Autohuolien jälkeen jatkoimme matkaamme suoraa Millaa Millaan vesiputousreitille. Matkalla näkyi kolme hienoa vesiputousta, mutta koska oli sen verran viileä ja pilvinen sää, emme viitsineet mennä niihin uimaan. Tässä muutamia vesiputouskuvia.
Millaa Millaa Vesiputoukset |
Maisemat Millaa Millaan vesiputousreitillä toivat enenmmän mileen Uuden-Seelannin tai Irlannin kuin Australian |
Vesiputouksien jälkeen kävimme Tarzali järvellä katsomassa vesinokkaeläimiä. Olin aina kuvitellut, että vesinokkaeläin on suurin piirtein aikuisen kissan kokoinen eläin. Saimme kuitenkin huomata, että vesinokka eläin oli todella pieni eläin. Se kasvaa noin 45 senttiseksi ja tuostakin mitasta yksi kolmas osa on sen pyrstöä. Sitä on todella vaikea nähdä luonnossa, koska ne ovat todella arkoja. Tarzali järvellä asustelevat vesinokkaeläimet ovat totuttuneet ihmisiin, joten täällä niiden näkeminen on todennäköistä.
Tarzali järvellä oli opastettu vesinokkaeläimen katselukierros. Vesinokkaeläimellä ei ole vatsaa ollenkaan mikä tarkoittaa sitä, että se syö koko hereillä olo aikansa (12 tuntia päivässä). Vesinokka eläin voi olla vedenalla kerrallaan vain 40-45 sekuntia ennen, kun sen täytyy tulla takaisin pintaan hengittämään. Vesinokkaeläin ei myöskään voi syödä vedenalla, vaan sen täytyy aina tulla saaliinsa kanssa pintaan ennen, kun voi syödä. Sen nokka naputti vimmattua tahtia, kun se uiskenteli lumpeenlehtien välissä.
Seuraavaksi oli vuorossa Australian tuulivoimalat ja kuumat lähteet. Odotimme kuumilta lähteiltä paljon, mutta ne eivät ihan olleet sellaisia, kun olisimme odottaneet. Lämmintä vettä pulppusi pintaan kohtuullisen vähän, joten pienen joen varrella oli vain vähän vettä ja muutamia hiekkaan kaivettuja yhden hengen altaita. Vesi oli paikoittain aivan tulikuumaa. Paikka oli mielenkiintoinen, mutta ei erityisen kutsuva. Päätimme siis jättää kuumalähde uinnit jonnekin muuhun paikkaan.
Matkamme jatkui Hypipameen kraaterille ja vesiputouksille. Sekä kraateri, että muutaman kilometrin päässä sijaitsevat järvet, ovat perintöä ajalta jolloin Australiassa oli vielä tulivuoria.
Kraaterista oli kapea ja kuusikymmentämetriä syvä. Vaikuttava näky, mutta mahdoton vangita kameralla. Kraaterin pohjalla on vettä ja tuo vesi jatkuu ainakin vielä seitsemänkymmentä metriä maan alle. |
Kraterinjärvi oli syvä, mutta niin oli myös Eachem järvi. Aboriginaalien
tarinoiden mukaan Eacham järven tilalla oli aikoinaan aboriginaalien leiri. Eräänä
päivänä heimo lähti metsästämään ja leiri jäi nuorten miesten vastuulle.
Aboriginaalit kunnioittavat luontoa, eivätkä koskaan vahingoita sitä tai sen
eläimiä turhaan. He tappavat vain sen verran, kun syövät. Kaikki muu
metsästys tai tuhoaminen on anteeksi antamatonta. Kukaan ei tiedä mitä nuoret
miehet tekivät muiden ollessa metsästämässä, mutta tulevien tapahtumien perusteella he tekivät
jotain pahaa. Metsästämässä olevat tunsivat maan värisevän ja he kuulivat ison
pamauksen. Kun he palasivat leiripaikalle, sen paikalla oli vain valtava syvä
järvi. Nuoria miehiä ja leirin jäänteitä ei löydetty koskaan. Tätä tuhoa pidettiin luonnon rangaistuksena.
Eachem järven ympäri kulki kolmen kilometrin kävelyreitti, jonka varrellä näimme tuhat vuotiaita puita. Omasta kamerastani loppui akku, joten Karo toimi loppupäivän kuvausvastaavana. Tuhatvuotiaat puut olivat todella upeita.
Ennen Cairnsia poikkesimme vielä Curtain Fig Treellä. Sademetsän puut ovat usein todella erikoisen näköiset. Niiden juuret ovat yleensä todella korkealla ja usein näyttää siltä kuin toinen puu kasvaisi toisen puun runkoa pitkin. Tämä ajatus ei ole kaukaa haettu koska suurimmalle osalle puista käy juuri niin. Viikuna on sademetsän vakituinen asukki. Viikunan siemen päätyy usein tuulen mukana isomman puun oksalle. Sieltä se alkaa pikkuhiljaa laskea juuriaan isomman puun runkoa pitkin kohti maata. Kun se lopulta kasvaa tarpeksi isoksi, se kuristaa isomman puun hengiltä. Isomman puun rapistutua pois jäljelle jää vain valtava viikunapuu korkeinejuurineen. Alla kuva ja englannin kielinenselitys koko tapahtumasta.
Yksi Australian isoimmista viikunapuista. Puun ilmajuuret jatkuivat 16 metrin korkeuteen. Tältä siis näyttä kun Viikunapuu on vihdoin ottanut vallan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti