DAY 8 ROADTRIP: Plitvice National Park, Plitvicen kansallispuisto

Plitvicen kansallispuisto oli paikka missä Amanda halusi ehdottomasti käydä tällä reissulla. Minulle ehdoton nähtävä kohde oli Durmitorin kansallispuisto Montenegrossa. Onneksi saimme molemmat näistä kansallispuistoista sovitettua reissullemme. Kävimme Durmitorissa pari päivää aikaisemmin, joten nyt oli aika tutustua Plitviceen. Plitvicen kansallispuisto sijaitsee Kroatian sisämaassa lähellä Bosnia Hetzegovinan rajaa. Se on yksi Kroatian vanhimmista ja suurimmista kansallispuistoista, joka kuuluu myös UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Kansallispuiston pääkohde on ehdottomasti puiston järvialue ja sen vesiputoukset, jonne mekin suuntasimme.

Majotuimme Apartments Bramado nimisessä majatalossa. Majatalon omistaa oletettavasti saksalainen perhe, koska meitä vastassa oli vanhempi nainen, joka puhui pelkkää saksaa. Siinä sai hieman virkistää ammattikoulun saksanoppeja. Vaikka kommunikointi ei ollut ihan täydellistä, asiat tulivat silti selviksi. Nainen myös soitti pojalleen, joka sitten puhelimessa selitti meille vielä kaikki kertaalleen englanniksi, että varmasti ymmärsimme kaikki mitä nainen yritti kertoa. Ei se saksan opiskelu ihan hukkaan ole mennyt, ainakin ymmärryspuoli on kunnossa. Sain myös varmuuden siitä että jotain kertausta kannattaisi ehkä tehdä.

Majatalo oli hienolla paikalla ihan joen rannassa. Plitvicen sateinen ilma ei erityisesti innostanut hyppäämään jokeen uimaan, mutta aurinkoisena ja lämpimänä päivänä se varmasti olisi ihanaa. Majatalon piha ja grillikatos vaikuttivat myös todella viihtyisiltä, mutta rajallisen ajan vuoksi emme ehtineet nauttia siitä. Sateinen ilma ja päivän ajamiset väsyttivät meitä kuitenkin sen verran että päätimme mennä kohtuullisen ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Plitvicen kansallispuiston nähtävyydet ovat se upeat turkoosit järvet, purot ja kymmenet vesiputoukset. Näitä vesiputouksia ympäröivät metsät ja hyvin huolletut ja kunnossapidetyt kävelyreitit. Kävelyt puistossa kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoi aamulla, jotta välttää suurimmat turistimassat. Me menimme puistoon heti sen auettua aamulla ja pääsimme ensimmäisten joukossa bussiin, joka vei patikoijia puiston eri reittien alkupaikalle. Me menimme sisään sisäänkäynniltä numero kaksi ja hyppäsimme pieneen bussiin, joka kuljetti meidät ylempien putousten huipulle. Täältä aloittaessa ei tarvitsisi tehdä niin suurta porrasjumppaa ylöspäin, vaan suurimmat mäet sai kulkea alaspäin. Pääsimme päivän ensimmäiseen bussi lastilliseen, joten saimme kulkea alkumatkan ilman suurempia turistimassoja. Ympärillä oli vain pari ihmistä ja välillä sai kulkea jopa ihan omassa rauhassa. Se oli todella rentouttavaa.

Edellisen päivän sade oli onneksi tauonnut ja saimme kävellä poutaisessa vaikkakin puolipilvisessä säässä. Mitä alemmas retkemme vei, sitä enemmän ihmisiä reitillemme alkoi kerääntyä. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan kävelimme keikessa rauhassa. Nopeimmat retkeilijät ehtisivät varmasti kulkemaan melkein koko reitin läpi ennen suurien turistimassojen saapumista.

Pääsimme puiston alemmille järville kymmenen aikoihin ja ne olivat aivan tukossa ihmisistä. Kävelysillat olivat juuri ja juuri kahden ihmisen levyisiä, joten toisella puolella oli toiseen suuntaan menijät ja toisella toiseen. Näillä väleillä ei voinut pysähtyä ottamaan kuvia tai edes katselemaan maisemia. Jos olisit pysähtynyt, olisi koko jono pysähtynyt. Kaikki huomio kiinnittyi vastaantulevien ihmisten ohitukseen ja siihen ettei vain vahingossa liukastu ja putoa järveen. Aamun rento luonnon keskellä käppäily oli muuttunut ihmismassassa selviytymiseksi. Täytyy myöntää, että luonnon kauneus ja rauha hieman kärsi siitä. Varsinkin kun ihmisillä on joku auttamaton tarve huutaa kaikki sanomisensa luonnonrauhan keskellä. Suosittelen siis käyttämään puistossa ainakin kaksi päivää. Ei sen vuoksi, että paikka on niin järjettömän iso, ettei sitä kerralla näe. Vaan sen vuoksi, että toisena aamuna voi käydä katsomassa ylemmät putoukset ja tulla sitten taas seuraavana aamuna aikaisin katsomaan myös alemmat putoukset. Iltapäivästä puistoon paukkaa niin monta bussilastillista porukkaa ja siitä on silloin oma rauha kaukana. 

Yläpuolellan voi ihailla putouksia ja reitillä toiseen suuntaan kulkevaa ihmisjonoa.

Plitvice oli hehkutuksen arvoinen. Putoukset olivat kauniita ja vesi kirkkaita mitä olen aikoihin nähnyt. Alkumatkan kävely oli todella rentouttavaa ja saimme vain nauttia luonnon rauhasta. Alemmat putoukset olivat ne näyttävämmät putoukset ja ehkä sen vuoksi se on Plitvicen suosituin osa. Itse en ehkä saanut niin paljoa irti alemmista putouksista, koska siellä liikkumisesta oli rentous kaukana. Uskoisin putouksien tekevän vielä suuremman vaikutuksen, jos niitä saisi katsella ihan rauhassa. Mutta toisaalta tällaista se matkailu suosituissa kohteissa on ja siihen olin kyllä hieman varautunutkin. Valtaosa maailman hienoista luontokohteista olisi varmasti hienompi, jos siitä saisi nauttia ihan omassa rauhassaan. Sellainen mahdollisuus vain ilmestyy hyvin harvoin, joten kannattaa aina oppia nauttimaan siitä hetkestä jonka saa kokea.    

Matkasuunnitelmia

Balkan Roadtrip: Kroatia, Montenegro ja Bosnia Herzegovina

Noin kymmenen vuotta sitten ystäväni Amanda sanoi, että nyt kannattaisi mennä Kroatiaan. Tämä oli aikaa, kun monet matkablogaajat suosittelivat maata jonka turismin ennustettiin kasvavan merkittävästi tulevina vuosina. Siksi maata suositeltiinkin, mene sinne ennen kuin turismi räjähtää käsiin. No nyt kymmenen vuotta myöhemmin, turismi on räjähtänyt käsiin ja me saimme vihdoin aikaiseksi lähteä Kroatian reissulle.

Olemme reissanneet Amandan kanssa aikaisemminkin. Vuonna 2009 teimme kolmen viikon Inter-rail junareissun Isossa-Britanniassa. Olemme sen jälkeen käyneet myös Istanbulissa 2013, mutta sen jälkeen olemme vain reissanneet erikseen. Joten oli jo aikakin lähteä yhdessä uudelle seikkailulle. Kroatia oli molempien matka bucket-listalla kohtuullisen korkealla, joten se päätyi nopeasti seuraavaksi lomakohteeksemme.

Loch Ness 2009

Matkalle lähtöpäätös ja toteutus tuli kohtuullisen nopealla tahdilla. Eihän matkalle lähtö mikään äkkilähtö ollut, mutta minun suunnitelmalliselle luonteelleni matka toteutui aika pienellä suunnittelulla. Rakastan aikaa matkapäätöksen ja matkan toteutuksen välillä. Se on aikaa, kun saa tutkia mahdollisia kohteita, kulkuyhteyksiä ja vain yleisesti fiilistellä tulevaa matkaa. Jo tämä osa on puolet matkallelähdön iloista. Meillä molemmilla oli aika hektistä aikaa töissä, joten emme ehtineet nähdä matkalle lähtöpäätöksen ja lähdön välillä kuin kaksi kertaa. Saimme kuitenkin sovittua, että tällä matkalla katsotaan muutakin kuin Kroatia. 

Kroatian naapurissa on paljon mielenkiintoisia kohteita, valtaosa niistä etelänaapuri Montenegrossa. Paras tapa kulkea maiden välillä on ehdottomasti oma auto. Olin kohtuullisen luottavainen omiin ajotaitoihini. Varsinkin aikaisemman vuoden Australian seikkailuautoilun jälkeen. Jos autoilu kammottaa tai ei vain muuten kiinnosta kulkumuotona, Kroatin Dubrovnikista löytyy valtava valikoima päivämatkoja naapurivaltioiden merkittäviin ja kiinnostaviin kaupunkeihin.

Minulla oli vain kahdeksan lomapäivää käytettävänäni kesälomallani, joten matkan enimmäispituus voisi olla kymmenen päivää. Kymmenessä päivässä näkee aivan valtavasti, mutta joutuu hieman pitämään kiirettä. Ajomatkaa oli noin 1600km/seitsemän ajopäivää.

Matkasuunnitelmamme oli seuraava:

Päivä 1. Aamu lento Helsinki-Dubrovnik, päivä Dubrovnikissa

Päivä 2. Dubrovnik – Montenegro, Kotor – Budva

Päivä 3. Budva – Tara kanjonin silta

Päivä 4. Durmitorin kansallispuisto

Päivä 5. Bosnia Herzegovina, Mostar – Yöksi Kroatia, Split

Päivä 6. Split

Päivä 7. Ajomatka Plitvicen kansallispuitoon

Päivä 8. Plitvicen Kansallispuisto –yöksi Brela

Päivä 9. Dubrovnik

Päivä 10. Kotiin ->

Matkustimme kesäkuun puolessavälissä, joten matkustimme sesongin ulkopuolella. Olimme jo sesongin kynnyksellä, mutta silti hieman sillä rauhallisemmalla puolella. Sesonki alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu aina syyskuun alkuun. Sesongin ulkopuolella matkustamisella on puolensa, koska silloin ei tarvitse varata ihan jokaista majoitusta etukäteen. Me varasimme majoituksen valmiiksi isoista kaupungeista (Dubrovnik,Split), joissa on vipinää sesongin ulkopuolellakin. Muista paikoista varasimme hotellin edellisenä päivän tai samana aamuna, kerran vasta paikanpäältä. Sesongin ulkopuolella matkustamisessa on myös se hyvä puoli, että välttää suurimmat ihmismassat. Kroatiassa riittää kyllä porukkaa sesongin ulkopuolellakin. Paikoittain oli paljonkin ruuhkaa.

Kun suunnitelmat oli suunniteltu, oli aika lähteä matkalle. Siitä tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.