Sydney: Watsons Bay, Bondi Beach, Manly

Watsons Bay

Toinen viikko Australiassa on kulunut aika pitkälti Sydneyn luontokohteita katsellen. Ostimme sunnuntaina bussikortit ja suuntasimme Watsons Bayhin. Saimme hotelliltamme pienen kartan, johon oli merkitty kaupungin parhaat kävelyreitit. Olin jo aikaisemmin katsellut paria reittiä, jotka ehdottomasti haluan nähdä. Kartalla oli kuitenkin joitain reittiä, joista en tiennyt. Aloitimme siis lyhyimmästä kävelyreitistä, joka oli kolmen kilometrin kierros Watson Bayssa. Bussimatka Watsons Bayhin oli täynnä hienoja maisemia ja paikan päälläkin avautui upea näkymä lahden toisella puolella näkyvään Sydenyn keskustan satama-alueeseen. 

Watsons Bayssa oli myös kaksi uimarantaa, joista toinen oli nudistiranta. Retkipolku kulki aivan rannan tuntumassa, joten kauhean yksityinen nudistiranta ei ollut. Mutta toisaalta ihmiset jotka käyvät nudistirannalla eivät varmaankaan häiriinny satunnaisista ohikulkijoista. Watsons Bay oli aika nopeasti katsottu ja päätimmekin seurata rantakalliota ja kävellä kohti Bondi Beachia. Isoa tietä pitkin matka Bondin Beachille oli noin seitsemän kilometriä. Rantaviivaa pitkin muutaman kilometrin pidempi ja epätoivo alkoi iskeä noin kolme kilometriä ennen perille pääsyä. Varsinkin kun nälkä ja kuumuus alkoivat painaa. 

Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Rantaviivaa pitkin kävellessä tuuli kohtuullisen paljon, joten kuumuus ei painanut niin paljon päälle. Matkalla oli kyllä todella upeita maisemia ja kalliin näköisiä merenrantahuviloita. Haluaisin todella tietää paljonko maksaisi merenranta huvila Watsons Bayn tuntumasta. Voisin kuvitella, että ei ole ihan halpaa. Watson Bayn korkeimmasta kohdasta kun vielä näkyy koko Sydneyn keskustan siluetti oopperataloineen ja kaikkineen. 

Rantahuviloita

 

Retkeilijä-Karo

Kävelimme noin viisi tuntia polttavan auringon alla, joten Bondille päästyämme oli aivan mahtavaa saada ruokaa ja pulahtaa viileään meriveteen. Bondilla oli vain kaksi pientä paikkaa, jotka oli tarkoitettu ainoastaan uimareille. Muualla luki, että merivirtojen voimakkuuden vuoksi siellä ei saanut uida. Uimareille oli myös eristetty alue sen vuoksi, etteivät he jäisi surffareiden alle, joita rannalla oli aivan valtavasti. Bondi onkin varmaan erinomainen surffausranta, koska aallot olivat valtavia. Uimisen saikin unohtaa, koska kaikki aika meni aaltojen yli hyppimiseen tai niiden ali sukeltamiseen. Minä ja Karo hyppelimme ja hihittelimme meressä auringonlaskuun asti. Sen jälkeen hyppäsimme jälleen bussiin ja palasimme hotellille. Nopean suihkun ja palovammojen tarkastelujen jälkeen uni tuli todella nopeasti. 

 

Seuraavana aamuna aurinko porotti jälleen täydeltä terältä, joten päätimme lähteä takaisin aaltoihin. Aurinkorasvat vain niskaan ja menoksi. Minä säilyin molempina päivinä ilman isompia palamisia. Karon olkapäät ja pohkeet kokivat hieman kovia, mutta Aloe Veran voimalla selvittiin eteenpäin. Vietimme jälleen koko päivän rannalla ja lähdimme vasta auringon laskiessa.

