Äiti ja isä tuli käymään

Meillä on perinteenä, että äiti ja isä tulevat aina moikkaamaan minua, kun olen pidemmän aikaa ulkomailla. Äiti ja isä ovat todella reissaavaa sorttia, joten minua katsomaan tuleminen on todella hyvä syy lähteä jälleen reissuun. Olen aina ollut läheinen vanhempieni kanssa ja tottunut olemaan heidän kanssaan paljon tekemisissä. Siksi minulla onkin ollut heitä aivan valtava ikävä ja olin todella iloinen, että he viitsivät tulla jopa toiselle puolelle maapalloa katsomaan minua. 
 

Pääsimme Balilta takaisin Cairnsiin perjantaina ja jo heti seuraavana keskiviikkona minä suuntasin takaisin lentokentälle ja otin lennon Sydneyyn. Lento kesti tunnin vähemmän, kun olin odottanut, koska oli ihan täysin unohtanut, että Cairns on eri aikavyöhykkeellä, kun Sydney. Laskeutuminen ei sujunut aivan ohjekirjan mukaan. Lentokone laskeutui aika vauhdilla ja löi jarrut niin pohjaan, että piti melkein nähdä vaivaa, ettei kumartunut penkissä eteenpäin. Vauhti ei ollut ihan täysin pysähtynyt, kun lentokone kaarsikin jo pois kiitoradalta. Oli aika vauhdikas laskeutuminen ja hetken jo epäilin, että se menisi pitkäksi. 

Suuntasin laskeutumisen jälkeen kansainväliseen terminaaliin, jossa sain odottaa noin tunnin ennen, kun vanhempani ilmestyivät saapuvien aulaan. Lämpimien halausten ja muutamien ilonkyynelien jälkeen oli aika suunnata hotellille. Minä sanoin, että meidän kannattaa ehdottomasti ottaa taksi lentokentältä kaupunkiin. Kun tulimme Sydneyn lentokentälle Karon kanssa ensimmäistä kertaa seitsemän kuukautta aikaisemmin, taksi oli ehdottomasti halvin kulkuvaihtoehto. Tällä kertaa se ei ihan pitänyt paikkaansa. Olimme liikkeellä ruuhkaisaan aikaan, joten matka kesti neljä kertaa pidempään kuin ensimmäisellä kerralla ja maksoikin sen mukaan. Minun ensimmäisestä neuvosta ei siis ollut mitään apua.

Olimme hotellilla noin viiden pintaan. Lepäilimme hetken ennen, kun lähdimme syömään Darling Harbouriin.Darlin Harbourissa oli paljonerilaisia ravintoloita, mutta me päätimme pitää perinteitä yllä ja suunnata Sydneyn Hard Rock Cafeseen.

Meillä oli vain kolme kokonaista päivää Sydneyssä, joten päätimme ostaa kahden päivän Hop on Hop off bussipassin. Bussi turistibussi, joka kiertää kaikki kaupungin keskeisimmät nähtävyydet. Se onkin loistava keino nähdä mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa. Istuimme lähes koko kaupunki kierroksen bussin kyydissä. Kierros kesti noin tunnin ja päättyi Sydneyn Oopperatalolle.

Sekä Sydneyn että Melbournen keskustassa oli valtavia Rugbyn pelaajien patsaita. Emme saaneet selville miksi patsaita oli kummassakin kaupungissa, mutta toisaalta se ei yllätänyt meitä lainkaan. Rugbya näkee Australiassa joka paikassa.

Oopperatalon ja Harbour Bridgen alue on ehdottomasti omia suosikki paikkojani Sydneyssä. Matkaamme vaikeutti hieman yllättävät allergiat, joka iski varsinkin isääni. Aivastelin itsekin todella paljon, mutta isällä se meni ihan henkeen asti. Emme osanneet päätellä mikä siitepöly allergian aiheuttaa, mutta oireet olivat yllättävän ärhäkät. Meidän perheessä kukaan ei ole allerginen millekään ja sen vuoksi tämä reaktio olikin niin yllättävä ja tuli kirjaimellisesti täysin puskista. 

Kevät on parhaimmillaan Sydnessä. Aurinko paistaa jo aika lämpimästi, mutta huomaan silti palelevani ihan jatkuvasti. Olen viettänyt viimeisen neljä kuukautta +30 asteen kuuman kosteassa lämpötilassa, joten huomaa kyllä, että pienikin lämpötilan lasku tuntuu heti. Minulla ei ole matkatavaroissani ollenkaan paksuja vaatteita. Minulla on muutama ohut pitkähihainen ja pari kaulahuivia, mutta muuten olen saanut kulkea topeissa, lähes koko Australiassa olo aikani. Sydneyn kevät tuuli oli aika viileä ja vanhempani ihmettelevät kuinka palelen niin paljon. Onneksi kävimme Hard Rock Cafeen kaupassa vaateostoksilla ja minä sain itselleni lämpimän Hard Rock Cafee hupparin. Se auttoi huomattavasti asiaa.  

Kasvitieteellisen puutarhan juna

Seuraavana päivänä suuntasimme Sydneyn kuuluisalle Bondin Beachille. Vietimme valtaosan kauniista päivästä Bondin rantakatuja ja rantaa katsellen. Kävimme rannalla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Tai no äiti ja isä kävivät uimassa. Minä kastelin itseäni puoleen väliin ja päätin, että en viitsi turhaan palelluttaa itseäni meren kylmyyksissä. Viimeksi kun minä ja Karo olimme Sydneyssä, kesä oli juuri lopuillaan, joten vesikin oli huomattavasti lämpimämpää. Nyt vesi oli kaikkea muuta kuin lämmintä (varmasti silti huomattavasti lämpimämpää kuin järvivesi Suomessa koko kesän aikana).

Tältä näyttää lähes jokainen Australian pikkukylän pääkatu. Pitkä rivi matalia taloja, joissa on kaikissa hyvin koristeellinen etuosa.

Lähdimme sunnuntaiaamuna lentokentälle hakemaan vuokra-autoa. Meillä oli kolme päivää aikaa ajaa Sydneystä Melbourneen. Matka rantatietäpitkin on noin 1500 kilometriä. Jos haluaa ajaa nopeasti Sydneystä Melbourneen, matka kannattaa kulkea sisämaan moottoritietä pitkin. Me halusimme kuitenkin nähdä maisemia ja eläimiä, joten päädyimme turistien maisemareitille.  

Muutamien ylimääräisten kierrosten jälkeen saimme vihdoin itsemme navigoitua ulos Sydneystä. Australian kaupungeissa on ihan tuhottoman vaikea navigoida. Suomessa on tottunut siihen, että moottoritie ei käänny minnekään. Se menee suoraan. Moottoritielle tullaan ja siitä käännytään pois, jos haluaa jäädä johonkin sen varrella olevaan kaupunkiin. Australiassa tämä on hieman eri lailla. Jos katsot pikaisesti kartasta, että ”tämä tie meneekin suoraan haluamaani paikkaan” se ei silti välttämättä ole se paikka jonne päädyt, vaikka ajaisit mielestäsi aivan suoraa tietä eteenpäin. Australian moottoritiet täkevät salakavallia käännöksiä ja jos et ole kokoajan valppaana saatat ohittaa käännöksen. Me olemme Karon kanssa pari kertaa huomanneet tämän. Siksi olemme saaneet tehdä aika urakalla U-käännöksiä. 

Jervis Bay oli todella kaunis paikka. En yhtään ihmettele, että kaikki tuntuvat niin kehuvan tätä paikkaa. Paikka on todella pieni, mutta siinä on tunnelmaa.

Ensimmäisen päivän matkamme kulki Sydneystä Batemans Bayhin. Pysähdyimme matkalla Jervis Bayhin, joka on tunnettu valaiden katselukaupunki. Nyt on valaiden muuttoaika, joten rannan korkeiden kallioiden päältä saattaa hyvinkin nähdä valaiden hyppivän rannan tuntumassa. Meillä kävi aivan valtava tuuri ja näimme hyppiviä valaita kahteenkin otteeseen matkamme aikana. En ollut ikinä nähnyt valasta ja olin todella innoissani, kun näin tuon valtavan kokoisen eläimen hyppäävät merestä ja tekevän valtavan mahaplätsin. Muutama hieno pyrstön heilautuskin tuli nähtyä. Valaat olivat kohtuullisen kaukana, mutta ne olivat niin isoja, että niiden hypyt näkyivät todella hyvin. Valaan näkeminen oli yksi bucket-listani asioista ja olin todella onnellinen, kun sain laittaa ruksin siihen ruutuun. Olisin halunnut mennä valaankatseluristeilylle, mutta tämän reissun aikataulu ei ollut sille idealle erityisen suotuisa. No ehkä vielä jonain päivänä. 

Tämä oli aivan hillittömän hauska tilanne. Pelikaanit seisoivat jonossa odottamassa kalanperkaamisrippeitä. Muutaman kerran jonon ensimmäinen pelikaani sai ruokaa ja lensi pois. Tämän seurauksena kaikki sen takana olevat pelikaanit astuivat muutaman askeleen eteenpäin. Tämä näytti aivan siltä kun niillä olisi ollut järjestelämällinen jonotus käynnissä.

New South Walesin osavaltiossa metsät ja pellot olivat kohtuullisen harmaita. Kevät ei ollut vielä päässyt kunnolla vauhtiin ja siksi varsinkin metsämaisema oli ajoittain aika masentavaa. Hauskinta oli, että New South Walesissa kaikki oli vielä kohtuullisen kuollutta. Mutta noin kilometri Victorian osavaltion rajan jälkeen kaikki muuttui aivan vihreäksi. Muutos oli valtava ja tapahtui ihan muutaman kilometrin matkalla. Tämä kuvaa myös hyvin Australian luontoa. Maisema muuttuu ja pysyy samana noin 400 kilometriä ja sitten se muuttuu taas aivan silmän räpäyksessä ja pysyy samana muutama sata kilometriä.