Päivä Pariisissa ja muistoja edelliseltä vierailulta

 

Lensin Nizzaan vaihtolennolla Pariisin kautta. Menomatkalla jatkoin matkaani suoraa Nizzaan, mutta kotimatkalla päätin pysähtyä päiväksi Pariisiin. Olen vieraillut Pariisissa aikaisemminkin. Kävimme äidin kanssa pääsiäisreissulla Pariisissa vuonna 2004. Tämä reissu oli oikeastaan ensimmäinen kunnollinen kaupunkiloma, jonka tein. Olin käynyt Budapestissa muutamaa vuotta aikaisemmin koulunreissussa, mutta tältä matkalta ei ollut jäänyt mieleen paljoa muuta kuin kavereiden kanssa olemista. 2004 olin jo sen verran isompi, että osasin jo nauttia kaupunginkin antimista. 

Päiväni Pariisissa oli oikeastaan vanhojen jalanjälkien seuraamista. Joten käsittelen tässä kirjoituksessa molempia reissujani Pariisiin. Päivä on todella lyhyt aika viettää Pariisissa ja jos kaupungin haluaa oikeasti kokea niin kannattaa ehdottomasti varata reissuun muutama päivä. Lentoni Nizzasta laskeutui Pariisin lentoasemalle kello 11 aamupäivällä. Lentoni suomeen lähtisi vasta illalla 20.45, joten minulla oli hyvin aikaa kierrellä kaupungilla tai niin ainakin kuvittelin. Pariisin Charles de Gaullen lentokentältä löytyy matkatavara säilytys, joka on loistava apu päivämatkailijoille. Kukaan ei halua kiertää kaupunkia matkatavaroiden kera. Matkatavarasäilytyksessä ei ollut jonoa, joten sain nopeasti jätettyä laukkuni sinne ja pääsin hyppäämään keskustaan menevään junaan. Matka Notre Damen pysäkille kesti noin puolituntia.

 

Notre Dame keväällä 2004

Notre Dame huhtikuu 2022

Notre Dame oli paikka, jossa ehdottomasti halusin käydä. Ensimmäisellä kerrallani Pariisissa, Notre Dame oli mielessäni ihan ykköskohde. Sillä kerralla kiipesimme Notre Damessa kellotorniin katselemaan maisemia. Olin lapsena katsonut paljon Disneyn Notre Damen kellonsoittaja elokuvaa ja olen aina rakastanut elokuvan alkukappaletta Bells of Notre Dame. Oli upea käydä kellotornissa katselemassa maisemia ja fiilistellä elokuvan tunnelmaa. Notre Dame oli edelleen upea rakennus. Tällä kertaa en käynyt sisällä, enkä ole varma pääseekö sinne edes tällä hetkellä. Katedraalin valtavat rakennustyöt olivat surullinen muistutus muutaman vuoden takaisesta tulipalosta. On surullista ajatella, kuinka paljon historiaa tuhoutui niin nopeasti, onneksi rakennus on kuitenkin edelleen pystyssä ja se varmasti saadaan ajan kanssa korjattua entiseen loistoonsa.

 

Näkymä Norte Damen huipulta 2004

Notre Damen jälkeen lähdin kävelemään Seinen rantaa kohti Louvren taidemuseota. Kävimme äidin kanssa Louvren museossa 2004. Mieleeni on jäänyt valtavat turistimassat, upeat maalauksen ja se kuinka pieni Mona Lisan taulu oikeastaan olikaan. Mona Lisaa katsomaan pääsi vain jonottamalla ja minun perässäni kulki aasialainen turistiryhmä. Ryhmän johtaja käveli perässäni selkä minuun päin. Tämä tarkoitti, että hän ei katsonut lainaakaan mihin astui. Hän liikkui porukan mukana ja pysähtyi aina vasta sitten kun osui selkääni tai astui kantapäilleni. Mona Lisa on siis nähty aikaisemmalla kerralla, mutta se minkä työn takana sen näkeminen oli, en ole varma oliko se sen arvoista. Tällä kertaa kävelin vain Louvren pihan läpi, joka on jo itsessään näkemisen arvoinen. Lasipyramidit kohoavat vanhojen rakennusten keskellä ja sopivat yhteen yllättävän hyvin.  

Louvrelta suuntasin kohti Eiffel tornia. Matka oli huomattavasti pidempi kuin olin olettanut ja vei odotettua enemmän aikaa. Tavoitteenani oli kävellä Pariisi läpi muutamassa tunnissa, mutta Eiffel tornille päästyäni huomasin, etten millään ehtisi kävellä kaikkialle, jonne halusin mennä. Joten metroon oli varmasti pakko hypätä jossain vaiheessa. Pysähdyin matkalla syömään pieneen kadunvarsiravintolaan. Pariisin parasta antia ovat ehdottomasti pienemmät sivukadut, jotka ovat täynnä viihtyisiä ravintoloita ja kauniita rakennuksia. Oli ihana istua kadunvarsiravintolassa ja nauttia kadun tarjoamasta tunnelmasta.

Eiffel tori oli edelleen hieno. Emme käyneet tornissa äidin kanssa aikaisemmalla reissulla, joten olin ajatellut käyväni siellä tällä kertaa. Aikaa oli kuitenkin rajoitetusta ja jonot olivat pitkät. Päätin siis jättää Eiffel tornin vierailun vielä mahdolliseen seuraavaan kertaani Pariisissa. Kauempaa puitosta katsottuna Eiffel torni oli hienoimmillaan. Tornin juurella pyöri varsinanen sirkus. Tornin ympäristö oli aivan täynnä kaiken mahdollisen rihkaman myyjää. En muista, että niin olisi ollut edellisellä kerralla. Ihmisiä oli valtavasti. Eiffel tornin juuri oli myös aidattu aika isolta alueelta, joten ihan tornin juurelle ei enää päässyt. Ihmishulina tornin juurella sai minua jatkamaan matkaani nopeammin kun olin ajatellut.

Tarkoituksenani oli kävellä seuraavaksi riemukaarelle, mutta kello kävi kovaa vauhtia ja tiesin että viimeinen kohteeni Sacré-Cœur oli paikka, jota en missään tapauksessa halua jättää väliin. Hyppäsin siis Eiffel tornilta metroon ja menin suoraan Montmartreen. Olin kuitenkin jo nähnyt riemukaaren ja Champs-Elysees ostoskadun aikaisemmalla reissullani. Viime riemukaarireissu jäikin elävästi mieleeni. Menimme äidin kanssa riemukaarelle ja sinne päästyämme huomasimme, että riemukaarta ympäröivät kadut oli aidattu ja sen sisälle päästäkseen täytyi kävellä läpi turvatarkastuksen. No me päätimme mennä turvatarkastuksen läpi ihan vain mielenkiinnosta. Pääsimme hyville paikoille aivan eturiviin. Kysyimme vieressämme olevalta naiselta, että mitä täällä tapahtui. Kadut oli suljettu ja kaikki selvästi odottivat jotain. Hän kertoi, että he odottavat Englannin Kuningatar Elisabethia, joka tulee pien laskemaan seppeleen Riemukaarelle. Eipä aikaakaan, kun autosaattue pyyhälsi paikalle ja Kuningatar Elisabeth nousi autostaan. Meillä kävi senkin puoleen hyvä tuuri, että olimme juuri sillä puolella missä näki kuningattaren kaikki liikkeet. Kuningatar saapui, laski seppeleen ja poistui. Vieläkin on hienoa ajatella, että olen nähnyt Kuningatar Elisabethin ihan livenä. Ajoitus ja tuuri oli kohdillaan.

Kuningatar Elisabeth Pariisin Riemukaarella 2004, kameran zoomit eivät olleet ihan sitä tasoa kuin nykypäivänä.

 

Jotain uutta tämä reissu kuitenkin sisälsi. Muutamia kuukausia ensimmäisen Pariisin matkani jälkeen näin elokuvan nimeltä Moulin Rouge. Elokuva on edelleen yksi suosikkielokuvistani ja minua harmitti, kun en ollut nähnyt punaista myllyä jo ensimmäisellä reissullani. Tällä kertaa tämä kuitenkin korjattiin. Moulin Rouge on lähellä Sacré-Cœuria, joten sen näki kätevästi matkalla. Myös tässä tapauksessa tyydyin vain ulkokuvaa. 

 

  

Sacré-Cœur eli helpommin sanottuna Pariisin valkoinen kirkko, oli ensimmäisellä reissullani suosikki paikkani koko Pariisissa. Oli ihanaa, kun siltä näkyi joka puolelle. Muistan katselleeni Eiffel tornin välkkyviä iltavaloja tämä kukkulan huipulta. Kukkulalle on aikamoinen kiipeäminen, mutta näköalat ovat sen arvoisia. Kukkulalle päästäni katselin hetken ympärilleni ja totesin ”oi voi, aika selvästi kultaa muistot”. Kukkula oli aivan tupaten täynnä porukka. Joka kulmalla oli joku, joka koitti myydä sinulle jotain ja maisemakuvan ottamista kirkolta täytyi melkein jonottaa. Hämmennyin kun kirkolta ei näkynytkään Eiffel tornia. Kaivelin mieltäni ja olin varma, että mielikuvani iltaisesta Pariisista ja Eiffel tornin välkkyvistä valoista ovat juuri tältä paikalta. Kukkula on kuitenkin laaja ja Eiffel torni näkymänkin löytää sieltä, jos kiertelee kukkulalla enemmän. Parhaat näkymät ovat tietenkin itse kirkon sisältä ja tornista, mutta siellä en käynyt tällä kertaa. 

 

Lähdin kirkolta hieman haikein mielin. Olin iloinen, että ensimmäinen kokemukseni Pariisista oli ollut jotenkin maaginen, koska tämä toinen kerta ei erityisemmin säväyttänyt. Pariisi on kaunis kaupunki ja tunnelma hitaasti kadulla vaeltelulle ja kupiloissa fiilistelyille ovat mitä parhaimmat. Mutta Pariisin turistikohteet ovat juuri sitä. Turistikohteita, joissa ei meinaa päästä liikkumaan, joka puolella on kohtuullisen päällekäyviä krääsänmyyjiä ja äänekkäitä turisteja, jotka koittavat saada sen täydellisen instagram-kuvan.  Nopea käynti jätti hieman hektisen kuvan, joten suosittelen Pariisin matkaajalle aikaa ja malttia. Katso paikkoja rauhassa. Älä lykkää kaikkea samalle päivälle ja nauti pikkukatujen tunnelmasta. Jos sinulla on enemmän aikaa, suosittelen myös päiväretkeä Versailles’n palatsiin kaupungin ulkopuolella. Tämä historiallinen paikka on todella näkemisen arvoinen. Kävimme siellä vuonna 2004, myös seinen iltaristeily kannattaa laittaa listalle.

Tämä loma, joka sisälsi Nizzan, Monacon ja Pariisin oli erittäin onnistunut. Sain nauttia omasta ajastani ja upeista kohteista. Matkailun kipinä nostaa jälleen päätään. Nyt kun tämä maailmanlaajuinen epidemia on saatu niin hyvin haltuun, kun sen nyt vaan voi saada, voi taas alkaa suunnitella matkailua.

Mitä seuraavaksi:

Seuraava reissuni onkin tulossa jo parin viikon päästä ja olen siitä todella innoissani. Pääsen jälleen käymään kahdessa uudessa valtiossa. Minulla on myös viikonloppureissu tulossa heinäkuun loppupuolella, joka sisältää joitain samoja teemoja tämän reissun kanssa. Suunnitelmissa olisi myös lähteä loppuvuodesta reissuun ystäväni Amandan kanssa. Vuoden päästä olisi myös tarkoitus ottaa vihdoin ensikosketus Pohjois-Amerikkaan. Paljon on suunnitelmia, mutta katsotaan nyt, miten kaikki saadaan järjestettyä. Patoutunut matkakuume pääsee tänä vuonna kunnolla valloilleen.