Keväinen viikonloppu Nizzassa

 

Matkapäiväni iltana simahdin jo kahdeksan aikaan illalla. Olin lähtenyt matkaan edellisenä yönä kello 2 ja en ollut nukkunut kunnolla oikein missään välissä matkaa. Otin molemmilla lennoilla puolen tunnin horroksen, mutta se oli aika lailla siinä. 12 tunnin yöunien jälkeen vedin verhot sivuun ja huomasin ilokseni, että minua tervehti sininen taivas ja auringonpaiste. Säätieto oli luvannut koko viikonlopuksi pilviä ja sadetta, mutta koko sinä aikana, kun olin Nizzassa en nähnyt sadetta lainkaan ja kuulin sateen ropinaa vain yhtenä yönä. 

 

 

Intoa täynnä heitin päälleni farkkutakin, jolle ei ole ollut kuuteen kuukauteen mitään käyttöä ja kävelin ovesta ulos. Pidin kaulahuivin mukana varmuuden vuoksi, koska vaikka auringossa oli ihan lämmin, varjopaikoissa ja tuulessa oli silti hieman viileä. Päätin suunnata ensimmäisenä Nizzan satamaan, joka oli Castle Hill eli linna kukkulan toisella puolella. Kävelin satamassa ja nautin aaltojen loiskeesta ja auringosta. Istahdin pieneen sataman kuppilaan aamupala pannareille. 

 

 

Loistava tapa nähdä kaupungin suurimmat nähtävyydet on hypätä Hop on Hop Off bussin kyytiin. Kyllä, kunnon turistimeininki. Varsinkin silloin, jos aikaa on rajoitetusti nämä bussit ovat loistava tapa nähdä kaikki kaupungin tärkeimmät nähtävyydet ja kuulla samalla hyvää ja mielenkiinoista historiaa kohteesta. Itse kierrän yleensä koko kierroksen läpi kerralla alusta loppuun ja sen jälkeen alan miettiä missä haluaisin jäädä pois. Päivälipulla voi kulkea bussilla ihan niin paljon kuin haluaa. Päivälippu maksoi huhtikuun alussa 23€. Huhtikuun alku ei ole vielä vilkkainta turistikautta, joten bussi kulki vain neljä kierrosta päivän aikana. Tämä tarkoitti, että kierrosten välissä oli noin kaksi tuntia. Yleensä busseja saapuu pysäkille noin puolen tunnin välein. 

 

 

Bussi ajoi upean maisemareitin rannikolla. Bussissa oli minun lisäkseni vain viisi muuta matkustajaa, joten sai olla aika rauhassa. Kierroksen jälkeen päätiin kiivetä sataman ja vanhan kaupungin välissä olevalle linnakukkulalle, mutta ennen sitä oli pakko saada jotain ruokaa. Olen viimeisen vuoden aikana opetellut muutamia sanoja ranskaa ja olin ylpeä, kun pystyin kommunikoimaan paikallisen ravintilatyöntekijöiden kanssa edes vähän. Kävelin erääseen ravintolaan ja istuuduttuani tajusin, ettei ruokalistaa ollut kuin ranskaksi. Sillä vähäisellä ranskan taidollani kävin sitten listaa läpi ja tilasin pastaa. Olin ylpeä itsestäni, kun sain ihan sitä mitä olin kuvitellut tilaavanikin XD

 

 

Ruokalilun jälkeen olikin hyvä urheilla ja kiivetä kukkulalle. Vinkki: kukkulalle kannattaa kiivetä sataman puolelta. Tällöin saa kiivetä loivaa ylämäkeä ja portaita on todella vähän. Monet kiipeävät kukkulalle suoraan Vanhastakaupungista ja tämä tarkoittaa kohtu jyrkkää porrasjumppaa. Laskeuduin kukkulalta tätä kautta ja kyllä kävi sääliksi sitä portaissa huhkivaa joukkoa. Menkää sataman puolelta, pääsette paaaljon helpommalla. Kukkulalla on paljon nähtävää. Huipulta näkee pitkälle ja molemmin puolin kukkulaa on näköala: toisella puolella satamaan ja toisella vanhaan kaupunkiin. Huipulta löytyy myös vesiputous, puistoja ja kahvila. Laskeuduin alas vanhaan kaupunkiin vieviä portaita ja ne veivät minut suoraa kaupungin viralliselle instagram paikalla #ILOVENICE -kyltille. 

 

 

Lopun päivästä vietin vanhassa kaupungissa kierrellen. Nizza on erittäin hyvä kävelykaupunki, valtaosaan nähtävyyksistä sijaitsee lähellä toisiaan.

 

Sateenvarjot kapean kadun yllä on ilmeisesti nykyään yleinenkin nähtävyys. Näin samanlaisen asetelman Buckarestin kadun yllä. Mielenkiintoista nähdä löytyykö näitä lisää myös muista maista.

Toinen kokonainen päivä Nizzassa sujui hyvin rennolla meiningillä. Kävelin rantahiekalla (tai no oikeastaan kivellä, koska ranta on pelkkää pientä kiveä) sijaitsevaan kahvioon ja söin siellä aamupalan. Rantakivillä oli todella mukavat pehmeät aurinkotuolit, joten vietin päälle tunnin aamupalapaikassa kahvia ja limua siemaillen ja aurinkoa ottaen. Oli ihana laittaa silmät kiinni ja kuunnella aaltojen kohinaa. Tuntui aivan, kun olisi ollut kunnon rantalomalla. Lopun päivää seikkailin vanhan kaupungin pienillä kujilla ja pienissä putiikeissa. En shoppaile oikeastaan koskaan ja tälläkin kertaa mukaan tarttui vain jääkaappimagneetti. Keräilen jääkaappimagneetteja jokaisesta valtiosta, jossa käyn. Tuleepahan ostettua edes joku matkamuisto.

 

Huhtikuun alku Nizzassa, kannattaako sinne matkustaa silloin? Se riippuu ihan siitä mitä lomaltasi haet. Jos haluat mennä rantalomalle, kannattaa ehdottomasti odottaa lämpimämpiä kuukausia. Mutta jos haluat katsoa kaupunkia miellyttävässä lämpötilassa ilman turistimassoja, tämä aika on loistava siihen tarkoitukseen. En ole koskaan nauttinut olostani ihmismassoissa, joten olin todella iloisesti yllättynyt, kun Nizza tuntui jopa hieman hiljaiselta. Väkeä tietenkin liikkui, mutta liikuskelijat näyttivät enemmän paikallisilta, jotka elivät jokapäiväistä elämäänsä. Valtaosassa paikoista oli vain muutamia ihmisiä ja parhaassa tapauksessa sait olla upealla näköalapaikalla ihan itseksesi. En tiedä vaikuttaako korona tämän vuoden matkustukseen eli oliko nyt vain jotenkin harvinaisen hiljaista vai oliko tämä vain normaalia huhtikuun alun menoa. Varmasti olisi löytynyt myös menoa ja meininkiä jos olisin etsinyt sitä, mutta nyt tämä matka oli juuri sitä mitä tarvitsin. Irtiotto arkeen ja rentoa menemistä oman mielen mukaan. Ah matkailu, kuinka olenkaan sinua kaivannut.