Busan

Busan Tower

Busan on Etelä-Korean toiseksi isoin kaupunki ja siellä sijaitsee maailman viidenneksi suurin satama. Jejulta suuntasimmekin siis kohti Busania.

Lentomme sujui jälleen erittäin hyvin ja vanhempani saivat jälleen pyöritellä silmiään aina kun hihittelin Lee Minhon kuville, joita luonnollisesti oli erittäin tiiviisti lentoasemalla ja lentokoneessa. Laskeutuminen Busaniin ei ollut erityisen mukavaa. Busan (niin kuin koko Etelä-Korea) on erittäin vuoristoista aluetta, joten lentokone joutui todella pujottelemaan päästäkseen laskeutumaan Busanin kentälle. Enpä ole ennen sellaista laskua kokenut. Lentokone myös rämäytettiin jälleen lentokentälle kohtuullisen pomppuisasti, mikä sai minut jälleen arvostamaan Finnairin ah niin höyhenmäistä laskeutumista.

Hotellimme oli jälleen hieno ja sijainti oli mitä loistavin. Tavarat hotelliin heitettyämme lähdimmekin heti tutkimaan lähistöämme. Satuimme kävelemään suoraan Busanin suurille ostoskaduille ja siinä riittikin sitten taas katseltavaa. Porukkaa oli runsaasti enemmän kuin Jejulla, mutta ei silti yltänyt läheskään samalle tasolle kun Seoulin vilkkaimmat ostoskadut. Katselimme ympärillemme ja edellisten päivien korealaiset ruuat mielessämme olimme päättäneet syödä jotain oikein kunnon länsimaalaista mättöä. Hetken ympäriinsä pyörittyämme eteemme ilmestyi tuo aina niin ihana McDonnalsin merkki.Välillä on vain hyvä syödä jotain tuttua ja turvallista. Big Mac on samallainen joka paikassa :D

Rakkauslukkoja on joka paikassa, myös Busan Towerin juurella!

Busanin kadut olivat myös täynnä katukeittiöitä. Mutta kuten voi satamakaupungin perusteella päätellä, suurin osa tarjottavista oli jotain merelliseen ruokaan liittyvää. Eli jos pidät meren antimista Busan ja Jeju ovat sinulle oikeita paikkoja. Aurinko oli alkanut laskea ja löysimme liukuportaat, jotka veivät suoraan Busan Towerin juurelle. Wuhuu, ei tarvinnut kiivetä. Busan Towerin juurelta avautui hienot näkymät kaupungin ylle. Tornille ei ollut lainkaan jonoa, joten menimme käymään myös tornin huipulla. Tornista näkyi todella pitkälle. 

Aurinko laski parasta aikaa, joten päätimme jäädä odottamaan joksikin aikaa, että saisimme hienoja yökuvia. Hetken tornissa oltuamme minulle ja isälle tuli todella huono olo. Ilmeisesti torni heilui tai jotain koska päässä heitti todella paljon. Jopa äiti, jolla ei ole minkäänlaisia korkeanpaikan kammoja sanoi että hänellä on myös hieman huono olo. Isä lähti aikaisemmin pois ja minä ja äiti jäimme vielä odottamaan auringon laskua. Se eteni kuitenkin niin hitaasti että emme jaksaneet jäädä torniin 40 minuuttia pidempään.

Kävelimme rauhassa hotellille ja suunnittelimme seuraavan päivän tekemisiä. Perjantaiaamuna suuntasimme kohti Busanin juna-asemaa. Juna-aseman edestä lähti Busan City Tour bussit, jotka kiersivät Busanin suurimmat nähtävyydet. Bussilipun sai ostaa vain Busanin asemalta, joten jonot olivat sen mukaiset. Jonotimme bussiin vajaa tunnin. Päivä oli todella kaunis ja se varmasti edesauttoi sitä että niin monet halusivat tehdä kaupunkikierrosta. Harmi, että bussi ei ollut avobussi, mutta oli se kuitenkin kaksikerroksinen. Kiipesimme toiseen kerrokseen ja istahdimme paikoillemme. Bussi tuli ihan täyteen ja viereeni istahti korealainen poika. Taakseni istuivat ilmeisesti korealaiset äiti ja tytär. Kuulin kun he juttelivat hetken keskenään ja kysyivät jotain vieressäni istuvalta pojalta. Keskusteli jäi kuitenkin lyhyeksi ja pian tunsin tökkäyksen olkapäässäni. Takanani istuva tyttö alkoi jutella kanssani ja kyseli mistä olen kotoisin, miksi olen koreassa ja kuinka ihmeessä päädyin koreaan. 

Tytön äiti ei ilmeisesti osannut englantia, koska tyttö käänsi koreaksi kaiken mitä sanoin. Vieressäni istuva poika kuunteli myös keskustelijamme ja nyökkäili aina kun vastasin tytön kysymykseen. Tyttö oli todella mukava ja hänen äitinsä oli todella herttainen. Oli vain todella vaikea jutella takana istuvan kanssa. Bussi oli kuitenkin kohtuullisen pieni ja ilmastointi puhalsi suoraan niskaani, joten vain muutaman minuutin keskustelun jälkeen tunsin jo kuinka niskani jäykistyivät ilmastoinnin ansiosta.

