Kioto & Osaka

 

Hienoisen Tokio pettymyksen jälkeen odotukseni olivat todella korkealla kun suuntasin kohti Kioton kaupunkia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun pääsin käyttämään matkani varten ostamaani junapassia. Japan Railpass on todella helppokäyttöinen. Jos haluat varata itsellesi istumapaikan, sinun täytyy vain vierailla JR toimistolla ja näyttää heille junapassia. He varaavat sinulle paikan ja sinun ei tarvitse turhaa huolehtia siitä minne pääset istumaan. Aina ei tietenkään ole pakko varata paikkaa. Junissa on yleensä muutama vaunu, joihin voi mennä ilman paikkavarausta. Nämä vaunut ovat yleensä aika täynnä ja et voi liikkua minnekään menettämättä paikkaasi. Suosittelen siis paikan varaamista varsinkin yhtään pidemmille matkoille. 

Juna Tokiosta Kiotoon oli yhdentoista aikaan päivällä kohtuullisen tyhjillään. Minun lisäkseni vaunussa oli vain länsimaalainen turistiryhmä joka oli matkalla Kioton lähistöllä olevaan temppeliin. Lähellä minua istui eräs eurooppalainen tyttö, joka kertoi minulle heidän matkasuunnitelmistaan. Hauskinta oli että ryhmä oli tulossa Kiotoon muutama päivä myöhemmin ja satuin törmäämään heihin uudestaan, koska he majoittuivat kanssani samaan hotelliin. Päästyäni Kioton asemalta hyppäsin taksiin ja juuri kun olin antamassa taksille hotellin osoitetta, tajusin että hotellin lapuissa ei lue hotellin osoitetta japaniksi. Kaikissa muissa varauksissa osoite oli japaniksi joten en tajunnut katsoa oliko se myös tässä. Taksikuski ei osannut lukea meidän kirjaimia joten hetkellisesti meillä oli pieni ongelma. Onneksi suomen ja japanin lausuminen on niin lähellä toisiaan, että taksikuski tiesi heti minne mennä sen jälkeen kun minä luin osoitteen ääneen varauslapustani.

Hotellini oli jälleen kerran erittäin hyvä ja se oli aivan metrolinjan vieressä. Tavarat hotellille heitettyäni lähdin saman tien lähistöllä sijaitsevaan Nijon linnaan.Kello oli sen verran paljon, että ehdin linnalle juuri vähän ennen sulkemisaikaa ja siksi paikka oli kohtuullisen tyhjillään.

Linnan jälkeen kiertelin hieman hotellini ympäristössä ja menin kohtuullisen aikaisin nukkumaan. 

Perjantaina matkasin jonkun aikaa metrossa että pääsin Fushimi Inari Shirelle. Paikka on tunnettu lähes koko vuoren täyttämästä punaisien porttien käytävästä. Tämä oli yksi niitä paikkoja jonne ehdottomasti halusin tulla Kiotossa käydessäni. Paikalla oli paljon luokkaretkeläisiä. Japanissa oli ilmeisesti käynnissä luokkaretkikausi koska jokaisessa kahden viikon aikana käymässäni turistikohteessa on paljon oppilaita.  

'

Fushimi Inari Shire oli todella hieno ja suosittelen siellä käyntiä, jos vierailet Kiotossa. Jatkoin matkaani kohti Kiyomizun temppeliä. Olin hieman sivussa turistireiteiltä ja asuinalueen poikki kävellessäni sain todella iloisia heilutuksia ja tervehtimisiä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Kioton kaduilla oli juuri sen näköistä mitä oletat näkeväsi kun tulet Japaniin. Tajusin myös että pieni pettymykseni Tokiota kohtaan johtui ehkä siitä, että halusin tulla Japaniin katsomaan jotain erilaista ja japanilaista. Muutaman kuukauden Seoulin suurkaupungissa asumisen jälkeen seuraava aasialainen suurkaupunki ei oikein sytyttänyt. Kiotossa oli rauhallista, joka puolella oli jotain ihailtavaa, kaupungin ympärillä näkyi vuoria, ihmiset olivat iloisia ja aurinko paistoi. Tämä oli sitä mitä ajattelin Japanissa matkailun olevan.

Kävelin muutaman kilometrin ja pysähdyin ajoittain tielleni osuvissa temppeleissä. Paikka oli todella rauhallinen ja huomaa kyllä että nyt ei ole se turistikausi. Vasta kiyomizun temppelille päästyäni törmäsin todellisiin ihmismassoihin ja heistäkin suurin osa oli oppilaita, paikallisia tai muita aasialaisia turisteja. Kävelin ihmismassan mukana ylös mäelle, josta avautui upeat näkymät kaupungin ylle (Tämän kirjoituksen ihan ensimmäinen kuva on otettu temppeliltä). Istuin täällä hetken ja nautin maisemasta ja hyvästä säästä. Takaisin päin lähtiessäni minut pysäytti seitsemän hengen oppilasporukka joka kysyi saisivatko he haastatella minua. Lupauduin haastateltavaksi. Haastattelija luki lapustaan mitä hänen piti sanoa ja häkeltyi joka kerta kun hänen piti sanoa jotain joka ei ole lapussa. Minua haastatellut poika katsoi lappuaan ja häntä ympäröivät muut oppilaat tuijottivat minua herkeämättä ja reagoivat hauskasti jokaiseen sanomaani asiaan. Lopuksi he ottivat vielä valokuvan kanssani ja toivottivat minulle hauskaa loppumatkaa. 

