Australian matka on nyt paketissa - Mitä seuraavaksi?

 

Tähän päätökseen tultiin muutaman ei nukutun yön jälkeen. Punnittuamme kaikkia vaihtoehtoja päädyimme siihen lopputulokseen, että meillä ei yksin kertaisesti ollut varaa matkustaa Darwinista Ulurun kautta Melbourneen. Olimme eräässä Australian syrjäisimmistä kaupungeista, josta on pitkä matka ihan joka paikkaan. Tavoitteenamme oli vielä käydä Ulurulla ja Melbournessa, mutta nämä saavat nyt jäädä seuraavaan kertaan. Toisaalta harmittaa, että matka jäi kesken, mutta toisaalta taas on erittäin mukava mennä kotiin.

Mitä seuraavaksi?

Kuten sanoin, suunnitelmana on suunnata kotiin. Viimeaikojen vastoinkäymiset ovat jättäneet suuhumme hieman kitkerän maun ja sen vuoksi päätimme, että emme voi vain mennä suoraan kotiin. Haluamme päättää matkamme positiiviseen nuottiin, joten päätimme lentää kotiin Etelä-Korean kautta. Meillä oli alun perinkin tarkoituksena mennä kotiin Korean kautta, joten se osa suunnitelmasta pitää vielä pintansa. Lennämme (tai oikeastaan lensimme jo) Seouliin tiistaina 13.11. ja vietämme siellä seuraavat kolmeviikkoa. Olimme varautuneet reissullamme lämpimiin säihin, joten Etelä-Korean alkutalvinen kylmyys ei ollut suunnitelmissamme kotisuomessa vaatteita pakatessamme. Meidän vaatekerta on aika lailla kesäpainotteinen, joten katsotaan nyt, kuinka pahasti me palellumme seuraavien viikkojen aikana.

Viimeiset päivät Australiassa

Melkein viisimetrinen krokotiili Pohjoisterritorion museossa. Mitattiin että minä olen yhtäpitkä kun sen keskiosa.

 

Kun lopulta saimme tehtyä päätöksen kotiin lähdöstä, stressi hellitti otteensa. Enää ei tarvinnut stressata siitä, miten hoidamme kaikki kunnialla loppuun. Nyt saimme vain rentoutua ja nauttia viimeisistä päivistämme Australian auringon alla. Darwin ei ole mitenkään viihtyisä kaupunki. Kaupungista kyllä näkee, että se on viimevuosina kehittynyt paljon ja sitä viedään edelleen vauhdilla eteenpäin. Se on kuitenkin vielä hieman vaiheessa, joten kaupunki ei erityisesti iskenyt meihin. 

Tämänkokoisia termitinpesiä on oikeasta näillä seuduilla

Vietimme viimeiset puolitoista viikkoa lepäillen, aurinkoa ottaen (polttaen itsemme vielä viimeisen kerran) ja muutamia Darwinin turistikohteita kierrelleen. Darwinin vahvuus on siinä, että se on lähellä kahta isoa kansallispuistoa Litchfield ja Kakadu. Se on oivallinen levähdyspaikka pitkän erämaan halki matkanneille turisteille ja ainoa isompi kaupunki muutamien satojen (ehkä jopa tuhansien) kilometrien sisällä. Darwinin pääkadulla pauhaa musiikki aamusta iltaan ja kadunvarsien baarit ovat ihan täynnä porukka vuorokauden ajasta riippumatta. Siellä on ympärivuorokautiset bileet. Muuten kaupunki on kohtuullisen hiljainen.

 

Darwinin kuumuus oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Kuumakosteus tuntui aivan siltä kuin olisi saunassa koko ajan. Varsinkin rankkasateen jälkeen kadulla kävellessä tuntui aivan kuin olisi kävellyt höyrysaunassa. Kuumuus oli ajoittain todella tuskallista, mutta yritin silti nauttia siitä parhaani mukaan. En ole koskaan kokenut sellaista lämpöä mitä Australiassa on, enkä usko, että tulen sitä ihan heti uudelleen tuntemaankaan. Olen myös varma, että tulen palelemaan koko seuraavan vuoden, kun kroppani yrittää palautua takaisin näistä lämpötiloista. Lämpöä tulee varmasti ikävä, mutta varmasti osaa myös hetkellisesti arvostaa suomen talven kylmyyttä. Sanoin tosiaan hetkellisesti, koska kun pehva alkaa palella talven tuulissa voi se arvostus loppua hyvinkin lyhyeen. :D

Aboriginaalien taidetta

Saimme myös huomata, että rinkan pakkaaminen toi omat haasteensa kotiin lähtöön. Rinkka oli kohtuullisen täynnä jo Australiaan tullessa, mutta nyt sinne on tullut vielä vähän lisäpainoa matkamuistojen ja uusien vaatteiden muodossa. Vaatteiden suhteen täytyi siis tehdä aika rajua karsintaa. Kahdeksan kuukautta samoissa paidoissa hikoilu on aika lailla merkinnyt monien paitojen lopullista kulahtamista, joten vaatteiden karsiminen ei ollut ollenkaan niin vaikeaa, kun olisi voinut kuvitella.

Matkasimme sunnuntaina Darwinin lentokentälle ja lensimme Sydneyyn. Meillä oli yhden yön välietappi Sydneyssa ennen kuin jatkoimme matkaamme kohti Seoulia. Emme viitsineet lähteä keskustan hotellille yöksi, joten vietimme yömme Sydneyn lentokentällä. Olimme onneksi hyvissä ajoin paikalla ja saimme varatta itsellemme mahtavat nojatuolit, jossa oli mukava istuskella koko yö. Myöhemmin tulevat ihmiset joutuivat istumaan kovalla kivilattialla.

Seuraavan aamuna olikin sitten aika mennä seuraavien turvatarkastusten läpi. Karo ottaa kyllä kaiken ilon irti lentokentän turvatarkastuksista, koska jos kentällä on joku erikoistarkastusjono, Karo on todennäköisesti siinä. Minä menin digitaalisesta passin tarkastuksesta läpi nopeasti, kun taas Karo ei päässyt siitä läpi vaan joutui jonottamaan uudelleen passintarkastusvirkailijalle. Minä menin turvatarkastuksesta läpi nopeasti, kun taas Karo joutui tavaroidenerikoistarkistus jonoon. Tämä matka on todella todistanut sen, että joillain ihmisillä on vain ihan tuhottoman huono tuuri.

Pian olikin aika sanoa hyvästit Australialle. Lentokoneemme oli aivan valtava kaksikerroksinen jumbojetti. En ole koskaan elämässäni ollut niin suuressa koneessa. Koneessa oli yhdessä rivissä kolme penkkiä molemmissa reunoissa ja neljä penkkiä keskellä. Kone ei onneksi tullut täyteen ja me saimme yhden kolmen hengen penkkirivin itsellemme. Olimme vielä takarivissä, joten me saimme siirtää penkkimme nojaa taaksepäin ilman että häiritsimme ketään. Lensin ensimmäistä kertaa Asianan koneella ja olin kyllä todella positiivisesti yllättynyt. Penkit olivat leveitä ja jalkatilaa oli runsaasti. Minä sain jopa suoristettua jalkani, joka on lähes mahdotonta suurimmassa osassa lentokoneista.

Heippa Australia

Lentomatka tunti todella pitkältä. Se johtui varmasti siitä, ettemme olleet nukkuneet yli vuorokauteen ja satunnaiset torkut lentokoneessakin jäivät kohtuullisen lyhyeen. Kun vihdoin laskeuduimme Incheonin lentokentälle, olimme molemmat jo niin väsyneitä, että väsymys ei enää edes tuntunut. Ulos astuttuamme ylitsemme pyyhkäisi raikas hieman kirpeä tuuli. Outoa että sellaistakin voi kaivata. Oli aivan ihana hengittää raikasta ilmaa kuuman kostean ilman sijaan. Otimme taksin hotellillemme. Taksimatka kesti noin tunnin ja hotellille päästyämme kipaisimme vain pikaisella hampurilaisella läheisessä ravintolassa ja painuimme pehkuihin. 

Mataranka – Steve-auton hyvästit

MIKSI AUSTRALIA? MIKSI? On muodostunut tämän matkan lentäväksi lauseeksi

Hieman komediaa väsyttävään tilanteeseen. Yllä oleva klippi kuvaa hyvin viimeviikkojen tunnelmia. Jokainen joka seuraa amerikkalaista komediasarjaa nimeltä Moderni Perhe muistaa varmasti jakson jossa päähenkilöt matkustivat Australiaan. Phil Dunphy on matkasta innoissaan ja koittaa parhaansa mukaan katsoa kaikkia vastoinkäymisiä positiivisella mielellä. Jakson lopussa Phil kuitenkin menettää hermonsa kaikelle vastoinkäymiselle ja huutaa kallionkielekkeeltä "MIKSI AUSTRALIA? MIKSI? Minä rakastan Australiaa, mutta Australia ei rakasta minua" Tämä kiteyttää erittäin hyvin minun Australianmatkani.

Voisin sanoa, että päivämme Matarankassa eivät varmasti olleet meidän tämän matkan tähtihetkiä. Olimme totaalisen kyllästyneitä siihen, ettei mikään voinut mennä niin kuin me suunnittelimme. Minä ainakin olin jo ihan maani myynyt ja Karo ihan totaallisen väsynyt. Kuten jo aikaisemmin sanoin olimme Mataranka- nimisessä pikkukylässä noin 400 kilometriä Darwinista etelää. Koko kylässä oli vain muutamia paikkoja, joissa internettiin meneminen onnistui ja puheluitakin pystyi tekemään vaan baarissa olevalla satelliittipuhelimella. 

 

Soitimme autokorjaamolle ja kysyimme mitä autollemme kuului. Korjaaja ilmoitti, että automme korjauskustannukset menevät noin 3600 dollariin… Me maksoimme autosta 2500 dollaria, joten emme todellakaan aio maksaa tuollaista summaa sen romun korjaamisesta. Vaikka auton rikkuminen teki armottoman suuren aukon meidän jatkosuunnitelmaan, (ja näin jälkeen päin ajateltuna löi samalla viimeisen naulan meidän matka-arkkuumme) oli silti jotenkin helpottavaa kuulla, että auton rikkumista ei enää tarvitsisi pelätä ja huolehtia. 

Edes Matarankan kuumatlähteet eivät piristäneen tunnelmaa

Autosta eroon pääseminen loikin sitten aivan uuden ongelman. Tämä ongelma oli tosin kohtuullisen helposti ratkaistavissa. Auto joko myydään tai se vain hylätään. Auto oli kuitenkin kuljettanut meitä 8000 kilometriä ympäri Australiaa. Tuon kokoisen auton vuokraaminen kuukaudeksi maksaisi yhtä paljon, kun mitä maksoimme koko auton ostosta. Steve-auto palveli meitä seitsemän kuukautta ja teki kuitenkin tehtävänsä. Jos auto olisi rikkunut jonnekin isompaan paikkaan, auton olisi voinut myydä romuttamolle. Mataranka on niin kaukana kaikesta, että romuttamot menettäisivät siinä rahaa, jos he lähtisivät näin kaukaa hakemaan pelkkää auton romua. Hinausautokuski Brian ilmaisi kiinnostuksensa autoa kohtaan, mutta katsotaan nyt, miten tämä tilanne lopulta ratkeaa vai ratkeaako se ollenkaan. Kaikki autosta takaisin saatu raha olisi kotiin päin.

Käytimme tunnin auton siivoamiseen. Emme olleet varautuneet siihen, että meidän täytyisi siivota autoa vielä ja sen vuoksi tavaroiden järjestely ja karsiminen tuntui yhtäkkiä todella vaikealta. Olimme juuri ostaneet auton täyteen ruokaa, koska meidän oli tarkoitus olla tienpäällä vielä ainakin kuukausi. Emme mitenkään olisi saaneet retkeilyvarusteita mukaamme, joten ne oli pakko jättää taa. Mukaan lähti aivan liikaa tavaraa, mutta niitä karsittiin aika tuntuvasti seuraavan parin viikon aikana.  

Kaksi rinkkaa, kolme reppua, kolme kassillista ruokaa. Tätä tavaramäärää oli kiva raahata edes takaisin +40 asteen lämpötilassa

Seuraava etappimme oli keksiä: miten pääsemme Darwiniin ja mitä ihmettä me teemme sitten kun olemme lopulta päässeet sinne. Matarankasta pääsee pois vain omalla autolla tai Greyhoundin pitkänmatkanbussilla, joka ajaa kylän läpi kerran päivässä. Bussimatka Matarankasta Darwiniin kesti kuusi tuntia. Varasimme hotellin Darwinista puoleksitoista viikoksi ja sen aikana täytyy tehdä lopullinen suunnitelma miten aiomme toteuttaa loppumatkamme.