EXO - The Lost Planet Konsertti

Huh huh, nyt muutaman päivän rauhoittumisen jälkeen pystyn varmaan jo kirjoittamaan jokseenkin fiksua tekstiä konsertti kokemuksistani. Tämä kirjoitus saattaa silti sisältää muutaman ei niin arvokkaan fanityttöilyn, joten ainakin olen varoittanut teitä etukäteen.

Kun lähdin koreaan toivoin että joku suosikkibändeistäni järjestäisi konsertin täällä olo aikanani. Valitettavasti B.A.P ja Infinite järjestivät konsertin juuri ennen tänne tuloani, joten ajattelin että he tuskin enää järjestävät konserttia täällä olo aikanani. EXO kuitenkin täytti unelmani ja ilmoitti järjestävänsä ensimmäisen konserttinsa toukokuun loppupuolella. EXO aloitti uransa kaksi vuotta sitten ja heillä ei vielä ollut ollut yhtäkään omaa isoa konserttia. EXO ponnahti valtavaan suosioon viimevuonna kappaleensa Growlin myötä ja sen seurauksena heistä tuli koko korean suosituimpia tähtiä. Seoulissa et varmaan pääse pitkälle ilman että näet EXO:n kuvan tai kuulet jonkun heidän kappaleensa.

Jos et tiedä kuka EXO on, katso viimevuoden kovin kpop hitti Growl yläpuolelta! SMTOWN Youtube

Koska EXO on niiin valtaisan suosittu, olin varma että konserttiin pääseminen olisi täysi mahdottomuus. EXO:n levy-yhtiö tarjoaa konserttipaketteja ulkomaalaisille, mutta koska ne olivat yli kaksi kertaa pelkkää konserttilippua kalliimpia, päätin kokeilla normaalin lipun saantia ensin. EXO:n 30 000 konserttilippua myytiin loppuun alle kahdessa sekunnissa (ja kyllä tarkoitan SEKUNNISSA). Lippuja oli siis ihan mahdoton saada. EXO lisäsi jopa yhden konsertin ja sen liput menivät aivan yhtä nopeasti. Ainoa vaihtoehto oli siis enää ostaa kallis ulkomaalaispaketti. Päätin kuitenkin törsätä lippuun, koska kerrankos sitä nyt ollaan Koreassa ja on mahdollisuus päästä ison kaavan kpop konserttiin!  

SM Entertainmen Global Package

Ostamaani lippupakettiin kuului 2yötä keikkapaikan lähellä olevassa hotellissa, Backstage tour, päivän ruokailut, konserttitavaraa ja itse keikkalippu. Konsertti oli perjantaina, joten lähdin torstaina koulun jälkeen metrolla hotellilleni. Matka hotellille kesti noin tunnin (45min metrossa ja 15min kävely). Minun kanssani samaan huoneeseen majoittui korealainen tyttö ja taiwanilainen nainen. Korealainen tyttö oli mukava, mutta hän ei kahden päivän aikana nostanut katsettaan puhelimestaan kuin ehkä muutaman kerran vastatakseen kysymykseen. Muuten hän tuijotti vain puhelintaan (kuten suurin osa korealaisista tuntuu tekevän). Taiwanilainen Yuki oli 40-vuotias, mutta ei ollenkaan näyttänyt tai vaikuttanut siltä. Ehkä se johtui siitä, että hän pukeutui todella nuorekkaasti ja fanitti EXO:n poikia ihan yhtä tunteella kuin minäkin. Ikäero ei siis tuntunut lainkaan. Kulutimme monta tuntia kpopista jutellen ja tulevaa keikkaa fiiilistellen. On ihanaa kun täällä olevat ihmiset rakastavat kpopia ja heidän kanssaan voi jakaa mielipiteitä, heitellä kpop sisäpiirivitsejä ja saada vastakaikua omalle hihitykselleen.

Illalla me saimme käsiimme konserttiliput. Minulla oli seisomalippu ja sen seurauksena minun piti myös arpoa numero joka kertoo monentenako pääsen seisomakatsomoon. Yleensähän seisomakatsomoon jonotetaan tunteja ja jos haluat hyvän paikan, sinun on tultava jonottamaan aikaisin. Täällä kuitenkin lipussa lukee numero joka kertoo sinun paikkasi katsomoon menevästä jonosta. Minä arvoin itselleni numeron 58, mikä oli aivan mielettömän hyvä numero koska minun seisomakatsomo lohkooni tuli noin 800 ihmistä.

Kaiken jännityksen seurauksena en pystynyt nukkumaan lähes ollenkaan ja aamulla olinkin aivan kuoleman väsynyt. Lippupakettiin kuului koko päivän ohjelma joka alkoi backstage tourilla. Hyppäsimme siis bussiin ja ajoimme keikka areenalle. Keikka ja kaikki siihen liittyvä on suuri salaisuus joten valokuvien ottaminen areenalla oli ehdottomasti kielletty. Kävelimme lavalle ja backstagen odotushuoneeseen. Täällä meille annettiin mahdollisuus kirjoittaa kirjeet EXO:n jätkille. Oma kirjeeni sisälsi kehuja, muutaman suomenkielisen ja koreankielisen lauseen ja toiveen siitä että EXO tulisi konsertoimaan myös Eurooppaan. Kuten arvelinkin EXO:n jäsenet eivät vielä itse ollaat paikalla, mutta ainakin näin missä he tulevat hengailemaan.

 

Vasemmalta oikealle:Kai, Sehun, Baekhyun, Chanyeol, D.O, Suho, Lay, Luhan, Tao, Chen ja Xiumin

Seuraavaksi ajelimme Dongdaemunin kulttuurikeskukselle, jossa oli mahdollisuus ostaa EXO t-paita ja muuta pikkutavaraa. Matkalla aloin jutella ukrainalaisen Anastasian kanssa, joka oli matkustanut Ukrainasta asti päästäkseen EXO:n keikalle. Anastasia oli minua hieman vanhempi ja saimme puhua kpopista eurooppalaisesta näkökulmasta. Anastasia oli ollu kpop fani jo seitsemän vuotta, joten sain taas todeta olevani se uusi kpop fani, koska minä olen fanittanut kpopia vain viimeiset kolme vuotta. 

 Minä, Yuki ja Anastasia

Tämän jälkeen menimme syömään ja jopa ruokailu oli EXO teemainen. Seinällä oli valtava EXO juliste, jonka kaappaamista vakavasti harkitsin. Lautasliina oli EXO kuvioinen ja itse eväsrasiassakin oli EXO tarra. Oli todella hauskaa viettää päivä EXO fanien kanssa kertoa omia kokemuksiaan, keskustella lempijäsenistä ja löytää ihmisiä ketkä pitivät samoista jäsenistä kuin mistä itse pidit. Ruokailun jälkeen palasimme hotellille ja minä otin pienet päiväunet.

KONSERTTI!

Nukuin tunnin aivan mahtavasti ja sen jälkeen pitikin alkaa valmistautua konserttiin. Lähdimme konserttipaikalle viiden aikaan illalla. Ensimmäiseksi menimme hakemaan viralliset EXO valotikut ja pyyhkeet. Tämän jälkeen menimme vaihtamaan lippumme rannekkeisiin, joka täytyy olla että pääsee seisomakatsomoon. Tämän jälkeen veimme kaikki tavaramme säilöön, koska turvallisuus syistä seisomakatsomoon ei saanut viedä kuin puhelimen, valotikun ja vesipullon. Viimeiseksi asetuimme jonoon ja katsoin iloisesti noita yli 700 ihmistä jotka pääsisivät katsomoon vasta minun jälkeeni.

 

Pääsimme sisälle puoli seitsemän aikaan. Koska olin ensimmäisten joukossa, pääsin keskikäytävä lavan eturiviin. Keskikäytävä lava oli siis vain vajaa kaksimetriä minusta ja itse päälavalle oli täysin esteetön näkyvyys. Olin todella innoissani. Valitettavasti eturivissä olevat lytistetään aika hyvin, joten otin saman tien ison tilan itselleni ja päätin olla liikkumatta ennen konsertin alkua. Ihmiset tulivat aivan iholle ja kerrankin olin iloinen siitä että olen hieman isompi kuin kaikki muut. Minua ei niin vain jyrätäkään ja kun saan kunnon asennon, niin minähän en liiku. Hihittelin myös sitä että olin lähiseudin ainoa pitkä vaaletukkainen tyttö, joten erotuin todella edukseni. Eturivipaikan turvin olin myös varma että joku EXO:n jäsen varmasti huomaisi minut.  

Areena täyttyi pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa kuului kauhea kiljuminen areenan toisesta reunasta. Näin vain että turvamiehet pyörivät katsomossa ja saattoivat muutamaa tyttöä ja poikaa paikoilleen. Tiesin jo etukäteen että konsertin katsomossa tulee todennäköisesti olemaan muita kpop julkkiksia, mutta niin kaukaa en tunnistanut keitä tulijat olivat. Jälkeenpäin luin että paikalla oli ainakin F(x) bändin Victoria ja Amber, Roommate Tosi-tv sarjan jäsenet, Vixx bändin jäsenet ja Wooyoung. En valitettavasti nähnyt heitä kunnolla, joten periaatteessa en voi sanoa törmänneeni julkkikseen.

Puolentoista tunnin odotuksen, jälkeen areena oli viimein täynnä, valot sammuivat, valotikut syttyivät ja intro video pyörähti käyntiin. (Pelkästään muisto saa jo mahani heittämään kuperkeikkaa) Oli upean näköistä kun 15000 ihmistä heilutti valotikkuaan musiikin tahdissa. Kaikki huomioni kiinnittyi nyt kuitenkin intro videoon, joka oli aivan mahtava. Ääni oli niin kova että oikein mahanpohjasta otti. Voitte vain kuvitella millainen kiljuminen lähtee 15000 tytöstä (ja pojasta), se oli aivan mahtavaa. Intro video loppui ja yhtäkkiä siinähän he seisoivat 11 jätkää ihan ilmielävinä vain kymmenen metrin päässä minusta. Se tunne oli hienoa. Samalla kylläkin minuun iski se tunne kun 800 tyttöä rynnisti päin minun selkääni. Auts!

Konsertti alkoi EXO:n debyytti kappaleella Mama jota seurasi Let Out the beast. Täytyy myöntää että kaksi ensimmäistä kappaletta meni täysin oman tilan ottamisessa, epäuskossa ja pienessä kivussa olemiseen. Alussa ihmiset vain punkivat kohti lavaa joten alku oli hieman haastava. Let Out the Beastin taustavideossa näytettiin puoli paidattomia EXO:n jäseniä. Kuvaus oli kuitenkin tehty niin, että mitään hirveän paljastavaa ei näytetty, mutta tuli kyllä selväksi että jätkillä ei ollut paitaa kun tuota videota on kuvattu. Videolla näkyvä Luhanin antava (lähes napaan asti auki oleva) kaula-aukko oli erittäin hieno asia! Ehkä se on myös yksi syy miksi tästä biisistä ei kuullut paljon mitään, koska porukka vain kiljui (minä tietysti mukaan lukien).

Kappaleiden jälkeen oli vuorossa ensimmäinen soolo esitys. Yleensä konserteissa on aina jäsenten sooloesityksiä, mutta koska EXO:n jäseniä on se 11kpl, soolo esitykset olivat vain vähän päälle minuutin mittaisia. Soolo esitykset aloitti Lay, jonka esityksestä en ehkä alkushokin vuoksi muista oikeastaan mitään. Jos Let Out the Beastin taustavideota ei lasketa niin muistikuvani konsertista alkaa vasta seuraavan kappaleen Moonlightin puolenvälin tienoilta. Moonlight on yksi suosikki kappaleistani ja todella kaunis kappale. Esityksen aikana EXO käveli ensimmäisen kerran aivan edestäni ja suuntasi kohti keskilavaa. Moonlightin esitys oli yksi suosikeistani. Minun kohdallani lavanreunassa oli pieni kolo, minkä kautta jätkät kulkivat kun menivät keskilavalle. Jos siis olisin ojentanut käteni eteenpäin, olisin varmasti ylettynyt koskemaan heihin samalla kun he menivät ohi. En kuitenkaan halunnut lääppiä heitä samalla kun he vain kulkivat paikasta toiseen. Lavan alareunaa ympäröivä kangas oli hieman läpinäkyvä varsinkin kun lavan sisällä oli valoa. Tämän seurauksena näin selvästi kuinka Suhon meikkiä ehostettiin tai kun Kai odotti lavalle menovuoroaan vain metrin päässä minusta. Välillämme oli vain metri ja ohut kankaan palanen. Hän varmasti kuuli kun hihittelimme asiaa Yukin kanssa. Se oli mahtavaa!

