Montenegro oli yllättänyt meidät kauneudellaan kerta toisensa jälkeen ja tuo
kauneus sai tänään jatkoa. Naapurimaa Kroatia on tällä hetkellä sen verran ison
hypen kohteena, että se vetää huomattavasti enemmän turisteja kuin aikaisemmin.
Myös Montengro on hyötynyt merkittävästi Kroatian kasvaneesta turismista. Monet Kroatian matkaajat
poikkeavat matkallaan myös Montenegrossa. Varsinkin Dubrovnikista on helppo tehdä päiväretki esimerkiksi Kotorin lahdelle. Viimeisen vuoden aikana olen huomannut monien suosittelevan Montenegroa ja Albaniaa oivaksi vaihtoehdoksi turistien suosimalle Kroatialle. Albaniaan ei tosin meidän reittimme tälläkertaa vienyt, mutta ehkäpä me löydämme itsemme sieltä vielä jonain päivänä.
Mutta nyt takaisin matkakertomukseemme. Saimme viettää todella hiljaisen yön Taran Kanjonilla.
Majatalossa oli kyllä muitakin vieraita, mutta emme silti nähneet paljon ketään koko
illan aikana. Saimme huomata hiljaisuuden myös illalla kun kolkuttelimme majatalon vieressä olevan kaupan ovia.
Ovessa luki, että kaupan pitäisi olla auki, mutta siellä ei näkynyt ketään.
Lopulta eräs hotellin työntekijä näki meidät kaupalla ja kävi hakemassa
työntekijän paikalle. Kauppa on säännöllisesti auki vain kesän vilkkaimman
matkailusesongin aikana. Kaupan auki saaminen kesti tovin, joten meidän oli
pakko ostamalla kauhean kasan eväitä illalle ja seuraavalle päivälle. Olimmehan
aiheuttaneet ison kaupan avaamisoperaation.
Taran Kanjoni on Euroopan syvin kanjoni. Kanjoni oli kyllä
vaikuttava lähellä pohjaa kulkevalta tieltä katsottuna,mutta olisi ollut hienoa vielä
päästä korkeammalle katsomaan kanjonin jylhiä maisemia. Se olisi voinut olla vielä
vaikuttavampi. Ennen kun jatkoimme matkaa Amanda halusi
vielä kokeilla yhtä Euroopan pisimmistä vaijeriliuista (Zip-line). Minun korkeanpaikankammoni ja epäilykseni vaijerien kestävyttä kohtaan päätyi siihen, että tyydyin vain
katsomaan Amandan menoa. Amanda otti onneksi videon laskusta, joten sain ainakin
nähdä maisemat. Liuku näytti kyllä upealta. Amanda ainakin suosittelee kokeilemaan tätä, jos liikutte alueella.
Kaiken tämän jännityksen jälkeen käänsimme auton nokkan kohti Durmitorin kansallispuistoa. Durmitor
oli listallani heti matkamme varmistuttua. Suomalaiseen järviseen ja valtaosin
tasaiseen maisemaan tottuneena hakeudun matkoillani yleensä aina maisemiin,
joita ei löydy Suomesta. Netistä löytyneet Durmitorin vuoriset maisemakuvat iskivät minuun heti,
joten se päätyi saman tien matkamme must-see listalle. Monet turistikohteet,
joita hehkutetaan matkasivustoilla, eivät aina yllä odotusten tasolle.
Durmitorin kansallispuisto jopa ylitti odotukset maisemiensa suhteen.
Kansallispuiston läpi kulkeva reitti näytti kartalla
kohtuullisen lyhyeltä, mutta kapealla ja mutkittelevalla tiellä aikaa kului
huomattavasti enemmän mitä voisi ensin kuvitella. Eteen sattui myös silloin
tällöin lauma lehmiä, joiden ohi pujotellessa sai kyllä ajaa ihan kieli
keskellä suuta. Maisemat olivat henkeä salpaavat.
Hienot maisemat eivät loppuneet Durmitorin kansallispuiston laitamille
vaan jatkuivat aivan Pluzinen kaupunkiin asti. Saimme ajaa melkein koko reitin ihan omassa tahdissa ja nauttia luonnon rauhasta. Näimme päivän aikana yllättävän paljon erilaisia maisemia, vaikka emme lopulta ajaneet ihan mahdotonta matkaa. Ainoa merkittävä asia mikä
muuttui Durmitorin kansallispuiston loputtua oli teiden kunto. Tiet olivat ajoittain kapeita sorateitä.
Tänään jännittävin ajopätkä oli ehdottomasti laskeutuminen vuorilta Piva järvelle. Tie kulki siksakkia alas jyrkkää vuorenrinnettä. Maisemat olivat hienot ja vuoren sisällä kulkevat tienpätkät olivat hauska lisä reitille, mutta kuten jo sanoin, aika jännää se kyllä oli. Ajajana minä en ihan hirveästi ehtinyt irroittaa katsettani mutkittelevasta vuoristotiestä, mutta ne maisemat jotka näin, olivat ajojännityksen arvoisia.
En halua antaa sitä kuvaa, että ajaminen Montenegrossa olisi jotenkin vaikeata tai hermoja raastavaa. Olen kohtuullisen kokenut kuski ja ajan autoa suomessa joka päivä. Jännityksen reitteihin tuo ajoittaiset korkeat vuorenrinteet ja varsinkin pudotukset, joita tienreunoista avautuu (korkeanpaikankammo ilmoittelee yleesä tällöin itsestään). Tietenkin vieraalla autolla ajaminen voi tuoda omat haasteensa. Emmekä voi myöskään jättää laskuista paikallisia hurjastelijoita, jotka tuovat mukanaan omat satunnaiset jännityshetkensä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos sinulla on muutamanvuoden ajokokemus ja tunnet itsesi kotoisaksi auton ratissa. Pärjäät varmasti näiden satunnaisten haasteiden kanssa ja voit huoletta lähteä autoreissulle näihin maisemiin. Montenegron kauneuden näkee ehdottomasti parhaiten oman auton ratista tai tietenkin vaihtoehtoisesti pelkääjänpenkiltä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti