Matkasuunnitelmia

Balkan Roadtrip: Kroatia, Montenegro ja Bosnia Herzegovina

Noin kymmenen vuotta sitten ystäväni Amanda sanoi, että nyt kannattaisi mennä Kroatiaan. Tämä oli aikaa, kun monet matkablogaajat suosittelivat maata jonka turismin ennustettiin kasvavan merkittävästi tulevina vuosina. Siksi maata suositeltiinkin, mene sinne ennen kuin turismi räjähtää käsiin. No nyt kymmenen vuotta myöhemmin, turismi on räjähtänyt käsiin ja me saimme vihdoin aikaiseksi lähteä Kroatian reissulle.

Olemme reissanneet Amandan kanssa aikaisemminkin. Vuonna 2009 teimme kolmen viikon Inter-rail junareissun Isossa-Britanniassa. Olemme sen jälkeen käyneet myös Istanbulissa 2013, mutta sen jälkeen olemme vain reissanneet erikseen. Joten oli jo aikakin lähteä yhdessä uudelle seikkailulle. Kroatia oli molempien matka bucket-listalla kohtuullisen korkealla, joten se päätyi nopeasti seuraavaksi lomakohteeksemme.

Loch Ness 2009

Matkalle lähtöpäätös ja toteutus tuli kohtuullisen nopealla tahdilla. Eihän matkalle lähtö mikään äkkilähtö ollut, mutta minun suunnitelmalliselle luonteelleni matka toteutui aika pienellä suunnittelulla. Rakastan aikaa matkapäätöksen ja matkan toteutuksen välillä. Se on aikaa, kun saa tutkia mahdollisia kohteita, kulkuyhteyksiä ja vain yleisesti fiilistellä tulevaa matkaa. Jo tämä osa on puolet matkallelähdön iloista. Meillä molemmilla oli aika hektistä aikaa töissä, joten emme ehtineet nähdä matkalle lähtöpäätöksen ja lähdön välillä kuin kaksi kertaa. Saimme kuitenkin sovittua, että tällä matkalla katsotaan muutakin kuin Kroatia. 

Kroatian naapurissa on paljon mielenkiintoisia kohteita, valtaosa niistä etelänaapuri Montenegrossa. Paras tapa kulkea maiden välillä on ehdottomasti oma auto. Olin kohtuullisen luottavainen omiin ajotaitoihini. Varsinkin aikaisemman vuoden Australian seikkailuautoilun jälkeen. Jos autoilu kammottaa tai ei vain muuten kiinnosta kulkumuotona, Kroatin Dubrovnikista löytyy valtava valikoima päivämatkoja naapurivaltioiden merkittäviin ja kiinnostaviin kaupunkeihin.

Minulla oli vain kahdeksan lomapäivää käytettävänäni kesälomallani, joten matkan enimmäispituus voisi olla kymmenen päivää. Kymmenessä päivässä näkee aivan valtavasti, mutta joutuu hieman pitämään kiirettä. Ajomatkaa oli noin 1600km/seitsemän ajopäivää.

Matkasuunnitelmamme oli seuraava:

Päivä 1. Aamu lento Helsinki-Dubrovnik, päivä Dubrovnikissa

Päivä 2. Dubrovnik – Montenegro, Kotor – Budva

Päivä 3. Budva – Tara kanjonin silta

Päivä 4. Durmitorin kansallispuisto

Päivä 5. Bosnia Herzegovina, Mostar – Yöksi Kroatia, Split

Päivä 6. Split

Päivä 7. Ajomatka Plitvicen kansallispuitoon

Päivä 8. Plitvicen Kansallispuisto –yöksi Brela

Päivä 9. Dubrovnik

Päivä 10. Kotiin ->

Matkustimme kesäkuun puolessavälissä, joten matkustimme sesongin ulkopuolella. Olimme jo sesongin kynnyksellä, mutta silti hieman sillä rauhallisemmalla puolella. Sesonki alkaa heinäkuun alusta ja jatkuu aina syyskuun alkuun. Sesongin ulkopuolella matkustamisella on puolensa, koska silloin ei tarvitse varata ihan jokaista majoitusta etukäteen. Me varasimme majoituksen valmiiksi isoista kaupungeista (Dubrovnik,Split), joissa on vipinää sesongin ulkopuolellakin. Muista paikoista varasimme hotellin edellisenä päivän tai samana aamuna, kerran vasta paikanpäältä. Sesongin ulkopuolella matkustamisessa on myös se hyvä puoli, että välttää suurimmat ihmismassat. Kroatiassa riittää kyllä porukkaa sesongin ulkopuolellakin. Paikoittain oli paljonkin ruuhkaa.

Kun suunnitelmat oli suunniteltu, oli aika lähteä matkalle. Siitä tarkemmin seuraavissa kirjoituksissa.

Lopputunnelmia Australian reissusta

Jatkoa edelliselle kirjotukselle eli mikä oli matkassa parasta?

Suuri valliriutta 

Snorklaus suurella valliriutalla oli ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista.

Kirkkaat vedet, upeat korallit ja mielenkiintoiset kalat saivat vihdoin lapsuuteni merenneitounelmat toteutumaan. Kalat olivat kyllä upean värisiä ja jos olet katsonut Disneyn Nemoa etsimässä elokuvan, voit löytää lähes kaikki elokuvan kalat tältä valliriutalta. 

Näimme myös ison merikilpikonnan joka ui aivan minun ja Karon vierestä. Jännitystä ei myöskään matkalta puuttunut. Meren käynti oli kohtuullisen kovaa, joten varsinkin takaisintulomatkalla sai kyllä istua tiiviisti ja pitää kaikin voimin kiinni, kun laivamme paahtoi täysiä ison aallokon läpi. Merisairaalle ihmiselle tämä olisi varmasti ollut painajainen. 

Valliriutta oli upea kokemus ja suosittelen sitä kaikille jotka matkustavat Australiaan. Tarkemman kirjoituksen reissusta löydät täältä

Mt Isa & Outback

Australian erämaa oli taas aivan omalaisensa seikkailu ja vaikka se koituikin automme kohtaloksi, oli se silti yksi parhaista paloista Australian matkallamme. 

 

Erämaan kuumuus ja kuivuus oli ajoittain vaikeaa kestää. Yhtenä päivänä saimme ajaa 600 kilometriä täysin autiota ja suoraa tietä. Tasaista ja tyhjää löytyi silmänkantamattomiin. Reissun blogikirjoitus löytyy täältä.

Eläimet

Olen todella onnellinen siitä, että näin Australiassa aivan valtavasti mielenkiintoisia eläimiä. Olen myös erittäin onnellinen siitä, että ne kaikista ällöttävimmät ja myrkyllisimmät kaverit jäivät näkemättä. 

Olin alunalkaenkin erityisen innoissani kenguruiden näkemisestä. Niitä onneksi ilmestyi tienreunoihin aina tasaisin väliajoin. Emme onneksi joutuneet tekemään äkkijarrutusta kenguruiden takia kuin yhden kerran. Näimme myös Australian isoimmat lintueläimet emun ja kasuaarin. 

Myös merenelvät tuli kohtuullisen tutuksi tämän matkan aikana. Näimme delfiinejä, merikilpikonia, valaita, rauskun ja valliriutan kaloja. 

Näimme myös valtavan määrän erilaisia liskoja, joista isoin täytyi olla Brisbanen kaupungin näköalapaikalla tepastellut yli metrin pituinen jättilisko. Billabongin eläintarhassa pääsimme kohtuullisen läheisiin tuntumiin valtavien suolaisienvesien krokotiilien kanssa, niitä ei valitettavasti näkynyt luonnossa (mikä oli tarkemmin ajatellen ehkä ihan hyvä) vaikka niistä kuinka varoiteltiin Australian pohjoispuolella. 

 

Pussirottia näkyi myös muutaman kerran. Vesinokkaeläin oli niin arka kaveri, että niitä näkyi vain Athertonin vesinokkaeläin tarhassa. Yritimme koko matkan bongailla Koalan tienreunojen puista ja kansallispuistoista, mutta ne onnistuivat pysymään piilossa koko matkan ajan. Onneksi Australiassa on paljon koala puistoja, jotka mahdollistavat näiden suloisien karvakasojen bongailun. 

Eläintarha mahdollisti myös vompatin ja dingon näkemisen. Papukaijat, koogapurrat ja muut erilaiset linnut tupsahtivat näköpiiriin aina tasaisin väliajoin. Australian ehdoton vahvuus oli sen upea luonto ja mielenkiintoiset eläimet, joita näkyi päivittäin.  

VAPAUS

Vapaus on matkailun parasta antia, ainakin omalla kohdallani. Yksi parhaita hetkiä ennen pidemmälle reissulle lähtöä on, kun kävelee työpaikalta ulos viimeisenä työpäivänä. Pitkien työrupeamien ja säästöbudjettien jälkeen matkarahat ovat kasassa ja vihdoin on aika keskittyä mielen hoitamiselle. Stressivapaa elämä, nukkuminen ja jokapäiväinen uusien paikkojen ja asioiden näkeminen innostaa ja tuo uusia ideoita arkielämään. 

Matkalla ei myös ole sidottuna mihinkään. Voit tehdä mitä haluat ja mennä minne haluat ilman että täytyy huolehtia mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnista, syömisestä ja siitä missä nukkuu seuraavan yön. Meillä oli onneksi teltta ja Steve-auto, joten meidän ei tarvinnut huolehtia yöpaikan löytämisestä. Aina voi nukkua autossa tai pystyttää teltan ilmaisille leirintäalueille. 

Vapaus olla ja mennä, se on todellista terapiaa ja se on myös syy, miksi matkustan. Ei huolia tulevasta, ei stressiä töistä tai arjesta, vain tämä hetki merkitsee. Vapaus on hieno asia ja sitä kannattaa vaalia silloin kuin sitä on.