DAY 8 ROADTRIP: Plitvice National Park, Plitvicen kansallispuisto

Plitvicen kansallispuisto oli paikka missä Amanda halusi ehdottomasti käydä tällä reissulla. Minulle ehdoton nähtävä kohde oli Durmitorin kansallispuisto Montenegrossa. Onneksi saimme molemmat näistä kansallispuistoista sovitettua reissullemme. Kävimme Durmitorissa pari päivää aikaisemmin, joten nyt oli aika tutustua Plitviceen. Plitvicen kansallispuisto sijaitsee Kroatian sisämaassa lähellä Bosnia Hetzegovinan rajaa. Se on yksi Kroatian vanhimmista ja suurimmista kansallispuistoista, joka kuuluu myös UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Kansallispuiston pääkohde on ehdottomasti puiston järvialue ja sen vesiputoukset, jonne mekin suuntasimme.

Majotuimme Apartments Bramado nimisessä majatalossa. Majatalon omistaa oletettavasti saksalainen perhe, koska meitä vastassa oli vanhempi nainen, joka puhui pelkkää saksaa. Siinä sai hieman virkistää ammattikoulun saksanoppeja. Vaikka kommunikointi ei ollut ihan täydellistä, asiat tulivat silti selviksi. Nainen myös soitti pojalleen, joka sitten puhelimessa selitti meille vielä kaikki kertaalleen englanniksi, että varmasti ymmärsimme kaikki mitä nainen yritti kertoa. Ei se saksan opiskelu ihan hukkaan ole mennyt, ainakin ymmärryspuoli on kunnossa. Sain myös varmuuden siitä että jotain kertausta kannattaisi ehkä tehdä.

Majatalo oli hienolla paikalla ihan joen rannassa. Plitvicen sateinen ilma ei erityisesti innostanut hyppäämään jokeen uimaan, mutta aurinkoisena ja lämpimänä päivänä se varmasti olisi ihanaa. Majatalon piha ja grillikatos vaikuttivat myös todella viihtyisiltä, mutta rajallisen ajan vuoksi emme ehtineet nauttia siitä. Sateinen ilma ja päivän ajamiset väsyttivät meitä kuitenkin sen verran että päätimme mennä kohtuullisen ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Plitvicen kansallispuiston nähtävyydet ovat se upeat turkoosit järvet, purot ja kymmenet vesiputoukset. Näitä vesiputouksia ympäröivät metsät ja hyvin huolletut ja kunnossapidetyt kävelyreitit. Kävelyt puistossa kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoi aamulla, jotta välttää suurimmat turistimassat. Me menimme puistoon heti sen auettua aamulla ja pääsimme ensimmäisten joukossa bussiin, joka vei patikoijia puiston eri reittien alkupaikalle. Me menimme sisään sisäänkäynniltä numero kaksi ja hyppäsimme pieneen bussiin, joka kuljetti meidät ylempien putousten huipulle. Täältä aloittaessa ei tarvitsisi tehdä niin suurta porrasjumppaa ylöspäin, vaan suurimmat mäet sai kulkea alaspäin. Pääsimme päivän ensimmäiseen bussi lastilliseen, joten saimme kulkea alkumatkan ilman suurempia turistimassoja. Ympärillä oli vain pari ihmistä ja välillä sai kulkea jopa ihan omassa rauhassa. Se oli todella rentouttavaa.

Edellisen päivän sade oli onneksi tauonnut ja saimme kävellä poutaisessa vaikkakin puolipilvisessä säässä. Mitä alemmas retkemme vei, sitä enemmän ihmisiä reitillemme alkoi kerääntyä. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan kävelimme keikessa rauhassa. Nopeimmat retkeilijät ehtisivät varmasti kulkemaan melkein koko reitin läpi ennen suurien turistimassojen saapumista.

Pääsimme puiston alemmille järville kymmenen aikoihin ja ne olivat aivan tukossa ihmisistä. Kävelysillat olivat juuri ja juuri kahden ihmisen levyisiä, joten toisella puolella oli toiseen suuntaan menijät ja toisella toiseen. Näillä väleillä ei voinut pysähtyä ottamaan kuvia tai edes katselemaan maisemia. Jos olisit pysähtynyt, olisi koko jono pysähtynyt. Kaikki huomio kiinnittyi vastaantulevien ihmisten ohitukseen ja siihen ettei vain vahingossa liukastu ja putoa järveen. Aamun rento luonnon keskellä käppäily oli muuttunut ihmismassassa selviytymiseksi. Täytyy myöntää, että luonnon kauneus ja rauha hieman kärsi siitä. Varsinkin kun ihmisillä on joku auttamaton tarve huutaa kaikki sanomisensa luonnonrauhan keskellä. Suosittelen siis käyttämään puistossa ainakin kaksi päivää. Ei sen vuoksi, että paikka on niin järjettömän iso, ettei sitä kerralla näe. Vaan sen vuoksi, että toisena aamuna voi käydä katsomassa ylemmät putoukset ja tulla sitten taas seuraavana aamuna aikaisin katsomaan myös alemmat putoukset. Iltapäivästä puistoon paukkaa niin monta bussilastillista porukkaa ja siitä on silloin oma rauha kaukana. 

Yläpuolellan voi ihailla putouksia ja reitillä toiseen suuntaan kulkevaa ihmisjonoa.

Plitvice oli hehkutuksen arvoinen. Putoukset olivat kauniita ja vesi kirkkaita mitä olen aikoihin nähnyt. Alkumatkan kävely oli todella rentouttavaa ja saimme vain nauttia luonnon rauhasta. Alemmat putoukset olivat ne näyttävämmät putoukset ja ehkä sen vuoksi se on Plitvicen suosituin osa. Itse en ehkä saanut niin paljoa irti alemmista putouksista, koska siellä liikkumisesta oli rentous kaukana. Uskoisin putouksien tekevän vielä suuremman vaikutuksen, jos niitä saisi katsella ihan rauhassa. Mutta toisaalta tällaista se matkailu suosituissa kohteissa on ja siihen olin kyllä hieman varautunutkin. Valtaosa maailman hienoista luontokohteista olisi varmasti hienompi, jos siitä saisi nauttia ihan omassa rauhassaan. Sellainen mahdollisuus vain ilmestyy hyvin harvoin, joten kannattaa aina oppia nauttimaan siitä hetkestä jonka saa kokea.