Madeira - Saaren pohjoisosa

Nunnien Laakson ja Pico do Arieirion jälkeen lähdimme laskeutumaan vuorelta kohti Pohjois-saarta ja Santanan kaupunkia. Matkalla oli kehuttu luontokävelyreitti Ribeiro Frio. Olimme aluksi ajatelleet kävellä kyseisen reitin, mutta edellisten vuorten huipuille tekemämme kuntoilujen ja kävelyiden jälkeen emme enää jaksaneet lähteä kävelemään tätä reittiä. Sitä kuitenkin suositellaan monessa eri paikassa, joten jos olet siellä suunnalla kannattaa poiketa sinne pienelle kävelylle. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, koska polun alkupaikka ei ole erityisen näkyvästi merkitty ja jos räpäytät silmiäsi oikeassa kohdassa saatat missata sen koonaan.

Ajoimme matkalla Madeiran vanhimman metsän läpi ja se oli todella kauniin näköinen. Matkaopas oli aikaisemmin viikolla kuvaillut metsää Taru Sormusten Herrasta metsäksi ja siltä se todella näytti. Ihailimme metsää joka aika nopeasti vaihtuikin saaren pohjoispuolen jylhiin maisemiin.Minä olin koko matkan nenä kiinni ikkunassa ja heittelin ilmoille satunnaisia "uuh" ja "aah".

Reittimme vei Santanan kaupunkiin, joka on tunnettu olkikattoisista perinteisistä taloistaan. Matkaoppaat antoivat ymmärtää, että kaupunki on täynnä näitä perinteisiä asumuksia. Näyttää kuitenkin siltä, että valtaosa olkikattoisista rakennuksista on vain turisteille rakennetut mallitalot. Satunnaisia asumuksiakin löytyi, mutta ei ollenkaan siinä määrin mitä joka paikassa on annettu ymmärtää.

Santanassa on myös kaunis Rocha do Navion näköalapaikka ja kaapelivaunut. Emme menneet kaapelivaunulla, mutta kävimme silti tasanteella ihailemassa maisemia. Näköalapaikalle mennään pientä tietä ja lopuksi täytyy kävellä pienet värikkäät portaat alas, että pääsee tälle upealle näköala paikalle. Paikka on hieman piilossa, joten kannattaa katsoa jo etukäteen kuinka sinne pääsee. Sattumalta tätä paikkaa tuskin löytää.

Ensimmäinen päivämme päättyi ajoreissuun saaren itärannikon kautta takaisin Funchaliin. Palasimme saaren pohjoispuolelle vielä seuraavanakin päivänä, joten pysytään siellä nyt vielä tämän kirjoituksen ajan. Santanasta länteen päin mentäessä löytyy upea Cabo Aereo. Huipulle pääsee ilmeisesti myös autolla, mutta tyydyimme ihailemaan komeaa vuorta sen juurella olevasta kahvilasta. 

São Cristóvão niminen kahvila löytyy huipun läntiseltä puolelta ja on ehdottomasti paras paikka ihailla vieressä kohoavaa Cabo Aereoa. Me pysähdyimme sinne vain kahville, mutta moni muu näytti pysähtyvän paikassa lounaalla. Cabo Aereon huipulle kulkee patikkapolku, joka lähtee kohtuullisen läheltä kahvilaa. Oli aika hurjannäköistä katsoa, kun ihmiset kiipesivät satoja portaita ylös vuorelle. Oli hauskan näköistä, kun nuo värikkäät muurahaiset eli tuulipukuiset retkeilijät kiersivät ja kaarsivat vuorenrinnettä ylös ja alas.

Jos jatkat matkaasi kohti saaren länsiosaa, sinulla on kaksi reittivaihtoehtoa. Joko moottoritie, joka oikaisee vuoren läpi tai kiemurteleva rantatie, jolta aukeaa hieno näkymä rantakallioille ja valtamerelle. Itse ajelimme rantatietä, joka oli paikoittain niin huonossa kunnossa, että meidän piti madella eteenpäin. Rantakalliot olivat pudotelleet vettä ja kiviä tielle, joten paikoin oli aikamoinen urakka väistellä teräviä kivanlohkareita ajoradalla. Ainoa oikeasti huono kohta oli rantatien pätkä Cabo Aereolta Ponta Delgadan välillä. Huom, Goole maps ei näytä tälle välille muuta vaihtoehtoa kuin rantatie, mutta vuoren sisällä kulkeva moottoritiekin löytyy Madeiran uusimmista tiekartoista. Tämä pätkä kannattaa siis kulkea vuorensisäisen moottoritien kautta, muu matka kannattaa ehdottomasti ajaa pientä rantatietä.

Saaren länsinurkasta löytyy Porto Monizin kaupunki, joka on tunnettu suurista merivesialtaistaan. Madeira on keskellä valtamerta, joten tuulinen sää ja kivikkoinen rannikko tekevät meressä uimisesta mahdotonta. Tämän vuoksi Madeiralta löytyy monia merivesialtaita. Porto Monizin altaat ovat saaren kuuluisimpia. Upean mustat kivet ja turkoosi vesi tekevät paikasta näkemisen arvoisen. Kaupunki on todella pieni, eikä siellä ole altaiden ja upeiden rannikkomaisemien lisäksi mitään erikoista nähtävää. Minä olin ihan haltioissani kaupungin akvaariosta, joka näytti ulkoapäin isolta merenrantalinnakkeelta.

Saaren pohjoisosa on huomattavasti tuulisempi kuin saaren Etelä-osa, eli jos olet lähellä rantaa, kannattaa varautua siihen, että valtavan aallokon murtuminen saattaa heittää vettä pitkällekin rantaan. Täällä voi myös ajoittaintulla kylmä, joten varaa takki mukaan.

Me kuljimme saaren pohjoisosiin kahtena eri päivänä, joten kokeilimme kaikkia kolmea keskeisintä reittiä saaren halki (yhtenä päivänä kiersimme takaisin itärannikon kautta). Oikeastaan vain yksi niistä oli hienoinen pettymys. Ajoimme toisen päivän aamuna Madalena Do Marista (ER209/ER110) Porto Moniziin. Ajoimme suuren osan matkasta korkealla kylmässä sumussa ja hieman huonokuntoisempia teitä. Aurinkoisella säällä täältäkin on varmasti ihan hienoja näkymiä ja Porto Monizin lähestyessä maisemat kyllä paranivatkin. Mutta tuo reitti ei ollut ollenkaan niin hieno kuin kaikki muut ajamamme reitit. Laitan seuraavaan kirjoitukseen kartan ajamistamme reiteistä, joten se ehkä hieman selventää ajoreittejämme näiden kahden päivän aikana.