Dream Concert 2014

Ja tässä tulee sitten seuraava konserttikooste. Dream Concert on järjestetty joka vuosi viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan. En ole ihan varma onko se aina ollut ihan tässä mittakaavassa kun se on nyt, mutta kuitenkin konsertti on jokavuotinen perinne joka kokoaa yhteen kpopin suurimpia tähtiä. Tänä vuonna konsertista puuttui muutama iso nimi Brasiliassa järjestetyn konsertin vuoksi, mutta konsertissa oli silti aivan mahtavia esiintyjiä.

Konsertissa esiintyi: Girls' Generation, EXO, B2ST, 4minute, B1A4, A Pink, Girl's Day, T-ara, ZE:A, VIXX, U-KISS, BTOB, Rainbow, Block B, Boys Republic, Dal Shabet, Topp Dogg, F.CUZ, SPEED, GOT7, Tiny-G, LU:KUS, Lip Service, BESTie, Say Yes, SoReal, C-CLOWN, N-SONIC, M.Pire, OFFROAD, Jjun, HALO, ja YB.

Heräsin yhdeksältä hieman huonosti nukutun yön jälkeen, pakkailin tavaroitani jonkun aikaa ja aloin sitten valmistautua Dream Concertiin. Olin lähdössä seuraavana aamuna Tokioon, enkä yhtään tiennyt montako tuntia minulla oli konsertista tulon ja lentokentälle lähdön välissä. Tiesin ettei minulle ainakaan kiire voi tulla, mutta yöunet voivat hieman kärsiä.

Söin aamupalaksi yhden Kimbab rullan ja ajattelin että kyllä sillä nyt yhden konsertin pärjää (voi kuinka väärässä olinkaan). Lähdin kahdentoista jälkeen Seoulin World Cup Stadionille (olen sanonut aikaisemmin että olympia stadionille, mutta se olikin World Cup Stadioni). Minulla oli onneksi kohtuullisen lyhyt matka sillä World Cup stadioni on vain vartin metromatkan ja yhden linjan vaihdon päässä. Metro oli täynnä yläaste ikäisiä tyttöjä, joilla oli mukanaan pieniä EXO kylttejä ja valotikkuja. Minun piti ottaa EXO konsertin valotikku mukaan, mutta ajattelin että ostan mieluummin paikan päältä oikean Dream Concert valotikun. Konsertti alkoi vasta kello kuusi. Minun piti kuitenkin tulla paikalle aikaisin, koska minun piti vielä vaihtaa tilausvahvistukseni lippuun. 

World Cup stadionin ulkopuoli oli täynnä erilaisia myyntikojuja, pelejä, fanikokoontumisia ja tietenkin jokaisen bändin pahvistandi jonka kanssa voit sitten ottaa valokuvan. 

Löysin pienen harhailun jälkeen paikan, jossa liput vaihdettiin. Ympärillä pyöri paljon kameroita ja pääsin edustamaa ainakin yhteen kameraan, joka otti oikein kunnon lähikuvan hymyilevästä naamastani. Edessäni seisoi kaksi ranskalaista tyttöä, joiden kanssa aloin jossain vaiheessa jutella. He olivat todella mukavia ja pitivät minulle seuraa jonkun aikaa. Lähdin heidän kanssaan etsimään sisäänkäyntiä. Meillä oli valitettavasti eri katsomot, joten jouduimme jonottamaan eri paikkoihin. Minä menin omaan jonooni ja istahdin paikalleni odottamaan, että porukkaa alettaisiin (noin kahden tunnin päästä) päästää sisään. Kuulin ulkopuolelle kuinka bändit tekivät harjoitusvetojaan. World Cup stadium on avonainen stadioni joten ulkopuolellekin kuuli kohtuullisen hyvin. Jos et siis saa lippuja itse Dream Concertiin, voit aina mennä stadionin ulkopuolelle kuuntelemaan hyvää musiikkia ja katsoa sitten kosteen viikon päästä televisiosta.

