Phillip Island & Melbourne

Viimeinen ajopäivä Sydneyn ja Melbournen välillä oli ehkä maiseman puolesta matkan parasta seutua. Maisemat olivat paljon paremmat ja kauniimmat kuin edellisenä päivänä. Olen edelleen hämmentynyt siitä, kuinka vihreää Victorian osavaltiossa on New South Walesiin verrattuna. Yhtäkkiä maisema on vihreää, kumpuilevaa maalaismaisemaa ja satunnaista merenrantaa. Victoria on kaunista aluetta. 

Agnes Falls

Tämän päivän ensimmäinen etappi oli Agnes Falls – vesiputoukset, jotka olivat vain pienen kierroksen päässä päätiestä. Olimme hieman yllättyneitä, että päätien varressa oli niin vähän mielenkiintoista nähtävää. Kaikki nähtävyydet tuntuivat olevan 50-100 kilometriä sivuun pääturistitiestä. Niiden katsomiseen menee valtavasti aikaa ja kilometriä. Pahimmassa tapauksessa turistikohde jota lähdit katsomaan, oli täysin mitään sanomaton ja siinä todellakin meni hukkaan sekä aikaa että kilometrejä. Agnes Fall oli todella kaunis ja niille johtanut reitti täynnä upeita maisemia. 

 

Agnes Fallsin jälkeen ajelimme Phillip Islandille, joka on yksi Melbournen lähistön suosituimmista turistinähtävyyksistä. Phillip Island on tunnettu kauniista maisemista ja mielenkiintoisesta eläimistöstään. Saari on erityisen tunnettu pikkupingviineistään. Saarella on valtava rannalle rakennettu katsomo, joka täyttyy joka ilta ihmisistä, jotka haluavat katsella pikkupingviinien kotiinpaluuta. Meillä ei ollut aikaa jäädä odottamaan auringonlaskua ja pingviinien joukkopaluuta. Kävimme vain rannalla kurkkimassa, jos joku pingviini olisi jäänyt päiväksi kotiin. Ranta oli täynnä pieniä pingviinin asuinkoppeja, mutta pingviinejä ei näkynyt. Lipunmyyntipisteessä pääsi kurkistamaan muutaman pingviinin pesään ja siellähän ne nukkuivat. On jotenkin hämmentävää, että pingviinejä elää Australiassa. 

 

Kävimme Point Grantilla katsomassa upeita kalliomaisemia. Näimme jopa hylkeen, joka oli rannalla ottamassa aurinkoa. Point Grantilla oli pieni maisemakävelyreitti. Kävelyreitillä varoitettiin käärmeistä. Niillä seuduilla elää ilmeisesti todella myrkyllinen käärme, jonka puremalle ei ole olemassa vastamyrkkyä. Me kävelimme maastossa suureen ääneen, jotta käärme pysyisi mahdollisimman kaukana. Näimme aikaisemmin päivällä ison mustan käärmeen, joka luikerteli moottoritien reunassa. Onneksi olimme autossa ja saimme ajaa nopeasti sen ohi. Käärme ei onneksi ilmestynyt tiellemme Point Grantilla ja saimme keskittyä enemmän maiseman katseluun, kun henkemme pelastamiseen. 

Päivä kului todella nopeasti ja pian olikin aika mennä syömään. Ajoimme Phillip Islandin ainoaan kaupunkiin Cowesiin. Cowesissa oli valtava ranta, joka oli ehdottomasti tyynein ranta, jonka olen koko Australiassa olo aikanani nähnyt. Eteläisen Australian viileän ilmaston ansiosta minä olin palellut koko viikon. Sen vuoksi minulla ei ollut suurta intoa mennä uimaan. Ilmeisesti minun innottomuuteni uimista kohtaan latisti myös vanhempieni halun pulahtaa mereen. Päätimme siis jättää uimiset väliin ja siirtyä Phillip Islandin Koala puistoon. Koalan näkeminen luonnossa on todella haastavaa. Vaikka olen kuinka yrittänyt, en vain ole saanut niitä silmiini. Onneksi Australiassa on paljon maksullisia puistoja, jossa voit nähdä koalan. Olemme nähneet kohtuullisen paljon Austraalialaisia eläimiä tämän autoreissun aikana. Näimme paljon kenguruita, emun, käärmeen ja aika ison liskon. Tämän päivän jälkeen saimme lisätä listalle koalan, pingviinin ja hylkeen.

Vietimme ainakin tunnin suloisia koalia tuijotellen. Näin jopa koalan kävelevän puunrunkoa pitkin. Olin yllättynyt, että koalan etu ja takajalat ovat niin pitkät. Koalan liikkuessa sen kroppa näytti jotenkin todella pieneltä verrattuna sen raajojen pituuteen. Yleensä koalan näkee puussa istumassa ja silloin huomio kiinnittyy vain sen etujalkojen pituuteen ja tietenkin sen ylitsepääsemättömään söpöyteen.

Phillip Islandin jälkeen oli aika suunnata hotellille. Meidän hotelli oli Rosebudin kylässä noin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta. Tajusimme vasta liian myöhään, että hotellimme oli aivan keskellä ei mitään ja Melbournen kaupungin keskustaan oli aika matka. Välimatkat Australiassa ovat salakavalan pitkiä. Kartalla lyhytkin matka saattaa olla kymmeniä, jopa satoja kilometrejä. Se tuli hieman yllätyksenä ensimmäisien ajomatkojemme aikana. Hotellimme oli Napean Coutry Club. Meillä oli kohtuullisen iso kämppä käytössä. 

Perjantaina oli vuorossa Melbournen keskustan tutkiminen. Otimme jälleen Hop on Hop Off bussiliput ja ajelimme pari tuntia ympäri kaupunkia. Minä meinasin ensin lähteä reissuun pelkällä hihattomalla paidalla, mutta onneksi tajusin heittää hupparin päälleni ennen, kun lähdimme autolta. Melbournessa oli todella kylmä. 

Sydneyn turistibussin bussiselostukset olivat todella surkeat. Siellä ei kerrottu edes kolmas osaa siitä tiedosta mitä Melbournen bussissa kerrottiin. Melbournen bussin selostukset olivat todella kattavat ja keskittyivät muuhunkin, kun ympärillä oleviin rakennuksiin. Bussiretkien jälkeen kävelimme muutaman tunnin kaupungin keskustassa. 

Melbourne vaikutti todella viihtyisältä kaupungilta. En yhtään ihmettele, että kaikki kehuvat sitä. Kaupungissa oli paljon vanhoja kauniita rakennuksia ja arkkitehtuurista tuli jotenkin kotoisa olo. Aivan kun olisi ollut Pohjois-Euroopassa. Melbournessa oli aivan valtavasti ihmisiä. Kadulla kävellessä sai koko ajan kulkea ihmisjoukon keskellä. Melbourne on suurkaupunki, mutta itse keskustanalue on erittäin kompakti. Suurin osa kaupungin nähtävyyksistä löytyy kävelymatkan päästä toisistaan. Kaupungin julkinen liikenne näyttää toimivan erinomaisesti ja Melbournen ratikkaverkosto on kuulemman maailman kattavin. 

Hop on ja Hop on bussin lippuun hintaan sisältyi käynti Melbournen korkeimmassa rakennuksessa Eureka Skydeckillä. Sieltä avautui upeat näkymät joka ilmansuuntaan. Meillä oli vain yksi päivä aikaa tutkia yhdessä Melbournea. Äiti ja isä lähti lentämään kotiin jo seuraavana päivänä. Minä menin saattamaan heitä lentokentälle.

Äidin ja isän lähdettyä minun päiväni täytti yritys päästä takaisin Rosebudin vieressä sijaitsevalle hotellilleni. Googlen mukaan matkaan kului kolme tuntia ja matka täytyi taittaa kolmella eri kulkuvälineellä. Seikkailua tämänkin. Matkan ensimmäinen etappi oli hypätä Melbournesta junaan ja reissata tunnin verran Frankstonin juna-asemalle. Oli lauantai iltapäivä ja juna täyttyi hyvin pukeutuneista miehistä ja naisista. Jokaisella naisella oli päässään joko valtava hattu tai jonkunlainen kukkapanta. Melbournen kaupungin laitamilla oli käynnissä suuri hevostapahtuma (laukkakisat, hevospooloa, mitä näitä nyt on) ja kaupungin kerma oli selvästi matkalla sinne. Minä katselin ihmisiä suu auki. Naisten erikoiset tukkahävelit ja hatut olivat juuri sellaisia, joita olet lehtienkuvista nähnyt englannin korkealuokkaisen väen käyttävän hevospooloa katsellessa. Mitä isompi ja näyttävämpi (tai hirveämpi) päähine sen parempi. Luulin että lehtikuvat olivat vain muutamista henkilöistä ja ettei nyt aivan kaikilla voi olla tuollaisia hattuja. Sain huomata, että tasan jokaisella naisella oli jonkunlainen päähine tai koriste päässä. Se oli todella erikoista.

Tunnin junamatkan jälkeen oli aika siirtyä tunnin bussimatkaan. Bussit kulkivat aika harvoin, joten jouduin odottamaan bussia noin tunnin verran. Se oli ihan hyvä, koska ehdin käydä siinä välissä syömässä. Kolmen tunnin matkailun jälkeen saavuin vihdoin Rosebudin kaupunkiin. Viimeinen etappi oli lyhyt taksimatka hotellille. Matkaan meni yhteensä neljä tuntia. Minä vietin vielä pari päivää Melbournessa ennen kun palasin takaisin Cairnsiin.

<3