MADEIRA – Nunnien Laakso & Pico do Arieiro

Madeiralle ei kannata mennä vain viettämään aikaa Funchalissa. Madeiran ehdoton valtti on sen upea luonto. Jos olet varma omista ajotaidoistasi, kannattaa vuokrata auto pariksi päiväksi ja kiertää saaren upeita nähtävyyksiä. Moottoritiellä ei nyt mitään ihmeitä vaadita, mutta hieman pienemmät vuoristotiet vaativat jo hyvän ajotaidon. Isä toimi meidän reissukuskinamme. Hän ajaa päivittäin isoja kilometrejä, joten olimme erittäin hyvissä käsissä. Jos minä olisin ajanut, meillä olisi mennyt matkaan ainakin puolet pidempään. Minä olisin madellut puolet hitaampaa ja olisimme varmaan tarvinneet muutaman lisäpäivän saman reitin tutkimiseen. Isä ei hurjastele, mutta piti kuitenkin yllä hyvää tahtia. Minä olin meidän takapenkin jarruttelija, joka hoki vähän väliä, että ajetaan hiljempaa. Nopeutta noissa tilanteissa saattoi olla 20km/h eli eipä sitä paljon hiljempaa oltaisi päästy vuoren rinnettä ylös. Korkeat vuorenrinnetiet kyllä hirvittivät tasaisin väliajoin, mutta mikäs siinä on olla kyydissä, kun on hyvä kuski. Jos ajelu ei kiinnosta, saarella on valtava määrä erilaisia retkiä tarjoavia yrityksiä. Omalta hotellilta kannattaa kysyä lisätietoa, koska lähes jokainen Madeiralle matkaileva päätyy jollekin retkelle.

Kahden päivän autovuokra vakuutuksineen maksoi 80€. Madeira on pieni saari: 57km pitkä ja 22km leveä. Moottoritietä pitkin saarenympäri pääsee kohtuullisen nopeasti. Moottoritie kuitenkin kulkee valtaosan ajasta vuorensisäisissä tunneleissa, joten maisemien kannalta niillä ajelu on aika köyhää. Saari on täynnä pieniä mutkaisia vuoristoteitä, joilta ehtii hieman ihailla ohitse kiitäviä maisemia. Pienet tiet ovat todella mutkaisia, joten lyhyillekin matkoille kannattaa varata kunnolla aikaa. Moottoritiet ovat hyvä lisä saaren tieverkostoon ja nopeuttaa hotellille paluuta, jos pitkät ajomatkat alkavat väsyttää.

Curral Das Freiras - Nunnien laakso

Ensimmäisenä päivänä keskityimme saaren keski- ja itäosan tutkiskeluun. Suuntasimme ensimmäisenä Nunnien laaksoon. Nunnien laakso asutettiin 1500 – luvulla. Madeira merenrantakaupunki Funchal joutui tuohon aikaan säännöllisesti merirosvouksen kohteeksi ja näiden hyökkäysten seurauksena osa nunnista pakeni vuorten keskelle ja perusti sinne oman yhteisönsä. Aikoinaan laaksoon kulkeminen oli vaivalloinen urakka ja sen vuoksi laakson yhteisö eli lähes täysin eristyksistä muusta saaresta ja maailmalla kehittyneestä. 60-luvulla vuoren seinälle kaivettiin tie, joka helpotti kulkua laaksoon. Tie näyttää sen verran vaaralliselta, että sitä tuskin enään edes käytetään tai kunnostetaan. Vaikka pieni tie oli olemassa, kulku laaksoon ei silti ollut erityisen helppoa.

Nykyään tilanne on toinen, nunnien laakson on kohtuullisen helppo mennä. 2000-luvulla valmistuneen vuoren läpi kulkevan tunnelin ansiosta laaksoon on mahdollisuus ajaa omalla autolla. Tämä myös mahdollistaa pikaiset visiitit laaksossa. Me kävimme siellä aamukahvilla ja ihastelemassa upeita vuoria laakson reunoilla. Oli mielenkiintoista käydä ensin laakson pohjalla ja sitten ajaa huipulle ihailemaan laakson maisemia. Siinä sai todellisen käsityksen siitä kuinka korkealle laksoa ympäröivät vuoret nousevat. Ei ihme että tänne oli aikoinaan niin vaikea päästä.

Alhaalta katsottuna oli ihan mahdoton ajatus, että vuoren huipulle pääsi ajamaan vain muutamassa minuutissa. Alhaalla ollessa ei meinannut erottaa ihmisiä, jotka olivat ylhäällä näköalapaikalla ja ylhäältä katsottuna autotkin näyttivät muurahaisilta. Näköalapaikka oli myös sen verran korkealla, että oli ihan kunnollinen operaatio hivuttautua varovasti sen verran lähelle reunaa, että näki alas laaksoon. Korkeanpaikankammoiset ihmiset löytävät aina toisensa korkeiden näköalapaikkojen reunamilta. Tästä yleensä seuraa naurun ja kauhun täyteinen toistensa tsemppaus operaatio hivuttautua lähemmäs reunaa ja upeita maisemia.

Nunnien laakson näköalapaikalta lähti vuoria ylittävä tie kohti Madeiran toiseksi korkeinta vuorta Pico Do Arieiroa. Saaren korkeimmalle vuorelle pääsee vain patikoimalla ja kohtaamalla monia korkeanpaikankammoisen pahimpia pelkoja. Pico do Arieirolle pääsee omalla autolla, joten jos haluat ihailla vuorimaisemia ilman patikointia kannattaa suunnata autolla Pico do Arieiron huipulla olevalle näköala paikalle. Vuori on sen verran korkealla, että pilvisenä päivänä näkyvyys huipulta on aivan nollassa. Jos siis haluat nauttia näköaloista, kannattaa tarkistaa säätiedot ennen vuorelle suuntaamista.

Satunnainen retkeilijä toi hienon lisän maisemakuvaani

Meillä kävi tuuri. Paikalla oli satunnaista pilveä, mutta välillä eteen avautui todella upeita näkymiä. Minä vietin melkein tunnin ihaillen ja kuvaillen upeita maisemia jotka avautuivat joka suuntaan. Tämä oli ehdottomasti suosikkipaikkani koko saarella. Tämä oli myös hyvä paikka pysähtyä syömään jotain pientä ennen kun jatkoimme matkaa vuorilta alaspäin.

Retkemme jatkui tästä vielä eteenpäin, mutta jos laitan koko päivän ajelut yhteen kirjoitukseen se saattaa jatkua aika pitkälle. Eli matka jatkuu seuraavassa kirjoituksessa.