Macao, Aasian Las Vegas

Macao on Hong Kongin tavoin itsehallintoalue, joka tavallaan kuuluu Kiinalle, mutta siellä on silti hieman vapaampaa kuin Manner-Kiinassa. Macaosta käytetään usein lisänimitystä Aasian Las Vegas, koska se on tunnettu isoista kasinoistaan. 

 

Lähdimme päivällä Macaon lauttasatamaan, joka sijaitsee Hong Kongin puolella. Puksutimme lautalla lahden yli Hong Kongin puolelle ja kävelimme Macaon lauttaterminaalille. Pysähdyimme lippuautomaateille, josta ei saanut mitään selvää. Pian viereemme pöllähti kiinalainen nainen, joka kysyi olemmeko menossa Macaoon. Hän ohjasi meidät lipputiskille, jossa kaikilla oli kauhea kiire. Mies tiskillä hoputti meitä maksamaan liput ja seuraava mies roudasi meidät oikeaan lähtöselvitykseen. Kun mies oli lähtenyt, molemmille tuli sellainen olo, että nyt meitä on jotenkin huijattu. Mutta kun laskimme lippujen hinnan huomasimme, että se oli ihan sen verran kun olimme aikaisemminkin laskeskelleet. Kaikessa siinä kiireessä ja ihmishulinassa tuli vain sellainen olo, ettei itse pysynyt perässä. Pääsimme kuitenkin hyvin lautalle. Laiva muistutti Siljan Superseacatia. Matka kesti noin tunnin. 

Lauttaterminaalissa meiltä tarkastettiin vielä passit ennen kuin pääsimme maihin. Macaoon pääsee suomen passilla ilman viisumia, mutta se on oma hallintoalueensa, joten passi pitää kuitenkin olla aina mukana. 

Lauttaterminaalin edessä oli jono busseja, joiden kyydillä pääsi ilmaiseksi Macaon kasinoille. Lauttasatamamme ja isoimmat kasinot löytyivät Taipanin saarelta. Kaikki muut Macaon merkittävimmät turistikohteet löytyivät Macaon saarelta. Hyppäsimme siis Grand Lisboa kasinon bussiin ja pääsimme sen kyydillä Macaon saaren puolelle. Saaria yhdistää noin 5km pitkät sillat, joten siltaa ajettiin jokunen tovi. 

Grand Lisboa Kasinon aula, löytyi Jadea, kristallia ja silkkiä.

Grand Lisboa hotelli oli aivan valtavan kokoinen kultainen rakennus, joka näkyi Macaon saaren joka kolkkaan. Kasinolta lähdimme katselemaan Macaon muita nähtävyyksiä. Kadut olivat huomattavasti kapeampia kuin Hong Kongissa ja kaupungin pääkatukin oli jo niin tukossa, ettei voinut muuta kuin kulkea massan mukana. Onneksi minä ja Karo olemme kaikkia päätä pidempiä ja vaaleita, joten löydämme helposti toisemme, vaikka ajautuisimmekin erillemme.  

 

Näkymä St Paulin raunioilta Macaon keskustaan päin. Iso kultainen rakennus on Grand Lisboa Kasino

 

Pääsimme Macaon kulttuurikadulle ja huomasimme olevamme Portugalissa/Espanjassa. Kun Hong Kong oli Brittien hallinnon alla, Macao oli Portugalin. Kulttuurikatu oli täynnä espanjalaistyylisiä rakennuksia ja kadun kivetyskin oli aivan kuin Espanjassa (En ole käynyt Portugalissa, joten vertaan kaikkea Espanjaan). Oli hämmentävää nähdä Espanjalaisvaikutteinenkatu, joka oli täynnä kiinankielisiä kylttejä ja joka puolella oli vain kiinalaisia. Kadulla oli paljon pieniä liikkeitä ja kauniita matkamuistoja. Karo olisi hirveästi halunnut ostaa lohikäärme patsaan, mutta päätyi siihen lopputulokseen, että sitä on ihan turha kanniskella mukana. 

St Paulin kirkon rauniot

Päädyimme Saint Paulin kirkon raunioille, joka on yksi Macaon tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kirkosta on jäljellä vain julkisivu, kaikki muu siitä on tuhoutunut. Kiinalaiset ovat kyllä niin innokasta valokuvauskansaa, että oli ihan mahdoton liikkua mihinkään ilman että änkesi jonkun kuvaan tai että joku änkesi omaan kuvaan. Karo huomasi myös, että täällä on ihan mahdotonta päästä mihinkään, jos vain odottaa vuoroaan. Täällä pitää oppia änkeämisen tai hivuttautumisen jalo taito. Itse en ole innokas änkeäjä, joten yleensä vai sipsuttelen hitaasti eteenpäin massan mukana ja jotenkin pääsen sinne minne halusinkin. 

Macaon toinen puoli onkin sitten täynnä julkisivuremonttia kipeästi kaipaavia kerrostaloja. Tämä tuntuu myös olevan hyvin yleistä Kiinassa. Rakennetaan uusia hienoja rakennuksia toisensa perään ja vanhoihin ei kiinnitetä yhtään huomiota. Kunhan ne pysyvät pystyssä niin niin kauan menee hyvin. Toisaalta ränsistyneissä ulkosivuissa on jotain kaunistakin.

Kirkon vieressä olevalla kukkulalla oli myös portugalilaisten aikainen linnoitus. Linnoitukselta laskeutuessa alkoi jo nälkä vähän painaa. Päätimme välillä syödä jotain tuttua ja kävelimme pizzalle. Pizza oli säälittävän pieni, mutta onneksi lounastarjoukseen kuului myös lautasellinen curry-kanaa. Tämän jälkeen minä aloin jo hermoilla, että emme ehdi pian ollenkaan kiertelemään kasinoilla, jos meillä menee kaupungilla vielä pitkään. Meidän täytyi lähteä takaisin Hong Kongiin viimeistään kymmenen lautalla. Etsin meille bussin jolla pääsisimme Taipa-saaren kasinoille. Bussi oli aivan tupaten täynnä. Etuovi mahtui juuri menemään kiinni Karon takaa. Sen jälkeen alkoi selvittely siitä paljonkos se bussimatka maksaa. En ole vieläkään varma mitä maksoin mutta kuski sanoi että kaikki ok. Ehkä hänelläkin meni hermot meidän sönkötykselle. 

Päädyimme kuitenkin oikeaan paikkaan. Macaossa rakennetaan jatkuvasti uusia kasinoita, joten en olisi yllättynyt, vaikka tämä paikka olisi jo muutaman vuoden päästä monta kertaa suurempi. Päätimme ensimmäiseksi mennä Hard Rock Cafe hotellille. Hard Rock Cafeella on erityinen paikka sydämessäni. Ehkä siksi että meidän perheellä on aina ollut tapana käydä Hard Rock Cafeessa matkoilla ollessamme. Vakiotuliainen on myös Hard Rock Cafe T-paita, joita minulla on elämäni aikana ollut toodella monta ja on tälläkin hetkellä muutama. Tällä kertaa en kuitenkaan viitsinyt ostaa mitään ylimääräistä, joten kävimme vain kiertämässä Hard Rock cafe kaupan ja jatkoimme sitten Venetsiaan.

En ole käynyt Las Vegasissa, joten en voi verrata näitä kahta kaupunkia keskenään. Mutta ainakin ajatuksen tasolla Macaon kasinoalueet ovat aika lailla sellaiset kuin kuvittelen Las vegasissa olevan. Kaikki oli todella isoa ja luksusta. Odotin taas koko ajan, että joku tulisi ajamaan meidät pois paikalta, koska häiritsimme rikkaampien ihmisten olemista. Näin ei kuitenkaan käynyt.

 Kasinoalueet olivat valtavia ja siellä oli milloin minkälaista peliä. Minäkin päätin investoida hurjat 2,5€ tyypilliseen marjapeliin, jossa oli kylläkin marjojen sijasta lohikäärmeitä. Heti kun aloimme pelata, meille tuotiin juotavaa ja satunnaista porukkaa alkoi kerääntyä ympärille. Yksi nainen tökkäsi korttinsa minun pelikoneeseen ja käski vain jakaa pelaamista. Minä aktiivisesti nypin sen pois ja ojentelin sen hänelle takaisin. En tiedä mitä kortti teki. Oliko se joku varauskortti vai yrittikö hän pölliä minun voittoni tai jotain. Kortissa oli kyllä hänen nimensä, joten päättelin, että hän yritti pölliä voittoni. Nainen oli kuitenkin hyvin epäkohtelias eikä halunnut mitenkään selittää kortin tarkoitusta. Joten pitäköön korttinsa. Pian ympärilläni pörräili niin paljon neuvojia, että otin vain rahat ja lähdin menemään. Lopulta pelasin yhden euron ja voitin vielä 0,5€ takaisin, joten siihen päättyi minun hurja uhkapelurin urani. 

Seuraavaksi lähdimme etsimään Venetsian kanaaleita, jotka tiesimme olevan rakennettuna jonnekin kasinon sisälle. Siinä menikin sitten jokunen tovi ennen kuin löysimme ne. Kasino oli aivan valtava ja vielä yhteydessä viereisiin kasinoihin.

Kasinot olivat kyllä todella upeita, mutta ne oli aika nopeasti katsottu. Jalat alkoivat myös painaa kahdeksan tunnin edestakaisin kävelemisen seurauksena. Istahdimme kasinoiden edessä olevalle kivetykselle ja katselimme Eiffel-tornin valo-showta. 

Puoli yhdeksältä päätimme lähteä satamaan katsomaan pääsisimmekö jo aikaisemmalla lautalla takaisin Hong Kongiin. Vähän kun juoksimme, niin ehdimme aikaisempaan lauttaan.