Bondi Beach

Sydenyssä saa myös huomata, että ihmiset pitävät itsestään todella hyvää huolta. Kaikki ovat niin timmejä. Kaupungin puistot ovat täynnä kaiken ikäisiä juoksijoita, joka puolella on paljon saleja ja terveellistä ruokaa mainostavia kylttejä. Täytyy myöntää, että maassa, jossa on rantakelit lähes koko vuoden, on varmasti isompi motivaatio pysyä ”rantakunnossa”. Sydney ainakin on täynnä kivasti pukeutuneita ja hyväkroppaisia ihmisiä. Ehkä tämä motivoi myös minua laittamaan itseni parempaan kuntoon. Toivotaan ainakin. 

 

Keskiviikkona kävimme avaamassa pankkitilit Commonwealth pankkiin. Pankkitilin avaamisessa meni noin tunti. Pankkivirkailija Lucas kertoi meille kaikki tarpeelliset tiedot tileistä ja siitä kuinka tulevien palkanmaksajien kanssa kannattaa toimia. Emme selvästikään olleet ensimmäisiä reppureissaajia, joille hän avasi tiliä. Ihmisten avuliaisuus ja ystävällisyys ovat kyllä hämmentävää. Suomalaiseen sulkeutuneisuuteen tottuneena kaikki tämä avuliaisuus tuntuu erikoiselta. Jos hakeutuu asiakaspalvelutöihin, on hieman opeteltavaa. Vaikka suomalaisittain olen todella avoin, palvelualtis ja kohtelias, näihin ihmisiin verrattuna jopa minä taidan vaikuttaa hieman sulkeutuneelta. Myös small talkin eli niitä näitä juttelu on hieman päässyt unohtumaan ja huomaan ajoittain jäätyväni ihan täysin sitten kun joku kysyy minulta paljon kysymyksiä. Varsinkin jos puhuja puhuu nopeasti ja omaa vahvan australialaisen puhetyylin.  

Kävimme myös ennakkoäänestämässä kuntavaaleissa. Menimme äänestämään noin kello neljältä ja koko päivänä meitä ennen oli käynyt vain kaksi äänestäjää, olisikohan vaalivirkailija ollut toinen heistä XD

Viikkomme Sydneyssä ovat olleet aika sateisia. Paikallisetkin ovat ihmetelleet sateen määrää, koska yleensä sataa aika vähän. On erikoista kuulla kaikkien sanovan, että on harvinaisen sateinen syksy. Samalla kun suomessa valmistaudutaan kevääseen, täällä puolella maapalloa valmistaudutaan syksyyn. Kesä on ohi ja on aika kaivaa paksumpaa vaatetusta päälle. Tällä hetkellä Sydneyssä on aika lailla suomen kesäkelit. Lämpötila huitelee siinä kahdenkymmenen asteen tienoilla ja sataa aina välillä. Hämmentävää kun kaikki on täällä hieman päälaellaan. Tulimme Sydneyyn juuri oikeaan aikaan. Ei ole ihan niin kuuma, mutta kuukauden päästä on varmaan jo aika viileä. Sen vuoksi suunnitelmissa on lähteä pohjoiseen lämmön perässä. Brisbanen seutu koki kovia viime viikolla, kun suuri syysmyrsky iski alueelle. Siitä oli juttua Suomenkin lehdissä, jos joku sattui lukemaan. Toivottavasti syysmyrskyilyt on nyt myrskyilty ja voimme palata mukavaan aurinkoisen lämpimään keliin.

Spit! Sydney on täynnä veneitä, huvipursia, jahteja...mitä näitä nyt onkaan.

 

Aurinko teki paluun lauantaina joten vuorossa oli seuraava kävelyretki Spitista Manlyyn. Tämä on yksi kuuluisimmista kävelyreiteistä Sydneyssa (Bondi-Coogee reitin lisäksi). Olemme päivittäin heräilleet vasta yhdentoista aikoihin, joten päätimme, että tänään heräämme aikaisin, jotta pääsisimme hyvissä ajoin liikkelle. Manlyn on kuitenkin jonkun verran matkaa. Heräsimme yhdeksän aikaan, söimme aamupalan ja lähdimme kävelemän bussipysäkille. 

Bussipysäkille oli noin parin kilometrin matka. Bussimatka kesti noin puolituntia ja oikea päätepysäkki oli helppo löytää. Täytyi vain seurata kaikkia muita reppuselkäisiä urheilullisesti pukeutuneita ihmisiä. Alkupätkä Spitistä lähtiessä oli täynnä pientä metsäreittiä, kalliota ja portaita. Aikaisempi kävelyreitti oli helppokulkuista ja kohtuullisen tasaista. Tällä reitillä taas oli paljon kiemurtelevia kiviportaita, jotka menivät todella jyrkästi ylöspäin. Puolessavälissä reittiä oli jo kohtuullisen kova hiki ja reidet ilmoittivat tyytymättömyydestään. Täytyy myöntää, että en ehkä ole ihan huippukunnossa ja ohitsemme juoksentelevat lenkkeilijät todistivat, että tämä reitti ei ehkä ole niitä vaativimpia. Slevisimme kuitenkin kunnialla jyrkistä nousuista ja loppumatka olikin helpompikulkuista.

Puolenvälin ja kallion korkeimpaan kohtaan kiipeämisen jälkeen alkoi mukava alamäki ja näennäisesti helpompi osuus kävellystä. Viimeaikaisten sateiden (ja ilmeisesti maaperästä pulppuavan veden) vuoksi reitti oli täynnä vettä ja mutaa. Vinkki: Ei kannata laittaa jalkaan niitä vähän parempia kävelykenkiä, koska oletat että tämä reitti myös mukavan kuiva ja nurmikkoinen. Mutakasojen väistely oli melkein yhtä raskasta, kun pystysuoraa kalliota ylös kiipeäminen. Viimeiset kaksi kilometriä tuntui todella pitkiltä. 

Manly

Manlyn keskustaan päästyämme molemmat tilasivat ruokaa läheiseltä grilliltä ja istahtivat alas. Karo, joka oli nukkunut edellisenä yönä noin kaksi tuntia, nukahti melkein pystyyn ruuan saatuaan. Matkaan Spitista Manlyyn meni noin kolme ja puoli tuntia. Kävelymatkan jälkeen oli jälleen ihana pulahtaa Manlyn aaltoihin. Manlyssa oli vielä kaksi kertaa isommat aallot, kun Bondilla ja merivirrat olivat huomattavasti kovemmat. Tällaisissa vesissä ei voi mennä syvälle, koska virta voi viedä mukanaan. 

Kun vihdoin saimme itsemme kiskottua aalloista pois, matka lautalle tuntui melkein ylitsepääsemättömän pitkältä. Takana kuitenkin oli jo viidentoista kilometrin kävely, kuuma päivä ja tunnin aalloissa hyppely. Paras keino liikkua Manlyn ja Sydneyn keskustan välillä on lautta. Pääsimme lautalle juuri kun aurinko alkoi laskea, joten saimme hienot näkymät auringonlaskusta kaupungin taa. Jos lautalle kävely tuntui ylitsepääsemättömältä, se ei ollut mitään verrattuna viimeiseen kolmen kilometrin kävelyyn lautalta hotellille. 

Vaikka olemme pitäneet nesteytyksestä aika hyvin huolta, muutamana iltana on silti huomattavissa, että on ehkä tullut juotua liian vähän. Päänsärky, mahakipu ja huono olo ilmoittelevat itsestään tasaisin väliajoin. Vesi vanhin voitehista on todellisen totta. Olen huomannut sen moneen otteeseen. Jos päätä särkee, juon litran vettä ja päänsärky helpottaa. Jos vatsassa on epämääräinen olo, juon litran vettä eikä aikaakaan, kun se helpottaa. Minun vakiovastaus kaikkiin vaivoihin on: Juo vettä. Jos se ei auta, niin sitten kannattaa harkita särkylääkettä tai muuta vastaavaa. Luin aikoinani lehdestä, että esimerkiksi turistiripuli johtuu usein nestehukasta. Odotan jo sitä hetkeä, kun Karo heittää minua vesipullolla, kun hänellä menee hermot minun veden juonti -neuvoihini. :D

Tällä viikolla meidän olisi tarkoitus yrittää hankkia itsellemme auto. Toivotaan myös, että pankkikorttimme ja verokorttimme saapuu ennen kuin meidän pitäisi jatkaa matkaamme eteenpäin.