Moonlight! Yleisö huuta ensimmäiset 40 sekunttia aika massiivisesti, mutta kun kappale pääsee kunnolla käyntiin yleisö hiljenee ja kappaleen kuulee kunnolla. Alussa Baekhyun ja D.O (laulajat) kävelevät aivan minun seisomapaikkani edestä, joten näette kuinka mahtava paikka minulla oli. Harvinaisen hyvä laatuinen Fanikamera tallenne! En tosiaan ole itse kuvannut tätä, koska minähän olin ihan tuolla lavan edessä. Youtube Summer Days.

Moonlightin jälkeen EXO palasi päälavalle ja esitteli itsensä. Yuki seisoi aivan vieressäni ja hänellä oli pieni kyltti jossa luki Lay. Lay huomasi kyltin näytti Yukille peukkua ja heilutti hänelle iloisesti. Yuki melkein koki henkisen murtumisen, se oli kovin herttaista. Nyt kun jätkät olivat paikallaan oli mahtava hetki katsoa heitä oikein kunnolla ja kohtuullisen läheltä. Silmiin pisti ensimmäisenä Sehunin pituus ja komeus ja se että porukan lyhyin jäsen D.O parka joutui seisomaan Sehunin vieressä ja hän näytti tämän vuoksi niin pikkuruiselta (mitä hän ilmeisesti onkin). Seuraavaksi katse pysähtyikin Luhaniin, jossa se sitten viivähtikin melkein koko loppu konsertin ajan XD Tao näytti todella coolilta. Baekhyun, joka on mielestäni aina ollut se herttaisen hassu jäsen, säteili nyt hillitöntä cool palyboy vibaa. Ehkä Baekhyunii ei olekaan ihan niin viattoman herttainen kun mitä ulkonäkö voisi antaa ymmärtää.  Valitettavasti koreankielen taitoni ei ole vielä ihan niin hyvä että olisin ymmärtänyt kaiken mitä jätkät sanoivat. Ymmärsin kuitenkin suurimman osan ja olin hyvin kartalla siitä missä mennään.

Seuraavaksi oli vuorossa Chanyeolin rumpusoolo. Tiesin, että Chanyeol soittaa rumpuja, mutta hän oli paljon parempi mitä oletin. Seuraavaksi tuli jälleen kaksi aivan loistavaa kappaletta Angel ja Black Pearl. Black Pearl on yksi suosikki EXO kappaleeni ja kappaleen aikana saatoin jälleen hieman herkistyä siitä kuinka mahtavaa elämä onkaan ja että olen todella EXO:n konsertissa. Black Pearlin jälkeen päästiin Chenin sooloon. Soolo esitettiin valitettavasti ihan suoraan minun takanani, ja jos olisin kääntynyt, olisin todennäköisesti menettänyt paikkani. Tyydyin siis katsomaan tuon esityksen seinällä olevalta screeniltä.

Soolon jälkeen jätkät pörräilivät ympäri lavoja etsien vapaaehtoista joka haluaisi tulla heidän kanssaan lavalle. Vapaaehtoisia oli vain sellaiset 15000, joten heillä oli vara valita. Korealainen tyttö pääsi lavalle EXO:n kanssa ja koko keikkayleisö oli vihreänä kateudesta. Tyttö istutettiin tuoliin keskelle keskilavaa ja tämän jälkeen vuorossa oli kahden porukan tanssitaisto tytön huomiosta. EXO:n koreanporukka vastaan EXO:n kiinanporukka. Tämä esitys oli aivan mielettömän hauska. EXO coveroi muiden samassa levy-yhtiössä olevien artistien kappaleita. Näihin kuului Super Juniorin Sorry sorry; Shineen Dream Girl ja Ring Ding dong JA Girls Generationin Gee ja Genie. Numero oli aivan mahtava ja en ymmärrä kuinka tuolilla istuva tyttö pystyi olemaan niin lunkisti. Minä (jonka jokaisen ajatuksen näkee heti naamasta) olisin varmasti ollut hyvin nolo. Esityksen jälkeen Chanyeol talutti tytön oikein kädestä pitäen alas lavalta. Se oli todella herttaista. Valitettavasti jätkien esiintyessä keskilavalla, näin suurimmaksi osaksi vain heidän takapuoltaan. Missä ei tietenkään ole mitään vikaa, koska se näytti olevan ihan yhtä nätti kuin etupuolikin, mutta muutama biisi meni hieman ohi tämän takia.

Ilta jatkui XOXO kappaleella, Sehunin soolo tanssilla, Love Love Love kappaleella, Thunder kappaleella ja D.O:n soololla. Seuraavaksi tulikin sitten taas suuria tunteita kun kappale My Lady pyörähti käyntiin. Tämä oli myös hetki kun Luhan näki minut eturivissä ja heilutti minulle erittäin iloisesti. Nyt oli minun vuoroni kokea henkinen murtuminen. Luhan on lempijäseneni ja hän huomasi minut!!! Kyllä elämä on ihanaa!! Esitys lähti käyntiin keskilavalta ja ihmettelin miksi päälavalle roudattiin valtavat kallellaan olevat peilit… no se selvisi hyvin nopeasti. My ladyn koreografiasta puolet tapahtui lattian rajassa ja peilit oli sitä varten että nähtiin mitä lattialla tapahtui. Voi sitä kiljumista, mikä yleisöstä lähti kun tämä koreografia pääsi vauhtiin. Voi sanoa että siinä oli ihan kiitettävästi lanneliikettä.

 

Tämän jälkeen päästiin hetkeksi rauhoittumaan kun Baekhyunin soolo pääsi käyntiin. Baek soitti pianoa ja lauloi My turn to cry, jota seurasi Baby don’t cry. En uskonut Baekhyunia ja itkin kuitenkin. Don’t go kappale soi myös erään taustanauhan aikana (kun jätkät olivat todennäköisesti vaihtamassa vaatteita) ja oli upeaa kuunnella kun koko areena lauloi kappaletta. Tunnelma oli todella katossa.

Seuraava suuri tunne tuli Luhanin soolo esityksen aikana. Kuten juuri sanoin Luhan on lempijäseneni, joten reaktioni oli sen mukaiset. Luhan esitti lyhyen version kappaleesta The Star ja esitteli myös hieman vatsalihaksiaan esityksen aikana. Luhan on hyvä tanssija, joten hänen soolonsa oli EXO:n jäsenistä paras. Toinen mahtava soolo oli Taon taistelulajeja täynnä oleva esitys. Tao hyppi pomppi, heitteli miekkaa ja teki upean ilmapotkun aivan suoraan minun edessäni, WOW!

Heartattack kappaleeseen jätkät olivat tehneet backstage musiikkivideon jonka toivon SMEntertainmentin julkaisevan virallisesti sitten kun konserttikiertue on paketissa. Video oli todella cool. 

Viimeisiä vietiin kun EXO:n pojat hyppäsivät lavalle esittämään uusimman kappaleensa Overdose. Tämän jälkeen jäsenet sanoivat heipat yleisölle ja jättivät meidät hetkeksi huutamaan ”ENCORE, ENCORE!”. Tämä oli myös se hetki kun huomasin minua vastapäätä olevan kameran osoittavan suoraan minuun. Haluan todella nähdä tämän keikan DVD julkaisun, siinähän voi vaikka näkyä!

Hetken päästä valot sammuivat uudestaan ja vuorossa oli ne kappaleet jotka olivat tehneet EXO:sta niin älyttömän kuuluisia viimeisen vuoden aikana. Ulvonta täytti areenan ja Wolf pyörähti käyntiin. Koreassa on tapana, että markkinointi kappaleissa on omat osansa sekä bändille että yleisölle. Yleisön osaa kutsutaan Fanchartiksi ja minä vielä tarkistin muutamat lyriikat ennen konserttia että tiedän varmasti mitä huutaa missäkin kohdassa. Wolf ei ole erityisen hyvä biisi, mutta kun sitä tarpeeksi kuuntelee siitä alkaa tykätä. Wolfin jälkeen alkoi EXO:n suurin hitti GROWL! Fanit lauloivat omat osansa todella kovaa. Oikein kylmänväreet kulkivat pitkin selkää. Growl oli mielestäni yksi viimevuoden parhaista kappaleista, joten olin toodella innoissani kun sain vihdoin kuulla sen livenä! Growlin päätyttyä EXO:n pojat juttelivat lavalla niitä näitä ja kiittivät fanejaan kaikesta tuesta jota he ovat bändille antaneet. Yksi EXO:n jäsen lähti bändistä viimeviikolla ja sen vuoksi bändissä on varmasti koettu suuria tunteita viimeisen viikon aikana. Heidän piti myös muuttaa koko konsertin koreografioita tämän vuoksi. Tämä on ollut EXO:lle tunteellinen viikko ja se näkyi jäsenten puheissa.

Kesken keskustelun lavalle rullattiin Suhon synttärikakku ja koko areena lauloi Suholle ”paljon onnea vaan”. Oli hienoa päästä laulamaan Suholle ja tämän kaiken seurauksen Johtaja Suho vähän liikuttuikin tilanteesta, AWWW! EXO:n poikien liikututtua myös yleisö liikuttui hieman. Pojat kiittivät kaikesta ja aloittivat viimeisen kappaleensa Lucky. Ennen areenalle menoa EXO:n faniryhmä jakoi jokaiselle kyltin, jossa luki ”WE LOVE EXO <3 Saranghaeyo”. Kun Lucky pyörähti käyntiin, koko yleisö nosti lapun ylös. Tämä vain sai Suhon nyyhkimään enemmän ja muidenkin silmät kostumaan. He ottivat silti ilon irti viimeisestä kappaleesta. Päälavalta keskilavalle kävellessään Chen nappasi Chanyeolin reppuselkäänsä. Hän pysähtyi eteemme ja katsoi minua leveästi hymyille. Seuraavaksi hän esitti heittävänsä Chanyeolin yleisöön ja kaikki ympärilläni ojensivat kätensä valmiina ottamaan Chanyeol vastaan. Chen kuitenkin nauroi makeasti ja kipitteli eteenpäin huutava Chanyeol edelleen selässään. NIIIN SULOISTA!  

EXO:n pojat kiittivät, kumarsivat ja poistuivat lavan taakse. Keikka oli kaikin puolin aivan ihana ja olen todella onnellinen että pääsin osaksi tätä kaikkea mahtavuutta! Harmi ettei keikalla saanut ottaa kuvia tai videoita, mutta ei se kyllä kaikkia estänyt, kuten yläpuolella olevista videoista näkyy.  Keikan loputtua tajusin myös että ihan sattui hengittää. Melkein viisi tuntia todellisessa puristuksessa oli kipeyttänyt sekä keuhkoni että kylkiluuni. Keikan aikana piti oikein haukkoa henkeä pariin otteeseen kun tuntui ettei happi riitä. Onneksi olin reunassa ja sain heppea. En ymmärrä miten seisomakatsomon keskellä olevat fanit selvisivät tästä.

Seisomakatsomosta pois pääseminen kesti kauan, koska seisomakatsomot olivat lavan ympäröiminä. Tämän vuoksi lavaa piti purkaa hieman, että ihmiset pääsivät pois katsomoista. Loppuilta ja vielä seuraavan päivänkin menin hämmentyneessä sumussa siitä että todella olin EXO:n konsertissa ja että olen oikeasti nähnyt heidät livenä ja TOOODELLA läheltä! Ja olin saanut hymyn sekä Luhanilta että Cheniltä. Kokemus oli mitä mahtavin (vaikkakin hieman kivulias) ja se vain kasvatti rakkauttani EXO:a kohtaan. Yritän nyt kuitenkin olla ostamatta täältä kaikkea missä on EXO:n kuva… jos jotain sellaista on nyt vielä jäljellä XD

Tässä oli siis Suvin EXO keikkakokemus. En käyttänyt välttämättä mitenkään kauhean monipuolisia ilmaisuja, mutta mitä voi olettaa kun fanityttöys pääsee vauhtiin. Vajaa kahden viikon päästä näen EXO:n uudelleen kun menen suureen Kpop Dream Concertiin, jossa onkin sitten 50 000 ihmistä. Toivottavasti paikka on hyvä! Palataan konsertti tunnelmiin kahden viikon kuluttua :D

Elämä päivitystä!

Olen ollut täällä jo kohta kaksi kuukautta. Äiti ja isä olivat vierailulla pari viikkoa sitten ja Jejun ja Busanin matkamme päivitykset ovat vieneet kauemmin kuin oletin. Tämän vuoksi yritän nyt kirjoittaa pari tällaista suurempaa kirjoitusta siitä millaista yleinen elämäni täällä on ollut.

Vajaan kahden kuukauden koreassa oloni perusteella voin sanoa, että täällä on aivan mahtavaa. Rakastan Koreaa ja Seoulia. Jos minulla vain olisi varaa, viettäisin ehdottomasti ainakin seuraavan vuoden Seoulissa koreankieltä opiskellen ja kohtuullisen stressitöntä elämää viettäen. Tulin tänne nauttimaan elämästäni ja olen kyllä onnistunut siinä todella hyvin. Jokainen joka tuntee minut tietää että olen yleensä aikamoinen stressaaja. Olen myös alitajunnallinen stressaaja, eli ilman että tajuankaan sitä kroppani ja mieleni ovat alituisen stressin vallassa. Se on todella rasittavaa ja sen vuoksi olenkin aikamoinen sohvaperuna ja ajoittain oikein kunnon laiskimus. Täällä ollessani stressi on kadonnut kokonaan. Olen innoissani kaikesta, hymyilen kokoajan ja mietin mitä voisin seuraavaksi tehdä.

Suomessa ollessani pitää miettiä töitä, seuraavaa askelta elämässäni ja kaikkea suurta aikuisuuteen liittyvää. Täällä ainoa asia, joka on pakko tehdä, on kouluun meneminen. Kaikki muu on vapaaehtoista (ja periaatteessa koulukin on vapaaehtoista, mutta kuitenkin). Ei tarvitse miettiä tulevaisuutta, koska sen eteen ei kuitenkaan nyt voi tehdä mitään. Voit vain elää tässä hetkessä ja olla ihanan stressitön.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat siis olleet kuin terapiaa minulle. Yleinen elämä täällä on myös luonnollisesti hyvin erilaista kuin Suomessa. Seoul on valtava kaupunki ja täällä on niin paljon tekemistä, että neljä kuukautta voisi hyvinkin viettää aamusta iltaan uusia paikkoja tutkien. Olen kierrellyt valtavasti, mutta silti minulla on todella paljon paikkoja jossa haluan käydä.

Ensimmäisen kuukauden aikana koreankielen tuntimme oli aamulla, joten koulusta pääsi jo yhdeltä pois ja tämän jälkeen oli aikaa tehdä vaikka mitä. Nyt toisen kuukauden aikana tuntimme ovat kello kahdesta viiteen ja se on todella huono aika olla koulussa. Aamulla ei ole tarpeeksi aikaa lähteä mihinkään kauemmas ja iltapäivällä kaupungilla on sen verran isot ruuhkat, että paikasta toiseen kulkeminen ei ole niin vaivatonta. Myöhäisemmät tunnit ovat myös keikauttaneet jo aikaisemminkin huonon unirytmini ihan päälaelleen ja nyt täytyy nähdä jo hieman vaivaa sen takaisin kolauttamisessa.

Minusta on myös tullut täällä oikea shoppailija. Yleensä en voi sietää shoppailua ja teen sitä vain jos on ihan pakko ostaa jotain välttämätöntä. Kukaan ei varmaan koskaan ole kuullut minun sanovan, että ”mennäänkö viikonloppuna kiertelemään kauppoja” tai ”voi kun tuli taas shoppailtua”. En pidä shoppailusta, koska yleensä en löydä mitään mielenkiintoista ostettavaa. Täällä taas voi törmätä vaikka millaisiin aarteisiin, jollaisia ei todellakaan suomesta saa. Ainoa asia mikä ottaa päähän on se että en ole millään tasolla lähelläkään aasialaisten vaatekokoja, joten nuo kaikki aivan mielettömän upeat (ja halvat) vaatteet saavat jäädä jonkun muun löydettäväksi. Jos täällä olevat vaatteet mahtuisivat minulle, olisin varmaan jo vararikossa… ja ystäväni eivät varmaan tunnistaisi enää minua kun palaisin kotiin. Täällä on nimittäin todella mielenkiintoisia vaateita ja muotia. Se on myös yksi syy, miksi rakastan kaupungilla kiertelyä. Ihmisen todella panostavat pukeutumiseensa. Täällä näkee todella persoonallisia ja hienoja vaatekokonaisuuksia joissa on käytetty välillä todella outojakin virityksiä. Haluaisin todella tietää, millainen tyyli minulla olisi, jos kaikki vaatteet mitä ihailen kaupassa, mahtuisivat päälleni.

Täällä siis kulutan päiväni kaupungilla kiertelyyn, ihmisten katselemiseen, mielenkiintoisen ruuan syömiseen, uusien ihmisten kanssa jutteluun, opiskeluun, komeiden korealaisten miesten katselemiseen ja hihittelyyn siitä kuinka suuresti voinkaan tuntea kuuluvani tänne. Sen vuoksi jäisin tänne vielä muutamaksi kuukaudeksi jos minulla vain olisi rahaa. Olisiko kellään halukkuutta sponsoroida minun opiskeluani koreassa seuraavan vuoden? :P

Tässä hieman kuvia muutaman vimeisen viikon ajalta:

Namsan Tower

Namsan Tower on yksi Seoulin keskeisimmistä maamerkeistä. Namsan N Tower näkyy joka puolelle kaupunkia ja se on myös erittäin suosittu turistikohde. Namsan Towerille pääsee kahdella eri tavalla (tai no oikeastaan kolmella, jos haluat laskea vuorelle kiipeämisen mukaan). Ensimmäinen ja suosituin tapa on kaapeli hissi, joka lähtee läheltä Myeongdongin ostoskatuja. Toinen vaihtoehto on hypätä bussin kyytiin ja mennä bussilla huipulle. Kävin Namsan Towerilla äidin ja isän kanssa pari viikkoa sitten. Me satuimme olemaan lähempänä bussia, joten päätimme kokeilla sitä. Bussilla meneminen on todennäköisesti hitaampaa, koska ruuhka saattaa hidastaa menoa. Bussi meni pitkään ylämäkeä ja minä ajattelin, että ehkä onkin parempi mennä bussilla rinnettä ylös, koska silloin ei huomaa kuinka korkealla mennään. Noh, pian ikkunasta kuitenkin ilmestyi kohtuullisen jyrkkä pudotus ja bussi kulki mutkaista tietä rinnettä ylös. Ylempänä ei ollut niin paljoa puita, joten vasta korkealla alkoi näkyä maisemia. Minä istuin pudotuksen puolella, joten nojauduin hyvin innokkaasti käytävän puoleen, ettei minun tarvitsisi liikaa kurkkia reunan yli.

