Jejun Saari - Osa 2

Seuraavana päivänä olimmekin jo yhdeksältä aamulla valmiina lähtemän päivän kierrokselle. Koska tutkimme edellisenä päivänä Jejun itäosaa, tänään oli vuorossa saaren länsi- ja eteläosa. Odotin tältä osalta paljon, koska suurin osa Jejun nähtävyyksistä sijaitsee tällä alueella. Tämän päivän taksikuskimme ei puhunut lainkaan niin hyvää englantia, mutta kyllä hänenkin kanssaan ihan hyvin pärjäsi. Olen onneksi jo tottunut korealaiseen tapaan puhua englantia, joten minä ymmärsin hänen englantiaan vahvasta korean vivahteesta huolimatta. Vanhemmiltani meni muutama asia ohi, mutta hyvin hekin pysyivät perässä.

Annoin kuskille jälleen listan paikoista joissa halusimme käydä. Kuski kehittikin listan pohjalta nopeasti sekä reitin, että päivän aikataulun. Lähdimme ajamaan Jejun kaupungista etelään. Ensimmäinen pysähdyskohteemme oli Hallan vuori. Hallan on korean korkein vuori ja erittäin suosittu patikointi/kiipeily kohde. Koska meidän aikamme Jejulla oli kohtuullisen rajoitettu, emme halunneet käyttää montaa tuntia pusikossa rämpimiseen. Taksilla pääsi onneksi huipulle kohtuullisen helposti. Näkymät huipulta olivat kohtuullisen sumuiset ja Hallan huippu olisi ihan hyvin voinut olla suomen tunturimaisemaa. Olimme siis ihan iloisia, että jätimme vuorelle kiipeämisen väliin. Tulimme alas vuoren toista puolta ja sieltä alkoi jo näkyäkin maisemia. Tänään oli todella kaunis ja lämmin päivä. Olin erittäin onnellinen, että vietimme eilisen sateisemman päivän saaren itäpuolella.

Aluksi ajelimme hieman rannantuntumassa ja katselimme laavakiven muodostamia rantakalloita. Kävelimme jonkun aikaa kauniissa auringon paisteessa ja otimme muutamia valokuvia. Ensimmäinen virallinen kohteemme oli Cheonjeyeon Vesiputoukset. Jejulla oli käynnissä kevään kuivakausi ja ilmeisesti vielä laskuvesikin, joten ensimmäinen vesiputous oli täysin olematon. Putouksesta ei tippunut tippaakaan, mutta paikka ainakin oli hieno. Toinen vesiputous oli pienen kävelymatkan päässä ensimmäisestä. Tämä vesiputous onneksi virtasi ja auringon paistaessa paikka oli todella kaunis. 

 

Vesiputouksilta pois päästäkseen täytyi vaan jälleen kiivetä kasa portaita. Edellispäivän Sunrise Peak ja laavaluola porraskiipeilyt tuntuivat jaloissa ja matka tutuikin huomattavasti pidemmältä kuin mitä se todellisuudessa oli. Kahden ensimmäisen vesiputouksen jälkeen yläpuolellamme näkyi Seonimgyo silta. Kuvat eivät ehkä näytä sitä, mutta silta oli tooodella korkealla. Isä ei tullut siltaa kuin pienen pätkän ja kääntyi hyvin nopeasti takaisin. Minä kävelin sillalla yllättävän reippaasti ja ihmettelin miten valtava korkeanpaikankammoni ei vielä iskenytkään. Sitten tein sen virheen että menin sillan kaiteen lähelle ottamaan valokuvia ja pysähdyin (mitä ei koskaan pitäisi tehdä). Olen kokenut korkeanpaikankammo"shokin" vain kerran aikaisemmin ja tällä kertaa se pääsi totaalisesti yllättämään. Ilmeisesti ahkera valokuvaukseni oli harhauttanut ajatustani sen verran, että kropallani kesti hetki tajuta että olen oikeasti todella korkealla. Seisoskelin hetken lähellä sillan kaidetta, josta avautui upea näkymä. Kun vihdoin laskin kamerani ja ihailin hetken maisemaa, erehdyin katsomaan suoraan alas. Äiti pyyhälsi jo melkein sillan toisella puolella ja minä tajusin että en pysty liikuttamaan jalkojani ja päässä huippasi. Minulla meni hetki että sain jälleen ajatukset sen verran kohdilleen, että sain suostuteltua jalkani liikkelle ja hinasin itseni varmasti kohtuullisen tyhmän näköisesti toiselle puolelle siltaa. 

 

 Tästä ei ehkä näytä siltä, mutta olimme todella korkealla!

Toisella puolella oli buddhalainen temppeli ja tajusin myös kauhukseni että kyseinen silta on myös pakko ylittää takaisin mennessä. Kun valokuvaukset oli tehty ja sain hilattua itseni jälleen sillan yli, pääsimme jatkamaan matkaamme.

