Jejun saari - Osa 1

Viimeiset kaksiviikkoa meni todellisen turisteilun merkeissä. Äiti ja isä käväisivät Seoulissa joten tein heidän kanssaan kaikki ne turisti jutut joita en ole vielä ehtinyt tekemään. Meillä oli viikon loma koulusta ja ajattelin että silloin olisi hyvä väli lähteä katsomaan Seoulin ulkopuolista koreaa. Jejun saari on niin sanottu korean Hawaii. Se on todella suosittu matkakohde sekä korealaisten että muiden naapurimaiden keskuudessa. Viimevuonna Jejulla vieraili yli kymmenen miljoonaa ihmistä.

Äiti ja isä olivat myös kiinnostuneita Jejun saaresta ja tämän vuoksi päätimme lähteä sinne yhdessä. Matkustus vaihtoehtoina oli lentokone tai lautta. Lautalla matka kesti sen verran pitkään, että päätimme lentää Jejulle. Tämä oli ihan hyvä vaihtoehto, koska juuri kaksi viikkoa ennen matkaamme Jejulle matkalla ollut lautta keinahti ympäri ja turmassa kuoli yli 200 ihmistä. Lautta ei siis ole tällä hetkellä erityisen suositeltava vaihtoehto.

Valitsin lentoyhtiöksemme Jeju airin. Olen nähnyt todella paljon Jeju airin mainoksia Seoulissa ollessani, joten se tuntui luonnolliselta valinnalta… saattaa olla että näyttelijä Lee Minholla oli myös valinnan kanssa jotain tekemistä. Hän kun sattuu parasta aikaa olemaan Jeju Airin mainoskasvo ja on yksi suosikki näyttelijöistäni :D Lee Minhon kasvot tulivat kyllä matkan aikana tutuksi ja jopa äiti oppi tunnistamaan Lee Minhon, koska minä toistin hänen nimeään kohtuullisen tehokkaasti matkan aikana. Minhon naama kun nyt vain sattui olemaan joka paikassa niin täytyihän se nyt mainita :D

Lee Minho ja Jeju Airin mainos. Jos nimi kuulostaa tutulta se voi johtua myös siitä että olen käynyt Lee Minhon sarjojen kuvauspaikolla muutamaan otteeseen ja niistä on kuvia aikaisemmissa kirjoituksissani.

Lento Seoulista Jejulle kestää vain vähän päälle tunnin, joten lento meni todella nopeasti. Laskeutuminen oli kyllä sellainen tömähdys että pelkäsin alla olevien pyörien pettävän ja koneen tekevän mahalaskun. Kone kuitenkin pysyi kasassa ja pääsimme turvallisesti perille. Jeju ei antanut erityisen valoisaa ensivaikutelmaa. Saarella satoi, oli sumuista ja ihmisiä ei näkynyt missään. 

Kiertelimme Jejun kaupunkia ja minulle tuli heti selväksi että ainakaan kaupunkilomalle tänne ei kannata tulla. Lensimme jejulle päivälennolla, joten ensimmäisenä iltana me ehdimme lähinnä kiertelemään kaupungilla ja syömään friteerattua kanaa, jota koreassa saa aivan joka paikasta.

Jejun saari on luontoloma kohde, joten saarella kiertely on lähes jokaisen lomailijan päätarkoitus. Jejulla järjestetään paljon bussikierroksia, joten jos olet ryhmämatkailija tyyppinen ihminen, sinun kannattaa harkita tätä vaihtoehtoa. Näkemäni bussikierrokset olivat kyllä mielestäni tosi kalliita ja samalla hinnalla palkkaat jo itsellesi taksin koko päiväksi. Jos sinulla on kansainvälinen ajokortti, voit vuokrata auton ja ajella itse edestakaisin. Jejulla ei ole kauheita ruuhkia, mutta jotkut paikat voi olla vaikea löytää ja tiet ovat paikoittain todella ahtaita. Kolmas vaihtoehto on että palkkaat itsellesi kuljettajan ja taksin koko päiväksi. Tätä vaihtoehtoa me käytimme. Kuljettajan perus palkka on noin 150 000Wonia eli 100€/päivä (noin 9h). Toisaalta hinta kuulostaa pieneltä, mutta budjetilla olevalle se voi kuulostaa tyyriiltä.

Varasimme taksin kahdeksi päiväksi. Jejun nähtävyydet ovat jakautuneet kahteen osaan itä- ja länsiosaan. Odotin länsiosalta enemmän joten päätimme tehdä itäkierroksen ensin. Taksin vuokraaminen on turistien keskuudessa niin yleistä, että varmasti jokaiselta hotellilta löytyy tietoa mahdollisista taksikuskeista. Meidän ainoa kriteeri oli, että halusimme englantia osaavan kuskin. Emme onnistuneet varaamaan kuskia edellisenä päivänä, koska illalla respassa oli vain kiinalainen pariskuta joka juuri ja juuri osasi puhua koreaa. Korean- ja kiinankielen taitoni eivät olleet niin ajan tasalla että olisin osannut selittää heille mitä halusimme. Tämän vuoksi päätimme yrittää uudestaan aamulla ja toivoa että respsassa olisi silloin se englantia osaava nainen.

Unemme venähti vähän ja olimme vasta kymmenen jälkeen aulassa kyselemässä taksista. Taksi kierrokset alkavat yleensä aina yhdeksältä aamulla, joten hotellivirkailijalla meni hetki etsiä meille taksikuski, joka olisi vielä vapaana. Hän löysi meille aivan mahtavan taksikuskin nimeltä Charlie. Charlie puhu todella hyvää englantia ja suurin osa matkastamme kuluikin siihen kun tenttasimme Charlielta tietoa korealaisesta kulttuurista ja elintavoista. Minulla ei valitettavasti ole Charlien tietoja joten en voi jakaa niitä teille jotka ehkä tulevaisuudessa haluaisitte mahtavan taksikuskin itsellenne. Olin kirjoittanut listan paikoista jossa haluaisin käydä ja Charlie ehdotti niistä neljää paikkaa tämän päivän ohjelmaksi. Suurin osa ensimmäisen etapin taksi matkasta kului sellaisessa sumussa että hyvä kun edessä olevan auton näki. Naureskelimmekin vanhempieni kanssa, että on tämäkin eräänlaista maisemamatkailua. En siis tiedä ollenkaan millainen luonto matkan alkupätkällä oli. Kun lähestyimme rannikkoa, sumu kuitenkin hälveni kohtuullisen tehokkaasti ja aloimme nähdä ympärillemme.

Ensimmäinen pysähdys tapahtui Traditional Korean Villagessa. Kuten nimestä voi päätellä, paikka on täynnä vanhoja perinteisiä taloja, joista suurin osa on edelleen asutettuja.  Kylässä näkyi kuinka ennen tehtiin asioita ja isä löysi niistä paljon samoja piirteitä kun vanhasta suomalaisesta maaseutuelämästä. Kylä oli mielenkiintoinen ja oli hauska että suurin osa asunnoita oli edelleen käytössä. Luonnollisesti niihin on lisätty muutamia nykypäivän mukavuuksia, mutta ainakin ulkopuoli ja ympäristö ovat säilyneet perinteisenä. 

Löydätkö mikä kuvassa oleva ei ehkä ihan sovi perinteiseen maisemaan?

Jatkoimme matkaamme kohti Jejun tunnetuinta turisti kohdetta Sunrise Peakia. Matkalla näkyi valtavasti mandariineja. Taksikuskimme kertoi että parikymmentä vuotta sitten mandariinien hinta oli niin kova, että viljelijät olivat kohtuullisen rikasta porukkaa. Hänen sukupolvessaan oli monia ”Mandariiniopiskelijoita” eli nuoria jotka pääsivät hyvään kouluun, koska vanhemmilla oli mandariinien ansiosta varaa laittaa rahaa lapsensa opiskeluun. Nykypäivänä Kaliforniasta tuotavat halvat mandariinit ja appelsiinit ovat pakoittaneet paikalliset laskemaan hintoja ja tämän vuoksi mandariinit eivät enää ole ollenkaan niin tuottoisa bisnes, mutta ilmeisesti sillä kuitenkin vielä jotenkuten pärjää. 

 Sunrise Peak

Sunrise Peak on paikka, jonne suurinosa jejulla matkailevista kiipeää. Me päätimme kiivetä myös. Portaat tuntuivat jälleen jatkuvat aivan liian pitkään. Onneksi olin jo hieman nostanut porraskuntoani kävelemällä päivittäin Seoulin metrotunnelin portaita. Seoul kun ei tunnu harrastavan liukuportaita metroasemilla. Onneksi maisemat olivat todella upeat, joten Sunrise Peakille kiipeäminen on ehdottomasti tuon kiipeämisen arvoista. 

Matka ei oikeastaan ole edes erityisen pitkä ja ylös ja alas kiipeämisen pystyy tekemään tunnissa. Portaat vain saavat matkan tuntumaan huomattavasti pidemmältä. 

 

Huipulla!

Seuraavaksi oli vuorossa ruokailu. Jeju on tunnettu merellisestä ruuastaan (luonnollisesti, koska koko paikka on meren ympäröimä). En ole koskaan ollut merellisen ruuan ystävä, mutta päätin kuitenkin kokeilla sitä. Charlie tilasi meille valtavan meren elävä keiton. Sieltä löyty katkarapuja, mustekalaa, simpukoita, taskurapua ja ties mitä muuta. Olin syönyt simpukoita aikaisemmin, joten minulla ei ollut hirveän suurta mielenkiintoa syödä sitä uudestaan. Charlie kuitenkin lappasi lautaselleni simpukan ja sanoi että se on todella kallis herkku ”maista maista”. Ei se simpukka nyt pahaa ollut, mutta en nyt kutsuisi sitä erityiseksi nautinnoksikaan. Minulla ei ole aavistustakaan mitä kaikkea merellistä söin, mutta söin nyt kuitenkin. Ruoka vain vahvisti sen mitä olen aina sanonut: Minä en pidä merellisestä ruuasta. Jotkut kalat menevät ja ovat todella hyviäkin, mutta kaikki muu merellien…ei ole minun juttuni!

Jatkoimme matkaa laavaluolille. Jeju on pelkkää mustaa kiveä, koska saari on muodostunut tulivuoren purkauksen seurauksena. Oli mielenkiintoisen näköistä, kun koko maaperä oli mustaa. Kivet olivat mustat ja koko saaren väritys oli maaperän mustaa ja kasvillisuuden vihreää. Jejulla ei enää ole aktiivisia tulivuoria, mutta vanhan tulivuoren purkauksen merkit ovat silti nähtävissä. Laavaluolat ovat olleet laavan liikkumisväylä. Laava jähmettyy kohtuullisen nopeasti kun se joutuu tekemisiin ilman kanssa ja tämän vuoksi laavaluolien muodostuminen on mahdollista. Laavaluola oli kylmä ja märkä, mutta samalla ihan mielenkiintoinen. Laava on jättänyt todella erikoisia kuvioita luolan seiniin ja ne näyttävät ajoittain siltä kuin joku kone olisi tehnyt ne. 

 

Laavaluolan kosteus sai jälleen hiukseni kihartumaan. Muistan edelleen kun pienempänä ihmettelin miten jonkun ihmisen hiukset voivat kihartua kosteudessa. Omat hiukseni olivat aina aivan piikki suorat ja suomessa en ollut ikinä kokenut sellaista ilmankosteutta joka olisi kihartanut hiukseni. Se kaikki kuitenkin muuttui muutama vuosi sitten kun menin Shanghaihin. Shanghain kuumuus ja kosteus sai jopa minun hiukseni kihartumaan ensimmäistä kertaa elämäni aikana. Sen jälkeen huomaan että todella kostealla säällä lyhyet ohimohiukseni saattavat kihartua hieman, jopa suomen ilman kosteudessa. Nyt kun pääsin koreaan, huomasin jälleen kuinka vallattomasti hiukseni alkavat kihartua, jos ilmankosteus pääsee oikein valoilleen. En edes halua tietää miltä hiukseni tulevat näyttämään kun kesän sadekausi alkaa. 

Meidän piti vielä mennä katsomaan erästä puutarhaa, mutta päivän aikataulu oli venähtänyt sen verran, että lähdimme ajelemaan takaisin hotellin suuntaan.