Matkasimme Tin Can Bayhin päästäksemme ruokkimaan
delfiinejä. Tin Can Bay on pieni kaupunki/kylä, jonka isoin turistivaltti on
delfiinit. Tämä kaupunki on ainoa paikka Queenslandin osavaltiossa, jossa saa
ruokkia villejä delfiinejä.
1950-luvulla haavoittunut delfiini päätyi Tin Can Bayn rannalle.
Paikalliset ruokkivat sitä ja hoitivat sen kuntoon. Delfiini palasi merelle ja
paikalliset olettivat, että se ei enää palaisi takaisin. Delfiini kuitenkin
palasi joka päivä takaisin kaupunkiin ja paikalliset antoivat sille aina
ruokaa. Pian se alkoi tuoda mukanaan muita lauman jäseniä. Siitä lähtien
delfiinit ovat palanneet Tin Can Bayhin joka aamu.
Raputaidetta. Rannoilla näkee helposti missä ravut asustelevat, koska asuinkolojen suut ovat täynnä hiekkapapanoita |
Delfiinien ruokkimista ja niiden lähellä olemista vahditaan
kuitenkin tarkasti. Jokainen Delfiini syö päivässä noin 15 kiloa kalaa. Täällä
niille annetaan joka päivä enintään kolme kiloa kalaa. Näin varmistetaan, ette
delfiinit eivät tule riippuvaisiksi ihmisistä. Delfiinien katselusta ja
ruokinnasta huolehtii joukko vapaaehtoisia. He ovat paikalla varmistamassa,
että ihmiset käyttäytyvät oikein delfiinien lähellä ja kertovat samalla
delfiini-tietoa.
Squirt |
Olimme palelleet koko edellisen yön teltassa. Olimme
nukkuneet monta yötä autossa ja olimme iloisia, kun pääsimme vaihteeksi
telttailemaan. Yö oli kuitenkin niin kylmä, ettei siitä nukkumisesta mitään
tullut. Delfiinipaikka aukesi seitsemältä, joten jouduimme heräämään jo
kuudelta. Virallinen ruokintaosuus alkoi vasta kahdeksalta, mutta ennen sitä
sai mennä veteen seisoskelemaan ja katselemaan, kun delfiinit tulivat rantaan. Seisoimme
vedessä noin tunnin, jonka aikana meille kerrottiin delfiini-tietoa ja
tarinoita paikalla olleista delfiineistä. Christine oli eniten äänessä ja
hänellä näyttikin olevan kaikista vahvin side delfiineihin. Joukon johtaja-delfiini asetti itsensä meidän ja Christinen väliin. Christine sanoi, että tämä
delfiini oli hyvin suojelevainen, joten nytkin se suojeli Christinea meiltä
muilta.
Delfiinejä tuli paikalle yhteensä viisi. Ensimmäiseksi
paikalle saapui äiti-delfiini kuusitoistaviikkoisen poikasensa kanssa.
Seuraavaksi paikalle saapui Squirt, jonka kanssa me tulimme loistavasti
juttuun. Tämä delfiini oli kokenut kovia. Sen selkä oli täynnä naarmuja ja sen
evästä puuttui palanen. Meille kerrottiin, että tämä oli lauman nuori uros, jolla
oli vähän tapana ajautua ongelmiin. Jäljet näyttivät siltä, että se olisi
tapellut hain kanssa. Delfiinit ja hait ottavat harvoin yhteen, mutta näillä
vesillä haita on niin valtavasti, että delfiinit joutuvat liiankin usein niiden
kanssa törmäyskurssille.
Delfiinit uiskentelivat aivan meidän vieressä. Osa niistä
jopa jutteli ja teki pieniä temppuja meille. Delfiineihin ei missään
tapauksessa saa koskea. Tämä on aivan ehdoton sääntö. Parhaimmillaan delfiiniin
koskemisesta voi saada 8000 dollarin sakon. Nämä delfiinit ovat villidelfiinejä, joten ne eivät reagoi hyvin, jos joku koskee niihin. Jos delfiini
itse koskee sinuun, niin sitten kaikki on kunnossa. Delfiiniin ei saa koskea,
koska delfiinin ei ole hyvä tottua siihen, että siihen kosketaan. Tämä saattaa
johtaa varomattomuuteen ja pahimmillaan se voi tarkoittaa hain ruuaksi
joutumista. Myös sinulle voi käydä huonosti, jos kosket delfiiniin. Delfiinilauma on niin vahvasti yhteydessä toisiinsa, että jos kosket yhtä lauman
jäsentä, muut delfiinit voivat käydä sinun kimppuusi suojellakseen toisiaan.
Viimeinen syy on hygienia. Jos delfiinin nahassa on naarmuja ne saattavat
tulehtua, jos sinä lykkäät bakteerisen kätesi siihen. Tämän seurauksena lauma
saattaa hylätä sairaan jäsenen ja sitten taas päädytään hain ruuaksi.
Delfiinit olivat kyllä aivan ihania. Niitä olisi voinut
katsella, vaikka kuinka pitkään. Itse ruokintaosuus oli aika nopeasti ohi.
Meille annettiin yhdet kalat, joiden kanssa menimme veteen. Delfiinit ottivat
kalan kädestä todella nätisti. Tämä oli kyllä aivan mahtava kokemus. Jos olet
joskus menossa Frasier Islandille kannattaa pysähtyä lähellä olevassa Tin Can
Bayssa.
Tin Can Bay oli myös ensimmäinen paikka, jossa varoitettiin
krokotiileista. Delfiinien ruokintaa vahtivat ihmiset kertoivat kuitenkin, että
krokotiileja ei ole oikeasti nähty kaupungin rannoilla kertaakaan. Kyltit
pystytettiin, koska ihmiset olivat omien sanojensa mukaan nähneet krokotiilin
vedessä. Pari viikkoa myöhemmin, joku muukin sanoi nähneensä krokotiilin täysin
samassa paikassa. Tämän vuoksi krokotiilivaroituskylttejä ripoteltiin ympäri
kaupunkia. Kun rannikkovartiosto meni tarkastamaan tilannetta, kävi ilmi, että
kyseessä oli uppotukki. Tämä on todennäköisesti se mitä ihmiset kuvittelivat
krokotiiliksi. Koskaan ei kuitenkaan voi olla liian varovainen.
Suurin uhka tällä seudulla on ehdottomasti hait. Fraiser
Island on aivan tuossa vieressä ja sen rannoilla ei suositella uintia
lainkaan. Saaren Australian puoleinen lahti on aivan täynnä tiikeri- ja
härkähaita ja saaren meren puoleinen rannikko taas on täynnä valkohaita. Tämän
vuoksi myös Tin Can Bayn delfiinit elävät vaarallisilla vesillä ja muutamilla
delfiineistä puuttui evistä paloja, jotka ovat todennäköisesti lähteneet
yhteenotossa hain kanssa. Täällä ei siis tule uitua. Olimme edellisenä aamuna
uimassa Sunshine Coastin pohjoispuolella. Sydämeni hypähti hetkellisesti
kurkkuun, kun tumma evä käväisi pinnassa parin sadan metrin päässä meistä. Minä
tuijotin kyseiseen kohtaan odottaen, että evä nousisi pintaan uudestaan.
Onneksi pintaan kuitenkin hypähti kaksi delfiiniä ja minä sain jälleen
hengittää. Olimme kohtuullisen kaukana pintaan tulleesta evästä, matalassa
vedessä ja lähellä rantaa. Joten vaikka se olisi ollutkin hai, olisimme silti olleet täysin
turvassa.
Tin Can Bayn jälkeen jatkoimme matkaa pohjoiseen Hervey
Bayhin. Olemme täällä seudulla hieman liian aikaisin, koska nämä ovat parhaita valaan
katselupaikkoja. Valaat valitettavasti lähtevät muuttamaan pohjoiseen vasta
heinäkuun alussa. Joten olemme kuukauden etuajassa. Nyt olisi hyvä väli mennä
töihin, mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Töitä on kyllä tarjolla
vaikka kuinka, mutta niin tuntuu olevan hakijoitakin. Toivottavasti saisimme
pian jotain työtä, että saisimme jälleen matkabudjettiimme jotain budjettiakin.
Miten niin meillä on paljon tavaraa... Tältä näyttää meidän automme takatila :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti