Viimeinen ajopäivä Itävallassa oli huomattavasti lyhyempi kuin edelliset. Minulla oli vain kaksi viimeistä kohdetta vierailtavani: Hohenwerfen Castle ja Sound of Music näköalapaikka. Suorin reitti Hotel Wasserfallilta Werfenin kaupunkiin oli reitti, jonka olin jo ensimmäisenä päivänä ajellut. En halunnut ajaa samaa tylsää moottoritien pätkää mitä oli aikaisemmin ajanut, joten päätin tehdä pienen lisäkierroksen matkalle. Ajoin Werfeniin Zell Am Seen ja Maria Almin kautta. Näin matkalla jälleen upeita vuoristomaisemia, mutta valtaosa tästä reitistä kulki pientä tietä metsien ja pienien kylien läpi. Taas sai ajella ihan omassa rauhassa ja perään ilmaantuvat hätähousut pääsivät nopeasti ohi. Ajaminen Itävallassa on helppoa, mutta ihminen, joka ei ole tottunut jyrkkiin mutkaisiin vuoristoteihin ajaa automaattisesti paljon hiljempaa kuin paikalliset.
Hohenwerfen Linna näkyy jo kaukaa ja on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Linna on upeassa kunnossa ja joka ikkunasta aukeavat maisemat satumaiset. Saavuin linnalle kymmenen aikoihin. Linna oli aivan tupaten täynnä luokkaretkeläisiä ja meteli oli sen mukainen. Vasta viimeisenä päivänä jouduin oikein kunnolla tekemisiin turistimassojen kanssa ja se sai minut vain entistä iloisemmaksi siitä että olin välttynyt niiltä aikaisemmilla etapeillani.
Linnassa itsessään ei ole paljoa nähtävää. Kannattaa ostaa lippu, joka kattaa opastetun kierroksen linnan sisällä. Tällöin pääsee edes hieman kiertämään linnan huoneita. Kierroksen paras osa on viimeinen etappi, jossa kiivetään linnan kellotorniin. Sen huipulta aukeaa näkymä joka ilmansuuntaan. Tornin näköalatasanne on pieni, joten siellä ei pysty viettämään kunnolla aikaa. Sinne kävellään jonossa, se kierretään jonossa ja sieltä lähdetään jonossa. Tässä kohtaa perässämme lähtenyt luokkaretkiryhmä sai meidät kiinni, joten vilske oli aikamoinen. Vaikka linnassa itsessään ei ole paljoa nähtävää, Linnalta aukeavat maisemat ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset.
Linnassa järjestetään kaksi kertaa
päivässä Falconry hunting performance eli Haukkametsästys näytös.
Näytöksessä oli noin kymmenen erilaista haukkaa ja kotkaa. Niiden lentelyt ja syöksyt saalistaan kohti saivat yleisön haukkomaan henkeään ja huokailevan satunnaisia WOW. Oma tukkakin pöllähti pari kertaa kun haukka syöksyi ohitseni. Ehdottomasti näkemisen arvoinen kokemus.
Hohewerfen Linna on myös elokuvista tuttu. Siellä on kuvattu 1968 elokuva Kotkat kuuntelevat. En ole itse katsonut kyseistä elokuvaa, mutta tämän reissun jälkeen varmasti täytyy. Linna näkyy myös taustalla elokuvassa Sound of music.
Sound of music näköala paikka olikin reissuni viimeinen etappi.
Näköalapaika on noin kilometrin päässä linnalta. Sinne ajetaan pientä yhden auton levyistä tietä. Olin paikalla yksin, joten sain nauttia paikasti ihan omassa rauhassani. Aikaisemman linnakokemuksen jälkeen, kaipasinkin hieman rauhaa ympärilleni.
Pellon reunassa näkyi muutama kävelijä reppujensa kanssa ja viereisellä pellolla lehmät nauttivat kesäpäivästä. Näköalapaikka on osa
Sound Of Music Trail patikointipolkua. Joten jos olet kovin patikoinnista innostunutta sorttia ja aikaisemmat reitit eivät vielä ole vieneet kaikkia mehuja, voit kuluttaa ne täällä.
Reissun viimeinen ja ehdottomasti stressaavin osa oli ajaa Itävallan
autobarnia Werfenistä Salzburgiin. Moottoritie oli neljän auton levyinen ja ajonopeudet
merkittävästi aikaisempia ajoreittejäni isommat. En nauttinut moottoritiestä ja
en olisi käyttänytkään sitä, jos minulla olisi ollut yhtään enemmän aikaa
käytettävänäni. Selvisin siitä kuitenkin hengissä ja autoa naarmuttamatta, joten ihan kivastihan se meni.
Ajoreittini, kartasta puuttuu viimeinen kierrokseni Zell am Seen - Werfen |
Itävallan autoreissu ylitti kaikki odotukseni. Tiesin Itävallan olevan upea, mutta en ollut osannut odottaa että se olisi aivan niin upea. Ajaminen Itävallassa on helppoa. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja opasteet selkeitä. Kannattaa varata hyvin aikaa lyhyillekin pätkille, tiet ovat mutkaisia ja maisemia ihaillessa ei halua kaahailla. Moottoriteitä kannattaa välttää jos sinulla ei ole kiire, näkymät moottoriteitä eivät ole niin upeat kuin pienemmiltä maisemateiltä.
Vietin vielä yhden yön Salzburgissa ja sen jälkeen oli aika hypätä junaan ja suunnata kohti Sloveniaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti