Päivä Pariisissa ja muistoja edelliseltä vierailulta

 

Lensin Nizzaan vaihtolennolla Pariisin kautta. Menomatkalla jatkoin matkaani suoraa Nizzaan, mutta kotimatkalla päätin pysähtyä päiväksi Pariisiin. Olen vieraillut Pariisissa aikaisemminkin. Kävimme äidin kanssa pääsiäisreissulla Pariisissa vuonna 2004. Tämä reissu oli oikeastaan ensimmäinen kunnollinen kaupunkiloma, jonka tein. Olin käynyt Budapestissa muutamaa vuotta aikaisemmin koulunreissussa, mutta tältä matkalta ei ollut jäänyt mieleen paljoa muuta kuin kavereiden kanssa olemista. 2004 olin jo sen verran isompi, että osasin jo nauttia kaupunginkin antimista. 

Päiväni Pariisissa oli oikeastaan vanhojen jalanjälkien seuraamista. Joten käsittelen tässä kirjoituksessa molempia reissujani Pariisiin. Päivä on todella lyhyt aika viettää Pariisissa ja jos kaupungin haluaa oikeasti kokea niin kannattaa ehdottomasti varata reissuun muutama päivä. Lentoni Nizzasta laskeutui Pariisin lentoasemalle kello 11 aamupäivällä. Lentoni suomeen lähtisi vasta illalla 20.45, joten minulla oli hyvin aikaa kierrellä kaupungilla tai niin ainakin kuvittelin. Pariisin Charles de Gaullen lentokentältä löytyy matkatavara säilytys, joka on loistava apu päivämatkailijoille. Kukaan ei halua kiertää kaupunkia matkatavaroiden kera. Matkatavarasäilytyksessä ei ollut jonoa, joten sain nopeasti jätettyä laukkuni sinne ja pääsin hyppäämään keskustaan menevään junaan. Matka Notre Damen pysäkille kesti noin puolituntia.

 

Notre Dame keväällä 2004

Notre Dame huhtikuu 2022

Notre Dame oli paikka, jossa ehdottomasti halusin käydä. Ensimmäisellä kerrallani Pariisissa, Notre Dame oli mielessäni ihan ykköskohde. Sillä kerralla kiipesimme Notre Damessa kellotorniin katselemaan maisemia. Olin lapsena katsonut paljon Disneyn Notre Damen kellonsoittaja elokuvaa ja olen aina rakastanut elokuvan alkukappaletta Bells of Notre Dame. Oli upea käydä kellotornissa katselemassa maisemia ja fiilistellä elokuvan tunnelmaa. Notre Dame oli edelleen upea rakennus. Tällä kertaa en käynyt sisällä, enkä ole varma pääseekö sinne edes tällä hetkellä. Katedraalin valtavat rakennustyöt olivat surullinen muistutus muutaman vuoden takaisesta tulipalosta. On surullista ajatella, kuinka paljon historiaa tuhoutui niin nopeasti, onneksi rakennus on kuitenkin edelleen pystyssä ja se varmasti saadaan ajan kanssa korjattua entiseen loistoonsa.

 

Näkymä Norte Damen huipulta 2004

Notre Damen jälkeen lähdin kävelemään Seinen rantaa kohti Louvren taidemuseota. Kävimme äidin kanssa Louvren museossa 2004. Mieleeni on jäänyt valtavat turistimassat, upeat maalauksen ja se kuinka pieni Mona Lisan taulu oikeastaan olikaan. Mona Lisaa katsomaan pääsi vain jonottamalla ja minun perässäni kulki aasialainen turistiryhmä. Ryhmän johtaja käveli perässäni selkä minuun päin. Tämä tarkoitti, että hän ei katsonut lainaakaan mihin astui. Hän liikkui porukan mukana ja pysähtyi aina vasta sitten kun osui selkääni tai astui kantapäilleni. Mona Lisa on siis nähty aikaisemmalla kerralla, mutta se minkä työn takana sen näkeminen oli, en ole varma oliko se sen arvoista. Tällä kertaa kävelin vain Louvren pihan läpi, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen. Lasipyramidit kohoavat vanhojen rakennusten keskellä ja sopivat yhteen yllättävän hyvin.  

Louvrelta suuntasin kohti Eiffel tornia. Matka oli huomattavasti pidempi kuin olin olettanut ja vei odotettua enemmän aikaa. Tavoitteenani oli kävellä Pariisi läpi muutamassa tunnissa, mutta Eiffel tornille päästyäni huomasin, etten millään ehtisi kävellä kaikkialle, jonne halusin mennä. Joten metroon oli varmasti pakko hypätä jossain vaiheessa. Pysähdyin matkalla syömään pieneen kadunvarsiravintolaan. Pariisin parasta antia ovat ehdottomasti pienemmät sivukadut, jotka ovat täynnä viihtyisiä ravintoloita ja kauniita rakennuksia. Oli ihana istua kadunvarsiravintolassa ja nauttia kadun tarjoamasta tunnelmasta.

Eiffel tori oli edelleen hieno. Emme käyneet tornissa äidin kanssa aikaisemmalla reissulla, joten olin ajatellut käyväni siellä tällä kertaa. Aikaa oli kuitenkin rajoitetusta ja jonot olivat pitkät. Päätin siis jättää Eiffel tornin vierailun vielä mahdolliseen seuraavaan kertaani Pariisissa. Kauempaa puitosta katsottuna Eiffel torni oli hienoimmillaan. Tornin juurella pyöri varsinanen sirkus. Tornin ympäristö oli aivan täynnä kaiken mahdollisen rihkaman myyjää. En muista, että niin olisi ollut edellisellä kerralla. Ihmisiä oli valtavasti. Eiffel tornin juuri oli myös aidattu aika isolta alueelta, joten ihan tornin juurelle ei enää päässyt. Ihmishulina tornin juurella sai minua jatkamaan matkaani nopeammin kun olin ajatellut.

Tarkoituksenani oli kävellä seuraavaksi riemukaarelle, mutta kello kävi kovaa vauhtia ja tiesin että viimeinen kohteeni Sacré-Cœur oli paikka, jota en missään tapauksessa halua jättää väliin. Hyppäsin siis Eiffel tornilta metroon ja menin suoraan Montmartreen. Olin kuitenkin jo nähnyt riemukaaren ja Champs-Elysees ostoskadun aikaisemmalla reissullani. Viime riemukaarireissu jäikin elävästi mieleeni. Menimme äidin kanssa riemukaarelle ja sinne päästyämme huomasimme, että riemukaarta ympäröivät kadut oli aidattu ja sen sisälle päästäkseen täytyi kävellä läpi turvatarkastuksen. No me päätimme mennä turvatarkastuksen läpi ihan vain mielenkiinnosta. Pääsimme hyville paikoille aivan eturiviin. Kysyimme vieressämme olevalta naiselta, että mitä täällä tapahtui. Kadut oli suljettu ja kaikki selvästi odottivat jotain. Hän kertoi, että he odottavat Englannin Kuningatar Elisabethia, joka tulee pien laskemaan seppeleen Riemukaarelle. Eipä aikaakaan, kun autosaattue pyyhälsi paikalle ja Kuningatar Elisabeth nousi autostaan. Meillä kävi senkin puoleen hyvä tuuri, että olimme juuri sillä puolella missä näki kuningattaren kaikki liikkeet. Kuningatar saapui, laski seppeleen ja poistui. Vieläkin on hienoa ajatella, että olen nähnyt Kuningatar Elisabethin ihan livenä. Ajoitus ja tuuri oli kohdillaan.

Kuningatar Elisabeth Pariisin Riemukaarella 2004, kameran zoomit eivät olleet ihan sitä tasoa kuin nykypäivänä.

 

Jotain uutta tämä reissu kuitenkin sisälsi. Muutamia kuukausia ensimmäisen Pariisin matkani jälkeen näin elokuvan nimeltä Moulin Rouge. Elokuva on edelleen yksi suosikkielokuvistani ja minua harmitti, kun en ollut nähnyt punaista myllyä jo ensimmäisellä reissullani. Tällä kertaa tämä kuitenkin korjattiin. Moulin Rouge on lähellä Sacré-Cœuria, joten sen näki kätevästi matkalla. Myös tässä tapauksessa tyydyin vain ulkokuvaa. 

 

  

Sacré-Cœur eli helpommin sanottuna Pariisin valkoinen kirkko, oli ensimmäisellä reissullani suosikki paikkani koko Pariisissa. Oli ihanaa, kun siltä näkyi joka puolelle. Muistan katselleeni Eiffel tornin välkkyviä iltavaloja tämä kukkulan huipulta. Kukkulalle on aikamoinen kiipeäminen, mutta näköalat ovat sen arvoisia. Kukkulalle päästäni katselin hetken ympärilleni ja totesin ”oi voi, aika selvästi kultaa muistot”. Kukkula oli aivan tupaten täynnä porukka. Joka kulmalla oli joku, joka koitti myydä sinulle jotain ja maisemakuvan ottamista kirkolta täytyi melkein jonottaa. Hämmennyin kun kirkolta ei näkynytkään Eiffel tornia. Kaivelin mieltäni ja olin varma, että mielikuvani iltaisesta Pariisista ja Eiffel tornin välkkyvistä valoista ovat juuri tältä paikalta. Kukkula on kuitenkin laaja ja Eiffel torni näkymänkin löytää sieltä, jos kiertelee kukkulalla enemmän. Parhaat näkymät ovat tietenkin itse kirkon sisältä ja tornista, mutta siellä en käynyt tällä kertaa. 

 

Lähdin kirkolta hieman haikein mielin. Olin iloinen, että ensimmäinen kokemukseni Pariisista oli ollut jotenkin maaginen, koska tämä toinen kerta ei erityisemmin säväyttänyt. Pariisi on kaunis kaupunki ja tunnelma hitaasti kadulla vaeltelulle ja kupiloissa fiilistelyille ovat mitä parhaimmat. Mutta Pariisin turistikohteet ovat juuri sitä. Turistikohteita, joissa ei meinaa päästä liikkumaan, joka puolella on kohtuullisen päällekäyviä krääsänmyyjiä ja äänekkäitä turisteja, jotka koittavat saada sen täydellisen instagram-kuvan.  Nopea käynti jätti hieman hektisen kuvan, joten suosittelen Pariisin matkaajalle aikaa ja malttia. Katso paikkoja rauhassa. Älä lykkää kaikkea samalle päivälle ja nauti pikkukatujen tunnelmasta. Jos sinulla on enemmän aikaa, suosittelen myös päiväretkeä Versailles’n palatsiin kaupungin ulkopuolella. Tämä historiallinen paikka on todella näkemisen arvoinen. Kävimme siellä vuonna 2004, myös seinen iltaristeily kannattaa laittaa listalle.

Tämä loma, joka sisälsi Nizzan, Monacon ja Pariisin oli erittäin onnistunut. Sain nauttia omasta ajastani ja upeista kohteista. Matkailun kipinä nostaa jälleen päätään. Nyt kun tämä maailmanlaajuinen epidemia on saatu niin hyvin haltuun, kun sen nyt vaan voi saada, voi taas alkaa suunnitella matkailua.

Mitä seuraavaksi:

Seuraava reissuni onkin tulossa jo parin viikon päästä ja olen siitä todella innoissani. Pääsen jälleen käymään kahdessa uudessa valtiossa. Minulla on myös viikonloppureissu tulossa heinäkuun loppupuolella, joka sisältää joitain samoja teemoja tämän reissun kanssa. Suunnitelmissa olisi myös lähteä loppuvuodesta reissuun ystäväni Amandan kanssa. Vuoden päästä olisi myös tarkoitus ottaa vihdoin ensikosketus Pohjois-Amerikkaan. Paljon on suunnitelmia, mutta katsotaan nyt, miten kaikki saadaan järjestettyä. Patoutunut matkakuume pääsee tänä vuonna kunnolla valloilleen.  

Monaco - Miljonäärien leikkikenttä

  

Nizzasta on helppo tehdä päiväreissu maailman toiseksi pienimpään valtioon Monacoon (pienin on Vatikaani, jos joku jäi sitä pohtimaan). Voit joko hypätä bussiin ja paikallisjunaan. Juna tuntui itselleni luonnollisemmalta vaihtoehdolta, joten suuntasin aamulla kohti Nizzan juna-asemaa. Olin juuri edellisenä iltana katsellut Hercule Poirot elokuvan Sininen Juna, jossa ollaan ohimennen myös kyseisellä asemalla. Elokuvista tutut paikat ovatkin vahvasti tämä päivän teemana. 

 

Junamatka Monacoon kesti noin puoli tuntia ja junalippu maksoi 4,40€. Olin yllättynyt siitä, kuinka täyteen juna tuli. Meininki muistutti enemmän metroa kuin junaa. Kaikki istumapaikat olivat täynnä ja käytävä oli ääriään myöten täynnä. Menin junaan ensimmäisten joukossa, joten päädyin istumaan ikkunapaikalle vaunun keskiosaan. Olin jo hieman huolestunut siitä, miten ihmeessä pääsisin junasta ulos haluamallani asemalla. Onneksi valtaosa junassa matkustavista ihmisistä jäi pois Monacon pysäkillä, joten pois pääsy ei tuottanut ongelmia. 

 

Päätin suunnata ensimmäisenä Monacon kuuluisalle Monte Carlon Casinolle. Monte Carlon Casino on varmasti kaikille elokuvafaneille tuttu. Kasino on ollut näyttömänä monille kuuluisille elokuville. Kasino on näkynyt muun muassa kahdessa eri James Bond elokuvassa, Oceans Twelvessa ja teinielokuva Monte Carlossa. Näistä elokuvasta olen ehdottomasti katsonut viimeisintä eniten. Monaco on superrikaiden leikkikenttä ja se näkyy varsinkin satamassa ja kasinoiden läheisyydessä. Kasinon edessä oli parkissa paljon hienoja autoja ja ovimiehet skannasivat tarkasti, ketkä laskettiin sisään ja keitä ei. Minua ei päästetty sisälle, ulkonäköni huusi ehkä liikaa ”rahaton turisti”. Monaco kerää itselleen rikkaita asukkaita valtaosin siksi että se on yksi euroopan veroparatiisesta. Monaco pitää yllä veroparatiisiaan kasinoiden tuloilla, joihin ulkomaalaiset turistit tuovat rahojaan. Kasinot on tarkoitettu vain turisteille. Monacolaiset eivät saa itse käydä kasinoillaan pelaamassa ollenkaan.

 

Kuten Nizzassa, hyppäsin myös Monacossa Hop On Hop Off bussiin. Monaco oli myös kohtuullisen hiljainen tähän aikaan vuodesta. Huhtikuun alkupuoli on myös täällä sen verran sesongin ulkopuolella, että kaupunkia sai katsella ihan kaikessa rauhassa. Hop on Hop off bussi oli Monacossa hieman turha. Kaupunki on pieni ja kaikki omasta mielestäni näkemisen arvoinen oli kohtuullisen lähellä toisiaan. Monacon satama oli hieno paikka. Siellä sai todella nähdä miljoonien kelluvan, kun hulppeat huvijahdit komeilivat satamassa rintarinnan. Monaco on myös moottoriurheilun faneille tuttu, koska täällä järjestetään joka vuosi Formula 1 kisat. Kisat ovat kuukauden päästä, joten rataa rakennettiin satamassa jo kovaa vauhtia. Sisäinen F1 fanini oli aivan fiiliksissä, kun sain kävellä katsomoiden ympäröimällä kilparadalla. Minä olin juuri se idiootti, joka hyräili F1 teemaa ja päästi vähän väliä F1 auton ääniä ilmoille. Kuten sanoin, oli hyvä, ettei paikalla ollut paljon ketään muita turisteja, joten sain fiilistellä ihan vapaasti ilman että hauskuuttaisin muita ihmisiä ympärilläni. Oli myös hauska nähdä, että Monacon katurata todella kiertää lähes koko valtion. 

Viimeinen paikka, jossa kävin ja jossa vietin varmasti eniten aikaa oli Monacon linnakukkula. Kukkulalla oli nimensä mukaan Monacon linna. Monaco on kuningaskunta ja kansainvälisesti tunnettu varmasti sen vuoksi että Monacon kuninkaan äiti oli Hollywood näyttelijä Grace Kelly eli Ruhtinatar Grace. Hänen elämäntarinansa on kuin suoraan Hollywood elokuvasta ja varmasti sen vuoksi hän kiehtoo edelleen monia ihmisiä. Ruhtinatar Gracen patsas löytyy myös linnakukkulalta. Sieltä löytyy myös Monacon Katedraali, joka on toiminut sekä Monacon kuninkaalliset hääkirkkoja että heidän viimeisenä leposijanaan. 

 

Nizzan jälkeen olin hieman yllättynyt Monacosta. Olin jotenkin kuvitellut, että Monaco on upeita vanhoja taloja täynnä oleva kaunis kaupunki, mutta täytyy myöntää, että Monaco ei sykähdyttänyt. Kaupungissa on monia kauniita vanhoja rakennuksia, mutta ne jäävät valtaosin todella rumien ja korkeiden asuinkerrostalojen varjoon. Se ei toisaalta ole lainkaan yllättävää. Monaco on pieni, Hop on Hop off bussi kiersi periaatteessa koko valtion 40 minuutissa, pysähdysten kera. Maata ei ole, joten ainoa suunta rakentaa on ylöspäin. Monte Carlon Casino, satama ja linnakukkula ovat mielestäni ainoat näkemisen arvoiset paikat.  

 

Monacon näkee päivässä, siellä on ihan turha viettää enempää aikaa. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. Monacossa kannattaa ehdottomasti käydä, jos se matkan varrelle osuu. On todella mielenkiintoista nähdä niinkin pieni alue, jossa selvästi on rahaa ja se saa näkyä.

 

Keväinen viikonloppu Nizzassa

 

Matkapäiväni iltana simahdin jo kahdeksan aikaan illalla. Olin lähtenyt matkaan edellisenä yönä kello 2 ja en ollut nukkunut kunnolla oikein missään välissä matkaa. Otin molemmilla lennoilla puolen tunnin horroksen, mutta se oli aika lailla siinä. 12 tunnin yöunien jälkeen vedin verhot sivuun ja huomasin ilokseni, että minua tervehti sininen taivas ja auringonpaiste. Säätieto oli luvannut koko viikonlopuksi pilviä ja sadetta, mutta koko sinä aikana, kun olin Nizzassa en nähnyt sadetta lainkaan ja kuulin sateen ropinaa vain yhtenä yönä. 

 

 

Intoa täynnä heitin päälleni farkkutakin, jolle ei ole ollut kuuteen kuukauteen mitään käyttöä ja kävelin ovesta ulos. Pidin kaulahuivin mukana varmuuden vuoksi, koska vaikka auringossa oli ihan lämmin, varjopaikoissa ja tuulessa oli silti hieman viileä. Päätin suunnata ensimmäisenä Nizzan satamaan, joka oli Castle Hill eli linna kukkulan toisella puolella. Kävelin satamassa ja nautin aaltojen loiskeesta ja auringosta. Istahdin pieneen sataman kuppilaan aamupala pannareille. 

 

 

Loistava tapa nähdä kaupungin suurimmat nähtävyydet on hypätä Hop on Hop Off bussin kyytiin. Kyllä, kunnon turistimeininki. Varsinkin silloin, jos aikaa on rajoitetusti nämä bussit ovat loistava tapa nähdä kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja kuulla samalla hyvää ja mielenkiinoista historiaa kohteesta. Itse kierrän yleensä koko kierroksen läpi kerralla alusta loppuun ja sen jälkeen alan miettiä missä haluaisin jäädä pois. Päivälipulla voi kulkea bussilla ihan niin paljon kuin haluaa. Päivälippu maksoi huhtikuun alussa 23€. Huhtikuun alku ei ole vielä vilkkainta turistikautta, joten bussi kulki vain neljä kierrosta päivän aikana. Tämä tarkoitti, että kierrosten välissä oli noin kaksi tuntia. Yleensä busseja saapuu pysäkille noin puolen tunnin välein. 

 

 

Bussi ajoi upean maisemareitin rannikolla. Bussissa oli minun lisäkseni vain viisi muuta matkustajaa, joten sai olla aika rauhassa. Kierroksen jälkeen päätiin kiivetä sataman ja vanhan kaupungin välissä olevalle linnakukkulalle, mutta ennen sitä oli pakko saada jotain ruokaa. Olen viimeisen vuoden aikana opetellut muutamia sanoja ranskaa ja olin ylpeä, kun pystyin kommunikoimaan paikallisen ravintilatyöntekijöiden kanssa edes vähän. Kävelin erääseen ravintolaan ja istuuduttuani tajusin, ettei ruokalistaa ollut kuin ranskaksi. Sillä vähäisellä ranskan taidollani kävin sitten listaa läpi ja tilasin pastaa. Olin ylpeä itsestäni, kun sain ihan sitä mitä olin kuvitellut tilaavanikin XD

 

 

Ruokalilun jälkeen olikin hyvä urheilla ja kiivetä kukkulalle. Vinkki: kukkulalle kannattaa kiivetä sataman puolelta. Tällöin saa kiivetä loivaa ylämäkeä ja portaita on todella vähän. Monet kiipeävät kukkulalle suoraan Vanhastakaupungista ja tämä tarkoittaa kohtu jyrkkää porrasjumppaa. Laskeuduin kukkulalta tätä kautta ja kyllä kävi sääliksi sitä portaissa huhkivaa joukkoa. Menkää sataman puolelta, pääsette paaaljon helpommalla. Kukkulalla on paljon nähtävää. Huipulta näkee pitkälle ja molemmin puolin kukkulaa on näköala: toisella puolella satamaan ja toisella vanhaan kaupunkiin. Huipulta löytyy myös vesiputous, puistoja ja kahvila. Laskeuduin alas vanhaan kaupunkiin vieviä portaita ja ne veivät minut suoraa kaupungin viralliselle instagram paikalla #ILOVENICE -kyltille. 

 

 

Lopun päivästä vietin vanhassa kaupungissa kierrellen. Nizza on erittäin hyvä kävelykaupunki, valtaosaan nähtävyyksistä sijaitsee lähellä toisiaan.

 

Sateenvarjot kapean kadun yllä on ilmeisesti nykyään yleinenkin nähtävyys. Näin samanlaisen asetelman Buckarestin kadun yllä. Mielenkiintoista nähdä löytyykö näitä lisää myös muista maista.

Toinen kokonainen päivä Nizzassa sujui hyvin rennolla meiningillä. Kävelin rantahiekalla (tai no oikeastaan kivellä, koska ranta on pelkkää pientä kiveä) sijaitsevaan kahvioon ja söin siellä aamupalan. Rantakivillä oli todella mukavat pehmeät aurinkotuolit, joten vietin päälle tunnin aamupalapaikassa kahvia ja limua siemaillen ja aurinkoa ottaen. Oli ihana laittaa silmät kiinni ja kuunnella aaltojen kohinaa. Tuntui aivan, kun olisi ollut kunnon rantalomalla. Lopun päivää seikkailin vanhan kaupungin pienillä kujilla ja pienissä putiikeissa. En shoppaile oikeastaan koskaan ja tälläkin kertaa mukaan tarttui vain jääkaappimagneetti. Keräilen jääkaappimagneetteja jokaisesta valtiosta, jossa käyn. Tuleepahan ostettua edes joku matkamuisto.

 

Huhtikuun alku Nizzassa, kannattaako sinne matkustaa silloin? Se riippuu ihan siitä mitä lomaltasi haet. Jos haluat mennä rantalomalle, kannattaa ehdottomasti odottaa lämpimämpiä kuukausia. Mutta jos haluat katsoa kaupunkia miellyttävässä lämpötilassa ilman turistimassoja, tämä aika on loistava siihen tarkoitukseen. En ole koskaan nauttinut olostani ihmismassoissa, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun Nizza tuntui jopa hieman hiljaiselta. Väkeä tietenkin liikkui, mutta liikuskelijat näyttivät enemmän paikallisilta, jotka elivät jokapäiväistä elämäänsä. Valtaosassa paikoista oli vain muutamia ihmisiä ja parhaassa tapauksessa sait olla upealla näköalapaikalla ihan itseksesi. En tiedä vaikuttaako korona tämän vuoden matkustukseen eli oliko nyt vain jotenkin harvinaisen hiljaista vai oliko tämä vain normaalia huhtikuun alun menoa. Varmasti olisi löytynyt myös menoa ja meininkiä jos olisin etsinyt sitä, mutta nyt tämä matka oli juuri sitä mitä tarvitsin. Irtiotto arkeen ja rentoa menemistä oman mielen mukaan. Ah matkailu, kuinka olenkaan sinua kaivannut.