Jäämeri – Parin päivän Roadtrip Pohjois-Norjassa

 

Viimeisen kesälomaviikon kunniaksi elokuun loppupuolella päätimme äidin kanssa lähteä Ylläkselle. Koronavuosien ansiosta Ylläksestä on tullut vakituinen kotimaanlomakohde. Kun ulkomaille ei päässyt, saattoi hyvin keskittyä kotimaanmatkailuun. Ylläs on upea paikka ja aion kirjoittaa siitä oman kirjoituksen tulevaisuudessa. Tänävuonna päätimme kuitenkin suunnata Ylläkseltä vielä eteenpäin. Meidän oli tarkoitus lähteä Norjan autoreissulle viimevuonna, mutta rajat menivät uudelleen kiinni juuri kun oli tarkoitus ajella sinne suuntaan. Tänä vuonna rajat ovat pysyneet auki, joten tälle reissulle ei ollut mitään estettä.

 

Ajoimme viikonloppuna Ylläkselle ja vietimme siellä välipäivän. Maanantaina suuntasimme Enontekijöiden kautta Norjaan. Ensimmäinen etappimme oli Kautokeino. Pysähdyimme paikassa vain sen verran, että kävimme katsastamassa kukkulalla olevan kirkon. Kirkot ovat yleensä paikkoja, joissa kannattaa pysähtyä ja vierailla jos sellainen sattuu vastaan. Niihin on yleensä ilmainen sisäänpääsy ja niistä löytyy aina jotain mielenkiintoista katsottavaa. Tämä kirkko vaikutti erityisesti värimaailmallaan. Kirkko oli maalattu kirkkain Saamenlipun värein ja värit olivat pysyneet todella upeina, vaikka kirkko ei näyttänyt siltä, että sitä olisi vasta remontoitu. Kirkon viimeisiltä penkeiltä löytyi sekä Norjan että Saamen liput.

 

Käännyimme Kautokeinonon jälkeen tielle 92, joka suuntasi takaisin Suomen rajaa kohti. Monessa paikassa on tänä vuonna tullut vastaan kirjoituksia Suomen kauneimmasta tiestä. Moni klassikko mainitaan tällä listalla, mutta suomen kauneimmaksi tieksi on valittu pohjoinen Tenojoen reunaa kulkeva tie Kangasniemestä – Nuorgamiin Tie 970. Päätimme ajaa myös tämän maisemareitin samalla reissulla. Tie oli hyvässä kunnossa ja ruskakin alkoi jo näkyä puissa, vaikka oli vasta elokuun puoliväli. Tie oli mutkainen ja kulki tasaisesti ylös ja alas. Maisema pilkahteli ajoittain puiden välistä ja silloin kun se näkyi, se oli kyllä upea. Ymmärrän että suomalaiset eivät harrasta näköalapaikkoja. Eipä näin tasaisessa maassa paljoa nyppylöitä olekaan. Toivoisin kuitenkin, että tälläkin tiellä olisi enemmän pysähdyspaikkoja, josta olisi myös näköala. Pysähdyspaikkoja löytyi, mutta paikkaa maisemalla oli vain ihan muutamia. Kyydissä olevan oli helppo ihastella satunnaisesti vilkkuvaa maisemaa, mutta ajajalle se oli hieman haastavampaa. Tie oli joka tapauksessa hieno ja ehdottomasti ajamisen arvoinen, jos suuntaat Suomen päälaelle.

 

Tanan silta

 

Pysähdyimme syömään Hotelli Utsjoella. Maisema hotellin ikkunasta oli upea. Emme kuitenkaan nukkuneet siellä vaan jatkoimme vielä hetken matkaamme kohti Nuorgamia. Yövyimme Arctic Aurora Borealis Cottages mökeissä. Mökkimme oli tilava ja sinne olisi mahtunut nukkumaan vielä kolme kertaa enemmänkin porukkaa. Parasta huoneessa oli ehdottomasti sen ikkunoista avautuva upea maisena Tenojoelle. Joki näkyi joka ikkunasta ja ulkopuolisella terassilla oli hienoa paistatella illan auringon alla. Etelässä oli alkanut jo illat hämärtää, mutta pohjoisessa paistoi vielä aurinko melkein koko yön.

Seuraavana aamuna oli aika suunnata Jäämerelle. Lähdimme kohti Nuorgamia ja ylitimme sieltä jälleen rajan Norjan puolelle. Tänään oli tarkoitus ajella noin 300km pientä tietä, joka kulki Nordkappiin Ifjordin kaupungin kautta. Tie näytti kartalla kohtuullisen pieneltä ja vähän jännitti millaiselle kinttupolulle sitä tuli lähdettyä. Reitti oli valtaosin todella hyvässä kunnossa, näytti siltä, että tietä oli kunnostettu oikein urakalla. Kun jäämeri tuli näkyviin, muuttui myös tie aikamoiseksi montuksi ja pelkäsin, että rengas jää matkalle. Mietimme jo, että tästä tulee tuskainen 300km jos tie on koko matkan siinä kunnossa. Onneksi huono tieosuus jatkui vain kymmenisen kilometriä ja näyttää siltä, että sitä todennäköisesti uusitaan myös pian. 

 

Reitti kulki korkeuksessa tuntureiden huipulla. Poroja oli valtasti joka puolella.

Kaikki muut tieosuudet ennen sitä ja sen jälkeen olivat niin upeassa kunnossa. Vuoria kiivettiin ylös ja alas. Onneksi olin harjoitellut jo kiemurtelevaa vuoritieajoa aikaisemmalla reissullani Itävaltaa. Tämän tienpätkän keskivaiheilla ajettiin pitkät matkat korkealla vuorten huipuilla. Ympärillä ei ollut puun puuta ja aukeat ympärillä parveilivat suuria porolaumoja. Oli aika upeaa maisemaa. Pohjoista suomea oli varoitettu kovista tuulista ja ne puhalsivat myös täällä. Kun pysähdyimme ottamaan valokuvia tien reunaan, en meinannut saada ovea auki, kun tuuli painoi niin kovaa sitä vasten. Tuulen huomasi myös pysähtyneessä autossa. Minun pieni Ford Fiestani tuntui melkein lähtevän tuulen mukana.

Maisemat olivat upeat ja parasta oli, että teillä sai ajella ihan rauhassa omaa tahtiaan. Kun joku tuli eteen, ohi pääsi nopeasti. Porsanginvuonon toisesta reunasta toiseen ajaminen oli tämän autoreissun pisin, mutta näyttävin osuus. Lemmijoelta Nordkappiin kulkeva tie kulki suurimman osan ajasta meren rannalla. Maisemat olivat jylhiä. Matkalle mahtui muutama todella pitkä tunneli.

 

Olimme varanneet seuraavaksi yöksi huoneen Honningsvågin kaupungin ulkopuolelta. Meidän oli tarkoitus käydä päivän päätteeksi Nordkappissa, mutta jatkuvasti kiihtyvät tuulet ja myrsky sulkivat tien Nordkappiin. Se täytyi siis jättää seuraavaan päivään. En ole koskaan ollut sellaisessa tuulessa. Epäilytti jo, että auto suistuu tieltä tuulenpuuskien mukana. Ulkona kulkeminen oli aikamoista tuulta vastaan taistelua, se oli samalla huvittavaa ja pelottavaa. Luonnon voimat todella tuntuivat täällä. Nukuimme yömme Nordkapp Campingin pienessä mökissä. Seuraavana päivänä oli aika suunnata Nordkappiin, mutta siitä lisää seuraavassa.

F1 Kisamatka Unkari Hungaroring 2022 OSA 2: Aika-ajot ja kisapäivä

 

Lauantai-aamuna kokoonnuimme hotelli Corinthia Hotellin edessä. Hyppäsimme siitä busseihin ja aloitimme matkan kohti Hungororingia. Hotelli sijaitsi noin kahdenkymmenen kilometrin päässä hotellilta, mutta matkaan kului liikenteen vuoksi silti puolitoista tuntia. Meidän bussikuskimme oli kyllä aivan loistava ja sai meidät kuskattua paikalle paljon nopeammin, kun kukaan oli olettanut. Kun ajoimme Hungororingin ohi mennäksemme parkkipaikalle näin, että faneja oli kertynyt paljon pääportista kulkevan tien varrelle ja parasta aikaa porukka parveili kameroiden kanssa upean Mercedeksen ympärillä. Saattoi siis päätellä, että autossa oli joku kuljettaja.

Bussista ulos päästyäni suuntasin kyseiselle tienpätkälle. En olettanut näkeväni ketään, mutta toisin kuitenkin kävi. Heti paikalle päästyäni kävelin autolle ketä ympäröi jälleen kahdenkymmenen ihmisen joukko. Kurkkasin ihmisten välistä ja näin Sergio Perezin istuvan autossa. Päätin ottaa hieman etäisyyttä fanilaumaan ja kävelin hieman lähemmäs sisääntuloportteja. Sisään tuloporteilla oli valtavasti väkeä odottamassa, mutta tien varressa ei lähes ketään. Otin siis yksikseni paikan tien varresta ja katselin ohi kulkevia autoja. Ensimmäinen faniryhmä oli autojen tulosuunnassa, joten näin heti mitä autoa kannattaisi katsoa tarkemmin. Kun seuraava auto pääsi faniryhmästä läpi, vilkutin auton suuntaan toivoen, että siellä olisi joku kuskeista. Sydämeni jätti lyönnin väliin, kun pelkääjän paikalta hymyilevä Pierre Gasly vilkutti autosta minulle takaisin. Gasly on yksi suosikkikuljettajistani. Gaslya seurasi upea Ferrari, jonka ratin takana istui Charles Leclerc. Hänellä oli kädet täynnä ajamista, joten häneltä en vilkutusta saanut. En voinut uskoa tuuriani. Näin eilen Carlos Sainzin hotellinsa edessä ja tänään kolme muuta, vaikkakin vain vilaukselta autojensa sisältä, mutta silti kohtuullisen läheltä. Odotin vielä pari minuuttia, mutta kun ketään muuta ei kuulunut. Suuntasin kohti sisääntuloportteja. 

Radalta kuului jo aikamoinen pörinä, kun F3 kuljettajat viilettivät radalla oman sprinttikilpailun tohinassa. Kuulimme lähtökiihdytyksen parkkipaikalta, mutta emme ehtineet nähdä sitä. Sisääntulon turvatarkastus oli tehokas ja sisään pääsi ilman turhia jonottamatta. Kisa-alue on laaja ja jos istumapaikkasi ei ole lähtösuoralla voi kävelymatka katsomoon olla aikamoinen. Alueelta löytyy valtava määrä erilaisia ruoka- ja juomakojuja. Myös F1 fanituotteita ja kuljettajien omaa fanitavaraa löytyy yllin kyllin. Virallinen fanitavara on aika kallista. Jos fanituotteiden virallisuus ei kiinnosta tai haluat vain esimerkiksi Ferrarin lippiksen ilman virallisia kuljettajamerkintöjä, kannattaa tuote ostaa alueen ulkopuolella olevista kojuista. Näissä myydään vanhojen kuskien fanituotteita ja epävirallista fanitavaraa. Esimerkiksi Kimi Räikkösen fanilippiksiä löytyi myynnistä alueen ulkopuolelta. Katsoin aluksi, että fanilippis maksaa 25€ ja olin jo aikeissa ostaa niitä kaikilta kuskeilta joista pidin. Tarkemman tutkinnan jälkeen tajusin, että hinta oli tietenkin 25 000 Florinttia eli vähän päälle 60€. Tämän seurauksena päätin vetää kotiin päin ja ostaa Valtteri Bottaksen Alfa Romeo Lippiksen.

 

Alueenta löytyy myös kuljettajien kuvatauluja, joiden kanssa on mahdollisuus ottaa valokuvia. Meidän paikkamme oli Podium katsomossa. Katsomo on pääsuoran alkupäässä. Katsomo on aivan uusi ja se on käytössä tänä vuonna ensimmäistä kertaa. Meillä oli aivan loistavat paikat. Katsomomme oli sen verran korkealla, että näimme noin 1/3 osaa koko radan mitasta. Valtaosiin katsomoista näkyy vain pieni pätkä, joten suosittelen ehdottomasti hankkimaan paikan Podium katsomosta. Katsomosta näki television, varikon, ja neljä radan viimeistä mutkaa. Ainoa huono puoli oli, ettei katsomo ollut katettu. Sateen yllättäessä, kannattaa pitää käsillä kunnon sadeviittaa.

Ehdimme katsomoon parahiksi F3 sprinttikilpailun viimeisiksi kierroksiksi. F3 ja W seriesin väliin iski oikein kunnon ukkosmyräkkä ja vettä tuli kuin saavista. Koko kisa-alueella ei ollut minkäänlaista katosta, joten vaihtoehdoksi jäi vain seistä kaatosateessa sadeviitta päällä. Vettä tuli niin runsaasti, että alue tulvi. Onneksi olimme ostaneet uudet kunnolliset sadeviitat ennen reissuun lähtöä. Pysyimme täysin kuivina viitan alla. Ainoa asia mikä kastui aivan läpimäräksi, oli kengät. Oli ikävä hengailla koko päivä läpi märillä kengillä. Muuten sade ei haitannut ollenkaan koko viikonloppuna. Silloin tällöin tihutti, mutta sateeksi asti se ei enää missään vaiheessa intoutunut. 

W Seriesissa ajoi suomalainen Emma Kimiläinen. Hän ei valitettavasti päässyt loppuun asti vaan joutui keskeyttämään kisansa ennen loppua. Tämä oli hyvin suomalainen trendi tänä viikonloppuna. Olin yllättynyt siitä, että W seriesin ja F2 autot paukkuivat koko ajan. Seuraavaksi oli vuorossa F1 aika-ajot. Niitä oli vaikea seurata. Oli vaikea katsoa kuka tuli nopealta kierrokselta ja kuka oli lähdössä nopealle kierrokselle. Tämän päivän ajot olivat enemmänkin vain autojen ja kuskien seuraamista. F1 autot kulkevat valtavaa nopeutta ja huomasin ajattelevani ”ei tuokaan ihan tervettä touhua ole, ei mitään itsesuojeluvaistoa näillä kuskeilla”.  Viihdyttävää ja jännittävää sitä oli kuitenkin seurata. Ensimmäinen päivä oli mahtava kokemus. Minusta tuntui, että näin enemmän ensimmäisenä päivänä kun ihmisiäkin oli paikalla vähemmän. Sunnuntai oli niin täynnä vilinää ja tungosta, että silloin oli vaikeampi rentoutua. 

