Ensitunnelmia Roomasta

Viimevuosi oli pyöreiden ikävuosien vuosi. Minä ja valtaosa parhaista ystävistäni täytimme kolmekymmentä vuotta. Kaikki juhlivat ikääntymistään omalla tavallaan ja myös minä päätin juhlia sitä omallani. Lähtemällä reissuun.

Vietin vuoden 2017 ystäväni Karoliinan kanssa Australiassa ja kesällä kävin toisen ystäväni Amandan kanssa autoreissulla Balkanilla. On ihanaa matkustaa ystävien kanssa, mutta joskus sitä kaipaa myös ihan omaa rauhaa. 

Olen muutamaan otteeseen matkustanut itsekseni ja nyt alkoi taas tuntua siltä, että olisi kiva mennä jonnekin viettämään laatuaikaa itsensä kanssa. Rentoutumaan ja ihailemaan ympärillään olevaa kauneutta. Jotkut ihmiset eivät tykkää edes olla kotonaan yksin ja ihmettelevät kuinka minä viitsin lähteä yksin reissuun. Mielestäni jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään tehdä reissu ihan itsekseen. On todella vapauttavaa tehdä ihan mitä itse haluaa tai olla tekemättä yhtään mitään, jos siltä tuntuu. Sinun ei tarvitse huomioida ketään muuta (tai no, ehkä kannattaa vähän kiinnittää huomiota myös sen hetkiseen ympäristöön). Oma aika on ajoittain yllättävän terapeuttista ja tervettä. Yksin matkustaessa tapaa myös paljon uusia ihmisiä, joiden kanssa et välttämättä olisi alkanut jutella, jos olisit ollut reissussa parhaan kaverisi kanssa.

Australiasta paluun jälkeen minulla ei ole ollut mitään isoa matkailutavoitetta. Olen tottunut siihen, että minulla on aina joku iso matkailusuunnitelma, jonka eteen teen töitä ja säästän jokaisen mahdollisen roposen. Nyt kun pitkäntähtäimen suunnitelmia ei ole, päässä pyörii ne kymmenet pienemmät matkat, joita haluan elämäni aikana tehdä. Lista unelmieni matkakohteista on todella pitkä, joten syntymäpäivän kunniaksi päätin kokea niistä ainakin yhden.

Rajallisen ajan ja budjetin vuoksi päätin lähteä johonkin Euroopan kaupunkiin muutaman päivän lomalle. Mielessäni pyöri kaupungit, joissa en ole vielä käynyt kuten Wien, Praha, Lissabon, Amsterdam… Kohtuullisen nopeasti tajusin kuitenkin, että minä haluan lähteä Italiaan. Olen halunnut käydä Italiassa jo yläasteelta lähtien, mutta en vielä tähän mennessä ollut saanut aikaan lähteä sinne. Italian matkaa pohdiskellessani tajusin samalla, että valtiot, joissa halusin yläasteella eniten käydä, olivat USA ja Italia. Täytin kolmekymmentä, etnkä vieläkään ollut käynyt niissä kummassakaan näistä valtioista. Niin moni matkasuunnitelma vain tuli ja meni näiden kahden maan ohi vuosien varrella. Olin alunperin ajatellut lähteväni Italiaan pidemmälle muutaman viikon kiertomatkalle. Minulla oli kuitenkin tänävuonna vain viikko lomaa syksyllä, joten päätin keskittyä vain yhteen kaupunkiin: Roomaan. Pohjoisen-Italian kiertomatka ja Sisilia saivat vielä jäädä listalle odottamaan toteutumistaan. 

Varasin siis Expedian kautta viiden päivän loman Roomasta. Varasin lennot Norwegianin kautta ja löysin hyvän hintaisen hotellin läheltä Vatikaania. Kartalla hotelli näytti olevan kohtuullisen kaukana keskustasta ja monet varoittelivat, että matka kartalla näyttää paljon lyhyemmältä kuin mitä se todellisuudessa on. Pienet ja sokkeloiset kadut tuovat matkaan helposti muutamia lisäaskelia. Minä olen tottunut kävelemään paljon reissussa ollessani, joten matkat kaupungilla eivät mielestäni olleet mitenkään mahdottoman pitkiä. Voin jälleen todeta, että mikäs siinä on kävellessä, kun ei ole mikään kiire ja aina voi istahtaa johonkin mukavan näköiseen paikkaan / kahvilaan lepuuttamaan jalkojaan.    

Lähdin reissuun syyskuun viimeisellä viikolla. Menolentoni oli suoralento Helsingistä Roomaan. Lento oli aivan tupaten täynnä ja Norwegian ilmoittikin ennen koneeseen nousua, että kaikkien käsimatkatavarat eivät mahdu käsimatkatavaralokeroihin. He antoivat matkustajille mahdollisuuden laittaa laukkunsa ilmaiseksi ruumaan. Minä tarjouduin laittamaan laukkuni ruumaan, koska suoralla lennolla ei ollut murhetta, että laukku olisi jäänyt matkanvarrelle. Varsinkin nyt kun sai itse viedä laukkunsa melkein koneen ruumaan asti.

Rooman lentokentältä keskustaan pääse nopeimmin ja kätevimmin lentokenttäjunalla. Koska oma hotellini ei ollut aivan keskustan juna-aseman vieressä jatkoin matkaani vielä metrolla aina hotellille asti. Majailin hotellissa nimeltä Grand Hotel Olympic. 

Hotellilla heitin vain tavarat nopeasti huoneeseen ja lähdin nauttimaan auringonlaskun tunnelmista Rooman kauniille kaduille. Kävelin suoraan Castel Sain´t Angelon muureille, joista oli upea näkymä joelle ja Vatikaaniin. Muurien ulkopuolella eräs nainen soitti harpulla tunnelmallista musiikkia samaan aikaan kun aurinko laski Pyhän Pietarin kirkon taa. Olin hämmentynyt kuinka Rooma voikin olla niin upea ja juuri sellainen, jollaisen kuvan olen sitä romanttisissa kuvitelmissani maalannut. Sain parhaan mahdollisen ensivaikutelman kaupungista, joka ei tulevina päivinäkään pettänyt odotuksiani.