Balkan Roadtrip: Kroatia, Montenegro ja Bosnia Herzegovina
Noin kymmenen vuotta sitten ystäväni Amanda sanoi, että nyt
kannattaisi mennä Kroatiaan. Tämä oli aikaa, kun monet matkablogaajat
suosittelivat maata jonka turismin ennustettiin kasvavan merkittävästi
tulevina vuosina. Siksi maata suositeltiinkin, mene sinne ennen kuin turismi
räjähtää käsiin. No nyt kymmenen vuotta myöhemmin, turismi on räjähtänyt käsiin
ja me saimme vihdoin aikaiseksi lähteä Kroatian reissulle.
Olemme reissanneet Amandan kanssa aikaisemminkin. Vuonna
2009 teimme kolmen viikon Inter-rail junareissun Isossa-Britanniassa. Olemme
sen jälkeen käyneet myös Istanbulissa 2013, mutta sen jälkeen olemme vain
reissanneet erikseen. Joten oli jo aikakin lähteä yhdessä uudelle seikkailulle.
Kroatia oli molempien matka bucket-listalla kohtuullisen korkealla, joten se
päätyi nopeasti seuraavaksi lomakohteeksemme.
Loch Ness 2009 |
Matkalle lähtöpäätös ja toteutus tuli kohtuullisen nopealla
tahdilla. Eihän matkalle lähtö mikään äkkilähtö ollut, mutta minun
suunnitelmalliselle luonteelleni matka toteutui aika pienellä suunnittelulla.
Rakastan aikaa matkapäätöksen ja matkan toteutuksen välillä. Se on aikaa, kun
saa tutkia mahdollisia kohteita, kulkuyhteyksiä ja vain yleisesti fiilistellä
tulevaa matkaa. Jo tämä osa on puolet matkallelähdön iloista. Meillä molemmilla
oli aika hektistä aikaa töissä, joten emme ehtineet nähdä matkalle
lähtöpäätöksen ja lähdön välillä kuin kaksi kertaa. Saimme kuitenkin sovittua,
että tällä matkalla katsotaan muutakin kuin Kroatia.
Kroatian naapurissa on
paljon mielenkiintoisia kohteita, valtaosa niistä etelänaapuri Montenegrossa.
Paras tapa kulkea maiden välillä on ehdottomasti oma auto. Olin kohtuullisen
luottavainen omiin ajotaitoihini. Varsinkin aikaisemman vuoden Australian
seikkailuautoilun jälkeen. Jos autoilu kammottaa tai ei vain muuten kiinnosta
kulkumuotona, Kroatin Dubrovnikista löytyy valtava valikoima päivämatkoja
naapurivaltioiden merkittäviin ja kiinnostaviin kaupunkeihin.
Minulla oli vain kahdeksan lomapäivää käytettävänäni
kesälomallani, joten matkan enimmäispituus voisi olla kymmenen päivää.
Kymmenessä päivässä näkee aivan valtavasti, mutta joutuu hieman pitämään
kiirettä. Ajomatkaa oli noin 1600km/seitsemän ajopäivää.
Matkasuunnitelmamme oli seuraava:
Päivä 1. Aamu lento Helsinki-Dubrovnik, päivä Dubrovnikissa
Päivä 2. Dubrovnik – Montenegro, Kotor – Budva
Päivä 3. Budva – Tara kanjonin silta
Päivä 4. Durmitorin kansallispuisto
Päivä 5. Bosnia Herzegovina, Mostar – Yöksi Kroatia, Split
Päivä 6. Split
Päivä 7. Ajomatka Plitvicen kansallispuitoon
Päivä 8. Plitvicen Kansallispuisto –yöksi Brela
Päivä 9. Dubrovnik
Päivä 10. Kotiin ->
Matkustimme kesäkuun puolessavälissä, joten matkustimme
sesongin ulkopuolella. Olimme jo sesongin kynnyksellä, mutta silti hieman sillä
rauhallisemmalla puolella. Sesonki alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu aina
syyskuun alkuun. Sesongin ulkopuolella matkustamisella on puolensa, koska
silloin ei tarvitse varata ihan jokaista majoitusta etukäteen. Me varasimme
majoituksen valmiiksi isoista kaupungeista (Dubrovnik,Split), joissa on vipinää
sesongin ulkopuolellakin. Muista paikoista varasimme hotellin edellisenä päivän
tai samana aamuna, kerran vasta paikanpäältä. Sesongin ulkopuolella
matkustamisessa on myös se hyvä puoli, että välttää suurimmat ihmismassat.
Kroatiassa riittää kyllä porukkaa sesongin ulkopuolellakin. Paikoittain oli
paljonkin ruuhkaa.
Kun suunnitelmat oli suunniteltu, oli aika lähteä matkalle. Siitä
tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti