Päivä Vatikaanissa

Rooman reissuun kuuluu ehdottomasti vierailu Vatikaanissa. Vatikaani on itsenäinen valtio ja se on samalla myös maailman pienin valtio. Valtion rajoilla ei ole minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, mutta Vatikaanin museoihin mennessä täytyy olla passi takataskussa. Vatikaani on katolisenkirkon keskus ja Paavin asuinsija. Sieltä löytyy myös maailman kuuluisimpia ja näyttävimpiä taideteoksia. Teoksista kuuluisimpia ovat ehdottomasti Michelangelon ja Raffaellon maalaukset. Museosta löytyy myös paljon aarteita Rooman Valtakunnan aikakaudelta.

Egyptin aarteita löytyy myös mittava kokoelma

Vatikaaniin kannattaa ehdottomasti tutustua oppaan johdolla. Opastetut kierrokset pääsevät Vatikaanin porteista sisään lähes jonottamatta, kun taas yksityisen vierailijan jonotusaika porteilla voi olla useita tunteja. Tällöin jonotus täytyy aloittaa jo aivan aamuyöllä ja silti ei ole varmaa päästä sisään ennen paahtavan auringon esiintuloa. Valmiilla kierroksilla säästyy paljon aikaa ja vaivaa. Varasin omankierrokseni Getyourguide- nimisen sivuston kautta. Sieltä löytyy monia erilaisia kierroksia ja eri vierailuaikoja. Kierros, jonka varasin, oli hinnaltaan 63€ ja siihen sisältyi vierailu museoissa, Sistuksen kappelissa, Pietarinkirkossa ja taiteilijoiden asuinhuoneissa. Kierros alkoi aamulla klo. 8.30

Oma hotellini oli muutaman sadan metrin päässä Vatikaanista, joten minun ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin ehtiäkseni ajoissa paikalle. Lipun ohjeissa luki, että paikalle tulee saapua viimeistään puoli tuntia ennen ilmoitettua lähtöaikaa. Ilmoittautumisen jälkeen ryhmämme seisoi kadunvarressa odottamassa opastaan. Sain ajan kulumaan oikein mukavasti jutellessani vieressäni olevien ruotsalaisten naisten kanssa. Yksi parhaista asioista matkaillessa on uusien ihmisen tapaaminen. Reissussa olevilla ihmisillä riittää usein mielenkiintoisia matkatarinoita jaettavaksi. Tällä kertaa keskustelimme matkailuista Yhdysvaltoihin ja toisen naisen asuiskokemuksista kyseisessä valtiossa. 

Vaikka me olimme ajoissa, emme silti päässeet lähtemään aikataulun mukaisesti. Oppaamme oli vartin myöhässä, mikä näin etelä-euroopan aikakäsityksen mukaan oli ihan oikeaan aikaan. Vatikaanin muurin reunaa pitkin kulki noin kahden sadan metrin jono. Tämä oli jono ihmisille, joilla ei vielä ollut lippua Vatikaaniin ja jotka menivät sinne ilman opasta. Meillä kesti noin vartti päästä Vatikaanin porteista sisälle, mutta tänä aikana emme seisseet paikallamme hetkeäkään, jono kulki koko ajan.  Yksityishenkilöiden jono ei liikkunut tuona aikana lainkaan. 

Vatikaanissa on valtavasti väkeä, joten pienissä ihmisten täyttämissä huoneissa tulee helposti todella kuuma. Vatikaani on kuitenkin kirkollinen valtio, joten ihan pelkässä topissa ja sortseissa ei Vatikaanin porteista sisään kävellä.

Menimme ensimmäisenä Sistuksen kappeliin. Kappelissa ei saanut ottaa valokuvia eikä pitää ääntä. Tämän vuoksi oppaat joutuivat kertomaan kaikki kappelin faktat ennen sisään menoa. Kappeli itsessään on täynnä vartioita ja vähän välillä ilmoille kajahtaa käsky olla hiljaa. Kappeli oli paljon pienempi, mitä minä ajattelin, mutta teokset kyllä sitäkin vaikuttavampia. Alttaritaulu Viimeinen tuomio oli täynnä pientä yksityiskohtaa. Tallaisesta taulusta löytää uutta joka kerta kun sitä tutkii. Minä tuskin tulen sitä enää uudestaan henkilökohtaisesti tutkimaan, mutta ainahan siitä löytyy valokuvia, joita katsoa. Katosta löytyvä luomiskertomus on varmasti kaikille tuttu. Kattomaalauksista näkyy hienosti Michelangelon maalaustekniikankehitys, sillä ensimmäisen ja viimeisen maalauksen tyyleissä oli jo selvää eroa. Meillä oli viisitoista minuuttia aikaa ihailla kappelia ennen, kun jatkoimme matkaa. Sistuksen kappeli oli kyllä hieno kokemus. 

Seuraavaksi oli vuorossa kierros Vatikaanin museossa. Oppaamme aamuisen myöhästymisen takia, jouduimme pitämään yllä hieman nopeampaa tahtia. Minä olisin tahtonut katsella rauhassa ympärilleni, mutta pidimme ajoittain niin kovaa tahtia, että hyvä kun ehti viereensä katsoa. Vatikaani on täynnä upeita ja mielenkiintoisia taideteoksia. Joka paikkaa koristi upeat veistokset tai maalaukset. Katojen jokainen nurkka oli maalattu täyteen ja näiden tarkempaan tutkimiseen olisi varmasti saanut kulumaan aikaa. Museot olivat vaikuttavia. Mieleeni jäi erityisesti valtavat seinävaatteet ja upeat kaiverrukset niitä ympäröivissä seinissä. 

Viimeiseksi suuntasimme Pyhän Pietarin kirkkoon. Kirkko oli upea, mutta monen tunnin kiertely taiteen täyttämissä saleissa oli aika lailla täyttänyt minun taiteen ihailumittarin. Olisi ollut hienoa tulla Pietarin kirkkoon erikseen, jonain toisena päivänä. Tällöin se olisi varmasti ollut vielä vaikuttavampi kokemus. Kierroksen lopuksi olisi vielä voinut kiivetä kirkon kupoliin, mutta minä olin jo varautunut siihen, että en kiipeä sinne. Monet kyllä kehuvat näkymää kupolista ja sanovat, että se oli yksi koko kierroksen kohokohdista. Eli jos kuntoa ja innostusta löytyy, niin sinne vain.

Paavi oli parasta aikaa Virossa vierailulla, mutta palasi takaisin Vatikaaniin vielä samana iltana. Oppaamme kertoi, että Paavi tulisi seuraavana aamuna vilkuttamaan ikkunastaan aukiolla oleville ihmisille. Hän kyllä varoitti, että vilkutus on kohtuullisen lyhyt ja aukio on tuolloin aivan täynnä ihmisiä. Eli jos paikalle saapuu, kannattaa saapua hyvissä ajoin. Paavi olisi kyllä ollut hieno nähdä, mutta en viitsinyt seuraavana aamuna lähteä liikkeelle niin aikaisin.

Vatikaani on ihan ehdottomasti vierailun arvoinen kohde ja paikka, jota ei kannata jättää väliin Rooman matkalla. Vatikaaniin ei kannata mennä ilman opasta. Oppaan kanssa jonotus jää ihan minimiin ja hänen kertomien asioiden kautta saat myös paremmin kuvaa Vatikaanista ja sen taideteoksista. En itse ainakaan huomannut, että monissa teoksissa olisi ollut minkäänlaista selostusta siitä kuka sen on maalannut ja mitä teos esitti. Voi tietysti olla, että kaikessa siinä menemisessä tuollaiset jäi huomaamatta. Kannattaa varata mukaan juotavaa. Emme pysähtyneet missään vaiheessa paikkaan, josta saisi vettä ja lämpimissä museohuoneissa tulee helposti huono olo jos ei juo mitään.  

Rooma: Forum Romanum & Colosseum

Ensimmäinen yö Roomassa ei sujunut erityisen rauhallisissa tunnelmissa. Olin ennen matkaani lukenut hotelliarvosteluja ja niissä valitettiin huoneen ohuista seinistä ja siitä että kaikki äänet kuuluu naapuri huoneisiin. Ajattelin ensin, että minulla oli käynyt tuuri, koska naapurihuoneiden äänet eivät kuuluneet huoneeseeni lainkaan. Tämä kuvitelma rapistui sillä hetkellä, kun naapurihuoneen asukit saapuivat keskiyöllä kova äänisesti paikalle. Porukalla oli ilmeisesti samassa kerroksessa, mutta kahdessa eri huoneessa. Ja luonnollisesti sitä seurasi paljon edes takaisin ramppaamista, oven paiskomista ja ajoittain oven auki pitämistä. Korvatulpatkaan eivät auttaneet. Jouduin siis kuuntelemaan kolme tuntia aksentista päätellen jostain päin karibiaa kotoisin olevien keski-ikäisten naisten huutoa. Sain myös seuraavien yöiden aikana huomata, että tässä kulttuurissa selvästikin kaikki kommunikointi täytyi käydä huutaen. Hakkasin ajoittain seinää ja se sai naiset hiljenemään noin minuutiksi. Sitten sama meno jatkui.

Onneksi huonosti nukuttu yö ei vaikuttanut seuraavan päivän menoon. Nousin jo hyvissä ajoin ja suuntasin pienen aamupalan jälkeen metrolle. Colosseum ja Forum Romanum olivat kohteet, joita odotin eniten Roomassa. Sen vuoksi suuntasinkin sinne heti ensimmäisenä aamuna. Oli kyllä upea hetki nousta metrotunnelista ja nähdä Colosseum suoraan edessään.

Forum Romanum oli aikoinaan Rooman valtakunnan keskeisimpiä paikkoja. Siellä kävellessä voi vain kuvitella kuinka upea tämä paikka oli ollut kukoistuksensa aikakaudella. Paikalla olevat rauniot ovat yli kaksituhattavuotta vanhoja. 

Luin ennen matkaani, että kaikista lyhimmällä odotusajalla selviää, kun menee ensin Forum Romanumille ja ostaa sieltä lipun, jolla pääsee myös Colosseumiin. Metrosta ulos päästyäni huomasinkin, että valtaosa ihmisistä suuntasi suoraan Colosseumille ja oletettavasti sen edessä oleville lippuluukuille. Minä lähdin kävelemään kohti Forum Romanumin sisäänkäyntiä ja kävelin melkein vahingossa sen ohi. Sisäänkäynnillä ei ollut ketään jonossa. Ostin lipun ja pääsin sisään ilman mitään jonotusta. Lippu ei ollut lainkaan kallis, molempiin kohteisiin pääsi yhteishintaan 12€. Sisäänkäynniltä kannattaa muistaa napata kartta mukaan. Muuten nämä paikoittaiset kivikasat eivät kerro sinulle paljon mitään. Jos haluat saada paikasta irti kaikista eniten, niin kannattaa investoida kohteiden Audio-kierrokseen. Kuljin itse kartan ja pienen matkaopaskirjaseni kanssa, mutta sen jälkeen jäi vielä muutamia kysymyksiä rakennelmien historioista. Paikalta löytyy joitain informaatiotauluja, joissa kerrotaan paikan historiasta. Jos haluat yksityiskohtaisemman historiantunnin, niin Audio-kierros on varmasti hyvä investointi. 

Parhaat näkymät Forumiin ja Colosseumille löytyy ehdottomasti Palatium- kukkulalta. Sieltä avautuu hieno näkymä koko alueelle ja näkee sieltä hieman pidemmällekkin. Koko alue on suoran auringonpaisteen alla, joten kannattaa varata mukaan hattu ja vettä. Rooma on täynnä vedenottopisteitä ja minä ainakin join tuota vettä ihan huoletta, ilman että siitä seurasi mitään vatsavaivoja.  Forum on kohtuullisen pieni alue, mutta sen tutkimiseen kannattaa silti varata hyvin aikaa. Nähtävää riittää.

Forumin jälkeen oli aika kävellä Colosseumille. Minä kävelin pari kertaa harhaan, kun kuvittelin löytäneeni oikotien Colosseumille. No ainakin löysin muutaman hienon näköalapaikan. Kannattaa siis seurata Exit- kylttejä eikä vain automaattisesti suunnata Colosseumin suuntaan. Toisaalta, harhailemalla voi löytää hienojanäköalapaikkoja.

 

Jonoja Colosseumille oli kolme kappaletta. Ensimmäinen jono oli ryhmämatkailijoille, jotka pääsivät aina jonossa ensimmäisiksi. Tuossa jonossa harvoin tarvitsi kenenkään paljoa seisoskella. Minun Forum Romanumilta ostamallani peruslipullani pääsi toiseen jonoon. Tämä jono liikkui kohtuullisen hyvää tahtia, eikä ollut alun perinkään niin pitkä. Minä jonotin Colosseumiin ehkä jonkun 15 minuuttia. Kolmas jono menikin sitten todella pitkälle. Se oli kolme kertaa pidempi kuin se jono, jonka päähän minä alun perin asetuin ja koko minun jonotusaikanani se ei paljoa siitä lyhentynyt tai edes liikkunut. En tiedä millaiset liput näillä ihmisillä oli, mutta mielestäni ostamani 12€ lippu ei ollut lainkaan kallis ja jopa sillä lipulla pääsi aika pienellä jonotuksella sisälle. Tämä on kuitenkin Rooman päänähtävyys ja lipullani jouduin jonottamaan koko päivän aikana vain sen 15 minuuttia, täytyy sanoa, että aika hyvä diili. En osaa kuvitellakaan millaiset ruuhkat täällä on sesongin huippuaikoina. Silloin ei taida ihan viidellätoista minuutilla selvitä.

Colosseum oli upea. Hienosti kunnossa pidetty vanha rakennelma, jossa oli todellista historian havinaa. Ainoa asia, joka siellä häiritsi, oli valtavat ihmismassat. Minä en osaa rentoutua ihmismassassa. Koko ajan joku on melkein iholla, vähän väliä olet jonkun tiellä tai joku änkee sinun tiellesi. Tämä nyt ei varmasti tule kellekään Colosseumilla vierailevalle yllätyksenä ja olin henkisesti varautunutkin siihen. Siellä on koko ajan vipinää.

Jos kuitenkin onnistuu löytämään hieman hiljaisemman paikan, saa ihan rauhassa uppoutua maisemiin ja omiin ajatuksiisi Colosseumista. Tällaisissa paikoissa tulee aina mietittyä siellä olevaa historiaa ja miltä paikka on mahtanut näyttää kukoistuksensa aikana. Colosseum toimi areenana Gladiaattori taisteluille ja gladiaattorit ovat varmasti yksi tunnetuimmista osista Rooman Valtakunnan historiassa. Siitä on pitänyt huolen ainakin elokuvateollisuus, joka on useinkin tuonut gladiaattorit esille tuotannoissaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Ridley Scottin vuonna 2001 ilmestynyt elokuva Gladiaattori. Colosseumin vieressä oleva pizzeria oli nimeltään Gladiator ja ruokalistan gladiaattori näytti kovin Russel Crown elokuvassa näyttelemältä päähenkilöltä. Russelia tuskin on mainoksessa käytetty, mutta uskoisin mainoksen ideana olevan juuri tuo mielleyhtymä. Colosseum on aika nopeasti katsottu ja sen jälkeen en voinut vastustaa kiusausta istahtaa pizzalle kyseiseen gladiaattori ravintolaan. 

Ravintola oli tien toisella puolella Colosseumista, joten olisi voinut kuvitella sen hintatason olevan aivan pilvissä. Sain ilokseni huomata, että ulkona syöminen Roomassa ei ole ollenkaan kallista. Pienen pizzan saa alle kympillä. Mutta kuten sanottu: pizza on pieni. Ruokailu Roomassa on selvästi suunniteltu niin, että asiakas ottaa alkuruuan, pääruuan ja jälkiruuan. Annokset eivät ole erityisen isoja ja nälkäisen kannattaa valita listalta myös alkuruokaa. Pienemmät annokset riittivät hyvin minulle. Tämä on myös hyvä kikka säästää rahaa ja päästä silti syömään hienoihin ravintoloihin upeissa paikoissa. Roomassa on siis halpaa syödä pizzaa ja pastaa, mutta kaikki aterian muut osat voivat nostaa ruokailun kokonaishintaa korkeallekin.

Aurinkoisen ja väsyttävän seikkailun jälkeen oli ihana päästä hotelliin rentoutumaan. Olin varannut seuraavalle päivälle kierroksen Vatikaanissa, joten otin tämän illan ihan rauhassa.