Mataranka – Steve-auton hyvästit

MIKSI AUSTRALIA? MIKSI? On muodostunut tämän matkan lentäväksi lauseeksi

Hieman komediaa väsyttävään tilanteeseen. Yllä oleva klippi kuvaa hyvin viimeviikkojen tunnelmia. Jokainen joka seuraa amerikkalaista komediasarjaa nimeltä Moderni Perhe muistaa varmasti jakson jossa päähenkilöt matkustivat Australiaan. Phil Dunphy on matkasta innoissaan ja koittaa parhaansa mukaan katsoa kaikkia vastoinkäymisiä positiivisella mielellä. Jakson lopussa Phil kuitenkin menettää hermonsa kaikelle vastoinkäymiselle ja huutaa kallionkielekkeeltä "MIKSI AUSTRALIA? MIKSI? Minä rakastan Australiaa, mutta Australia ei rakasta minua" Tämä kiteyttää erittäin hyvin minun Australianmatkani.

Voisin sanoa, että päivämme Matarankassa eivät varmasti olleet meidän tämän matkan tähtihetkiä. Olimme totaalisen kyllästyneitä siihen, ettei mikään voinut mennä niin kuin me suunnittelimme. Minä ainakin olin jo ihan maani myynyt ja Karo ihan totaallisen väsynyt. Kuten jo aikaisemmin sanoin olimme Mataranka- nimisessä pikkukylässä noin 400 kilometriä Darwinista etelää. Koko kylässä oli vain muutamia paikkoja, joissa internettiin meneminen onnistui ja puheluitakin pystyi tekemään vaan baarissa olevalla satelliittipuhelimella. 

 

Soitimme autokorjaamolle ja kysyimme mitä autollemme kuului. Korjaaja ilmoitti, että automme korjauskustannukset menevät noin 3600 dollariin… Me maksoimme autosta 2500 dollaria, joten emme todellakaan aio maksaa tuollaista summaa sen romun korjaamisesta. Vaikka auton rikkuminen teki armottoman suuren aukon meidän jatkosuunnitelmaan, (ja näin jälkeen päin ajateltuna löi samalla viimeisen naulan meidän matka-arkkuumme) oli silti jotenkin helpottavaa kuulla, että auton rikkumista ei enää tarvitsisi pelätä ja huolehtia. 

Edes Matarankan kuumatlähteet eivät piristäneen tunnelmaa

Autosta eroon pääseminen loikin sitten aivan uuden ongelman. Tämä ongelma oli tosin kohtuullisen helposti ratkaistavissa. Auto joko myydään tai se vain hylätään. Auto oli kuitenkin kuljettanut meitä 8000 kilometriä ympäri Australiaa. Tuon kokoisen auton vuokraaminen kuukaudeksi maksaisi yhtä paljon, kun mitä maksoimme koko auton ostosta. Steve-auto palveli meitä seitsemän kuukautta ja teki kuitenkin tehtävänsä. Jos auto olisi rikkunut jonnekin isompaan paikkaan, auton olisi voinut myydä romuttamolle. Mataranka on niin kaukana kaikesta, että romuttamot menettäisivät siinä rahaa, jos he lähtisivät näin kaukaa hakemaan pelkkää auton romua. Hinausautokuski Brian ilmaisi kiinnostuksensa autoa kohtaan, mutta katsotaan nyt, miten tämä tilanne lopulta ratkeaa vai ratkeaako se ollenkaan. Kaikki autosta takaisin saatu raha olisi kotiin päin.

Käytimme tunnin auton siivoamiseen. Emme olleet varautuneet siihen, että meidän täytyisi siivota autoa vielä ja sen vuoksi tavaroiden järjestely ja karsiminen tuntui yhtäkkiä todella vaikealta. Olimme juuri ostaneet auton täyteen ruokaa, koska meidän oli tarkoitus olla tienpäällä vielä ainakin kuukausi. Emme mitenkään olisi saaneet retkeilyvarusteita mukaamme, joten ne oli pakko jättää taa. Mukaan lähti aivan liikaa tavaraa, mutta niitä karsittiin aika tuntuvasti seuraavan parin viikon aikana.  

Kaksi rinkkaa, kolme reppua, kolme kassillista ruokaa. Tätä tavaramäärää oli kiva raahata edes takaisin +40 asteen lämpötilassa

Seuraava etappimme oli keksiä: miten pääsemme Darwiniin ja mitä ihmettä me teemme sitten kun olemme lopulta päässeet sinne. Matarankasta pääsee pois vain omalla autolla tai Greyhoundin pitkänmatkanbussilla, joka ajaa kylän läpi kerran päivässä. Bussimatka Matarankasta Darwiniin kesti kuusi tuntia. Varasimme hotellin Darwinista puoleksitoista viikoksi ja sen aikana täytyy tehdä lopullinen suunnitelma miten aiomme toteuttaa loppumatkamme.