tiistai 6. kesäkuuta 2017

Tin Can Bayn Delfiinit




Matkasimme Tin Can Bayhin päästäksemme ruokkimaan delfiinejä. Tin Can Bay on pieni kaupunki/kylä, jonka isoin turistivaltti on delfiinit. Tämä kaupunki on ainoa paikka Queenslandin osavaltiossa, jossa saa ruokkia villejä delfiinejä.
1950-luvulla haavoittunut delfiini päätyi Tin Can Bayn rannalle. Paikalliset ruokkivat sitä ja hoitivat sen kuntoon. Delfiini palasi merelle ja paikalliset olettivat, että se ei enää palaisi takaisin. Delfiini kuitenkin palasi joka päivä takaisin kaupunkiin ja paikalliset antoivat sille aina ruokaa. Pian se alkoi tuoda mukanaan muita lauman jäseniä. Siitä lähtien delfiinit ovat palanneet Tin Can Bayhin joka aamu.

Raputaidetta. Rannoilla näkee helposti missä ravut asustelevat, koska asuinkolojen suut ovat täynnä hiekkapapanoita

Delfiinien ruokkimista ja niiden lähellä olemista vahditaan kuitenkin tarkasti. Jokainen Delfiini syö päivässä noin 15 kiloa kalaa. Täällä niille annetaan joka päivä enintään kolme kiloa kalaa. Näin varmistetaan, ette delfiinit eivät tule riippuvaisiksi ihmisistä. Delfiinien katselusta ja ruokinnasta huolehtii joukko vapaaehtoisia. He ovat paikalla varmistamassa, että ihmiset käyttäytyvät oikein delfiinien lähellä ja kertovat samalla delfiini-tietoa.

Squirt

Olimme palelleet koko edellisen yön teltassa. Olimme nukkuneet monta yötä autossa ja olimme iloisia, kun pääsimme vaihteeksi telttailemaan. Yö oli kuitenkin niin kylmä, ettei siitä nukkumisesta mitään tullut. Delfiinipaikka aukesi seitsemältä, joten jouduimme heräämään jo kuudelta. Virallinen ruokintaosuus alkoi vasta kahdeksalta, mutta ennen sitä sai mennä veteen seisoskelemaan ja katselemaan, kun delfiinit tulivat rantaan. Seisoimme vedessä noin tunnin, jonka aikana meille kerrottiin delfiini-tietoa ja tarinoita paikalla olleista delfiineistä. Christine oli eniten äänessä ja hänellä näyttikin olevan kaikista vahvin side delfiineihin. Joukon johtaja-delfiini asetti itsensä meidän ja Christinen väliin. Christine sanoi, että tämä delfiini oli hyvin suojelevainen, joten nytkin se suojeli Christinea meiltä muilta.


Delfiinejä tuli paikalle yhteensä viisi. Ensimmäiseksi paikalle saapui äiti-delfiini kuusitoistaviikkoisen poikasensa kanssa. Seuraavaksi paikalle saapui Squirt, jonka kanssa me tulimme loistavasti juttuun. Tämä delfiini oli kokenut kovia. Sen selkä oli täynnä naarmuja ja sen evästä puuttui palanen. Meille kerrottiin, että tämä oli lauman nuori uros, jolla oli vähän tapana ajautua ongelmiin. Jäljet näyttivät siltä, että se olisi tapellut hain kanssa. Delfiinit ja hait ottavat harvoin yhteen, mutta näillä vesillä haita on niin valtavasti, että delfiinit joutuvat liiankin usein niiden kanssa törmäyskurssille.
 
Delfiinit uiskentelivat aivan meidän vieressä. Osa niistä jopa jutteli ja teki pieniä temppuja meille. Delfiineihin ei missään tapauksessa saa koskea. Tämä on aivan ehdoton sääntö. Parhaimmillaan delfiiniin koskemisesta voi saada 8000 dollarin sakon. Nämä delfiinit ovat villidelfiinejä, joten ne eivät reagoi hyvin, jos joku koskee niihin. Jos delfiini itse koskee sinuun, niin sitten kaikki on kunnossa. Delfiiniin ei saa koskea, koska delfiinin ei ole hyvä tottua siihen, että siihen kosketaan. Tämä saattaa johtaa varomattomuuteen ja pahimmillaan se voi tarkoittaa hain ruuaksi joutumista. Myös sinulle voi käydä huonosti, jos kosket delfiiniin. Delfiinilauma on niin vahvasti yhteydessä toisiinsa, että jos kosket yhtä lauman jäsentä, muut delfiinit voivat käydä sinun kimppuusi suojellakseen toisiaan. Viimeinen syy on hygienia. Jos delfiinin nahassa on naarmuja ne saattavat tulehtua, jos sinä lykkäät bakteerisen kätesi siihen. Tämän seurauksena lauma saattaa hylätä sairaan jäsenen ja sitten taas päädytään hain ruuaksi.



Delfiinit olivat kyllä aivan ihania. Niitä olisi voinut katsella, vaikka kuinka pitkään. Itse ruokintaosuus oli aika nopeasti ohi. Meille annettiin yhdet kalat, joiden kanssa menimme veteen. Delfiinit ottivat kalan kädestä todella nätisti. Tämä oli kyllä aivan mahtava kokemus. Jos olet joskus menossa Frasier Islandille kannattaa pysähtyä lähellä olevassa Tin Can Bayssa.


Tin Can Bay oli myös ensimmäinen paikka, jossa varoitettiin krokotiileista. Delfiinien ruokintaa vahtivat ihmiset kertoivat kuitenkin, että krokotiileja ei ole oikeasti nähty kaupungin rannoilla kertaakaan. Kyltit pystytettiin, koska ihmiset olivat omien sanojensa mukaan nähneet krokotiilin vedessä. Pari viikkoa myöhemmin, joku muukin sanoi nähneensä krokotiilin täysin samassa paikassa. Tämän vuoksi krokotiilivaroituskylttejä ripoteltiin ympäri kaupunkia. Kun rannikkovartiosto meni tarkastamaan tilannetta, kävi ilmi, että kyseessä oli uppotukki. Tämä on todennäköisesti se mitä ihmiset kuvittelivat krokotiiliksi. Koskaan ei kuitenkaan voi olla liian varovainen.




Suurin uhka tällä seudulla on ehdottomasti hait. Fraiser Island on aivan tuossa vieressä ja sen rannoilla ei suositella uintia lainkaan. Saaren Australian puoleinen lahti on aivan täynnä tiikeri- ja härkähaita ja saaren meren puoleinen rannikko taas on täynnä valkohaita. Tämän vuoksi myös Tin Can Bayn delfiinit elävät vaarallisilla vesillä ja muutamilla delfiineistä puuttui evistä paloja, jotka ovat todennäköisesti lähteneet yhteenotossa hain kanssa. Täällä ei siis tule uitua. Olimme edellisenä aamuna uimassa Sunshine Coastin pohjoispuolella. Sydämeni hypähti hetkellisesti kurkkuun, kun tumma evä käväisi pinnassa parin sadan metrin päässä meistä. Minä tuijotin kyseiseen kohtaan odottaen, että evä nousisi pintaan uudestaan. Onneksi pintaan kuitenkin hypähti kaksi delfiiniä ja minä sain jälleen hengittää. Olimme kohtuullisen kaukana pintaan tulleesta evästä, matalassa vedessä ja lähellä rantaa. Joten vaikka se olisi ollutkin hai, olisimme silti olleet täysin turvassa. 


Tin Can Bayn jälkeen jatkoimme matkaa pohjoiseen Hervey Bayhin. Olemme täällä seudulla hieman liian aikaisin, koska nämä ovat parhaita valaan katselupaikkoja. Valaat valitettavasti lähtevät muuttamaan pohjoiseen vasta heinäkuun alussa. Joten olemme kuukauden etuajassa. Nyt olisi hyvä väli mennä töihin, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Töitä on kyllä tarjolla vaikka kuinka, mutta niin tuntuu olevan hakijoitakin. Toivottavasti saisimme pian jotain työtä, että saisimme jälleen matkabudjettiimme jotain budjettiakin. 

Miten niin meillä on paljon tavaraa... Tältä näyttää meidän automme takatila :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti