 |
| Kotorin lahden rannalla |
Seuraavana päivänä palasimme bussilla Dubrovnikin
lentokentälle ja noudimme etukäteen vuokraamamme auton Avant Car -vuokraamosta.
Vuokraamolla oli aamutuimaan aikamoinen vilinä, kun kaikki muutkin hakivat vuokra-autojaan.
 |
| Me saimme käyttöömme aivan uuden auton. Sitä oli vuokrattuvain kerran aikaisemmin. |
Papereiden täytön jälkeen oli aika tarkistaa auto. Avantin työntekijä tuli
paperilapun kanssa kirjaamaan ylös kaikki aikaisemmat vauriot, joita autossa
oli. Aina autoa vuokratessa kannattaa tarkistaa auto ja mahdollisesti myös ottaa
kuvatodisteita aikaisemmista vaurioita. Tämä varmistaa, ettet ainakaan joudu
maksamaan kolhuista, joita aikaisempi vuokralainen on saanut aikaan.
Ensimmäinen tulikoe tuli heti kun piti yrittää saada auto ulos
aivan täynnä olevalta parkkipaikalta. Selvisimme onneksi siitä kunnialla ja
saimme aloittaa autoreissumme. Dubrovnikin lentokenttä on vajaan kahdenkymmenen
kilometrin päässä Montenegron rajasta. Rajalla oli yhdentoista aikaan aika kova
ruuhka, joten mitä aikaisemmin pääset rajalle, sitä vähemmän joudut odottamaan. Me olimme jonossa noin tunnin.
Montenegron puolelle päästyämme päädyimme heti yhdelle maan
päänähtävyyksistä: Kotorin lahti. Lahti on vuorten ympäröimä. Veden ja vuorten
väliin jää ajoittain tilaa vain kapealle autotielle. Jos ei halua kiertää koko
lahtea sen poikki pääsee autolautallakin. Tämä lyhentää matkaa noin tunnilla.
Meillä ei kuitenkaan ollut mihinkään kiire, joten me päärimme ajaa maisemareittiä
Lahden ympäri. Lahden ympäristö oli todella hiljainen ja rauhallinen. Rannoilla
näytti olevan muutamia hotelleja ja joitain ihmisiä aurinkotuoleissa. Tänne kannattaa tulla jos kaipaa hiljaisuutta.
Lahden ympäriajo päättyi Kotorin kaupunkiin. Kotor on tunnettu
vuorenrinteellä kiemurtelevasta linnakkeesta, jonne valtaosa Kotorissa vierailevista
turisteista kiipeää. Kotor oli todella kuuma paikka, vaikka nesteytys ja
ruokapuoli oli kunnossa, kuumuus vei silti kaikki mehut. Edellisen päivän
porrasjumppa Dubrovnikissa painoi vielä jalkoja, joten linnakkeelle kiipeäminen
tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä. Ajattelimme kuitenkin kiivetä jonkun
matkaa ylös päin, että näkisimme upean postikorttimaiseman Kotorin kaupungista
ja vuorten ympäröimästä lahdesta. Linnakkeelle kiipeäminen maksoi jonkun verran
ja koska emme olleet yhtään varmoja, kuinka pitkälle jaksaisimme kiivetä, emme viitsineet
maksaa mahdollisesti hyvinkin lyhyestä kiipeilytuokiosta. Linnakkeelle
kipuaminen sai siis jäädä seuraavaan kertaan.
 |
| Muuri sulautuu hyvin maastoon, mutta kun katsoo tarkasti sen voi erottaa sieltä |
Kotorin vanha kaupunki oli todella pieni, mutta siellä oli
samanlainen tunnelma kuin Dubrovnikissa. Suurin ero oli kuitenkin siinä, että Kotorissa
oli vain muutama satunnainen turisti. Satumainen tunnelma välittyi myös tästä
kaupungista isoine muureineen ja vallihautoineen.
Kotorin jälkeen suuntasimme yöpaikaksi suunnittelemaamme Budvaan.
Kotorin vieressä oleva Lovchenin kansallispuisto kuulosti myös erittäin hienolta,
mutta sen tutkimiseen olisi tarvittu yksi lisäpäivä. Budva oli pieni kaupunki, joka
on ilmeisesti tunnettu bilekaupunki. Kaupungissa olikin paljon nuoria ja pienissä
määrin välimeren bilekaupungin vibaa. Kun kesä etenee, bileetkin varmasti kasvavat.
Varasimme marjotuksen Airbnb:n kautta. En ole aikaisemmin käyttänyt Airbnb:n
palveluita. Tutkimme kyllä sivuston tarjontaa Karon kanssa Australiassa
ollessamme, mutta marjotusten hinnat olivat Australiassa kohtuullisen kovia,
joten tyydyimme vain hostelli marjotuksiin. Montenegrossa sen sijaan saimme sivuston
kautta kaksi hyvää marjotusta ja molemmat alle 20€/yö.
Illan vietimme Budvan vanhassakaupungista. Katselimme
auringonlaskua Vanhankaupungin muureilla samalla kun katusoittaja soitti
ikivihreitä vuosien varrella. Ihanan rentoa menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti