Sydney, ensimmäinen viikko

No nyt voi todella laulaa, että ”isä olen täällä maailman toisella puolen”.

 

Ja tämä puoli maailmaa todella näytti paljon paremmalta pitkien yöunien jälkeen. Uudessa hotellissamme ei tosin ole ilmastointia, joten sitä sitten hikoiltiin, kun pienet possut koko päivä ja yö. Katossa on vain pieni tuuletin joka vain liikuttaa kuumaa ilmaa puolelta toiselle. Ikkuna on ammottavan avoinna, mutta sieltä ei kyllä tule minkäänlaista ilmaa. Eli ei voi muuta, kun hikoilla. Vaikka onkin kuuma, niin silti on mukavaa. Tai no ainakin minulla. Karo, joka ei voi sietää kuumuutta on tuskastellut huomattavasti enemmän.

Ensimmäinen asia, jonka halusimme nähdä, oli tietenkin Sydenyn Oopperatalo. Sehän on ensimmäinen asia, joka tulee mieleen kun miettii Sydneytä. Lähdimme kävelemään rautatieaseman vierestä sijaitsevalta hotelliltamme kohti ooperataloa. Kävelimme Sydneyn keskuspuisto Hyde parkin läpi. Muita ihmisiä katsellessani sain huomata olevani niiiiin valkoinen, että melkein häikäisi, kun katsoi omia jalkojaan auringossa. Karon jaloista puhumattakaan XD No toivotaan, että parin viikon sisällä tulee edes jonkunmoinen pohjarusketus, ettei tarvitse koko ajan pelätä palavansa. Karo, joka on vielä valkoisempi kuin minä, osti samantie 50 suojakertoimella olevaa aurinkorasvaa. Itse menen 30 suojakertoimella. Joka paikassa varoitellaan Australian auringon petollisuudesta, joten päätimme varautua oikein kunnolla. Lainaan sitten Karolta kovempia aineita, jos alkaa iho liiaksi punoittaa.

Hyde Park jatkui sujuvasti seuraavaan puistoon, josta löysimme ilmaisen taidenäyttelyn. Näyttelyssä oli paljon australialaisien teoksia ja muiden teoksia Australiasta. Näyttelystä löytyi myös muutamia Picasson, Monetin ja Van Goghin teoksia. Näyttelyssä oli myös oma osastonsa aboriginaalien taiteelle. Ne olivat todella mielenkiintoisia ja teosten ohessa oli myös paljon tietoa aboriginaaleista. Näyttelyn alakerrassa oli nuorien taiteilijoiden teoksia, jotka olivat todella mielenkiintoisia ja herättivät paljon ajatuksia. 

Hyde Park

Taidenäyttelyn jälkeen jatkoimme Kuninkaalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli paljon upeita kasveja. Olin erittäin iloinen, kun löysimme puistosta sen osaston, jossa kaikki isot hämähäkit tuntuivat olevan. Hämähäkit ovat mielestäni aivan kauheita jo Suomessa, joten voitte vain kuvitella, kuinka suuret ällötyskylmänväreet minuun iski, kun vihdoin pääsimme kauas niistä. Puistossa kävellessämme alkoi kuulua ukkosen jyrähtelyä. Kun vihdoin pääsimme oopperatalolle ei mennyt kauaakaan, kun alkoi sataa aivan kaatamalla.

Kommentit oopperatalosta Karo: Se on paljon kultaisempi kuin olisin olettanut                        Suvi: Se on paljon pienempi kun olisin voinut kuvitella

Oopperatalon vierellä oli portaat, jotka menivät oopperatalon ja kävelykadun alla olevalle ravintolakujalle. Kujalla oli silti laituri ja muutamia ravintoloita. Olimme siis hyvässä sateensuojassa. Menimme läheiseen ravintolaan juomaan jotain ja odottamaan sateen laantumista. Sydneyn oopperatalolla oli myös niin mahtava Wifi että pystyimme jopa soittamaan kotiin netin kautta. Aikaisemmin ja sen jälkeen netti on ollut niin huono, ettei soittamisesta ole tullut mitään. Sade vain jatkui jatkumistaan, joten päätimme myös syödä jotain. Ostimme hinnoissaan olevat pienet Margarita pizzat. Mutta oli se kyllä hyvääkin, eli kannatti ostaa. 

 

Ukkonen on täällä hieman erilainen kuin Suomessa. Kun jyrähtää, niin jyrähtää oikein kunnolla ja kun sataa niin kadut tulvivat. Päätimme ostaa halvat sateenvarjot ja kävellä takaisin hotellillemme. Välillä meni kahlaamiseksi, koska vettä tuli todella urakalla. Illalla emme viitsineet enää lähteä mihinkään vaan tyydyimme sateen ja ukkosen kuunteluun huoneesta käsin. Sade onneksi viilensi hieman säätä, joten seuraava yö oli jo huomattavasti vähemmän tuskainen kuin aikaisempi.

Keskiviikkona aurinko paistoi täydeltä terältä ja mittari huiteli kolmessakymmenessä asteessa. Uitimme itsemme aurinkorasvassa ja lähdimme katsomaan Darling Harbour satamaa, jonka pitäisi olla todella kaunis paikka. Ja sitä se olikin. Olen aina rakastanut palmuja ja matkalla Darling Harbouriin niitä näkyi todella paljon. Darling Harbourin ympäristössä oli iso työmaa, joten massiivisten koneiden jyskytys hieman häiritsi rauhaa sataman toisessa päässä, mutta maisemia se ei ainakaan häirinnyt. 

Satamassa oli paljon ravintoloita ja se toi ihan mieleen Etelä-Euroopan lomakohteiden rantabulevardit. Täältä löytyi myös Hard Rock Cafe. Rannassa oli paljon purjeveneitä ja pieniä risteilyaluksia. Rannalla oli myös yksi sotalaiva ja sukellusvene. Siellä oli myös kopio James Cookin laivasta, jolla hän saapui Australiaan.

Seuraava sadepilvi saapui juuri sopivasti. Aloimme epäillä, että palaminen alkoi olla lähellä, joten sade tuli ihan sopivaan väliin. Vaikka se tarkoittikin sitä, että taas kahlattiin hotellille. 

Karo osti itselleen aurinkohatun.

Palasimme torstaina Darling harbouriin käymään Sydney Akvaariossa ja Madam Toussaudissa. Menimme ensin Akvaarioon. Täytyy myöntää, että kiinalaiset turistit ovat ehkä pahimpia matkakumppaneita ikinä. Ensinnäkin he tulevat aina isona ryppäänä. He ovat aina äänekkäitä ja tottuneet tunkemaan ja ottamaan itselleen tilan. Se on ihan ymmärrettävää, koska kuten juuri Hong Kongissa opimme, jos odottaa eikä änkeä ei pääse ikinä eteenpäin. Tämä on ilmeisesti niin syvällä heidän tavoissaan, että sitä sovelletaan jopa silloin kun ei ole mitään ruuhkaa tai kiirettä mihinkään. Tämän saimme huomata muutamaan otteeseen. Jos sinun ja akvaariolasin välissä oli pienikin väli, niin kohta siinä on vähintään kaksi kiinalaista. Heitä ei haittaa tulla ihan iholle tai suoraan eteesi, koska he ovat tottuneet siihen elämänsä aikana. Me näimme parhaaksi odottaa, että ryhmä oli tarpeeksi kaukana ennen, kun jatkoimme rauhassa kalojen katselua. Tämä rauha ei kuitenkaan jatkunut kauhean kauaa, koska pian ovesta paukkasi sisään noin kolmekymmenen lapsen luokkaretki. Ja heistäkös sitä ääntä sitten lähti. Päätimme siis odottaa myös heidän ohi menoaan. Tämän jälkeen saimme katsella kaloja kaikessa rauhassa. 

Siellä oli myös Pingviinejä. Toivottavasti näemme pingviinejä myös luonnossa vielä tämän matkan aikana.

Saimme myös suuren hai-tietopakkauksen. Minulla on pienestä pitäen ollut suuri haikammo. Luulen että olen katsellut Tappajahain vähän liian pienenä. Haipelko on ihan aiheellinen, koska joka vuosi muutama ihminen kuolee hain hampaisiin.  Toisaalta ihminen tappaa vuodessa noin seitsemän miljoonaa haita eli kumman tässä nyt pitäisi pelätä kumpaa. Tavoitteeni Australian vuoteni aikana on ainakin pienentää haikammoani siihen pisteeseen, etten mieti sitä koko meressäolo aikaani. 

On todennäköisempää voittaa lotossa, kun joutua hain hampaisiin.

Akvaarion jälkeen oli aika siirtyä Madam Tussaudsin vahamuseoon.

Kuningatar, William ja Kate kyllä löytyi, mutta Charlesia ei näkynyt missään.

Ja tietenkin oma suosikkinäyttelijäni Hugh Jackman. Tunnetaan varmasti parhaiten roolistaan Wolverinina X-Men elokuvasarjassa. Hän näyttelee miespääosaa myös muutama vuosi sitten tulleessa Australia elokuvassa. Hieno mies!

Vietimme viikolla myös yhden vapaapäivän. Eli teimme ruokaa ja nukuimme. Tajusimme myös, että tavoitteena on olla täällä vuosi. Joten meidän ei tarvitse kiirehtiä ihan niin paljon kuin Hong Kongissa. Meillä on Sydneyssä vielä kaksi viikkoa aikaa. Ensimmäinen viikko oli sateinen, mutta seuraavalla viikolla (eli tällä viikolla) pitäisi auringon jälleen paistaa. Sade on toisaalta ollut mukavaa, koska silloin on ollut huomattavasti viileämpi nukkua. Tai no viileä on ehkä väärä sana. Sanotaanko että ei niin hikistä nukkua, koska viileydestä täällä ei oikein voi puhua.