Jatkoa edelliselle kirjotukselle eli mikä oli matkassa
parasta?
Suuri valliriutta
Snorklaus suurella valliriutalla oli ehdottomasti yksi
matkamme kohokohdista.
Kirkkaat vedet, upeat korallit ja mielenkiintoiset kalat
saivat vihdoin lapsuuteni merenneitounelmat toteutumaan. Kalat olivat kyllä upean
värisiä ja jos olet katsonut Disneyn Nemoa etsimässä elokuvan, voit löytää
lähes kaikki elokuvan kalat tältä valliriutalta.
Näimme myös ison merikilpikonnan
joka ui aivan minun ja Karon vierestä. Jännitystä
ei myöskään matkalta puuttunut. Meren käynti oli kohtuullisen kovaa, joten
varsinkin takaisintulomatkalla sai kyllä istua tiiviisti ja pitää kaikin voimin
kiinni, kun laivamme paahtoi täysiä ison aallokon läpi. Merisairaalle ihmiselle
tämä olisi varmasti ollut painajainen.
Valliriutta oli upea kokemus ja suosittelen
sitä kaikille jotka matkustavat Australiaan. Tarkemman kirjoituksen reissusta löydät täältä
Mt Isa &
Outback
Australian erämaa oli taas aivan omalaisensa seikkailu ja
vaikka se koituikin automme kohtaloksi, oli se silti yksi parhaista paloista Australian
matkallamme.
Erämaan kuumuus ja kuivuus oli ajoittain vaikeaa kestää. Yhtenä
päivänä saimme ajaa 600 kilometriä täysin autiota ja suoraa tietä. Tasaista ja
tyhjää löytyi silmänkantamattomiin. Reissun blogikirjoitus löytyy täältä.
Eläimet
Olen todella onnellinen siitä, että näin Australiassa aivan
valtavasti mielenkiintoisia eläimiä. Olen myös erittäin onnellinen siitä, että
ne kaikista ällöttävimmät ja myrkyllisimmät kaverit jäivät näkemättä.
Olin alunalkaenkin
erityisen innoissani kenguruiden näkemisestä. Niitä onneksi ilmestyi
tienreunoihin aina tasaisin väliajoin. Emme onneksi joutuneet tekemään
äkkijarrutusta kenguruiden takia kuin yhden kerran. Näimme myös Australian
isoimmat lintueläimet emun ja kasuaarin.
Myös merenelvät tuli kohtuullisen tutuksi tämän matkan aikana. Näimme delfiinejä, merikilpikonia, valaita, rauskun ja valliriutan kaloja.
Näimme myös valtavan määrän erilaisia
liskoja, joista isoin täytyi olla Brisbanen kaupungin näköalapaikalla
tepastellut yli metrin pituinen jättilisko. Billabongin eläintarhassa pääsimme
kohtuullisen läheisiin tuntumiin valtavien suolaisienvesien krokotiilien
kanssa, niitä ei valitettavasti näkynyt luonnossa (mikä oli tarkemmin ajatellen
ehkä ihan hyvä) vaikka niistä kuinka varoiteltiin Australian pohjoispuolella.
Pussirottia näkyi myös muutaman kerran. Vesinokkaeläin oli niin arka kaveri,
että niitä näkyi vain Athertonin vesinokkaeläin tarhassa. Yritimme koko matkan
bongailla Koalan tienreunojen puista ja kansallispuistoista, mutta ne
onnistuivat pysymään piilossa koko matkan ajan. Onneksi Australiassa on paljon
koala puistoja, jotka mahdollistavat näiden suloisien karvakasojen bongailun.
Eläintarha mahdollisti myös vompatin ja dingon näkemisen. Papukaijat,
koogapurrat ja muut erilaiset linnut tupsahtivat näköpiiriin aina tasaisin väliajoin.
Australian ehdoton vahvuus oli sen upea luonto ja mielenkiintoiset eläimet,
joita näkyi päivittäin.
VAPAUS
Vapaus on matkailun parasta antia, ainakin omalla
kohdallani. Yksi parhaita hetkiä ennen pidemmälle reissulle lähtöä on, kun
kävelee työpaikalta ulos viimeisenä työpäivänä. Pitkien työrupeamien ja
säästöbudjettien jälkeen matkarahat ovat kasassa ja vihdoin on aika keskittyä
mielen hoitamiselle. Stressivapaa elämä, nukkuminen ja jokapäiväinen uusien paikkojen
ja asioiden näkeminen innostaa ja tuo uusia ideoita arkielämään.
Matkalla ei
myös ole sidottuna mihinkään. Voit tehdä mitä haluat ja mennä minne haluat
ilman että täytyy huolehtia mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnista,
syömisestä ja siitä missä nukkuu seuraavan yön. Meillä oli onneksi teltta ja
Steve-auto, joten meidän ei tarvinnut huolehtia yöpaikan löytämisestä. Aina voi
nukkua autossa tai pystyttää teltan ilmaisille leirintäalueille.
Vapaus olla ja
mennä, se on todellista terapiaa ja se on myös syy, miksi matkustan. Ei huolia
tulevasta, ei stressiä töistä tai arjesta, vain tämä hetki merkitsee. Vapaus on
hieno asia ja sitä kannattaa vaalia silloin kuin sitä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti