Kim Hyun joong on todella suosittu, mutta hän ei ole niin
pinnalla tällä hetkellä että hänen konsertistaan olisi ilmoitettu
kansainvälisillä kpop sivuilla. Onneksi seuraan konserttilippuja myyvää sivua
ja huomasin yhtäkkiä että sivuilla oli ilmestynyt Kim Hyun Joongin konsertti.
Valitettavasti siinä vaiheessa kaikki liput oli jo myyty loppuun.
Peruutuspaikkoja tulee aina silloin tällöin, joten vietin pari seuraavaa päivää
tarkkaillen nettisivua. Lippuja tuli myyntin aina välillä, mutta joku muu oli
nopeampi ja en saanut lippuja muutamalla ensi yrittämällä. Onneksi minulla
kuitenkin kävi tuuri ja löysin eräänä aamuna yhden vapaan paikan.
Lähdin siis lauantaina kohti olympic parkia. Konsertti oli
EXO:n konserttipaikan viereisessä rakennuksessa, joten tiesin jo valmiiksi
minne minun täytyi mennä. Olympic Park on aivan kaupungin toisella reunalla,
joten metron vaihtojen kanssa matkaan kului tunti. Olin jälleen tapojeni mukaan
hyvissä ajoin liikkeellä. Olin keikkapaikalla noin kolme tuntia ennen
konserttia. Minun piti vielä hakea lippuni lipputoimistosta ja ostaa jotain
konserttifanitavaraa. Valitettavasti viralliset valotikut oli jo myytyloppuun
ja jouduin tyytymään pienpään ja surullisempaan valotikkuun… no pääasia että on
valotikku. Konserttiareenat ovat kaikki samassa paikassa, koska areenat
rakennettiin aikanaan Seoulin olympialaisia varten. Koreassa on kuitenkin niin
valtavasti konsertteja, että areenat ovat nykyään kovassa konserttikäytössä.
Kyllä niissä varmaan vielä urheillaankin, mutta pääasiassa areenat taitavat
olla konserttikäytössä. EXO:n konsertti oli isommalla areenalla jonne mahtui
15000 ihmistä. Kim Hyun Joongin konsertti taas oli viereisellä pienemmällä
areenalla jonne mahtuu noin 5000 ihmistä. Jos EXO:n konsertin yleisön keski-ikä
oli hädin tuskin kaksikymmentä, niin Kim Hyun Joongin yleisön keski-ikä oli
varmasti yli kolmekymmentä.Tuntui että paikalla oli enemmän keski-ikäisiä naisia kuin nuoria.
Eräät naiset alkoivat jutella kanssani, koska satuin
seisomaan heidän lähellään. He eivät osanneet englantia joten keskustelu
käytiin suurimmaksi osaksi koreaksi. Onneksi he eivät kysyneet minulta mitään
vaikeaa. Tapansa mukaan he myös tuputtivat minulle kauheasti ruokaa ja juomaa.
Korealaiseen tapaan kuuluu jakaa ruoka ja on hieman epäkohteliasta kieltäytyä
tarjottavista. Jouduin kuitenkin jossain vaiheessa sanomaan, että ei enää
kiitos. Länsimaalainen ”älä ota ruokaa vierailta” jyskyttää kyllä aika hyvin
takaraivossa aina kun joku tarjoaa sinulle jotain. Tämä kuitenkin kuuluu täällä
kulttuuriin, joten sen mukaan mennään. En minä nyt keltään epämääräiseltä
tyypiltä ruokaa ottaisi.
Naisten seuraan liittyi myöhemmin toinen nainen joka puhui
englantia. Juttelimme pitkät tovit ja menin heidän seurassaan sisälle areenalle.
Naiset olivat kokoajan valppaana ja välttelivät konserttimateriaalia kuvaavaa
kameramiestä. He sanoivat että heidän aviomiehensä ei tiedä heidän olevan
konsertissa, joten he eivät halua päätyä nauhalle. Todennäköisesti aviomies ei
tule koskaan näkemään konserttimateriaalia, mutta pitää silti olla valppaana.
Minusta on tavattoman huvittavaa että kpop on vähän kuin keski-ikäisen
naimisissa olevan naisen salainen pahe. Ilmeisesti aviomies ei katso hyvällä
että vaimo menee katselemaan vajaa kolmekymppistä hyvännäköistä miestä
tanssimassa ja laulamassa. En silti ymmärrä miten voi olla ettei aviomies saa
selville missä vaimo juuri oli.
Aasialaiset ovat kyllä varsinaisia jonottajia. Jos ei ole
väljä sillä missä järjestyksessä mennään sisälle (eli istumapaikat on jo
tiedossa), suomalaiset odottavat epämääräisenä massana oven edessä ennen kuin
se aukeaa. Korealaiset taas tekevät aina jonon, minne vain mennäänkin, niin
aina ollaan jonossa. Toisaalta se on hyvä, koska täällä on kuitenkin niin
valtavasti ihmisiä, että järjestys ja logiikka täytyy olla tai muuten mistään
ei tule yhtään mitään. Silti on mielenkiintoista että aina jonotetaan ja kaikki
kunnioittavan jonoa eivätkä etuile tai tuupi.
Areenan ulkopuolella oli isoja telineitä jotka olivat täynnä
riisiä. Kuten olen sanonut aikaisemmin, kpop fani toiminta on niin
järjestäytynyttä että sitä ei voi kuin ihailla. Ennen fanit antoivat
ihailemalleen julkkikselle kukkia ja lahjoja. Tämä tuntui kuitenkin
todelliselta tuhlaukselta ja sen seurauksena kpop fanit tekevät nykyään jotain
aivan muuta. Fanit keräävät rahaa ja lahjoittavat satoja kiloja riisiä
ihailemansa julkkiksen nimissä johonkin julkkiksen tukemaan
hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämä on tapa nykyään ja ihailen sitä todella.
Faniryhmät käyttävät rahansa hyväntekeväisyyteen eivätkä haaskaa sitä
lähettämällä julkkikselle turhanpäiväistä roinaa. Areenan edessä onkin standit,
joissa on riisiä joita Kim Hyun Joongin fanit ympäri maailmaa ovat
lahjoittaneet hyväntekeväisyyteen. Löysin standin jossa oli espanjalaisten
fanien lähettämät riisit, kuten sanottu maailmanlaajuista toimintaa. Standeissa
oli yhteensä ainakin 1000kg riisiä ja sama toistuu varmasti muissakin Kim Hyun
Joongin konserteissa.
Konsertin piti alkaa seitsemältä, mutta ilmeisesti käynnissä
oli jonkun näköiset ongelmat, koska konsertti alkoi melkein tunnin myöhässä.
Ihmiset pääsivät areenalle vasta silloin kun konsertin pitäisi olla jo
käynnissä. Yleisö hoputettiinkin kohtuullisen nopeasti paikoilleen ja konsertti
saatiin käyntiin.
Minun paikkani oli tällä kertaa sen verran kaukana, että Kim
Hyun Joong ei ainakaan tulisi näkemään minua tämän konsertin aikana. Areena oli kuitenkin sen verran pieni että
kaikki paikat olivat periaatteessa hyviä paikkoja.
Konsertti alkoi introlla, jonka aikana Kim Hyun Joong
pomppasi lavalle. Hän näytti todella hyvältä ja aloitti konsertin voimakkailla
kappaleilla Unbreakable ja Breakdown. Noiden kappaleiden jälkeen hän otti
pienen välin jutellakseen yleisölle. Hän pahoitteli kovin että jouduimme
odottamaan niin pitkään konsertin alkua. Hän näytti hieman vakavalta ja näytti
siltä että häntä todella otti päähän se että konsertti oli alkanut myöhässä.
Hän kuitenkin pyysi että unohtaisimme odotuksen ja keskittyisimme vain pitämään
hauskaa tämän konsertin ajan. Kim Hyun
Joong piti monta keskustelutaukoa konsertin aikana ja hän myös otti todella
paljon kontaktia yleisöön. Tämä sai minut todella haluamaan konsertin
eturiviin. Olin kohtuullisen perillä siitä mitä Hyun Joong sanoi, mutta
viimeisien puheiden aikana hukkasin hänen sanomiensa punaisenlangan ja sen
seurauksena on ole ihan täysin varma ymmärsinkö hänen sanomisensa oikein.
Keikka jatkui ja Hyun Joong heitti ilmoille oikein kunnon
bilebiisit Yes I Will ja Let’s Party. Esitys sai suuni loksahtamaan auki. Biisit
on ensinnäkin aivan mahtavia ja niihin tehdyt esitykset oli todella vaikuttava.
Suurimman vaikutuksen minuun teki sen kuinka mielettömän upealta areena näytti.
Valon heittimet heittivät oikein kunnon bilevalaistuksen areenalle ja yleisön
heiluttamat neonvihreät valotikut, lavalta lähteneet paukut ja upea
tanssieritys toi todellisen klubi meiningin areenalle. WOW! Tältä juuri näyttää
oikean mittakaavat kpop show! Tavallaan olin iloinen että olin kerrankin hieman
kauempana. Sain oikein kunnolla nähdä kaikki mitä koko areenalla tapahtui ja
lavashow näkyi koko mittakaavassaan. Olisin todella halunnut ottaa videon
tuosta kaikesta, mutta kuvaaminen oli kielletty ja turvamiehet olivat aika
ninjoja löytämään salakuvaajat. Enkä halunnut lentää ulos keikalta muutaman
huonon kuvan takia.
Seuraavaksi olikin aika hieman rauhoittua ja kuunnella muutama
hitaampi kappale. Kun kävin tulostamassa konserttilippuni vahvistusta koululla,
opettajani ihmetteli miksi menen Kim Hyun Joongin konserttiin, kun tämä ei ole
mikään erityisen hyvä laulaja. Voi opettaja kun nyt olisit ollut konsertissa.
Kim Hyun Joong lauloi todella hyvin ja sai aikaan muutaman kylmänväreen. Nämä
kylmänväreet olivat kuitenkin kohtuullisen pieniä kun ottaa huomioon mitä
seuraavaksi tapahtui. Seuraava kappale oli oma suosikki kappaleeni Please.
Please on mielestäni yksi parhaista kpop biiseistä ja olin todella onnellinen
että sain kuulla sen livenä. Kappaleen loppupuolella oli ylimääräinen
tanssikohta jonka aikana Kim Hyun Joong heitti paitansa pois. Tämän seurauksena
kiljahdin niin kovaa, että kurkustani kuului vain pieni pihahdus ja sen jälkeen
korkeiden äänien päästäminen loppukonsertin aikana oli täysin mahdotonta. Mutta
oli se sen arvoistakin. Siinä hän sitten tanssahteli paidattomana jokusen tovin
kunnes kappaleen loputtua pisti uuden paiden päälleen. Näytti hieman siltä,
että hän loukkasi polveaan esityksen aikana. Esityksen jälkeen hän hieroi
polveaan ja teki sitä myös moneen otteeseen loppukonsertin ajan. Polvi ei
näyttänyt kyllä haittaavan tanssia. Tiesin että Kim Hyun Joong on hyvä
tanssija, mutta en tajunnut että hän on noin mahtavan hyvä tanssija. Hän oli
aivan kuin yksi tanssijoista, mutta hän vain lauloikin samalla. Aikamoinen
mies, en ymmärrä missä välissä hän ehti hengittää.
Kim Hyun Joong kertoi että häneltä on pian tulossa uusi levy
ja hän haluaisi soittaa meille pari kappaletta tältä levyltä. Tässä vaiheessa
meille näytettiin myös puolet hänen uudesta julkaisemattomasta
musiikkivideostaan.
Kim Hyun Joong heitti paljon vitsiä ja hänen todella
valloittava hymynsä ja herttainen naurunsa sai minut päästämään muutaman
”AWWW!” äännähdyksen. Kim Hyun Joong kertoi myös että hän on jo siinä iässä
että kahden vuoden armeija alkaa kutsua, joten tämä tulee olemaan hänen
viimeinen konserttinsa ennen armeijaan menoa. Hän oli myös kirjoittanut kirjeen
faneille, joka näytettiin lavan taululla konsertin loppuvaiheessa. En
ymmärtänyt kaikkea, mutta tärkeimmät kohdat tulivat selviksi ”rakastan teitä”
ja ”minulla on/tulee olemaan ikävä teitä”.
Kim Hyun Joong oli todella karismaattinen kun hän esiintyi
ja jutteli yleisölle. Kyllä huomaa että hän on tehnyt tätä jo melkein kymmenen
vuotta. Hän on todellinen ammattilainen ja tietää tasan tarkkaan kuinka hoitaa
homma kotiin. Olen viimeaikoina seurannut paljon kohtuullisen uusia bändejä,
joilla ei vielä ole tuollaista varmuutta ja taitoa pitää tilanne täysin
hallussa. On ilo jälleen katsoa ihmistä joka on täysin ammattilainen. Kim Hyun
Joong on todella mahtava ja tämä konsertti vain vahvisti sitä tietoa.
Kim Hyun Joongin konsertti oli todennäköisesti viimeinen
konserttini koreassa. Nyt tuntuu hieman haikealta ja tuo haikeus iski myös
konsertissa. Korea on aikalailla antanut minulle kaiken mitä toivoinkin ja olen
saanut täällä ollessani elää todellista kpop unelmaa. Ajatus kotiin lähdöstä
tuntuu hyvältä, mutta ajatus siitä etten tiedä tulenko koskaan enää viettämään
pidempää aikaa koreassa murtaa sydäntäni hieman. Kaikkien ulkomaan matkojeni
aikana en ole oikeastaan kertaakaan tuntunut kuuluvani paikkoihin joissa olen
ollut. Olen nauttinut niistä, mutta en olisi voinut kuvitellakaan eläväni
vakituisesti niissä. Korea taas tuntui jotenkin kodilta ja se on tavallaan aika
yllättävää. Viimeinen viikko pyörähtää ihan juuri käyntiin ja aion nauttia
siitä täysillä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti