Ubud, Bali

Gilin saaren jälkeen oli aika siirtyä Balin Ubudiin. Lauttafirman lipunhintaan kuului kuljetus satamasta Ubudiin. Matka kesti noin kaksi tuntia. Balin liikenne on hieman kaoottista ainakin näin ulkopuolisen silmin. Paikalliset näyttävät kuitenkin navigoivan ongelmitta vilkkaillakin tienpätkillä. 

Haastavaksi liikenteen tekee kapeat tiet ja valtava määrä mopoja ja skoottereita. Balin saari on aivan täynnä mopoja ja skoottereita. Skootterit pujottelevat pienistäkin väleistä ja minä olin jo aivan varma, että kolaroisimme jonkun kanssa jossain vaiheessa. Saaren asukkaat ovat selvästikin tottuneet liikenteeseen, koska tämä kaoottinen liikenne näyttää toimivan. En ikinä suostuisi ajamaan tällä saarella ja ajatus skootterin vuokraamisesta tuntui ehdottoman huonolta idealta. Monet turistit vuokraavat skoottereita omatoimisia päiväretkiään varten ja tämä idea oli myös käynyt omassa mielessäni. Liikenne näytti kuitenkin aika hurjalta, joten päiväretki taidetaan suorittaa palkatun taksikuskin kera. 

Meidän terassi

 

Meidän hotelli oli Ubudin keskustassa. Olin jotenkin ajatellut, että Ubud on pieni kylä riisipetojen keskellä, jossa saa nauttia luonnon kauneudesta ja jatkaa hiljaista rentoutumista jonka makuun olimme jo Gilillä päässeet. En ole ennen käynyt Balilla, joten mielikuvani Balista perustuu aika vahvasti internetissä näkemiini kuviin. Ubudia ajatellessa, mieleen pamahtaa automaattisesti Eat Pray Love -elokuva. Jokainen elokuvan nähnyt on varmasti kuvitellut pyöräilevänsä palmujen ja riisipeltojen täyttämällä saarella, joka on rauhallinen elämäntyyli vie mukanaan.  Ubudiin päästyämme saimme kuitenkin huomata saapuneemme vilkkaaseen turistirysään jonka kadut ovat pullollaan matkamuistoliikkeitä ja kauppiaita. Ubud on pieni kaupunki, jonka kadut vilisevät ihmisiä, autoja ja varsinkin skoottereita. Kävellessä saa olla varovainen koska skootteri saattaa tulla vauhdilla vastaan pienelläkin kujalla. 

 

Alku mielikuvan uudelleenjärjestelyn jälkeen oli aika tutkia Ubudin keskustaa. Ubudissa on muutama isompi kadunpätkä, jonka varrelta löytyy matkamuistoliikkeitä ja ravintoloita. Kaupunki on täynnä erilaisia temppeleitä ja suitsukkeiden haju leijailee voimakkaana joka puolella. Ubudin kävelykatujen alla kulkee viemäri/sadevesioja ja niitä peittävät kivet ovat usein epätasaisia, keikkuvia ja rikkinäisiä, joten kadulla kävellessä kannattaa katsoa jalkoihinsa. Kivet ovat vahvaa tekoa ja tuskin pettävät alta, mutta niiden heiluminen ja keikkuminen voi aiheuttaa kompastumisia tai nilkanmuljahteluja. Pääkaduilla myytävä ruoka on hieman kalliimpaa (euron tai kaksi), mutta jos haluat säästää sen euron kannattaa suunnata pääkadulta lähteville pienemmille kaduille. Ravintolaruoka on täällä todella halpaa, ainakin meille "rikkaille" turisteille. Aterian hinta vaihtelee 2€ ja 7€ välillä. 

Hotellin aamiainen: Banaanipannukakkuja tuoreita hedelmiä, NAM!

Osa Ubudissa oloajasta meni sängyn pohjalla tuskastellen. Molempien vatsat sanoivat sopimuksensa irti ja tämä seurauksena kaupungillakiertely ei erityisemmin houkutellut. Vatsavaivat eivät onneksi tuhonneet koko viikkoa vaan ehdimme hyvin kierrellä Ubudin keskustassa.

Ubud Monkey Forest

Vatsavaivat antoivat onneksi sen verran tietä, että pääsimme tutustumaan Ubudin Apinametsään. Sisäänpääsymaksu oli 50 000 IDR (noin 3€). Monkey Forest on todella suosittu turistikohde ja paikka olikin aivan täynnä ihmisiä. Huomasi selvästi ketkä ovat elämänsä aikana olleet tekemisissä eläinten kanssa ja ketkä eivät. Monet kävelivät kauhealla vauhdilla kamera ojossa aivan apinan viereen ja sitten ihmettelivät miksi apina lähti karkuun ennen, kun he saivat siitä kuvaa. Monilla näytti olevan myös se käsitys, että apinat olivat siellä vain ihmisten iloksi ja että niiden tehtävä olisi poseerata jokaiseen kuvaan. Voihan ihmiset.

Apinan ilme on erittäin kuvaava

 

Apinat olivat aika vikkelää sakkia, mutta ne olivat selvästi tottuneet ihmisten seuraan. No lajitovereitahan sitä ollaan. Näimme kymmenittäin erikokoisia apinoita. Näimme jopa muutaman ihan pienen apinan, jotka asustelivat vielä äitinsä turvallisessa sylissä.  

Pikku apina

Tämä apina oli samalla hellyyttävä ja sydäntäsärkevä. Apina oli selvästi vanha. Se istui apinapatsaiden päällä ja nyppi niiden päätä aivan kun ne olisivat olleet muita apinoita. Se oli yksin, mutta ehkä se ajatteli olevansa muiden seurassa.

Apinametsään mennessä pitää piilottaa kaikki muovipussit. Laukussa ei myöskään kannata kantaa mitään ruokaa koska apinat haistavat sen ja saattavat tulla repimään laukkua ihan huoletta. Eräs korealainen nainen oli aivan pulassa, kun apina roikkui hänen laukussaan ja kaivoi tavaroita laukun suussa olevasta pienestä kolosta. Metsässä on paljon työntekijöitä, jota tulevat nopeasti ajamaan apinat pois, mutta kyllä ne melkein aina jotain saavat mukaansa. Metsä on ihan Ubudin keskustassa, joten apinat päivystävät sen porteilla ohikulkevia pahaa aavistamattomia turisteja. Eräällä kiinalaisella naisella oli pussillinen nuudelia, jonka hän oli juuri ostanut kaupasta, hän kantoi niitä kädessään. Ei mennyt kun muutama sekunti kun naisen kädessä ollut pussi oli jo apinoiden revittävänä puunlatvassa.

 

Apinametsän alueella on muutama temppeli ja paljon upeita patsaita

 

Ubud oli mielenkiintoinen paikka ja sinne kannattaa ehdottomasti suunnata Balilla ollessaan. Se on myös sijaintinsa puolesta ihanteellinen paikka lähteä erilaisille päiväretkille ympäri saarta.