Sunnuntai. Oli virallinen kisapäivä ja kuten sanoin huomattavasti ihmistäyteisempi ja vilkkaampi. Emme aamulla ehtineet seuraamaan F3 kisaa, mutta F2 kisa tuli katsottua. Päätapahtuma alkoi kello yhden aikoihin Drivers Paradella. Tämä tarkoittaa sitä, että kuskit hyppäävät avoautoihin ja ajavat radan ympäri. Näin yleisö näkee heidät ennen, kun he vetävät kypärät päähänsä ja hyppäävät autoihinsa. Koska olimme lähtösuoralla, saimme seurata kuskien toimintaa koko matkan aina valmistautumisesta, alkuseremonioihin ja lähtöön. Mick Schumacherin auto oli meidän kohdallamme rataa ja oli mielenkiintoista seurata Mickin toimia auton ympärillä. Oli myös hienoa nähdä tiimien tallipäälliköt pyörimässä autojen ympärillä. 

 

Olin ihmeissäni, kun katsomomme oli aivan tupaten täynnä. Ei pelkästään istuimet vaan myös portaat ja käytävät. En usko, että katsomoon myydään seisomapaikkoja, joten en ole varma oliko tämä porukka huijannut itsensä sisään seisomapaikoilta vai mitä täällä tapahtui. Ovella liput tarkistettiin, mutta erillisiin katsomoihin täytyi vain näyttää lippu puhelimesta. Katsomossa ei kukaan ollut tarkistamassa istuiko porukka paikoillaan vai ei. Joten epäilen että yhdellä kaveriporukasta oli oikeasti lippu katsomoon ja muilla pelkkä seisomalippu. Sitten koko poppoo tuli vain katsomoon sisään näyttäen samaa istumapaikkalippua.

Lähtö oli koko kisan jännin osa, muuten kisassa ei tapahtunut oikein mitään jännää. Katselimme koko loppukisan sadepilveä, joka lähestyi uhkaavasti. Se olisi vielä voinut tuoda jännitystä loppuun, mutta kisa ehti loppua ennen, kun alkoi sataa. Ferrari möhli strategiansa jälleen kerran ja Bottas joutui keskeyttämään ennen maaliin pääsyä. 

 

 

Jos olet Formula fani, kisamatkan tulisi ehdottomasti olla listallasi. Budapest oli loistava paikka käydä katsomassa kisoja. Hungaroring on kuitenkin moneen muuhun paikkaan nähden pieni kisapaikka. Sinne ei mahdu ihan niin mahdottomasti porukkaa, että joka paikka olisi aivan tukossa. Ja kuten oma kokemukseni osoittaa, muiden kuskien ja varikkoväen näkeminen kaupungilla ei ole mikään mahdottomuus. Kannattaa myös investoida hyvään istumapaikkaan josta näkyy sekä rata että televisio. Muualla istuneet suomalaiset sanoivat että kisan seuraaminen oli tosi vaikeaa ilman televisiota, koska sinulla ei ollut aavistustakaan mitä kisassa tapahtui.

F1 Kisamatka Unkari 2022 OSA 1: Sainz ja Budapest

 

Olen katsellut Formuloita koko ikäni. Parhaat muistot ovat varmasti yhdeksänkymmentäluvulta katsellessani lapsena, kun Mika Häkkinen ja Michael Schumacher kisasivat keskenään. Välillä on ollut vuosia, kun olen katsellut vain yhden tai kaksi kisaa vuodessa. Viimeiset viisi vuotta olen taas aktiivisesti seurannut kisoja ja myönnän että Netflixin Drive to Survive on tuonut vielä lisäkiinnostusta itse kuljettajiin eikä vain kisaamiseen. Olen jo vuosia halunnut matkustaa katsomaan F1 kisoja. Veljeni kävi katsomassa Span kisan 2019 ja olin aikeissa lähteä Formuloihin heti seuraavana vuonna. Noh, maailma sulkeutui pariksi vuodeksi, joten F1 matka sai hieman odottaa. Kun kisoja pääsi jälleen seuraamaan Euroopan kisojen liput myytiin loppuun yhdessä hujauksessa. Jos halusi lipun olisi pitänyt olla sormi napilla heti lippujen myyntiin tultua. Netflixin sarja ja pitkä tauko oli nostanut kisojen suosiota sen verran, että lippujen saaminen Euroopan kisoihin osoittautui yllättävän haasteelliseksi.

Onneksi F1 on suomessa sen verran suosittua, että täältä järjestetään myös ryhmämatkoja kisoihin. Vastaani tuli Elämys-matkojen järjestämä reissu Unkariin ja Hungaroringille. Kysymyksessä oli pitkä viikonloppumatka, jonka ainoa tarkoitus oli mennä katselemaan Formuloita. Lähdin reissuun vanhempieni kanssa, jotka olivat myös halunneet jo vuosia käydä F1 kisoissa. Reissuun lähdettäisiin torstai-iltana ja palattaisiin seuraavana maanantaina. Lauantai ja sunnuntai vietettäisiin kokonaan radalla. Perjantai ja maanantain aamupäivä olisi sitten aikaa kierrellä kaupungilla. 

 

Sain onneksi töistä vapaata pitkän viikonlopun verran. Minulle ei ollut suunniteltu lomaa heinäkuun lopulle, joten hieman jännitti, saisinko kaikki järjestettyä. Suuntasimme lentokentälle torstai-iltana. Ruuhkasta ei ollut onneksi tietoakaan, mutta lennot olivat silti säännöllisesti myöhässä. Se tuntui olevan tänä kesänä enemmän sääntö kuin poikkeus. Vaihtojen kanssa olen tämän vuoden kevään ja kesän aikana lentänyt 12 lentoa ja muistaakseni niistä jokainen oli myöhässä puolesta tunnista puoleentoista tuntiin. Se on tuonut osakseen paljon stressiä, varsinkin kun jokainen lentoni oli vaihtolento. En onneksi myöhästynyt yhdeltäkään vaihtolennolta, koska nekin olivat jatkuvasti myöhässä.

Ymmärrän ihmisten mutinat ja valitukset siitä miksi lentokoneessa täytyy pitää maskia, kun missään muualla ei täydy. Minusta on kuitenkin ihan käsittämätöntä, että aikuinen ihminen ei voi seurata niinkin yksinkertaista sääntöä, kun pidä maski päässä koko lennon ajan. Edessäni istuva nuori mies koki tämän jotenkin kunniakysymykseksi ja toivon todella, että hän sai jonkunnäköisen sakon asiasta. Stuertti otti miehen paikkanumeron muistiin, kun tämä ei lukuisista kehotuksista huolimatta laittanut maskia päähänsä. Muuten lento sujui mukavasti. Lensin jälleen Lufthansalla.

Unkarin lentokentällä löysimme Elämys-matkojen oppaan ja muut suomalaiset kisaturistit.  Hyppäsimme busseihin ja meidät kuljetettiin lentokentältä hotelleihin. Oppaat heittivät ilmoille muutamia yleispäteviä tietoja kaupungista ja kisaviikonlopun kulusta. Olen ollut Budapestissa kaksi kertaa aikaisemmin, joten paikka oli jollain tasolla tuttu. Olisin kuitenkin toivonut, että oppaat olisivat kertoneet mielenkiintoisia asioita kaupungista ja sen historiasta. Tällainen esitelmä saatiin kyllä viimeisenä päivänä kun meidät kuljetettiin takaisin lentokentälle. Olisin kuullut sen kyllä mieluummin jo menomatkalla. Tällöin näistä tiedoista olisi voinut olla jotain hyötyä viikonlopun aikana. Hotellimme oli hotelli Unio. Meillä oli kolmen hengen perhehuone. Huone oli tilava ja sänky hyvä. Ainoa huono puoli oli, että Euroopan helleaalto oli todella voimakkaasti Budapestin yllä ja huoneemme ilmastointi ei toiminut kunnolla. Edessä oli tuskaisen hikisiä öitä. 

 

Perjantaina lämpö huiteli yli kolmessa kymmenessä asteessa. Söimme porukalla aamupalan ja lähdimme kohti ratikkaa. Kävellessämme kohti ratikkaa huomasimme, että Corinthia Hotellin edessä parveili jonkun verran porukkaa. Kaikki näyttivät formulafaneilta. Hotellin edusta oli aidattu ja hotellin edessä parkissa komeili upea Ferrari. Oletus siis oli, että joku kuski mahdollisesti asui kyseisessä hotellissa ja oli odotettavissa tähän piakkoin. Me jäimme toiseen riviin odottamaan. Isä kysyi vieressä olevalta, että mitä täällä tapahtuu ja vastaus oli vahvalla italian aksentilla ”Ferrari, Italia, Formula”. Tämän tarkempia tietoja emme saaneet. Noin kymmenen minuutin odottelin jälkeen, Carlos Sainz astui hotellin ovista ulos ja käveli suoraan meidän edessämme olevien ihmisten luo. Minulla ei ollut kynää, eikä mitään mihin olisi voinut ottaa nimmarin. Carlon liikkui kohtuullisen nopeasti eturivin läpi, mutta viipyi silti faniensa parissa monta minuuttia. Porukka otti nimmareita ja selfieitä hänen kanssaan. Sainz oli komea ilmestys, mutta olin yllättynyt siitä kuinka pieni mies olikaan. Hän näytti minua lyhemmältä, vaikka ilmeisesti onkin minua pidempi. Ja luonnollisesti hän oli kovin kapoinen mies. Hetken nimmareita jaettuaan hän hyppäsi autoonsa tyttöystävänsä kanssa ja ajoi tiehensä. Minä leijuin pilvissä koko loppupäivän. En voinut uskoa tuuriani. Tuurini ei kuitenkaan loppunut siihen, viikonloppuna tuli nähtyä monia kuskeja kohtuullisen läheltä. 

 

Budapestin kaupungin halki kulkee Tonava ja tämä jakaa kaupungin kahteen eri puoleen Budaan ja Pestiin. Hotellimme oli Pestin puolella. Suuntasimme siis ratikalla Budan puolella olevalle Kalastajanlinnakkeelle. Oli huvittavaa katsella turisteja, jotka kulkivat kaupungilla. Tänä viikonloppuna, joka puolella näkyi F1 lippiksiä ja fanipaitoja. Ihan missä vain kuljitkin, siellä oli myös muut F1 fanit. Huomasi että Formulasirkus oli parkkeerannut Budapestiin ja tuonut kaikki fanit mukanaan. Istuimme linnakkeella ja nautimme kauniista maisemista. Kesä oli kuumimmillaan ja odotimme jo kauhulla millaista katteettomassa katsomossamme tulisi huomenna olemaan, jos kuumuus olisi tätä luokkaa. Palasimme Budan puolelta takaisin Pestin puolelle. Ajoimme myös Budapestin vanhimmalla metrolla, linja ykkösellä. Se on Euroopan vanhin, yhä alkuperäisessä loistossaan oleva metrolinja ja kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Suuntasimme metrolla sankareiden aukiolle. Kuumuus aukiolla oli aivan käsittämätön, joten suuntasimme suoraa aukion reunalla olevaan museoon. Siellä oli onneksi viileä. 

 

Illalla suuntasimme Vaci U kävelykadulle syömään. Vacu U:n alkupäästä löytyi myös The Ritz-Carlton hotelli, jossa ilmeisesti valtaosa F1 kuskeista majaili. Hotellin edessä oli valtavasti väkeä ja koko hotellin edusta oli aidattu. Palloilille edustalla hetken ja katselimme ihmisiä. Kukaan ei ollut nähnyt yhtään ketään ja niin hienoon hotelliin pääsi varmasti livahtamaan myös niin, ettei näe ketään, jos ei halua. Hotellin edustalla oli Mercedeksen F1 auton mallikappale näytillä. Oli hienoa nähdä sellainen läheltä. Ainoa F1 liittyvä henkilö joka hotellilta lähti, oli FIA:n puheenjohtaja Mohammed Ben Sulayem. Hänen autonsa oli ainoa, joka sai olla parkissa aidatun hotellialueen edustalla. Seurailimme hetken meininkiä hotellin edessä, mutta kun mitään ei tapahtunut lähdimme syömään. Istuimme syömään hotellin lähellä olevan aukion reunalle. Vieressämme olevaan pöytään saapui lisää Formula väkeä, kun F3 kuljettaja Arthur Leclerc istahti ystävineen syömään viereiseen pöytään. Arthurin isovelihän on F1 ajava Charles Leclerc, muttä häntä ei illan aikana näkynyt. 

 

Ensimmäinen päivä Budapestissä oli jo hyvin Formulatäytteinen. Näin Carlos Sainzin, Arthrur Leclerkin ja valtavasti muuta Formulaväkeä ja tapahtumaa. Lauantai ja sunnuntai olikin sitten pyhitetty täysin Hungaroringille. Tästä kokemuksesta kattava kertomus seuraavassa kirjoituksessa. Onneksi olin jo aikaisemmin käynyt Budapestissa, koska tällä reissulla sitä ei paljon ehtinyt katsella. Se ei haitannut, koska Formuloitahan tänne tultiin seuraamaan.

