Coffs Harbour & Byron Bay

South West Rocksin kauneuden jälkeen jatkoimme eteenpäin noin kuudenkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan Coffs Harbouriin. Ajattelimme että pääsiäisen loputtua leirintäalueiden hinnat laskisivat ja kaikkialla olisi jälleen tilaa. Saimme kuitenkin kuulla Coffs Harbourissa, että seuraava viikko on vielä koulujen lomaviikko, joten kannattaa varautua siihen, että hinnat ovat edelleen korkealla. Emme kuitenkaan jaksaneet enään jatkaa matkaamme eteenpäin, joten päätimme jäädä Coffs Harbouriin yhdeksi yöksi.

Ajattelimme kävellä keskustasta satamaan ja takaisin. Kartalla tuo matka näytti todella lyhyeltä, mutta todellisuus iski jälleen kasvoille, kun kävelimme monta tuntia edes takaisin ennen, kun pääsimme takaisin leirintäalueelle.

Coffs Harbour vaikutti oikein viihtyisältä paikalta, mutta kaupunki oli erikoisesti jakautunut. Pienen ja herttaisen keskustan ja satama-alueen erottaa toisistaan kahden kilometrin asuinaluepätkä, jossa ei oikeastaan ole mitään nähtävää. Satamassa oli iso laituri, jonka päästä näki koko sataman. Satama on historiallisesti merkittävä paikka, mutta nyt siellä ei tunnu erityisesti tapahtuvan mitään. Poukamassa oli paljon purjeveneitä, rannalla oli paljon lapsiperheitä viettämässä päivää ja satunnainen turisti pyöri jaloissa. Muuten paikka oli todella rauhallinen. Me jopa näimme valtavan merikilpikonnan, joka tuli ottamaan hieman happea ennen kuin sukelsi takaisin syvyyksiin. Valitettavasti emme nähneet sitä enää uudestaan.

Olemme Australiassa ollessamme nähneet jo paljon eläimiä luonnossa. Sydneyssä näkyi valtavan kokoisia liskoja. South West Rockissa näkyi delfiinejä ja kenguruita. Coffs Harbourissa näimme merikilpikonnan ja jonkunnäköisen pussirottan. Olimme jälleen leiriytyneet automme viereen lataamaan laitteitamme, kun puusta alkoi kuulua epämääräistä murinaa. Oletimme, että murinaa piti ympärillämme olevat kissat. Oli kuitenkin jo sen verran pimeä, että emme nähneet selvästi ympärillemme ja taskulamputkin kantoivat vain tietyn matkaa. Näimme puussa, joitain kissan näköisiä eläimiä. Vasta kun ne laskeutuivat alemmille oksille, näimme mitä ne olivat. Oletamme niiden olevan joitain pussirottia, jotka olivat aikeissa tulla syömään meidän herkkujamme. Onneksi ne kuitenkin pitivät etäisyytensä ja me saimme olla ihan rauhassa. Emme ole onneksi vielä nähneet todella isoa hämähäkkiä tai käärmeitä. Mutta ehkä sekin on vielä edessä.

Saimme myös varmuuden siitä, kuinka paljon sadetta telttamme kestää. Emme olleet ihan varmoja kestääkö telttamme sadetta ollenkaan, mutta kun keskellä yötä rupesi sataman aivan kaatamalla, saimme siitä selvyyden. Teltta kestää sadetta, ainakin suurimmaksi osaksi. Teltan pohjalla oli aamulla hieman vettä ja katosta putosi satunnainen tippa, mutta muuten säilyimme aika kuivina.

 

Olimme vain yhden yön Coffs Harbourissa, josta matkamme jatkui Byron Bayhin. Byron Bay löytyy säännöllisesti Australian Must see-listoilta, joten täytyihän sinne pistäytyä. Melkein kaikki majoituspaikat olivat täynnä, mutta onneksi Karo löysi meille hyvän leirintäalueen parin kilometrin päässä keskustasta. Leirintäalue oli todella iso ja siellä oli jopa kaksi uima-allasta. Päädyimme viettämään kolme yötä Byron Bayssa. Lähdemme seuraavana aamuna hyvissä ajoin kävelemään keskustaan. Ajattelimme kävellä Byron Bayn majakalle ja manner Australian itäisimpään kohtaan. Katsoin kartalta, että jos  itäisimmästä kohdasta jatkaa suoraan itään, seuraava paikka joka tulee vastaan, on Chile. Voi olla, että matkalla on jotain niin pieniä saaria, että ne ei kartalla näy. Mutta näyttäisi ainakin siltä, että saa mennä ihan rauhassa koko Tyynenvaltameren yli.

Illalla meille tultiin kauppaamaan surffireissua seuraavalle aamulle. Hinta oli vain kolmekymmentä dollaria kahden tunnin opetuksesta. Minä olin ajatellut, että haluan jossain vaiheessa kokeilla surffausta ja nyt kun hyvä mahdollisuus sattui kohdille niin mikäs siinä sitten. Karo tarvitsi hieman suostuttelua, mutta lopulta hänkin suostui lähtemään mukaan. Lähtö oli seuraavana aamuna yhdeksältä. Matkalle lähtiessäni lupasin nukkua oikein urakalla ja pitkään. Olen kuitenkin herännyt seitsemältä lähes joka aamu. Varsinkin autoreissussa ollessamme. Aurinko nousee yleensä kuuden jälkeen ja alkaa lämmittää telttaa/ autoa aika urakalla. Herään yleensä siihen, että on valoa ja minulla on kuuma. Näin kävi tänäkin aamuna.

Meidän lisäksemme matkaan lähti neljä saksalaista tyttöä. Kaksi heistä oli maailmanympärimatkalla, jota he aikoivat jatkaa vielä seuraavat kolme kuukautta. Ajoimme noin puolituntia kaupungin ulkopuolisille rannoille, koska päärantojen aallot ovat sen verran isoja, että aloittelijat eivät pysyisi niissä mitenkään pystyssä. Laudan ja märkäpuvun valinnan jälkeen oli aika suunnata kuivaharjoitteluun. Näytin varmasti todella hyvältä märkäpuvussa XD Olimme Karon kanssa porukan pisimmät, joten me myös saimme isoimmat laudat. Minun oli pakko raahata lautaa perässä, koska se oli niin painava ja pitkä, etten saanut sitä mitenkään nostettua ylös. Kun miettii surffilautaa, mieleen tulee vain helpostikannettavat kapeat laudat. Sellaiset mitä elokuvissa yleensä näkee. Harjoittelulauta oli kuitenkin isompi kuin minä ja en saanut edes kättäni sen ympärille muuta kuin ihan päästä. 

Turvallisuusohjeiden ja kuivaharjoittelun jälkeen oli aika lähteä aaltoihin. Minun tasapainoni ei ehkä ole kaikista paras, joten minulla meni kohtuullisen pitkään päästä pystyyn laudalle. Kanssa opiskelija saivat varmasi nähdä oikein upeita lentämisiä. Harjoittelun loppupuolella minäkin löysin oikean tekniikan ja pääsin oikein surffaamaan. Se oli kyllä todella hauskaa. Harjoittelun lopussa ohjaaja näki, että hyvä aalto oli tulossa, mutta ei ehtinyt tulla antamaan minulle yhtään vauhtia. Hän käski minun vain meloa ja napata aalto. En uskonut, että onnistun siinä, mutta jotenkin se vain onnistui ja voin nyt sanoa napanneeni oman aallon. Ihan kuin ammattilainen (no ei nyt ehkä ihan). Karo onnistui harjoittelussa paremmin ja oli jo ihan innoissaan ostamassa omaa surffilautaa. Surffaus ei todellakaan ole mikään halpa harrastus. Olemme nähneet monta kauppaa jotka myyvät surffilautoja ja halvimmat näyttäisivät maksavan noin 100 dollaria. Kalliimmissa mennäänkin sitten jo lähemmäksi 1000 dollaria.

Olin aika ylpeä itsestäni. En olisi uskonut, että pystyn surffaamaan, koska olen sen verran iso enkä kauhean ketterä. Onnistuin kuitenkin todella hyvin ja pari seuraavaa päivää oli ihan sellainen olo, että pystyy mihin vain. Olin myös aina ajatellut, etten koskaan voisi surffata, koska haipelkoni varmasti estäisi sen. Surffatessa hait kävivät mielessä vain kerran ja sekin oli aika nopea ajatus, koska sitten piti taas hypätä laudalle. Ehkä se haipelko tästä pikkuhiljaa hellittää. 

Seuraavana päivänä kyllä huomasi, että oli tehnyt jotain edellisenä päivänä. Yläkroppassa tuntui, että edellisenä päivänä oli tehnyt jotain erilaista liikuntaa. Myöhemmin päivästä myös vatsa ja selkälihakset ilmoittelivat itsestään.

Vietimme Byron Bayssa kolme yötä ja se ei ollut tarpeeksi. Kaupungissa oli aivan ihana tunnelma. Johtuisiko siitä, että paikka on hieman hipihtävän rento surffaripaikka, joka on täynnä mielenkiintoisia pieniä liikkeitä ja putiikkeja. Byronin iltaelämä jäi kokematta, joten ehkä sinne täytyy vielä palata jossain välissä.Nyt on kuitenkin aika jatkaa matkaa.