 

Seuraavana poikkesimme pikaisesti Hyatt Regency Hotellilla. Alkuperäinen syyhän oli vain mennä katsomaan luksushotellia upealla paikalla… noh ei kestänyt kauaakaan, kun vanhempani arvasivat, että paikalla on todennäköisesti kuvattu jälleen jotain korealaista televisio sarjaa. Ja myönnetään, halusin käydä hotellilla koska oli ihaillut hotellia Boys Over Flowers televisio ohjelmassa (joka on ehkä edelleen suosituin nuorten sarja, vaikka se on tullutkin jo vuonna 2009). Boys over flowersissa näytteli luonnollisesti Lee Minho (jonka sarjat tuntuvat olevan niitä ainoita joiden kuvauspaikat yksinkertaisesti kerrotaan netissä) ja Kim Hyun Joong. Hyatt oli kyllä hieno hotelli ja sieltä oli myös hienot näkymät.

 Hyatt Regency oli upealla paikalla kallion päällä ja sieltä näkyi pitkälle. Tuo valkoinen kappeli on varmasti jokaiselle BOF:n katsojalle tuttu!

Seuraavaksi suuntasimme Yakcheonsa temppeliin. Temppeli on jejun suurin buddhalainen temppeli. Buddhan syntymäpäivät oli lähellä, joten sen vuoksi temppeli oli täynnä pieniä värikkäitä paperilyhtyjä. Temppeliltä oli hieno meri näköala ja voin uskoa että tällaisessa paikassa olisi helppo löytää mielenrauha.

 

 Ilmeisesti buddhalaiset munkit ovat inspiroineet Starday Night feverin kuuluisan tanssiliikkeen :D

Tänään söimme grillattua possua kasvisten ja riisin kera. Ruoka oli erittäin hyvää! Vatsat täytettyämme suuntasimme Olle walking trailille. Jeju on luontomatkailu kohde ja tämän vuoksi yli puolet saaren rannikosta on patikointireittejä täynnä. Jos meillä olisi ollut yhtään enemmän aikaa, olisimme ehdottomasti tehneet muutaman kilometrin retken Ollen rannikko reitellä. Koska aikataulumme oli kohtuullisen tiukka, jouduimme vai katselemaan polkua päälisin puolin. Kuskimme ajoi meidät suoraan yksinäisen kallion luo joka on Olle trailin ehkä tunnetuin maamerkki. Maisemat olivat jälleen todella upeat ja niitä ei valitettavasti saanut vangittua kameralla.

 Viimeisenä suuntasimme Yongmori kallioille. Yongmorille ei pääse vierailemaan, jos on kovan merenkäynti tai nousuvesi. Satuimme kuitenkin paikalle erittäin hyvään aikaan, koska laskuvesi oli ilmeisesti parasta aikaa vauhdissa. Yongmori kallioilta oli upea näkymä Sanbangsanin vuorelle, jonne turistien on myös mahdollista kiivetä. Kallio oli todella kaunis ja ihmisiä ei ollut ollenkaan liikaa.

 

 Kallioilla istui myös mummoja jotka myivät simpukoita ja muita mereneläviä. Kyllä muutamat ihmiset näyttivät niitä ostavankin. Olin edellisenä päivänä syönyt elävältä keitettyjä simpukoita, joten ajatus elävän simpukan syömisestä ei kuulostanut erityisen kutsuvalta. Jejun erikoisuus on sukeltaja naiset, joiden ammatti on sukeltaa simpukoita ja muuta merellistä ruokaa merenpohjasta ilman lisähappea. Nämä naiset pystyvät pidättämään hengitystä pari minuuttia kerrallaan ja käyvät välillä todella syvälläkin hakemassa simpukoita. Ammatti on valitettavasti hiipumassa pois, koska nuoret eivät ole kiinnostuneita sukeltajan urasta ja vanhat tekijät alkavat lopetella pikkuhiljaa. Sukeltaja naiset eivät kuuleman harrasta eläkettä, koska tämän hetken vanhin sukeltaja nainen on 94-vuotias. Hän on varmaan aikamoinen teräsmummo. 

On hienoa että Jejulla kunnioitetaan perinteitä ja harjoitetaan paljon ammatteja perinteisin keinoin. Tämä ei kuitenkaan houkuta nuoria ja on kohtuullisen todennäköistä että viidenkymmenen vuoden päästä osa tämän hetken perinteistä on enää muisto vaan. Jeju on kuitenkin todella kaunis saari ja muutama paikallinen ilmaisi huolensa saaren kasvavan turismin suhteen. Turismi on saaren pääelinkeino, mutta liika turismi voi tuhota monia Jejun luontokohteita. Nyt jeju kuitenkin vielä kukoistaa ja toivon että perinteet säilyvät ja turismi ei tuhoa Jejun kaunista luonoa ja maisemia. 

Jeju on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Kannattaa kuitenkin välttää sesonkiaikoja, koska silloin luontokohteet saattavat olla niin täynnä, että rauhallisen kauniista luontomaisemasta ei välttämättä saa kaikkea irti.