 

 

Kolme päivää Venetsiassa

Kahden viikon kesälomareissuni päättyi kolmeen päivään Venetsiassa. Aloin tutkia Ljubljanassa, miten pääsisin parhaiten Venetsiaan. Olin yllättynyt, että netistä ei löytynyt suoraa junayhteyttä kaupunkien välillä. Ilmeisesti Slovenian eteläisimmistä kaupungeista pääsisi junalla Venetsiaan, mutta tietoa oli yllättävän vähän. Ainoa junareitti, jonka löysin, oli junayhteys, joka kiertäisi Itävallan kautta ja reissun pituudeksi tulisi seitsemän tuntia. Huomasin, että kolmen tunnin Flixbussi olisi halvin ja nopein vaihtoehto. En yleensä pidä pitkänmatkan bussia matkustuksesta. Bussit ovat yleensä liian ahtaita, eivätkä ollenkaan niin mukavia matkustaa kuin junat. Flixbuss yllätti minut positiivisesti. Bussi oli tilava ja siisti, voisin matkustaa sillä uudelleen. 

Bussin päätepysäkkivaihtoehtoja oli Venetsian lentoasema ja juna-asema. Olin ensin aikeissa mennä juna-asemalle, mutta koska takaisin lentoni lähti Venetsian lentokentältä ajattelin, että olisi varmasti hyvä testata lentokenttäreitti jo valmiiksi. Eipähän tarvitsisi takaisin tullessa miettiä niin paljoa. Lentoasemalta Venetsian keskustaan pääsee vesibusseilla. Vesibussilaituri on lentokentän yhteydessä, joten siihen voi kävellä suoraan lennolta päästyäsi. Kannattaa ostaa samalla kertaa meno-paluu lentoasemalle. Takaisin tullessa en nähnyt lippuautomaattia mistään ja suuri osa bussilla takaisin kentälle tulijoista ohjattiin kentälle päästyään suoraan takaisin luppujonoon maksamaan matkaansa jälkikäteen.

Grand Canal Rialton pysäkki

Vesibusseja on kahdenlaisia, toinen menee suoraan Pyhän Markuksen torin laiturille ja toinen kulkee Grande Canalin läpi. Menin itse Grande Canalin linjalle, koska hotellini sijaitsi lähellä Rialton siltaa. Matka lentokentältä kaupunkiin oli pomppuista. Reitti lentokentältä kaupunkiin on todella vilkas ja täynnä joka kokoista moottorivenettä. Aallokko oli sen mukainen. Kaupunkiin saapuminen vesibussilla oli uusi kokemus ja kun pääsimme Grande Canaliin asti allokko loppui ja reitti oli rauhallista kulkua upeiden talojen ympäröimässä kanaalissa. Venetsia on näkynyt lukuisissa elokuvissa, joten Venetsian maisemat näyttivät todella tutuilta, vaikka olinkin kaupungissa ensimmäistä kertaa. Rialton sillalla pois jäädessäni lähdin sokkeloisille Venetsian kaduille etsimään hotelliani. Kadut ovat kapeita ja niissä hukkaa helposti suuntavaistonsa. Kadut kaartuvat huomaamatta ja oletkin yhtäkkiä ihan eri suunnassa, minne kuvittelit meneväsi. Onneksi hotellini oli helppo löytää. Hotellini Venetsiassa oli Hotel Serenissima. Ihan huippuhotelli. Minulla kävi hyvä tuuri, kun olin reissussa pian koronan jälkeen. Sain kohtuullisen halvan diilin. Hotellissa oli vanhanaikainen tunnelma ja huonekalut olivat historiallisia, juuri sitä mitä Venetsialta odotinkin. Heitin tavarat hotellille ja lähdin saman tien kiertelemään kaupungille.

 

Kävelin ensimmäisenä Pyhän Markuksen torille. Halusin käydä Campanile di San Marcossa, mutta olin ajatellut että sinne on varmasti iltapäivällä kovat jonot. Olin lukenut etukäteen, ettei Venetsiassa pääsisi mihinkään ilman että varaa sen etukäteen tai jonottaa tuntitolkulla. Kun pääsin tornin juurelle huomasin, ettei sisälle ollut lainkaan jonoa. Kävelin hitaasti lippuluukulle, koska oletin kokoajan että joku huutaisi minulle tai kertoisi että paikka on suljettu. Lippuluukulta kuitenkin myytiin minulle lippu joten suuntasin ensimmäisenä yhdelle kaupungin parhaista näköalapaikoista. Torni on yksi kaupungin tunnistetuimpia osia ja sillä on paljon mielenkiintoista historiaa. Olin itse innoissani, kun luin että Galileo Galilei demonstroi täällä uuden kaukoputkensa ominaisuuksia ja teki merkittäviä löytöjä yötaivaalta. On upea käydä historiallisesti merkittävissä paikoissa ja vain miettiä mitä kaikkea se on historiansa aikana nähnyt ja nyt minä seison samassa paikassa. Todella upeita kokemuksia. 

 

Olin yllättynyt, ettei kaupungissa ollut niin kova tungos, kun olisin olettanut. Venetsian tunnetuimmatkin paikat olivat odotukseen nähden paljon hiljaisempia. Oikeastaan vasta viimeisenä lomapäivänäni keskiviikkona huomasin kulkevani ruuhkaisilla kaduilla. Alkuviikko on siis paras aika vierailla kaupungissa, jos haluaa välttyä ruuhkilta. Olin yllättynyt kuinka pieni kaupunki Venetsia oli, en tiedä miksi olin ajatellut, että koko kaupungin kiertäminen jalkaisin olisi iso urakka. Välimatkat olivat yllättävän lyhyitä. Jo ensimmäisenä iltana löysin itseni kanaalin varrella sijaitsevasta pienestä ravintolasta. Ravintola oli aivan veden reunalla, joten ohitseni kulki jatkuvalla syötöllä gondoleita. Syön lautasellisen spagettia ja ihailin maisemia ja tunnelmaa ympärilläni. Ei ollut epäilystäkään, että olin Italiassa.

Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin aamulla ensimmäisenä Dogen Palatsiin. Tämä oli myös yksi niistä paikoista jonne kehotettiin ostamaan lippu etukäteen. En ollut kuitenkaan tehnyt niin, joten päätin kokeilla onneani jonon kautta. Olin jonossa heti ovien avauduttua. Jonotus oli turhauttavaa. Jonossa edessäni oli ehkä viisitoista ihmistä, mutta olin jonossa silti noin 40minuuttia. Lippujonon ohi päästettiin koko ajan ennakkolipunostajia ja isoja turistiryhmiä. Sisälle linnaan päästettävää määrää ihmisiä rajoitettiin myös paljon ja yhden sisään päästetyn ryhmän jälkeen pidettiin aina muutaman minuutin tauko ennen kun kukaan muu pääsi sisään. Vaikka lopulta olin ensimmäisenä lippujonossa seisoi siinäkin pitkän tovin. Aina kun ajattelin että seuraavassa erässä pääsen varmasti sisään, ohittavaan jonoon lipui odotusaikana niin iso ryhmä että lippujono ei jälleen liikkunut ollenkaan. Eli jos menet jonon kautta malttia peliin. Tämä oli myös ensimmäinen kerta koko kahden viikon matkan aikana, kun jouduin jonottamaan yhtään mihinkään. Minulla oli siis vielä kärsivällisyyttä jäljellä. 

Palatsi on vierailun arvoinen kohde. En jostain ihme syystä tajunnut ostaa audio-opasta ovelta, joten minulle ei ihan selvinnyt mitä jokaisessa huoneessa oli aikoinaan ollut. Salakuuntelin muutamaa turistiopasta, joten sain edes vähän käsitystä paikoista. Huokausten silta on osa Dogen Palatsia, se ei näytä sisältä päin miltään, joten jos et tiedä missä se on, et välttämättä huomaa, että kuljit edes sen läpi. 

 

Gondoliajelua, Tämä on aika tyyristä huvia, joten jätin sen ihan suosiolla väliin. Ajeluiden hinnat huitelevat 80€ - 100€ välillä.

Suosikki paikkani kaupungissa oli pääkanaalin ylittävä silta nimeltä Ponte Delláccademia. Maisema sillalta on upea ja itse vietin pitkän hetken vain nauttien sen rauhasta ja katsellen veneitä jotka lipuivat kanaalissa. 

Suosikki paikkani koko kaupungissa Ponte Delláccademia silta

Vierailin myös Campo Sna Barnaban aukiolla joka on tuttu elokuvasta Indiana Jones ja viimeinen ristiretki. Kävelin myös Casanovan kotikadun Calle Malipieron läpi.

Rialto

Upea maisema avautuu myös Fondaco Dei Tedeschin kattoterassilta, mutta sinne päästäkseen täytyy varata valmis vierailunaika. Kaikki ajat olivat valitettavasti jo loppuneet, joten en päässyt käymään siellä. Paikka sijaitsee aivan Rialton sillan vieressä. Rialton silta kannattaa myös ehdottomasti käydä katsomassa. Se on tuttu lukuisista elokuvista ja oli ehdottomasti koko Venetsian vilkkain paikka.

Torneja löytyi joka lähtöön

Vietin päivät kävellen kaupungilla, syöden pastaa kanaalin varressa ja vain imien itseeni Venetsian tunnelmaa. Pistaasi gelato, oli myös joka päiväinen herkku. Olin positiivisesti yllättynyt Venetsiasta. Olen ehkä lukenut liikaa juttuja siitä, kuinka Venetsia on yliarvostettu matkailukohde ja että se ei ole niin hohdokas, kun voisi kuvitella. Itselleni jäi hyvät muistot kaupungista. Kaupunki oli siisti, turisteja ei ollut liikaa ja rakennukset ja kanaalit olivat näkemisen arvoiset. Oli myös helppo löytää täysin hiljaisia kadunpätkiä, jossa sai liikkua ihan omassa rauhassa.