Bussi pysähtyy kohtuullisen lähelle tornia. Pysäkiltä täytyy vain kiivetä vielä sadan metrin pystysuoramäki ylös. Se otti voimille. Huipulta oli hienot näkymät ja satuimme juuri paikalle kun tornin juurella esitettiin jonkunnäköinen taisteluesitys. Miehet olivat pukeutuneet historiallisiin soturin vaatteisiin ja tekivät hienon miekkaesityksen.

Tornilla ei ollut ruuhkaa ollenkaan ja sen seurauksena saimme kävellä ihan suoraan hissille, joka vei tornin huipulle.  Huipulta avautui hienot näkymät ympäri kaupunkia. Ikkunoihin oli kirjoitettu kuinka pitkä matka tornilta on eri maiden pääkaupunkeihin. Suomikin löytyi sieltä. Äiti lähetti pari korttia tornin huipulta ja istahdimme kahville tornin huipulle. Auringon laskuun oli vielä niin monta tuntia että emme viitsineet jäädä odottamaan sitä. Päätin tulla tornille joku ilta Pamelan kanssa, jotta näen Seoulin yö valaistuksessa.

 

Namsan Tower on se paikka, jonne kaikki rakastavaiset tuovat "rakkauslukkonsa". Lukko Namsanin huipulla pitäisi merkitä onnea ja sitä että lukon laittanut tulee vielä joskus palaamaan Namsan Towerille

Gyeongbokgung Palatsi ja Sininen talo

Gyeongbokgung Palatsi on myös yksi Seoulin Must-see kohteista. Kävin myös siellä vanhempieni kanssa muutama viikko sitten. Palatsi oli ihan hieno, mutta ilman audio opasta, palatsi oli hieman sekava. Paikalla ei oikeastaan ollut mitään kunnollisia opasteita ja olisi ollut mielenkiintoista tietää mitä noissa kaikissa rakennuksissa oli ennen ollut. 

 

 

Kiinalaisen horoskoopin patsaat. Jokaisella meistä on myös kiinalainen horoskooppi, mutta se määrittyy syntymävuoden ei kuukauden mukaan. Kaikki me jotka olemme syntyneet 1988 olemme kiinalaiselta horoskoopiltamme se kaikista coolein horoskooppi eli Lohikäärme. Lohikäärme on kuvassa vasemmalla puolella.

Gyeongbokgung Palatsi oli ihan hieno, mutta odotin siltä paljon enemmän. Toisaalta Pekingin Kielletyn kaupungin jälkeen odotuksen palatseja kohtaan ovat ehkä tavoittelemattoman korkealla. Jos siis suuntaan Gyeongbokgung palatsiin, suosittelen audio-oppaan ostamista. Palatsi on sen ansiosta varmasti hieman helpompi hahmottaa.

Pääsimme ulos palatsin takaovesta ja päädyimme suoraan korean presidentin virka-asunnon sinisen talon eteen. USA:n presidentti Obama oli sillä hetkellä vierailulla Etelä-Koreassa, joten en tiedä olivatko turvatoimet sen vuoksi niin tiukat vai onko tuo naapurivaltio sen verran arvaamaton, että turvatoimet ovat aina korkealla. Joka tapauksessa agenttimiehiä oli paikalla todella paljon. Vähänkään isomman väkiryhmän lähestyessä agentit olivat valppaana ja pyysyvät ihmisiä esimerkiksi laittamaan aurinkovarjonsa pois, etteivät he peittäisi näkyvyyttä. Oli hieman ahdistavaa olla niin monen agentin silmän alla ja valokuvan ottaminenkin tuntui rikolliselta toiminnalta. Odotin vain kokoajan koska joku taklaisi minut ja takavarikoisi kamerani. Näin ei kuitenkaan käynyt ja jatkoimme matkaamme sinisen talon muurin viertä kävellen. 

 

Kadut jotka johtivat siniselle talolle, olivat täynnä agentteja ja poliiseja. Poliiseja oli kaksi kappaletta noin 20 metrin välein ja tiellä oli jopa sulku, joka tarkisti jokaisen auton joka halusi ajaa sinisen talon ohi. Me kävelimme hieman häkeltyneenä kaikesta tästä poliisi vartiosta ja isä pysähtyi ottamaan valokuvaa tiesulusta. Minä ja äiti kävelimme etteenpäin emmekä edes huomanneet isän jääneen taakse ottamaan kuvaa. Isä oli asettanut itsensä puun taakse, joten tietullimies ei nähnyt mitä isä oikein teki. Oli huvittavaa katsella kun mies yritti tähyillä jotta näkisi isän ja lopulta lähti oikein katsomaan mitä ihmettä isä siellä puun takana oikein touhuaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihan isään asti ennen kuin isä jo kävelikin esiin puun takaa. Vahti teki tyylikkään isän ohitusliikkeen ja kääntyi pian isän perään ja palasi paikalleen. Hän yritti selvästi näytellä, ettei hän oikeasti mennyt katsomaan mitä isä teki. Ja minä sanoin isälle, että yrittäisi nyt edes ottaa valokuvan niin, ettei se näytä salakavalalta vakoilutoiminnalta.

Lantern Festival ja Lauttaturma

Lotus Lantern Festival järjestetään joka vuosi Buddhan syntymäpäivän aikaan ja se huipentuu Buddhan syntymäpäivään ja tietenkin Lantern kulkueeseen. Lantern kulkue eli lyhtykulkue on muutaman tunnin mittainen tapahtuma jossa kuljetetaan valtavan isoja valaistuja paperisia lyhtyjä, jotka on yleensä muotoiltu jonkun eläimen tai kukan muotoon. Kulkue oli todella upea ja koko kaupunki oli täynnä pieniä värikkäitä lyhtyjä. 

Tämän vuoden lyhtyjuhlaa varjosti kuitenkin muutamaa viikkoa aikaisemmin tapahtunut lauttaturma, josta varmasti myös jokainen suomalainen tietää. Lauttaturmassa kuoli noin 300 ihmistä, joista suurin osa oli nuoria lukiolaisia. Lyhtyjen lisäksi kaupunki oli täynnä keltaisia muistonauhoja, joihin ihmiset olivat saaneet kirjoittaa suruvalittelunsa ja rohkaisevat sanansa. Näitä keltaisia nauhoja oli Seoulissa varmasti kymmeniä tuhansia, koska niitä oli melkein joka paikassa. En ole koskaan nähnyt niin suurta ja kattavaa surutyötä kuin mitä Etelä-Korea teki uhrien muistoksi. Se oli todella mieleenpainuva kokemus.

