Kohti Nizzaa

  

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet täynnä kotimaan matkailua ja kaukokaipuun tukahduttamista. Matkailu on aina ollut minulle tärkeä asia. Kuten jo aikaisemmin sanoin, ei tullut mieleenkään, että maailmaan tulisi tilanne, jossa matkustus kiellettäisiin. Tilanne, jossa koko maailma tuntui pysähtyneen kahdeksi vuodeksi. Olen iloinen, ettei kukaan tiennyt kauanko tämä pandemia kestää sen alettua. Oli helpompi asennoitua odottamaan matkailun aukeamista, kun koko ajan puhuttiin, että kyllä tämä tästä. Tietenkin se, ettei päässyt matkalle oli todella olemattoman pieni murhe isossa mittakaavassa, kun näki mitä tämä virus sai maailmalla aikaan. Mutta henkilökohtaiseen elämään, se vaikutti paljon.

Oli ajassa jotain hyvääkin. Matkustelin paljon suomessa. Kävin kahden vuoden aikana viikonloppureissussa Naantalissa, Porvoossa ja Hangossa. Matkasin neljä kertaa pohjoisen tuntureilla ja kävin monilla pienillä autoreissuilla lähitienoilla. Sitä sai myös keskittyä muihin asioihin, eli mikä muu tekee minut onnelliseksi matkailun lisäksi. Nyt kuitenkin, kun maailma taas pikkuhiljaa aukeaa pääsen vihdoin toteuttamaan matkaunelmiani. 

 

Helsinki-Vantaan Lentokenttä remontin jälkeen

  

Nizzan reissu tuli aika spontaanisti eteen. Minulle oli työvuoroihin piirretty pitkä viikonloppu ja huomasin että yhden päivän muutoksella saisin mukavan viiden päivän vapaan, jolloin voisin lähteä reissuun. Sain tehtyä työvuoron muutoksen viikkoa aikaisemmin ja seuraavaksi olinkin jo katselemassa mihin Euroopan maihin pääsisi pelkällä koronarokotustodistuksella, ilman että täytyisi käydä maksullisessa PCR-testissä. Ranska hyppäsi heti silmiini ja päätin että voisin nyt lähteä käymään Nizzassa ja Monacossa. Molemmat ovat olleet matkakohdelistallani jo pitkän tovin. 

Lentojen osto oli myös tavallista mielenkiintoisempaa. Koitin ostaa mahdollisimman halvat lennot, mutta valtaosa Nizzan lennoista teki välilaskun jossain muussa Euroopan maassa. Tällöin piti myös selvittää välilaskumaan koronakäytännöt ja oli todella vaikea löytää ajankohtaista tietoa siitä missä minkäkin maan koronaohjeet menevät. Päätin että oli helpoin ostaa lennot suoraan Air Francelta ja tehdä välilasku Pariisiin. Tällöin ei tarvitsisi pohtia muiden maiden koronakäytäntöjä. 

Vielä lumisempi Suomi odotti minua kun palasin takaisin.

Ostin lennot, joissa oli molempiin suuntiin välilasku Pariisissa. Päätin järjestää paluulennon niin, että minulla olisi takaisin tullessa muutamia tunteja aikaa kierrellä Pariisissa. Lähdin matkaan 31.maaliskuuta. Tein lähtöselvityksen etukäteen netissä. Ranskaan matkaajalta vaadittiin tuossa kohtaa kolmen rokotteen koronatodistus ja matkustusilmoitus. Ennen maihinnousukortin lähetystä lentoyhtiö vaati kopiot kyseisistä lomakkeista. Jos lomakkeita ei olisi lähettänyt heille, olisi lähtöselvitys täytynyt tehdä lentokentän tiskillä, jossa he olisivat tarkistaneet kaikki lomakkeet. Kun lomakkeet oli tarkistettu, he lähettivät minulle lentolipun jossa oli merkintä siitä että kaikki lomakkeet ok. Tämä tarkoitti sitä että minun ei tarvinnut kertaakaan matkan aikana näyttää yhtäkään todistusta tai ylimääräistä lomaketta.

En ollut käynyt lentokentällä hetkeen, joten olin yllättynyt kuinka paljon se oli muuttunut. Helsinki-Vantaan lentokentällä tehdään suurta remonttia ja ne osat, jotka olivat jo valmiina, olivat hienon näköisiä. Uusi saapumis- ja lähtöaula oli jo rakennettu, mutta ei ollut vielä täysin toiminnassa. Turvatarkastus oli edelleen samassa vanhassa paikassa. On kyllä hieno nähdä miltä lentokenttä näyttää remontin jälkeen. Paikkaa ei varmaan enään kuvista tunnistaisi.

Lentoni Pariisiin oli lähes täynnä. Ymmärrän että on aina henkilöitä, joiden mielestä kaikki säännöt on tehty rikottavaksi ja jos sääntö sotii sitä vastaan mitä itse haluaisi tehdä niin sääntö on ihan päätön. Kolme tuntia maski päässä lentokoneessa ei luulisi olevan niin mahdottoman vaikea tehtävä, mutta silti lentoemäntä joutui vähän väliä mennä sanomaan yhdelle ihmiselle, että laita nyt se maski takaisin päähän.

Minulle on jäänyt tapa, että puhelin sammutettaan aina koneen nousun ja laskun yhteydessä, koska niin tehtiin aina ennen. Muistan myös ajan, kun sanottiin että puhelimen saa laittaa lentokonetilassa päälle aina nousun ja laskun jälkeen, mutta minä en koskaan avannut puhelintani lehtomatkoille. Nyt oli ensimmäinen lento, kun uskalsin pitää puhelimeni päällä, lentotilassa, nousun ajan. Oli myös ensimmäinen kerta kun laskun yhteydessä painotettiin että sumun takia kaikki elektroniset laitteet täytyy sammuttaa, lentotila ei tällä kertaa riittänyt. Kyllä siinä oli taas lentoemännillä selittämistä, kun ihmiset eivät taas tajunneet, että sammuta puhelin tarkoittaa ihan oikeasti sitä, että puhelin täytyy sammuttaa XD 

Oli kyllä aikamoinen sumu, en nähnyt maata ennen kuin lentokoneen pyörät osuivat siihen. Eteen ei nähnyt ollenkaan. Olin iloinen, ettei tämä ollut se päivä, kun jäisin katselemaan Pariisia, ei meinaan näkynyt montaa metriä pidemmälle. Lentoni Nizzaan lähti Pariisin toiselta lentokentältä ORLY:lta. Olin koittanut katsoa netistä, miten lentokenttien väliä pääsisi parhaiten. Netin mukaan oli kolme vaihtoehtoa: juna, taksi tai bussi. Taksi maksoi lähemmäs sataa euroa, joten se oli heti laskuista pois. Junareitillä oli yksi junanvaihto, joten ajattelin että en ehkä haluaisi mennä silläkään. Suora bussiyhteys olisi paras vaihtoehto, mutta se ei tällä hetkellä kulkenut lainkaan. Juna oli siis voittava vaihtoehto. Junalippu lentokenttien välillä maksoi 23€. Hyppäsin RER B junaan. Matka junan vaihtopisteelle kesti noin tunnin. Junan vaihto tapahtui asemalla Antony, siellä on hyvät opasteet Orly linjalle. Matka kesti kokonaisuudessaan noin 1h15min. 

Lento Nizzaan oli nopea vähän päälle tunnin lento. Laskeutuminen oli mielenkiintoista. Nizzan lentokenttä on rakennetta rannalle meren päälle, mikä tarkoittaa sitä, että kone näyttää laskeutuvan mereen. Vielä kun siihen lisää tuulet niin sai kyllä pitää penkistä kiinni laskeutumisen yhteydessä. 

Otin lentokentältä raitiovainun keskustaan. Hotellini oli Hotel Helvitique, joka sijaitsi loistavalla paikalla keskustassa aivan vanhan kaupungin vieressä. Ensimmäinen ilta Nizzassa oli hieman viileä, harmaa ja sateinen. Mielessäni kävi jo epäilys, että olin tehnyt virheen matkustaessani Nizzaan tällaisena ajankohtana. Säätieto oli luvannut sadetta koko loppuviikoksi, ja maisemat eivät päässeet oikeuksiinsa sateella. Onneksi tulkitsin säätietoa hieman väärin ja loppuviikko oli pelkkää aurinkoa ja lämpöä. 

Viimeiset reissupäivät Romaniassa (2019)

 Huom: kirjoitus on jatkoa 2019 reissukirjoitukselle

Sighisoaran jälkeen ajoimme Sibiun kaupunkiin, jossa vietimme seuraavan yön. Sighisoara ja Sibiu pistetään usein vastakkain siinä mielessä kumpaan kaupunkiin kannattaa ennemmin matkustaa. Sibiu oli kiva kaupunki, mutta jos näistä vain toisessa pitäisi vieralla suosittelisin ehdottomasti vierailemaan ennemmin Sighisoarassa. Sibiu oli silti kiva kaupunki ja vietimme siellä erittäin mukavan päivän, vaikka se päivä päättyikin pienimuotoiseen ruokamyrkytykseen. 

 

Sibiun jälkeen oli aika suunnata Romanian mielestäni upeimpaan keskiaikaiseen linnaan: Corvin Castleen. Ajoimme isoon teollisuukaupunkiin jonka reunat olivat täynnä tehtaita ja voimaloiden piippuja. Ja kaiken tämän keskellä kököttää Corvinin linna. Yksi näyttävimmistä linnoista, joita olen koskaan nähnyt. Se oli valtavan kokoinen, eikä sitä ollut erityisesti entisöity tai remontoitu. Linna oli kyllä hyvässä kunnossa, mutta se ei ollut ollenkaan niin viimeistelty kuin Branin linna. Valtaosa tämän linnan huoneista oli tyhjillään ja seinällä olevasta laatasta sai aika lukea, mitä missäkin huoneessa oli ollut. Linnasta löytyi torneja, vallihauta, klassisia tyrmiä ja sokkeloisia käytäviä. Käytävät olivat usein todella kapeita, joten jos satuit saman paikkaan luokkaretkeläisten kanssa. Kulkeminen meni jonossa marssimiseksi. 

 

Linnan ikkunasta ulos katsoessa ei ehkä näy sellainen näkymä, jonka olettaisit näkyvät. Näkymä vetää sinut todellisuuteen hyvin nopeasti, kun linnan takaa pilkistää teollisuuspiiput. Linnalla kannattaa silti ehdottomasti vierailla, jos se osuu matkan varrelle. 

Yksi harvoista ikkunoista joiden maisema ei ole tehtaiden peittämä

Corvinin jälkeen suuntasimme viimeiseen kohteeseemme Romanian puolella, Timisoran kaupunkiin. Palautimme auton kaupungin vuokraamoon ja asetuimme hotelliin yöksi. Emme kiertäneeet paljoa Timisoaran kaupunkia. Kaupungista olisi varmasti löytynyt mielenkiintoista nähtävää, mutta pitkän ajopäivän päätteeksi energiamme ei riittänyt kuin pieneen kaupunkikierrokseen. Kävimme juna-asemalla ostamassa liput valmiiksi seuraavan päivän Budapestin junaan ja kävimme syömässä cheddarjuustolla kuorrutetu ranskalaiset. Amanda oli herkutellut kyseisillä ranskalaisilla Brasovissa ja oli sen jälkeen koittanut etsiä samaa ranskalaiskioskia jokaisesta kaupungista, joissa olimme sen jälkeen vieraillut. Amanda kehui niitä niin, että minäkin halusin maistaa niitä ja Timisoarasta me vihdoin löysimme kyseisen liikkeen: Cartofisserien. Cheddarilla kuorrutetut ranskalaiset, voiko ne olla muuta kuin hyvää. Tämän ”kevyen” illallisen jälkeen olikin aika suunnata nukkumaan ja seuraavana päivänä edessä oli junareissu Timisoarasta Budapestiin. 

  

Junamatka Timisoarasta Budapestiin kesti noin viisi ja puoli tuntia. Matka oli yllättävän pitkä, koska google mapsin mukaan samassa ajassa olisi ehtinyt ajaa näiden kaupunkien välin omalla autolla. Junareitti kiersi hieman, eikä ollut ehkä siitä nopeimmasta päästä. Pitkä matka ei menoa haitannut. Junassa oli todella vähän ihmisiä ja saimme melkein koko vaunun itsellemme. Rajalla kului hieman aikaa, kun tullivirkailijat tulivat tarkistamaan passeja. Amanda oli juuri ennen matkaa huomannut, että passi oli menossa vanhaksi vain viikko sen jälkeen, kun meidän oli tarkoitus tulla kotiin ja tähän passivirkailijakin kiinnitti huomiota. Meidän ei onneksi tarvinnut erityisesti todistella, että olemme poistumassa maasta ennen passin umpeutumista.

 

Bonus: Kannattaa myös vierailla Pelesin Linnassa, joka on päivämatkan päässä Bukarestista.