Kesälomareissun alkupamaus

 

Toukokuun lopussa oli aika hypätä kesälomalle. Viime reissuni jälkeen sain myös itse potea koronan. On se kyllä mielenkiintoinen tauti. Monet sanovat, että hyvä kun huomasi mitään. Mutta minä olin ihan kunnolla sänkypotilaana viikon, palauduin toisen viikon ja podin jäätävää päänsärkyä ja aivosumua seuraavan puolitoista viikkoa. Kokonaisuudessa parantumiseen meni kuukausi. Ei ollenkaan mukava tauti, mutta nyt ainakin pitäisi olla vielä parempi suoja sitä vastaan.

Sairauden kourissa olikin sitten hyvää aikaa suunnitella ja varailla seuraavaa reissua. Vaikka maailma alkaa pikkuhiljaa palata entiseen, olin silti suunnitellut viettäväni vielä tämän kesän tuossa kohtuullisen lähellä. Tutkien Euroopan kolkkia, joissa en ole vielä käynyt. Ennen kun suuntaan Euroopan ulkopuolelle, haluan kuulla muiden kokemuksia.

Itävalta on ollut listallani jo teini-ikäisestä asti. Muistan kun isäni tuli joskus takaisin reissultaan Salzburgista ja sanoi että ”Salzburg oli kyllä hieno”. Isä harvoin kehuu mitään paikkoja, vaikka matkusteleekin paljon, joten tuo kommentti jäi saman tien mieleeni. En halunnut kuitenkaan mennä Itävaltaan vain kaupunkilomalle.  Matkailuohjelmat, elokuvat ja sosiaalinen media on täynnä upeita maisemakuvia Itävallan vuoristoisista maisemista, joten nehän oli samalla pakko katsastaa. Lähtisin tälle reissulle taas itsekseni ja sitä suunnitellessani mietin vielä, uskaltaisinko lähteä yksin autoilemaan Alpeille. Olen kyllä reissannut autolla Euroopassa, mutta nyt minulla ei olisi kartanlukijaa ja kohtalotoveria mukana. Olen kohtuullisen varma autolla ajaja. Minulla on ollut auto 18-vuotiaasta asti ja ajan auton päivittäin. Itävalta tuntui etukäteen kohtuullisen riskittömältä valinnalta ensimmäiselle solo roadtripille. Itävallassa ollaan tarkkoja ja sääntöjä noudattavia, eikai se liikennekään siitä paljon poikkeaisi. Tämän ajatuksen turvin varasin auton kolmeksi päiväksi.

Aina kun reissailen ja suunnittelen reissuja ajatukseni lähtevät rönsyilemään. Halusin Itävaltaan, se oli jo heti suunnittelun alkuvaiheessa selvää. Mutta aikaahan olisi käydä jossain muuallakin. Wien/Bratislava suunta oli yksi vaihtoehto, mutta päätin että se voisi joskus olla kiva pitkän viikonlopun kohde. Sveitsi, tarvitsisi ehkä vähän enemmän aikaa, kun mitä oli jäljellä. Slovenia on myös ollut listalla jo jonkun aikaa ja siellä en ollut vielä käynyt. Päätin että reissu jatkuu Slovenian Ljublijanaan ja lähialueille muutamaksi päiväksi. Loman viimeiset pari päivää päätin vielä viettää Venetsiassa. Olen käynyt Roomassa, mutta Italiassa on vielä niin valtavasti upeita paikkoja, joissa haluan käydä, joten päätin ottaa yhden niistä matkani päätepysäkiksi.

Huhtikuun alun Ranskan reissuni jälkeen moni maa oli poistanut kaikki maahantulorajoitukset, joten tällä kertaa uskalsi myös huoletta ostaa lennon, joka kulkisi jonkun muun kuin kohdemaan kautta. Päädyin ostamaan lennot Lufthansalta. En löytänyt halpaa suoraa lentoa Salzburgiin, joten lensin sinne Frankfurtin kautta. Takaisin Venetsiasta tullessani lensin Münchenin kautta. Lufthansan lennon hintaan kuului myös ruumaan menevä matkatavara, joten oli outoa, kun sai pakata ihan oikean matkalaukullisen vaatteita mukaan.

Olen joillakin aikaisemmilla reissuillani yöpynyt hostelleissa. Kun reppureissasimme ystäväni Amandan kanssa Iso-Britanniassa 2009, olimme valtavissa jaetuissa hostellihuoneissa. Ja tiedän että en enää nauttisi siitä menosta. Nyt kaipaa jo vähän omaa rauhaa, mukavuuksia ja sitä ettei omien kamojen perään tarvitse katsoa niin tarkasti. Australian reissuillamme Karon kanssa yövyimme myös hostelleissa, mutta valitsimme aina oman huoneen, jossa saattoi kyllä olla jaettu kylpyhuone. Se menisi vielä nykyäänkin, mutta näitä vaihtoehtoja ei ihan kauheasta osunut hotellien varaussivuostoilta vastaan. Valtaosissa oli vain isot jaetut makuuhuoneet. Tämä reissu mentäisiin siis perinteisillä hotelleilla. Varasin kaikki hotellit jo valmiiksi ennen matkaani.

Lähdin matkaan toukokuun loppupuolella. Lentoni lähti lauantai aamulla. Olin onneksi aikaisin paikalla. En ollut lainkaan varautunut valtaviin turvatarkastus jonoihin. Seisoin itse tarkastusjonossa 45min ja monet seisoivat siinä varmasti vielä huomattavasti pidempään. Seuraavalla viikolla lehdet olivatkin täynnä juttuja siitä, kuinka lentokentän tarkastusjonot ovat valtavat ympäri Eurooppaa. Eli jos reissaatte tänä kesänä. Varatkaa siihen aikaa. 

Olen joskus aikaisemminkin lentänyt Lufthansalla. Lufthansa ei ollut ihan niin hyvä kuin edellisellä reissullani lentämäni Air France. Ensinnäkin kaikki neljä lentoa, jotka otin (kaksi menosuuntaan ja kaksi paluuta) olivat myöhässä.  Tämä teki koneen vaihtamisesta tarpeettomasti stressaavampaa. Ehdin kaikille lennoilleni, joten myöhästelystä ei seurannut suurempia mutkia matkaan. Turhautti vain, kun mikään ei toiminut ajallaan. Pääsin ensimmäiseen kohteeseeni Salzburgiin, joten siitä seuraavassa kirjoituksessani.