Itaewon

 Itaewonin kaduilla on laattoja, joissa on jokaisen maan lippu, nimi, pääkaupunki ja tervehdys. Tere... nyt on tainnut tulla naapurin tervehdys meidän laattaan. Voihan Korea...

 

Itaewon on se ”länsimaalainen” kaupungin osa Seoulista. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että USA:n korean pääsotilastukikohdat löytyvät tältä alueelta. Korealaisten mukaan Itaewon on myös hieman ”vaarallinen paikka” koska siellä on ne kaikki länsimaalaiset. Itaewon oli hieman hämmentävä kokemus. Tiesin että Itaewon olisi se länsimaalaisten paikka, mutta en olettanut että länsimaalaisia on paikassa enemmän kuin itse korealaisia. Itaewon oli todella länsimaalainen. Varmasti jos tulisi kova koti-ikävä, Itaweon olisi loistava paikka tulla syömään jotain tuttua ja turvallista ja olla kaikkien länsimaalaisten ympäröimänä. Itse viihdyn kuitenkin paljon paremmin korealaisten ympäröimässä koreassa. Minulla ei ole paljoa muuta sanottavaa Itaewonista, olen käynyt siellä vain yhden kerran ja en usko että tulen menemään sinne montaa kertaa uudestaan.

Loppukevennys!

Gangnamin kaupunginosalla on Gangnam Style, mutta ennen sitä Itaewonilla oli Itaewon Freedom. Tämä kappale on kaikinpuolin niin hirveä, että se on jo loistava. Musiikkivideo seuraa hyvin korealaista huumorimusiikkivideon kaavaa. Kappale on myös sellainen joka alkaa soida päässä joka kerta kun kuulee sanan Itaewon. Kun kuljen Itaewonin kadulla, tämä biisi soi päässä:

 P.S. Pääsen perjantaina EXO:n keikalle, Wuhuu! Seuraava päivitys on todennäköisesti konserttihypetystä. Joten kannattaa jo alkaa henkisesti varautua siihen :D

Busan

Busan Tower

Busan on Etelä-Korean toiseksi isoin kaupunki ja siellä sijaitsee maailman viidenneksi suurin satama. Jejulta suuntasimmekin siis kohti Busania.

Lentomme sujui jälleen erittäin hyvin ja vanhempani saivat jälleen pyöritellä silmiään aina kun hihittelin Lee Minhon kuville, joita luonnollisesti oli erittäin tiiviisti lentoasemalla ja lentokoneessa. Laskeutuminen Busaniin ei ollut erityisen mukavaa. Busan (niin kuin koko Etelä-Korea) on erittäin vuoristoista aluetta, joten lentokone joutui todella pujottelemaan päästäkseen laskeutumaan Busanin kentälle. Enpä ole ennen sellaista laskua kokenut. Lentokone myös rämäytettiin jälleen lentokentälle kohtuullisen pomppuisasti, mikä sai minut jälleen arvostamaan Finnairin ah niin höyhenmäistä laskeutumista.

Hotellimme oli jälleen hieno ja sijainti oli mitä loistavin. Tavarat hotelliin heitettyämme lähdimmekin heti tutkimaan lähistöämme. Satuimme kävelemään suoraan Busanin suurille ostoskaduille ja siinä riittikin sitten taas katseltavaa. Porukkaa oli runsaasti enemmän kuin Jejulla, mutta ei silti yltänyt läheskään samalle tasolle kun Seoulin vilkkaimmat ostoskadut. Katselimme ympärillemme ja edellisten päivien korealaiset ruuat mielessämme olimme päättäneet syödä jotain oikein kunnon länsimaalaista mättöä. Hetken ympäriinsä pyörittyämme eteemme ilmestyi tuo aina niin ihana McDonnalsin merkki.Välillä on vain hyvä syödä jotain tuttua ja turvallista. Big Mac on samallainen joka paikassa :D

Rakkauslukkoja on joka paikassa, myös Busan Towerin juurella!

Busanin kadut olivat myös täynnä katukeittiöitä. Mutta kuten voi satamakaupungin perusteella päätellä, suurin osa tarjottavista oli jotain merelliseen ruokaan liittyvää. Eli jos pidät meren antimista Busan ja Jeju ovat sinulle oikeita paikkoja. Aurinko oli alkanut laskea ja löysimme liukuportaat, jotka veivät suoraan Busan Towerin juurelle. Wuhuu, ei tarvinnut kiivetä. Busan Towerin juurelta avautui hienot näkymät kaupungin ylle. Tornille ei ollut lainkaan jonoa, joten menimme käymään myös tornin huipulla. Tornista näkyi todella pitkälle. 

Aurinko laski parasta aikaa, joten päätimme jäädä odottamaan joksikin aikaa, että saisimme hienoja yökuvia. Hetken tornissa oltuamme minulle ja isälle tuli todella huono olo. Ilmeisesti torni heilui tai jotain koska päässä heitti todella paljon. Jopa äiti, jolla ei ole minkäänlaisia korkeanpaikan kammoja sanoi että hänellä on myös hieman huono olo. Isä lähti aikaisemmin pois ja minä ja äiti jäimme vielä odottamaan auringon laskua. Se eteni kuitenkin niin hitaasti että emme jaksaneet jäädä torniin 40 minuuttia pidempään.

Kävelimme rauhassa hotellille ja suunnittelimme seuraavan päivän tekemisiä. Perjantaiaamuna suuntasimme kohti Busanin juna-asemaa. Juna-aseman edestä lähti Busan City Tour bussit, jotka kiersivät Busanin suurimmat nähtävyydet. Bussilipun sai ostaa vain Busanin asemalta, joten jonot olivat sen mukaiset. Jonotimme bussiin vajaa tunnin. Päivä oli todella kaunis ja se varmasti edesauttoi sitä että niin monet halusivat tehdä kaupunkikierrosta. Harmi, että bussi ei ollut avobussi, mutta oli se kuitenkin kaksikerroksinen. Kiipesimme toiseen kerrokseen ja istahdimme paikoillemme. Bussi tuli ihan täyteen ja viereeni istahti korealainen poika. Taakseni istuivat ilmeisesti korealaiset äiti ja tytär. Kuulin kun he juttelivat hetken keskenään ja kysyivät jotain vieressäni istuvalta pojalta. Keskusteli jäi kuitenkin lyhyeksi ja pian tunsin tökkäyksen olkapäässäni. Takanani istuva tyttö alkoi jutella kanssani ja kyseli mistä olen kotoisin, miksi olen koreassa ja kuinka ihmeessä päädyin koreaan. 

Tytön äiti ei ilmeisesti osannut englantia, koska tyttö käänsi koreaksi kaiken mitä sanoin. Vieressäni istuva poika kuunteli myös keskustelijamme ja nyökkäili aina kun vastasin tytön kysymykseen. Tyttö oli todella mukava ja hänen äitinsä oli todella herttainen. Oli vain todella vaikea jutella takana istuvan kanssa. Bussi oli kuitenkin kohtuullisen pieni ja ilmastointi puhalsi suoraan niskaani, joten vain muutaman minuutin keskustelun jälkeen tunsin jo kuinka niskani jäykistyivät ilmastoinnin ansiosta.

Tyttö jatkoi keskustelua äitinsä kanssa ja minä aloin keskustella vieressäni olevan pojan kanssa. Hän kyllä sanoi että ei oikein osaa englantia ja tämän seurauksena keskustelumme oli puoliksi englanniksi ja puoliksi koreaksi. Takanani oleva nainen antoi pojalle kuivattua mustekalaa ja poika tietenkin antoi sitä myös minulle. Minä puolestani annoin osan äidille ja isälle, koska merellinen ruoka ei ole minun juttuni. Mustekala oli aivan hirveää, mutta söin sen urhoollisesti. Poika itse sanoi rakastavansa merenantimia ja söi mustekalan oikein innokkaasti. Hän oli itse Daegusta kotoisin ja oli Busanissa tapaamassa ystäväänsä joka opiskelee siellä. Poika itse kertoi opiskelevansa insinööriksi, vaikka ei pidä siitä lainkaan. Olen kuullut tämän saman asian jo kolmen korealaisen pojan suusta: ”Opiskelen insinööriksi, mutta en pidä siitä lainkaan. Sen kautta saa kuitenkin hyvän työpaikan, joten kai sen nyt kärsii”. Asenne on jotenkin todella hämmentävä. Minä kun en ikinä voisi kuvitella opiskelevani alaa johon minulla ei ole minkäänlaista kiinnostusta. Mutta se on taas tämä kulttuurillinen ero, johon voin paneutua lisää myöhemmissä kirjoituksissani. 

Poika oli hauska, koska puolet ajasta hän ei osannut muotoilla englanninkielistä lausetta ja naureskeli vain hyvin nolostuneena. Se oli hyvin herttaista.

Minä ja vanhempani jäimme pois Haeundae rannalla. Oli todella kaunis ja aurinkoinen päivä, mutta koska oli kuitenkin vielä kevät, kukaan ei oikeastaan ollut rannalla ottamassa aurinkoa. Muutama länsimaalainen näytti makailevan auringossa, mutta muuten rannalla oli vain perheitä ja muutamia kaveriporukoita. Kävimme syömässä ja kävelimme rannalla. 

Pitihän sitä myös käydä kastamassa varpaat vedessä. Vesi oli jäätävän kylmää ja ilmeiseste kesälläkään merivesi ei ole erityisen lämmintä. Kävelimme rannalta pois ja kiersimme pienen rantakallio reitin. Minä ja minun kamerani olimme jälleen vauhdissa ja vanhempani saivat varmasti kuulla kyllästymiseen asti sitä kuinka kaunista reitillä oli. 

 

Myös Busanista löytyy Merenneito patsas. Tämä patsas kuvastaa merenneitoa, joka sai haluamansa ja muuttui ihmiseksi. Mutta aina täydenkuun aikaan, hän palaa merenrantaan itkemään kaipuutaan merenalaiseen elämäänsä.

 

Kävelimme Turistibussin pysähdyspaikalle odottamaan, että pääsisimme lähtemään takaisin keskustaan. Vaikka kävimme vain syömässä ja kävelimme muutaman kilometrin maisemareitin, meillä meni silti monta tuntia siinä. Suurimmaksi osaksi siksi, että minä otin kasan valokuvia ja emme pitäneet mitään kiirettä retkellämme. Kello oli jo neljä kun pääsimme takaisin bussipysäkille ja bussi matka takaisin Busanin asemalle kesti suurin piirtein tunnin. Olisimme halunneet vielä tehdä toisen bussiretken, mutta kello oli jo sen verran paljon, että bussit olivat lopettaneet kierroksensa siltä päivältä.

 

Kävelimme Busanin asemalle ja haimme seuraavan päivän junalippumme valmiiksi. Busanin juna-asema oli todella iso ja siellä oli kohtuullisen iso ruuhka. Junia Seouliin lähtee vähintään puolentunnin välein ja jokaisessa junassa on varmasti kohtuullisen paljon porukkaa. Otimme taksin Hotellillemme ja lepuutimme jalkojamme hetken ennen kuin lähdimme syömään. Busan on myös erittäin viihtyisä kaupunki ja suosittelen ehdottomasti siellä vierailua jos olet Koreassa pidemmän aikaa.

 Busanissa sai taas olla oikein kunnon suomalainen ja tuijottaa suuauki suoraan ylöspäin, koska rakennukset olivat niin korkeita!

Seuraavana päivänä hyppäsimme luotijunaan joka kuljetti meidät takaisin Seouliin. Seoulin ja Busanin välinen junamatka kestää vajaa kolme tuntia ja varmasti ainakin puolet matkasta mennään vuoren sisässä. Korea on todella vuoristoista aluetta ja junaradan rakentaminen tänne ei todella ole helppo tehtävä. Ehkä sen vuoksi Koreassa suositaankin enemmän bussilla liikkumista kuin uusien junalinjojen tekemistä. Vaikka olin pois Seoulista vain viikon, oli silti ihana palata tutuille kulmille ja omaan pieneen koppiini. Minulla oli erittäin hauska viikko ja myös vanhempani nauttivat Etelä-Koreassa matkailusta. Oli ihana että porukat olivat käymässä, mutta oli myös ihanaa että minun ei tarvinnut vielä lähteä heidän matkassaan kotiin, vaan sain vielä jäädä tänne pariksi kuukaudeksi.