Jäämeri – Parin päivän Roadtrip Pohjois-Norjassa

 

Viimeisen kesälomaviikon kunniaksi elokuun loppupuolella päätimme äidin kanssa lähteä Ylläkselle. Koronavuosien ansiosta Ylläksestä on tullut vakituinen kotimaanlomakohde. Kun ulkomaille ei päässyt, saattoi hyvin keskittyä kotimaanmatkailuun. Ylläs on upea paikka ja aion kirjoittaa siitä oman kirjoituksen tulevaisuudessa. Tänävuonna päätimme kuitenkin suunnata Ylläkseltä vielä eteenpäin. Meidän oli tarkoitus lähteä Norjan autoreissulle viimevuonna, mutta rajat menivät uudelleen kiinni juuri kun oli tarkoitus ajella sinne suuntaan. Tänä vuonna rajat ovat pysyneet auki, joten tälle reissulle ei ollut mitään estettä.

 

Ajoimme viikonloppuna Ylläkselle ja vietimme siellä välipäivän. Maanantaina suuntasimme Enontekijöiden kautta Norjaan. Ensimmäinen etappimme oli Kautokeino. Pysähdyimme paikassa vain sen verran, että kävimme katsastamassa kukkulalla olevan kirkon. Kirkot ovat yleensä paikkoja, joissa kannattaa pysähtyä ja vierailla jos sellainen sattuu vastaan. Niihin on yleensä ilmainen sisäänpääsy ja niistä löytyy aina jotain mielenkiintoista katsottavaa. Tämä kirkko vaikutti erityisesti värimaailmallaan. Kirkko oli maalattu kirkkain Saamenlipun värein ja värit olivat pysyneet todella upeina, vaikka kirkko ei näyttänyt siltä, että sitä olisi vasta remontoitu. Kirkon viimeisiltä penkeiltä löytyi sekä Norjan että Saamen liput.

 

Käännyimme Kautokeinonon jälkeen tielle 92, joka suuntasi takaisin Suomen rajaa kohti. Monessa paikassa on tänä vuonna tullut vastaan kirjoituksia Suomen kauneimmasta tiestä. Moni klassikko mainitaan tällä listalla, mutta suomen kauneimmaksi tieksi on valittu pohjoinen Tenojoen reunaa kulkeva tie Kangasniemestä – Nuorgamiin Tie 970. Päätimme ajaa myös tämän maisemareitin samalla reissulla. Tie oli hyvässä kunnossa ja ruskakin alkoi jo näkyä puissa, vaikka oli vasta elokuun puoliväli. Tie oli mutkainen ja kulki tasaisesti ylös ja alas. Maisema pilkahteli ajoittain puiden välistä ja silloin kun se näkyi, se oli kyllä upea. Ymmärrän että suomalaiset eivät harrasta näköalapaikkoja. Eipä näin tasaisessa maassa paljoa nyppylöitä olekaan. Toivoisin kuitenkin, että tälläkin tiellä olisi enemmän pysähdyspaikkoja, josta olisi myös näköala. Pysähdyspaikkoja löytyi, mutta paikkaa maisemalla oli vain ihan muutamia. Kyydissä olevan oli helppo ihastella satunnaisesti vilkkuvaa maisemaa, mutta ajajalle se oli hieman haastavampaa. Tie oli joka tapauksessa hieno ja ehdottomasti ajamisen arvoinen, jos suuntaat Suomen päälaelle.

 

Tanan silta

 

Pysähdyimme syömään Hotelli Utsjoella. Maisema hotellin ikkunasta oli upea. Emme kuitenkaan nukkuneet siellä vaan jatkoimme vielä hetken matkaamme kohti Nuorgamia. Yövyimme Arctic Aurora Borealis Cottages mökeissä. Mökkimme oli tilava ja sinne olisi mahtunut nukkumaan vielä kolme kertaa enemmänkin porukkaa. Parasta huoneessa oli ehdottomasti sen ikkunoista avautuva upea maisena Tenojoelle. Joki näkyi joka ikkunasta ja ulkopuolisella terassilla oli hienoa paistatella illan auringon alla. Etelässä oli alkanut jo illat hämärtää, mutta pohjoisessa paistoi vielä aurinko melkein koko yön.

Seuraavana aamuna oli aika suunnata Jäämerelle. Lähdimme kohti Nuorgamia ja ylitimme sieltä jälleen rajan Norjan puolelle. Tänään oli tarkoitus ajella noin 300km pientä tietä, joka kulki Nordkappiin Ifjordin kaupungin kautta. Tie näytti kartalla kohtuullisen pieneltä ja vähän jännitti millaiselle kinttupolulle sitä tuli lähdettyä. Reitti oli valtaosin todella hyvässä kunnossa, näytti siltä, että tietä oli kunnostettu oikein urakalla. Kun jäämeri tuli näkyviin, muuttui myös tie aikamoiseksi montuksi ja pelkäsin, että rengas jää matkalle. Mietimme jo, että tästä tulee tuskainen 300km jos tie on koko matkan siinä kunnossa. Onneksi huono tieosuus jatkui vain kymmenisen kilometriä ja näyttää siltä, että sitä todennäköisesti uusitaan myös pian. 

 

Reitti kulki korkeuksessa tuntureiden huipulla. Poroja oli valtasti joka puolella.

Kaikki muut tieosuudet ennen sitä ja sen jälkeen olivat niin upeassa kunnossa. Vuoria kiivettiin ylös ja alas. Onneksi olin harjoitellut jo kiemurtelevaa vuoritieajoa aikaisemmalla reissullani Itävaltaa. Tämän tienpätkän keskivaiheilla ajettiin pitkät matkat korkealla vuorten huipuilla. Ympärillä ei ollut puun puuta ja aukeat ympärillä parveilivat suuria porolaumoja. Oli aika upeaa maisemaa. Pohjoista suomea oli varoitettu kovista tuulista ja ne puhalsivat myös täällä. Kun pysähdyimme ottamaan valokuvia tien reunaan, en meinannut saada ovea auki, kun tuuli painoi niin kovaa sitä vasten. Tuulen huomasi myös pysähtyneessä autossa. Minun pieni Ford Fiestani tuntui melkein lähtevän tuulen mukana.

Maisemat olivat upeat ja parasta oli, että teillä sai ajella ihan rauhassa omaa tahtiaan. Kun joku tuli eteen, ohi pääsi nopeasti. Porsanginvuonon toisesta reunasta toiseen ajaminen oli tämän autoreissun pisin, mutta näyttävin osuus. Lemmijoelta Nordkappiin kulkeva tie kulki suurimman osan ajasta meren rannalla. Maisemat olivat jylhiä. Matkalle mahtui muutama todella pitkä tunneli.

 

Olimme varanneet seuraavaksi yöksi huoneen Honningsvågin kaupungin ulkopuolelta. Meidän oli tarkoitus käydä päivän päätteeksi Nordkappissa, mutta jatkuvasti kiihtyvät tuulet ja myrsky sulkivat tien Nordkappiin. Se täytyi siis jättää seuraavaan päivään. En ole koskaan ollut sellaisessa tuulessa. Epäilytti jo, että auto suistuu tieltä tuulenpuuskien mukana. Ulkona kulkeminen oli aikamoista tuulta vastaan taistelua, se oli samalla huvittavaa ja pelottavaa. Luonnon voimat todella tuntuivat täällä. Nukuimme yömme Nordkapp Campingin pienessä mökissä. Seuraavana päivänä oli aika suunnata Nordkappiin, mutta siitä lisää seuraavassa.