin kuin he ovat siellä ja voisimme tutustua saareen yhdessä. Tämä oli myös heidän ensimmäinen kertansa Madeiralla.

Olen kuullut paljon hyvää Madeirasta, mutta monessa hyvässä arvostelussa nousee esiin Madeiran pinttynyt maine eläkeläisten lomakohteena. Ja moni saattaa nähdä sen jotenkin huonossa valossa. Oliko Madeira sitten täynnä eläkeläisiä? No täytyy myöntää, että vaikka olin reissussa hiihtolomaviikolla noin kaksi kolmasosa turisteista oli silti lähempänä eläkeikää kuin omaani. Jos haet nuorten suosimaa biletysmestaa, Madeira ei varmasti ole sinun paikkasi. Jos kuitenkin haluat lomaltasi rentoutumista ja kauniita maisemia, kannattaa suunnata Madeiralle. 

TAP Air Portugal

Lensin Madeiralle TAP air Portugal lentoyhtiöllä. En tiennyt yhtiöstä paljon mitään ennen lentoa, mutta oletin sen olevan yksi Euroopan monista halpalentoyhtiöistä. Expedian kautta hankkimani lennot olivat halvimmat mitä silloin oli tarjolla ja niiden hinnaksi tuli 345€, lentoon kuului välilasku Lissabonin lentokentällä. Lippuun ei kuulunut matkatavaroita, joten matkustin taas kahdeksan kilon käsimatkatavaroiden kera.

TAP yllätti minut todella positiivisesti. Lentokoneessa on kolme erilaista istumapaikkaa. Edessä olevilla paikoilla on eniten jalkatilaa ja viimeisessä penkissä on totuttu halpalentoyhtiöiden "polvet edessä olevan istuimen selkänojaan porautuneet, loppumatkasta lähes tunnottomat jalat" kokonen pienen pieni väli. Valtaosa koneen paikoista on normaalihintaisia eli riippuu ihan omasta tuurista, saatko kunnolla jalkatilaa vai ei. Jos haluat maksaa istumapaikan valinnasta voit varmistaa ison jalkatilan lennollesi. Olin menomatkalla koneen keskivaiheilla ja sain onnekseni hyvän jalkatilan. Kone ei ollut ollenkaan täynnä ja kolmen hengen penkkirivissä istui järjestäen vai kaksi ihmistä. Välilaskun jälkeen jouduin koneen viimeiseen penkkiin, mutta onneksi lento oli sen verran lyhyempi, ettei pieni jalkatila ehtinyt käydä tukalaksi.

TAP myös tarjoaa jokaisella lennollaan jonkunlaisen aterian ja ilmaisia virvokkeita. Halpalentoyhtiöillä viime aikoina lentäneenä tämä tuntui todelliselta luksukselta. Lentoyhtiö ei myöskään ollut ihan supertarkka käsimatkatavaroiden painon suhteen. Laukun koon suhteen tarkkuutta kyllä löytyi. Kannattaa tarkistaa, että laukku on varmasti virallisten käsimatkatavaroiden mittojen sisällä.

Laskeutuminen Madeiralle oli aika mielenkiintoinen kokemus. Saari on tuulisella Atlantin valtamerellä ja sen lentokenttä on rakennettu aivan vuorenseinämän viereen (Madeiralla tasainen maasto on lähes olemattomissa). Siinä sitten laskeuduttiin tuulen heitellessä konetta sivuille, ylös ja alas. En pelkää lentämistä, mutta ilmakuopat ja koneen heittelyt saavat minut helposti hieman hermostuneeksi. Muutaman huokaisun ja jännityshetken jälkeen pääsimme laskeutumaan turvallisesti Madeiran saarelle. Kun pääsimme maahan, kaikki koneessa taputtivat suoritukselle. En muistakaan koska olisin viimeksi ollut koneessa, jossa taputettiin laskeutumiselle. 

Sainkin kuulla isältäni pari päivää myöhemmin, että Madeiran lentokenttä on yksi maailman vaarallisimmista lentokentistä (TOP 10). Sinne laskeutumiseen vaaditaan aika hyvää taitoa, koska tuuli voi helposti heittää koneen pois laskeutumislinjaltaan ja siiven ja vuoren välissä on kohtuullisen pieni väli. Olen erittäin onnellinen, että sain kuulla tämän mielenkiintoisen faktan vasta laskeutumisen jälkeen. Olisin varmasti ollut huomattavasti hermostuneempi, jos olisin tiennyt sen laskeutumisen yhteydessä. Olen siis pahoillani, jos olet juuri suunnittelemassa matkaa Madeiralle ja tämä kyseinen fakta ei aikaisemmin ollut jo tiedossasi. 

Jos hotellisi sijaitsee Funchalin ympäristössä kannattaa sinne matkustaa lentokenttäbussilla. Lentokenttä bussit kulkevat puolentunnin – tunnin välein ja se maksaa vain 5€ suunta. Funchalin keskustaan pääsee myös taksilla, mutta siitä saa pulittaa huomattavasti suuremman summan, hinta kulkee siinä 30-40 euron välillä.

Vanhempieni hotelli oli Pestana Gardens Hotel

Asuin hotellissa nimeltä Dorisol Mimosa. Hotellilta oli upeat maisemat Funchalin keskustaan ja sitä ympäröiville vuorille. Kuten jo sanoin, Madeira on mäkinen/vuorinen saari, joten kannattaa varautua pieneen tai ajoittain hieman isompaankin porrasjumppaan. Oman hotellini upeat näkymät varmistivat sen, että sinne sai kiivetä. Vaihtoehtona oli joko todella jyrkkä autokaista tai sen vierellä kulkevat portaat. Hotellin portilta oli noin 157 porrasta hotellin vastaanotolle. Portaat tulivat siis tutuksi viikon aikana. Tuli ihan viimekesän Dubrovnik mieleen (vaikka se kaupunki kyllä vei portaiden määrän ihan omalle tasolleen). Hotelli oli hyvä. Upeat maisemat ja hyvä sänky olivat oikeastaan ainoat asiat joita tarvitsin ja noista kahdesta hieno maisemakin oli vain bonusta. Hotellille kuului hyvin vieressä pauhaava liikenne, mutta tämänkin tilanteen sai ratkaistua hyvillä korvatulpilla.

Funchal on viihtyisä kaupunki. Kaupunki on täynnä kauniita kukkia, puistoja ja kävelyreittejä. Ravintoloita löytyy myös vähän joka lähtöön. Suurin ravintolakeskittymä löytyy vanhasta kaupungista ja sen kapeilta kujilta. Kadun varrella olevat asuntojen ovet ovat pieniä taideteoksia jotka tuovat ihanaa väriä kaupungin kaduille. Rannasta lähtee myös kaapelihissi, joka kulkee viereiselle Monten kukkulalle. Täältä on hienot näkymät kaupungille. 

Urheilumaailman kuuluisin portugalilainen Christiano Ronaldo on kotoisin Madeiran saarelta ja hänen naamansa näkemiseltä ei voi välttyä. Kaupungista löytyy Ronaldo museo ja sen ulkopuolella seisoo iso Ronaldon patsas. Patsas ei mielestäni erityisesti näyttänyt Ronaldolta, mutta huvitusta se kyllä hieman herätti. Patsaan tekijälle on selvästi ollut tärkeää, että myös Ronaldon varustus pääsee oikeuksiinsa, valitettavasti tämän seurauksena materiaali ei ollut riittänyt tekemään oikeutta myös patsaan takapuolelle. Tämä oli kommentti, jonka kuuli myös muiden patsaalla vierailevien suusta. No kaikilla patsaan tekijöillä on oma näkemyksensä kuvaamistaan henkilöistä ja siitä mitkä puolet kannattaa tuoda esille XD

Ensimmäiset päivät Madeiralla kului kaupungilla kävellen ja rentoutuen. Madeiran lomalla ei kuitenkaan kannata pysyä vain yhdessä paikassa, vaan kannattaa ehdottomasti vuokrata auto ja lähteä tutkia saaren muita osia. Automatkailusta lisää seuraavassa kirjoituksessa.