Gold Coast

Jatkoimme Byron Baysta Gold Coastille, joka sijaitsi noin kuudenkymmenen kilometrin päässä. Huomaa että ainoa asia missä minä ja Karo saamme melkein riidan aikaan, on ajaminen ja navigointi. Meillä molemmilla on ihan oma tapa katsoa karttaa ja ohjata toista. Ja kummankin mielestä toinen ei ole ollenkaan selkeä tai sanoo asiat hassusti. Tämä korostuu tietenkin vielä, kun on eripuoleinen liikenne, paljon kaistoja ja epäselviä liikennemerkkejä. Ajaja on jo valmiiksi hieman hermostunut, joten omasta mielestä huonosti annetut ohjeet eivät kauheasti auta asiaa. Tämä on kuitenkin aika nopea kiukustuminen. Me emme Karon kanssa ole saaneet kunnon riitaa aikaiseksi koko ystävyytemme aikana, joten tuskin me nytkään viitsimme aloittaa. Kumpikaan meistä ei myöskään ole pitkävihaista sorttia, joten ehkä meistä ei ole riitelijöiksi.

Ajoimme Nobby Beach Holiday resortille ja pystytimme telttamme valmiiksi iltaa varten. Leirintäalueeltamme oli noin viisi kilometriä Surfers Paradiseen, jonka ehkä voi määrittää kaupungin keskustaksi. Minä jotenkin oletin, että Gold Costin keskusta on siinä kohtaa, missä se lukee kartalla. Olemme kuitenkin huomanneet pariinkin otteeseen, ettei se mene ihan niin täällä Australiassa. Tämän seurauksena kiersimme Gold Coastin asuinalueenkin läpi ja teimme vaatimattoman kuuden kilometrin kierroksen upeiden kanavalukaalien keskellä. Saimme jälleen todeta, että täällä ei varmaan asu ihan kaikista köyhintä porukkaa. 

Talot ovat valtavan kokoisia, niissä on isot terassit, uima-altaat ja omat venelaiturit.

Meillä oli kauhea nälkä, kun vihdoin pääsimme takaisin pääkadulle, jossa kaikki ravintolat sijaitsivat. Kävelimme suoraan ensimmäiseen pizzeriaan ja tilasimme itsellemme kunnon pizzat. Kun saimme jälleen ruuan ja juoman tasapainoon, oli energiaa jatkaa matkaa. Minä halusin mennä rannalla sijaitsevaan näköalatorniin. Karo halusi säästää, joten hän ei tullut mukaan. Tornista oli kyllä upeat maisemat joka ilmansuuntaan. 

Aurinko alkoi jo laskea ennen, kun pääsimme Surfers Paradiseen, joka on selvästikin Gold Coastin keskusta. Tämä oli hienoa huomata noin kymmenen kilometrin harhailun jälkeen. Ainakin voi sanoa, että olemme kävelleet enemmän kuin tarpeeksi täällä olo aikanamme. Emme jaksaneet enää kävellä seuraavaa kuutta kilometriä takaisin leirintäalueelle, joten menimme taksilla takaisin. Australialaiset taksit taitavat olla pääosin sähköautoja, koska en ole koskaan ollut niin hiljaisessa autossa. Auto ei pitänyt melkein mitään ääntä ja kuulosti sitä että se ei olisi ollut käynnissä ollenkaan.

Seuraavan päivän vietimme uima-altaalla, jossa onnistuin myös polttamaan itseni aika mallikkaasti. No nyt ainakin voi sano, että jalatkin ovat ruskettuneet. Aloe Veralle oli käyttöä pari seuraavaa päivää. Kävelimme illalla keskustaan, katsomaan kaupungin iltamenoja. Viisi miestä heitti aivan mahtavan esityksen keskellä kävelykatua. He tekivät voltteja, kertoivat vitsejä ja juttelivat yleisön kanssa. Me tietenkin jäimme hieman kauemmas, ettemme vain joudu osallistumaan.Sehän on meidän suomalaisten pahin pelko.

Minulta ja Karolta on monta kertaa kysytty, että olemmeko siskoksia. Tämä on meidän mielestämme täysin käsittämätöntä koska me emme ole yhtään saman näköisiä. EMME YHTÄÄN. Minä olen tumma, Karo on vaalea. Meillä ei ole yhtään samoja kasvonpiirteitä tai edes kropan muotoa. Meidän ihonvärikin on täysin erilainen. Molemmat ovat kyllä pitkiä, mutta se on ainoa asia joka meitä yhdistää ulkonäöllisesti. 

Kuten sanottu, emme näytä yhtään samalta. Tästä kuvasta näkyy myös hienosti kuinka palanut olen. Tuo punoitus kyllä laski parin seuraavan päivän aikana.

Gold Coastin Surfers Paradise oli todella viihtyisä paikka. Se muistutti minua Etelä-Euroopan rantakohteista, joissa päivät vietetään rannalla ja illalla lähdetän kaupungille syömään ja katselemaan kaupungin menoa. Kaupungin keskusta oli aika pieni ja pitkä hiekkaranta oli täynnä upeita hotelleja. Tämä on nimenomaan rantalomakohde, joka on aika nopeasti katsottu läpi. Siellä kannattaa silti ehdottomasti käydä.