Kolme päivää Venetsiassa

Kahden viikon kesälomareissuni päättyi kolmeen päivään Venetsiassa. Aloin tutkia Ljubljanassa, miten pääsisin parhaiten Venetsiaan. Olin yllättynyt, että netistä ei löytynyt suoraa junayhteyttä kaupunkien välillä. Ilmeisesti Slovenian eteläisimmistä kaupungeista pääsisi junalla Venetsiaan, mutta tietoa oli yllättävän vähän. Ainoa junareitti, jonka löysin, oli junayhteys, joka kiertäisi Itävallan kautta ja reissun pituudeksi tulisi seitsemän tuntia. Huomasin, että kolmen tunnin Flixbussi olisi halvin ja nopein vaihtoehto. En yleensä pidä pitkänmatkan bussia matkustuksesta. Bussit ovat yleensä liian ahtaita, eivätkä ollenkaan niin mukavia matkustaa kuin junat. Flixbuss yllätti minut positiivisesti. Bussi oli tilava ja siisti, voisin matkustaa sillä uudelleen. 

Bussin päätepysäkkivaihtoehtoja oli Venetsian lentoasema ja juna-asema. Olin ensin aikeissa mennä juna-asemalle, mutta koska takaisin lentoni lähti Venetsian lentokentältä ajattelin, että olisi varmasti hyvä testata lentokenttäreitti jo valmiiksi. Eipähän tarvitsisi takaisin tullessa miettiä niin paljoa. Lentoasemalta Venetsian keskustaan pääsee vesibusseilla. Vesibussilaituri on lentokentän yhteydessä, joten siihen voi kävellä suoraan lennolta päästyäsi. Kannattaa ostaa samalla kertaa meno-paluu lentoasemalle. Takaisin tullessa en nähnyt lippuautomaattia mistään ja suuri osa bussilla takaisin kentälle tulijoista ohjattiin kentälle päästyään suoraan takaisin luppujonoon maksamaan matkaansa jälkikäteen.

Grand Canal Rialton pysäkki

Vesibusseja on kahdenlaisia, toinen menee suoraan Pyhän Markuksen torin laiturille ja toinen kulkee Grande Canalin läpi. Menin itse Grande Canalin linjalle, koska hotellini sijaitsi lähellä Rialton siltaa. Matka lentokentältä kaupunkiin oli pomppuista. Reitti lentokentältä kaupunkiin on todella vilkas ja täynnä joka kokoista moottorivenettä. Aallokko oli sen mukainen. Kaupunkiin saapuminen vesibussilla oli uusi kokemus ja kun pääsimme Grande Canaliin asti allokko loppui ja reitti oli rauhallista kulkua upeiden talojen ympäröimässä kanaalissa. Venetsia on näkynyt lukuisissa elokuvissa, joten Venetsian maisemat näyttivät todella tutuilta, vaikka olinkin kaupungissa ensimmäistä kertaa. Rialton sillalla pois jäädessäni lähdin sokkeloisille Venetsian kaduille etsimään hotelliani. Kadut ovat kapeita ja niissä hukkaa helposti suuntavaistonsa. Kadut kaartuvat huomaamatta ja oletkin yhtäkkiä ihan eri suunnassa, minne kuvittelit meneväsi. Onneksi hotellini oli helppo löytää. Hotellini Venetsiassa oli Hotel Serenissima. Ihan huippuhotelli. Minulla kävi hyvä tuuri, kun olin reissussa pian koronan jälkeen. Sain kohtuullisen halvan diilin. Hotellissa oli vanhanaikainen tunnelma ja huonekalut olivat historiallisia, juuri sitä mitä Venetsialta odotinkin. Heitin tavarat hotellille ja lähdin saman tien kiertelemään kaupungille.

 

Kävelin ensimmäisenä Pyhän Markuksen torille. Halusin käydä Campanile di San Marcossa, mutta olin ajatellut että sinne on varmasti iltapäivällä kovat jonot. Olin lukenut etukäteen, ettei Venetsiassa pääsisi mihinkään ilman että varaa sen etukäteen tai jonottaa tuntitolkulla. Kun pääsin tornin juurelle huomasin, ettei sisälle ollut lainkaan jonoa. Kävelin hitaasti lippuluukulle, koska oletin kokoajan että joku huutaisi minulle tai kertoisi että paikka on suljettu. Lippuluukulta kuitenkin myytiin minulle lippu joten suuntasin ensimmäisenä yhdelle kaupungin parhaista näköalapaikoista. Torni on yksi kaupungin tunnistetuimpia osia ja sillä on paljon mielenkiintoista historiaa. Olin itse innoissani, kun luin että Galileo Galilei demonstroi täällä uuden kaukoputkensa ominaisuuksia ja teki merkittäviä löytöjä yötaivaalta. On upea käydä historiallisesti merkittävissä paikoissa ja vain miettiä mitä kaikkea se on historiansa aikana nähnyt ja nyt minä seison samassa paikassa. Todella upeita kokemuksia. 

 

Olin yllättynyt, ettei kaupungissa ollut niin kova tungos, kun olisin olettanut. Venetsian tunnetuimmatkin paikat olivat odotukseen nähden paljon hiljaisempia. Oikeastaan vasta viimeisenä lomapäivänäni keskiviikkona huomasin kulkevani ruuhkaisilla kaduilla. Alkuviikko on siis paras aika vierailla kaupungissa, jos haluaa välttyä ruuhkilta. Olin yllättynyt kuinka pieni kaupunki Venetsia oli, en tiedä miksi olin ajatellut, että koko kaupungin kiertäminen jalkaisin olisi iso urakka. Välimatkat olivat yllättävän lyhyitä. Jo ensimmäisenä iltana löysin itseni kanaalin varrella sijaitsevasta pienestä ravintolasta. Ravintola oli aivan veden reunalla, joten ohitseni kulki jatkuvalla syötöllä gondoleita. Syön lautasellisen spagettia ja ihailin maisemia ja tunnelmaa ympärilläni. Ei ollut epäilystäkään, että olin Italiassa.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin aamulla ensimmäisenä Dogen Palatsiin. Tämä oli myös yksi niistä paikoista jonne kehotettiin ostamaan lippu etukäteen. En ollut kuitenkaan tehnyt niin, joten päätin kokeilla onneani jonon kautta. Olin jonossa heti ovien avauduttua. Jonotus oli turhauttavaa. Jonossa edessäni oli ehkä viisitoista ihmistä, mutta olin jonossa silti noin 40minuuttia. Lippujonon ohi päästettiin koko ajan ennakkolipunostajia ja isoja turistiryhmiä. Sisälle linnaan päästettävää määrää ihmisiä rajoitettiin myös paljon ja yhden sisään päästetyn ryhmän jälkeen pidettiin aina muutaman minuutin tauko ennen kun kukaan muu pääsi sisään. Vaikka lopulta olin ensimmäisenä lippujonossa seisoi siinäkin pitkän tovin. Aina kun ajattelin että seuraavassa erässä pääsen varmasti sisään, ohittavaan jonoon lipui odotusaikana niin iso ryhmä että lippujono ei jälleen liikkunut ollenkaan. Eli jos menet jonon kautta malttia peliin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta koko kahden viikon matkan aikana, kun jouduin jonottamaan yhtään mihinkään. Minulla oli siis vielä kärsivällisyyttä jäljellä. 

Palatsi on vierailun arvoinen kohde. En jostain ihme syystä tajunnut ostaa audio-opasta ovelta, joten minulle ei ihan selvinnyt mitä jokaisessa huoneessa oli aikoinaan ollut. Salakuuntelin muutamaa turistiopasta, joten sain edes vähän käsitystä paikoista. Huokausten silta on osa Dogen Palatsia, se ei näytä sisältä päin miltään, joten jos et tiedä missä se on, et välttämättä huomaa, että kuljit edes sen läpi. 

 

Gondoliajelua, Tämä on aika tyyristä huvia, joten jätin sen ihan suosiolla väliin. Ajeluiden hinnat huitelevat 80€ - 100€ välillä.

Suosikki paikkani kaupungissa oli pääkanaalin ylittävä silta nimeltä Ponte Delláccademia. Maisema sillalta on upea ja itse vietin pitkän hetken vain nauttien sen rauhasta ja katsellen veneitä jotka lipuivat kanaalissa. 

Suosikki paikkani koko kaupungissa Ponte Delláccademia silta

Vierailin myös Campo Sna Barnaban aukiolla joka on tuttu elokuvasta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Kävelin myös Casanovan kotikadun Calle Malipieron läpi.

Rialto

Upea maisema avautuu myös Fondaco Dei Tedeschin kattoterassilta, mutta sinne päästäkseen täytyy varata valmis vierailunaika. Kaikki ajat olivat valitettavasti jo loppuneet, joten en päässyt käymään siellä. Paikka sijaitsee aivan Rialton sillan vieressä. Rialton silta kannattaa myös ehdottomasti käydä katsomassa. Se on tuttu lukuisista elokuvista ja oli ehdottomasti koko Venetsian vilkkain paikka.

Torneja löytyi joka lähtöön

Vietin päivät kävellen kaupungilla, syöden pastaa kanaalin varressa ja vain imien itseeni Venetsian tunnelmaa. Pistaasi gelato, oli myös joka päiväinen herkku. Olin positiivisesti yllättynyt Venetsiasta. Olen ehkä lukenut liikaa juttuja siitä, kuinka Venetsia on yliarvostettu matkailukohde ja että se ei ole niin hohdokas, kun voisi kuvitella. Itselleni jäi hyvät muistot kaupungista. Kaupunki oli siisti, turisteja ei ollut liikaa ja rakennukset ja kanaalit olivat näkemisen arvoiset. Oli myös helppo löytää täysin hiljaisia kadunpätkiä, jossa sai liikkua ihan omassa rauhassa.