Viereeni jonossa istahti tyttö jolla oli pari EXO julistetta mukanaan. Hän myös katseli älypuhelimellaan EXO:n viimevuotista Weekly Idol esiintymistä ja minä sitten kurkin ohjelmaa hänen olkansa yli. Olin jo nähnyt jakson aikaisemmin, joten tiesin jo valmiiksi missä kohtaa nauraa. Sain käytyä hänen kanssaan myös muutaman lauseen keskustelin siitä kuinka mahtava EXO onkaan. Sain myös jälleen kehuja koreankielen taidoistani. Parin tunnin odottelun jälkeen porukkaa alettiin vihdoin ottaa sisään stadionille. Kulku oli hidasta ja kello oli noin viisi kun vihdoin istahdin paikalleni. Minun ja etulavan välissä oli vain neljä tuoliriviä joten näin etulavalle esiintyjät kohtuullisen läheltä. Stadionille mahtui noin 50 000 ihmistä, joten paikka oli aika vakuuttavan näköinen. Dream Concertissa on myös varattu omat osat jokaisen bändin omille faniryhmille. Stadionin ylimmät tasot oli jaettu faniryhmien kesken. Ensin näkyi A pinkin faniryhmä punaisine valotikkuineen. Sen jälkeisessä lohkossa istui Beastin fanikanta hopeisten valotikkujensa kanssa jne. K-pop fanikulttuuri on niin järjestäytynyttä toimintaa, että se varmaan pieksisi jopa järjestäytyneen rikollisuuden ihan kuusi nolla. Jokaisella bändillä on omat faniryhmät. Faniryhmille annetaan yleensä erillinen nimi, joka on yhteydessä bändin nimen kanssa (mutta välillä niillä ei ole mitään tekemistä keskenään). Esimerkiksi Girls Generationin faniryhmää kutsutaan Soneksi ja TVXQ:n faniryhmä on Cassiopeia eli Cassie. Kun kuulut faniryhmään, saatat saada etuoikeuden ostaa konserttilippuja ennen muita, saatat päästä erikoisfanitapamisiin tai saada jotain ekstraa vain siksi että olet faniryhmän jäsen. Valitettavasti moniin faniryhmiin pääsee vain jos olet korealainen, mutta kpopin kansainvälisen suosio kasvaessa monet bändit ovat lisänneet ryhmiinsä myös kansainvälisiä faneja.

Odotellessani konsertin alkua viereeni istahti hymyilevä aasialainen jätkä joka alkoi heti jutella kanssani. Hänen nimenä oli Jun ja hän on korealaisamerikkalainen. Hän asuu kaliforniassa, mutta tulee joka kesä kuukaudeksi isovanhempiensa luokse koreaan. Hän oli todella puhelias ja hakiessaan ruokaa toi jopa minullekin syötävää. Kovin herrasmiesmäistä. Olin hänelle erittäin kiitollinen ruuasta koska monta tuntia auringonpaisteessa istumisen seurauksena aamuinen kimbab oli kulunut kokonaan pois ja olin jo niin nälkäinen että pelkäsin pyörtyväni kesken konsertin. Konsertti alkoi kello kuusi. Konsertin avasi ulkomaalaisista opiskelijoista koottu covertanssi ryhmä, jotka tanssivat koosteen tämän hetken tunnetuimmista kpop kappaleista. Junin veli oli tuossa tanssi ryhmässä mukana, joten me hurrasimme hänelle oikein kunnolla.

Ensimmäinen tunti oli täynnä niin sanottuja ”lämppäri” esityksiä. Eli bändejä jotka eivät ehkä ole vielä niittäneet tai ehtineet niittää itselleen niin paljoa suosiota, että ansaitsisivat paikkansa itse pääshowssa. Ensimmäisen tunnin juontajina toimi VIXX bändin N ja Topp Dogg bändin jäsen. VIXX on todella suosittu, joten oli todella herttaista katsoa N:n ilmettä joka kerta kun hän astui lavalle. Hän katsoi hymyillen VIXX:n faniryhmää kohti ja näki että hän oli todella iloinen siitä että he olivat siellä. Ilme oli kuin rakastavalla poikaystävällä, todella herttaista.

Ensimmäisen tunnin aikana esiintyi omista suosikeistani GOT7, C-Clown ja Boys Republic. Kaikilla heistä oli ihan mahtava meno. GOT7 heitti muutaman upean voltin lavalla Girls Girls Girls esityksen aikana ja Boys Republic vakuutti Video Game esityksellään. Pidin viimevuonna valtavasti C-Clownista, mutta heidän tämänvuotinen kappaleensa ei ollut mikään erityisen hyvä. Esitys oli kuitenkin ihan viihdyttävä ja minä en saanut katsettani irti Kangjunista, joka oli lavalla ollessaan vielä vetävämpi kuin yleensä.

Ensimmäisen tunnin jälkeen show pääsi oikein kunnolla käyntiin. Sitten otettiin mukaan ilotulitukset, paukut ja oikein kunnon esiintymismateriaalit. Aurinko oli laskenut joten vihdoin valotikkujen valo täytti areenan. Minulla oli virallinen Dream Concert valotikku, B1A4 valotikku ja yksi ekstra EXO valotikku. Junilla ei ollut valotikkua joten annoin hänelle EXO valotikun. Jun oli kyllä aivan loistavaa keikkaseuraa. Hänellä oli valtavasti energiaa ja me biletimme ihan täysillä koko neljä ja puolituntisen keikan ajan.

Varsinaisen shown juontajina toimi Super Junior bändistä tutut Eunhyuk ja Kangin (mukana oli myös yksi tyttö, mutta en tunnistanut häntä). Sain konsertin aikana kokea myös pienen kolauksen oman kpop tietämykseni suhteen. Konsertissa esiintyi noin 30 eri bändiä ja minä en tunnistanut heistä kaikkia. Osan kappaleet tunnistin, mutta ulkonäöltä en esimerkiksi tunnistanut M.Pirea tai F:Cuzn poikia. Voi kuinka noloa! Onneksi kuitenkin tiesin valtaosan, joten se vähän korjasi tilannetta ja onneksi Jun ei myöskään tunnistanut heitä kaikkia.

Parhaat esitykset

Block B: En tiennyt että Block B on niin valtavan suosittu. Tiedän heidän hittikappaleensa ja omalaatuisen tyylinsä, mutta en olettanut heidän olevan niin suosittuja. Kun Block B hyppäsi lavalle, porukka oli todella innoissaan ja täytyy myöntää että Block B:n esitys oli todella hyvä. En yhtään ihmettele että he ovat niin suosittuja. Heillä on oma sekopäisen outo tyylisä, joka sopii heille valtavan hyvin ja saa heidät erottumaan massasta.

ZE:A: En ole mikään erikoinen ZE:A fani, mutta viimevuonna heiltä tullut The Ghost Of the Wind oli yksi viimevuoden TOP5 Kpop kappaleeni listalla ja heidän tämän vuoden kappaleensa Breath pääsee myös todennäköisesti tämän vuoden listoille. En kuitenkaan ole niin suuri ZE:A:n fani ja sen vuoksi ihmettelinkin miksi hymyilin todella leveästi koko ZE:A:n esityksen ajan. Erityisesti Ghost of the Windin tullessa olin ihan liekeissä. ZE:A bändiin kuuluu kolme jäsentä jotka myös näyttelevät ja olin todella innoissani kun sain nähdä heidät kohtuullisen läheltä. Hyungshik näytteli viimevuoden suosituimmassa nuorten sarjassa The Heirs (jossa näytteli myös Lee Minho).Toinen näyttelijä on Siwan, jolta en ole nähnyt kuin yhden minisarjan. Hän oli siinä kuitenkin todella hyvä ja haluan ehdottomasti katsoa hänen uusimman tv-sarjansa Trianglen. Viimeisenä hihkuin Kwangheelle, joka hymyili koko esityksen ajan vielä leveämmin kuin minä. Kwanghee oli pari vuotta sitten tulleessa To the beautiful You sarjassa, joka on edelleenkin yksi suosikki sarjojani. Muista jäsenistä Kevin ja Dongjun olivat vain yksinkertaisesti mahtavia esityksen aikana.

Konsertin aikana nähtiin myös special stage- esityksiä joista yksi sai minut todella iloiseksi. Dream Concertin historiaa läpi käydessä vastaan tuli S.E.S bändin kappale Dreams Come True. Tämä kappale on todella suosittu koreassa ja varmasti jokainen korealainen tietää kappaleen. Me suomalaiset kuitenkin tunnemme kappaleen alkuperäisversion nimellä Nylon Beat ja Rakastuin mä luuseriin. Seuraavaksi kuulinkin siis korealaisen version kappaleesta rakastuin mä luuseriin. Kappale oli sovitettu balladimuottiin ja sitä tuli esittämään A Pinkin Eunji ja takavuosien suosituin tyttöbändin jäsen Baba. Esitys oli upea ja hihkuinkin Junille että kappale on alun perin suomesta. Hän ei todellakaan tiennyt tuota ja sanoi tutkivansa asian heti kun pääsee kotiin.  

Dreams come true/rakastuin mä luuseriin alkaa kohdasta 1.40

Vixx: Vixx nousi suosittujen bändien joukkoon viimevuoden aikana erittäin teatraalisten musiikkivideoidensa ja koreaografioidensa ansiosta. Vixxin esitys oli todella vakuuttava. Vixx lauloi uusimman kaapakeensa Eternity ja Voodoo Doll.

VIXX - Eternity

B1A4: B1A4 on yksi suosikki bändeistäni ja rakastan heidän hauskoja musiikkivideoitaan ja kappaleitaan. Minulla oli B1A4 valotikku ja minusta tuntuu että Jinyoung saattoi heiluttaa minulle yhdessä vaiheessa. Minä olin todella innoissani kun he soittivat What’s happening? kappaleen. Kappale oli viimevuonna oman listani kesähitti ja lauleskelin sitä aivan tauotta koko viimekesän. Jun kertoi että yksi B1A4:n jäsenistä asui jonkun aikaa kaliforniassa ja että he ovat joskus hengailleet samoissa piireissä. Kuvittelisin että hän tarkoitti Baroa, mutta en ole ihan täysin varma. Olisin jälleen halunnut nähdä ilmeeni kun Jun kertoi minulle tuon.

A-Pink - Mr Chu

A-Pink: Apinkin imago on todella ylisöpö. Parin viimevuoden aikana Apink on julkaissut todella suosittuja kappaleita ja sen seurauksena he ovat nykyään yksi suosituimmista tyttöbändeistä Etelä-Koreassa.

EXO: Kun EXo pomppasi lavalle koitti se hetki kun tuntui että koko arena ratkee liitoksistaan. EXO:n konsertissa kuulosti mahtavalta kun 15 000 ihmistä kiljui ja lauloi fanchartia… noh se kuulosti vielä upeammalta kun 50 000 ihmistä kiljui ja lauloi fanchartia. EXO oli myös Junin lempibändi joten me huusimme yhdessä todella kovaa. EXO esitti kappaleet Ovardose ja Growl.

EXO - Overdose, Kuunnelkaa tuota huutoa! Tuossa näkee myös hyvin sen kuinka valtava konsertti oli kyseessä!

Girls Generation: Keikan päätti Girls Generation. Olin todella innoissani että sain nähdä Girls Generationin. Bändi oli yksi niistä ensimmäisistä kpop bändeistä ketä aloin kuunnella (TVXQ & Super Juniorin lisäksi). 

Konsertin jälkeen olikin sitten mielenkiintoista mennä metroon. Poliiseja oli paikalla todella paljon. He päästivät ihmisiä metrotunneliin pikkuhiljaa, ettei porukka vain rynni sinne. Kello oli yksitoista joten jos halusi päästä viimeisillä metroilla kotiin, piti hieman rynniä. Onneksi Jun hoiti tienraivaamisen ja minä menin vain hänen perässään. Metro oli aivan tupaten täynnä ja minulla oli ihan täysi työ ja tuska päästä metrosta ulos sitten kun pääsimme minun pysäkille. Kiitin Junia hauskasta konserttiseurasta ja kipittelin kotiin. Noin 12h konserttimatkalla vietettyäni en ehtinyt tehdä paljon muuta kuin torkkua hetken, pakata ja sitten suuntasin jo lentokentälle. Nyt ei varmasti ihmetytä yhtään että olin niin väsynyt Tokioon päästessäni.

Kirjoitan seuraavaksi pienen koosteen Kim Hyun Joongin konsertista ja se taitaa sitten olla viimeinen konserttikooste. Aikani koreassa alkaa vedellä viimeisiä viikkojaan ja vielä on niin paljon asioita joita en ole kirjoittanut tänne. Päivitän blogia varmaan vielä kuukauden kotiin päästyänikin XD