Tyttö jatkoi keskustelua äitinsä kanssa ja minä aloin keskustella vieressäni olevan pojan kanssa. Hän kyllä sanoi että ei oikein osaa englantia ja tämän seurauksena keskustelumme oli puoliksi englanniksi ja puoliksi koreaksi. Takanani oleva nainen antoi pojalle kuivattua mustekalaa ja poika tietenkin antoi sitä myös minulle. Minä puolestani annoin osan äidille ja isälle, koska merellinen ruoka ei ole minun juttuni. Mustekala oli aivan hirveää, mutta söin sen urhoollisesti. Poika itse sanoi rakastavansa merenantimia ja söi mustekalan oikein innokkaasti. Hän oli itse Daegusta kotoisin ja oli Busanissa tapaamassa ystäväänsä joka opiskelee siellä. Poika itse kertoi opiskelevansa insinööriksi, vaikka ei pidä siitä lainkaan. Olen kuullut tämän saman asian jo kolmen korealaisen pojan suusta: ”Opiskelen insinööriksi, mutta en pidä siitä lainkaan. Sen kautta saa kuitenkin hyvän työpaikan, joten kai sen nyt kärsii”. Asenne on jotenkin todella hämmentävä. Minä kun en ikinä voisi kuvitella opiskelevani alaa johon minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Mutta se on taas tämä kulttuurillinen ero, johon voin paneutua lisää myöhemmissä kirjoituksissani. 

Poika oli hauska, koska puolet ajasta hän ei osannut muotoilla englanninkielistä lausetta ja naureskeli vain hyvin nolostuneena. Se oli hyvin herttaista.

Minä ja vanhempani jäimme pois Haeundae rannalla. Oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä, mutta koska oli kuitenkin vielä kevät, kukaan ei oikeastaan ollut rannalla ottamassa aurinkoa. Muutama länsimaalainen näytti makailevan auringossa, mutta muuten rannalla oli vain perheitä ja muutamia kaveriporukoita. Kävimme syömässä ja kävelimme rannalla. 

Pitihän sitä myös käydä kastamassa varpaat vedessä. Vesi oli jäätävän kylmää ja ilmeiseste kesälläkään merivesi ei ole erityisen lämmintä. Kävelimme rannalta pois ja kiersimme pienen rantakallio reitin. Minä ja minun kamerani olimme jälleen vauhdissa ja vanhempani saivat varmasti kuulla kyllästymiseen asti sitä kuinka kaunista reitillä oli. 

 

Myös Busanista löytyy Merenneito patsas. Tämä patsas kuvastaa merenneitoa, joka sai haluamansa ja muuttui ihmiseksi. Mutta aina täydenkuun aikaan, hän palaa merenrantaan itkemään kaipuutaan merenalaiseen elämäänsä.

 

Kävelimme Turistibussin pysähdyspaikalle odottamaan, että pääsisimme lähtemään takaisin keskustaan. Vaikka kävimme vain syömässä ja kävelimme muutaman kilometrin maisemareitin, meillä meni silti monta tuntia siinä. Suurimmaksi osaksi siksi, että minä otin kasan valokuvia ja emme pitäneet mitään kiirettä retkellämme. Kello oli jo neljä kun pääsimme takaisin bussipysäkille ja bussi matka takaisin Busanin asemalle kesti suurin piirtein tunnin. Olisimme halunneet vielä tehdä toisen bussiretken, mutta kello oli jo sen verran paljon, että bussit olivat lopettaneet kierroksensa siltä päivältä.

 

Kävelimme Busanin asemalle ja haimme seuraavan päivän junalippumme valmiiksi. Busanin juna-asema oli todella iso ja siellä oli kohtuullisen iso ruuhka. Junia Seouliin lähtee vähintään puolentunnin välein ja jokaisessa junassa on varmasti kohtuullisen paljon porukkaa. Otimme taksin Hotellillemme ja lepuutimme jalkojamme hetken ennen kuin lähdimme syömään. Busan on myös erittäin viihtyisä kaupunki ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailua jos olet Koreassa pidemmän aikaa.

 Busanissa sai taas olla oikein kunnon suomalainen ja tuijottaa suuauki suoraan ylöspäin, koska rakennukset olivat niin korkeita!

Seuraavana päivänä hyppäsimme luotijunaan joka kuljetti meidät takaisin Seouliin. Seoulin ja Busanin välinen junamatka kestää vajaa kolme tuntia ja varmasti ainakin puolet matkasta mennään vuoren sisässä. Korea on todella vuoristoista aluetta ja junaradan rakentaminen tänne ei todella ole helppo tehtävä. Ehkä sen vuoksi Koreassa suositaankin enemmän bussilla liikkumista kuin uusien junalinjojen tekemistä. Vaikka olin pois Seoulista vain viikon, oli silti ihana palata tutuille kulmille ja omaan pieneen koppiini. Minulla oli erittäin hauska viikko ja myös vanhempani nauttivat Etelä-Koreassa matkailusta. Oli ihana että porukat olivat käymässä, mutta oli myös ihanaa että minun ei tarvinnut vielä lähteä heidän matkassaan kotiin, vaan sain vielä jäädä tänne pariksi kuukaudeksi.