 

Turistialue oli myös aluetta jossa näin paljon kimonoon pukeutuneita perheitä. Kimonoihin pukeutuneet naiset olivat usein todella kauniita ja otinkin heistä muutaman salakuvan. Temppeiden jälkeen kävelin Gion alueelle, joka on tunnettu Geisha naapurusto. Tämä oli ennen se paikka, jossa todennäköisimmin törmäsi Geishaan. Gaishoja ei ole enää kauhean montaa ja itse en nähnyt heistä yhtäkään. Naapurusto oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja erittäin japanilainen. Kävelin alueen läpi ja suuntasin siitä kohti hotelliani. Kävelin jälleen seitsemän tuntia edestakaisin ja hotellilla kyllä taas huomasi että olin ollut jalkojeni varassa koko päivän ajan. En tiedä mikä jalkapohjaani tuli, mutta illalla en melkein pystynyt kävelemään ollenkaan ja seuraavana päivänä liikuinkin ihan vain kaupungin keskustassa. Viimeinen päiväni Kiotossa kului viimeisien temppeleiden kiertelyssä ja matkamuistoja ostaessa.

 Rokuonji, Kultainen temppeli

Sunnuntaina käväisin Osakassa. 

 Junamatka Kiotosta Osakaan kestää nopeammalla paikallisjunalla noin puolituntia. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Minulla ei varsinaisesti ollut Osakan suhteen mitään odotuksia. Ainoa asia, jota sinne menin katsomaan, oli Osakan linna. Linnalle oli Osakan asemalta noin neljän kilometrin matka. 

Kävelin Osakan kaupungin poikki kulkevan joen rantaa pitkin ja ihailin sitä kuinka kaunista Osakassa oli. Joen ranta oli todella viihtyisä paikka ja sieltä löytyi jopa muutama terassi. Osakan linnalle päästyäni sain jälleen ihailla Japanilaisten tapaa tehdä kunnon vallihaudat. Niistä ei niin vai yli mennäkään ja jos mennään, niin edessä on noin sadan metrin pystysuora kiviseinä, joka pitää kiivetä jos haluaa päästä linnan ulkomuurin sisälle. Tämä jälkeen edessä on usein toinen samanlainen tehtävä sisemmän vallihaudan ja muurin muodossa. Ei ole tehty viholliselle helpoksi tämän linnan valloittaminen. 

Osakan linna oli todella kaunis näky. Linnan pääsi myös sisälle, mutta sisällä on turha odottaa mitään todellista linnaa. Linna on enemmänkin kohtuullisen pieni ja modernihko museo, jonka huipulta on kyllä hienot näkymät Osakan kaupungin ylle.

Linnan jälkeen suuntasin Osakan kauppakaduille ja löysin itseni perinteen mukaan syömästä Osakan Hard Rock Cafesta. Kauppakadulla törmäsin toiseen länsimaalaiseen tyttöön joka oli kyllä harvinaisen raivostuttava ihminen. Tulen yleensä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja tapaan harvoin ihmisiä, joita en jaksa ollenkaan. Tämä tyttö oli yksi niistä. Puolen tunnin keskustelin aikana, en saanut suunvuoroa kertaakaan. Tyttö piti todellisen shown itsestään ja oli aika näpäkkä puheissaan. Hänen keskustelu aiheensa käsittelivät suurimmaksi osaksi sitä kuinka voit loukata japanilaisia jätkiä, jotka puhuvat sinusta pahaa selkäsi takana TAI siihen mitä kaikkea hullua hän on tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana japanissa ollessaan. Pahinta oli että hän luuli olevansa hirveän cool, kun minä taas kävin mielessäni läpi sitä kuinka joku voi noin hyvin elääkään oman valtionsa stereotypiaan ja tämä on juuri se syy miksi me muut länsimaalaiset emme erityisesti välitä tämän maan kansalaisista. (Aine tietysti löytyy poikeuksiakin) Onneksi me olimme matkalla vastakkaisiin suuntiin, joten minun ei tarvinnut kuunnella häntä hirveän kauaa.

 Pokemon Center Osaka

Suuntasin takaisin Osakan juna-asemalle jonka yhteydestä löytyi kauppa nimeltä Pokemon Center. Pokemon Center oli täynnä kaikenlaista pokemon tavaraa. Olin pienenä suuri pokemon fani ja saatoin vain kuvitella millasta olisi ollut jos olisin silloin päässyt tällaiseen kauppaan. Kiinnostukseni Pokemonia kohtaan loppui jo ala-asteella, mutta silti sydäntä lämmitti päästä Pokemon kauppaan. Olinhan aikoinani niin suuri fani. Nykyään Pokemoneja on jo niin valtavasti että en tiedä niistä puoliakaan. On silti hauska huomata, että ala-asteella opettelemani 150 pokemonia ovat edelleen tuoreena mielessä. Jotkut asiat eivät vain unohdu vaikka aikaa kuluisi kuinka. Samalla mietin myös että ala-aste Suvi Pokemon kaupassa näyttää varmaan hyvin samalta kuin nykyinen Suvi kpop kaupassa. Molemmat todella innoissaan, rakastamiensa asioiden ympäröimänä ja tuskissaan suurien valintojen edessä koska kaikkea ei vain voi ostaa. Ainoa ero on, että ala-aste Suvin täytyi pyytää vanhempiaan ostamaan itselleen Pokemon tavaraa, kun taas Kpop Suvi voi ostaa kaiken ihan omilla rahoillaan :D Hihiii!

Kioto ja Osaka ovat ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja. Jos olet kiinnostunut temppeleistä ja hieman perinteisemmästä japanista kannattaa suunnata Kiotoon. Itse pidin kaupungista valtavasti ja käymistäni Japanilaisista kaupungeista suosittelisin sitä eniten.