Hiroshima & Miyajima

Temppeleiden ja perinteisen japanin täyttämän Kioton jälkeen ajattelin lähteä tutkimaan myös japanin läheisempää ja surullisempaa historiaa Hiroshiman muodossa. Hiroshima on kohtuullisen pieni kaupunki (japanin mittakaavassa) meren rannalla. Jokainen varmasti tietää Hiroshiman kaupungin nimen, koska se on osa erittäin surullista atomipommi historiaa. 

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan ja pyyhki Hiroshiman hetkellisesti kartalta lähes kokonaan. Hiroshima joutui kokemaan ensimmäisen sodassa käytetyn ydinpommin ja vähän myöhemmin Japanin Nagasaki joutui myös kokemaan saman kohtalon. Pommien seurauksena Japani antautui ja ydinpommeja ei ole sen jälkeen käytetty sodankäynnissä ja toivotaan ettei kukaan enään koskaan tule käyttämäänkään niitä.

 Hiroshiman rauhanmuistomerkki ja lähes ainoa rakennus joka oli vielä pommin jälkeen pystyssä

Hiroshimaan jäi pommin jäljiltä pystyyn vain kaksi tai kolme rakennusta. Yksi niistä on säilytetty rauhanmuistomerkkinä. Oli jotenkin ahdistavaa ajatella että seisoi siinä paikassa, jonka yläpuolella räjähti atomipommi vajaa seitsemänkymmentä vuotta sitten. Rakennuksen läheltä löytyy Peace Park (rauhan puisto) josta löytyy monia muistomerkkejä ja museo joka kertoo Hiroshiman atomipommista.

Hiroshima

Saavuin Hiroshimaan torstaina 12.päivä. Sinä päivänä satoi niin paljon, että en hirvesti retkeillyt ulkona. Seuraavana aamuna lähdinkin aikaisin kävelemään kohti Hiroshiman rauhan puistoa. Kaupungilla oli todella hiljaista, näin oikeastaan vain turisteja ja muutaman satunnaisen paikallisen. Päivä oli jälleen sateinen, joten suurin osa ajasta kului sateenvarjon alla. Kävelin Rauhan puistoon ja ensimmäisenä vastaan tuli ”rakennus” joka oli yksi niitä ainoita asioita joka seisoi vielä pystyssä atomipommin räjähdettyä. Jatkoin matkaani puiston halki kohti museota. Museon piha oli täynnä oppilaita ja paikalle saavuttuani ympärilleni juoksi jälleen muutama japanilainen lapsi joka alkoi puhua minulle englantia. He kyselivät minulta mistä olen ja mikä minun nimeni on. Tämä oli jo toinen kerta kun oppilaat piirittivät minut ja se ei myöskään ollut viimeinen kerta. 

Museo ei ollut erityisen iso, mutta se kyllä selitti tapahtuneen kohtuullisen selkeäsi. Atomipommin jälkeen ei jäänyt paljon mitään. Hiroshima ennen ja jälkeen pommin kuvat olivat aika pysäyttäviä. Ennen pommia Hiroshimassa oli paljon rakennuksia isolla alueella. Pommin jälkeen kaikki oli maan tasalla ja pelkkää tuhkaa. 

Museon jälkeen ei voinut kuin kauhistella sitä kuinka joku on koskaan voinut käyttää tuollaista asetta ja sitä että tuollaisia aseita on maailmassa vielä vaikka kuinka monta.

Museon jälkeen suuntasin Hiroshiman linnalle. Hiroshima on sen verran pieni kaupunki että sen pystyy helposti tutkimaan kävellen. Sade hieman haittasi kävelyä, mutta onneksi ei sentään satanut ihan koko päivää.

 

Hiroshiman Linna

Miyajima

Perjantaina oli todella kaunis ja kuuma päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä suuntasin kulkuni kohti Miyajiman saarta. Kävelin juna-asemalle ja hyppäsin paikallisjunaan joka suuntasi kohti Miyajimaa. Lähelläni seisoi aasialinen tyttö joka kuikuili pysäkkien nimeä ja karttaa ja näytti selvästi olevan hukassa. Näytin hänelle missä mennään ja kysyin oliko hänkin menossa Miyajimaan. Selvisi että meillä oli sama matka, joten aloimme jutella niitä näitä aikamme kuluksi. Tyttö oli kotoisin Hong Kongista ja hän oli tullut Japaniin tapaamaan ystäväänsä joka asuu Okiyamassa. Kaverilla kuulemman on vain sen verran töitä, että tyttö menee Okiyamaan vasta viikonlopuksi. Nyt hänellä on aikaa turisteilla Hiroshimassa ja sen ympäristössä. Sain hänestä mukavaa seuraa Miyajima-päivän ajaksi. Jäimme Miyajiman pysäkillä ja suuntasimme lautalle, joka vei meidät Miyajimaan. Japanin junapassilla pääsi junalla ja lautalla, joten tähän matkaan ei mennyt yhtään ylimääräistä rahaa.

 

Lautalla Miyajimaan

Miyajima oli todella kaunis paikka. Meillä kävi sään kanssa hyvä tuuri, aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta. Miyajima oli rauhallinen merenranta kaupunki, joka oli täynnä temppeleitä, matkamuistoliikeitä ja patikointipolkuja. 

Saarella on myös valtavasti peuroja, jotka ovat niin kesyjä että niitä voi silitää. Ne ovat myös niin tottuneita ihmisiin että kannattaa pitää huoli tavaroistaan tai ne voivat päätyä peuran suuhun. Minä olin iloinen kun peura tuli luokseni ja oli tavattoman suloinen… no hetkeä myöhemmin sainkin sitten repiä paidan helmaani sen suusta kun peura oli aikeissa syödä sen. Se siitä suloisesta peurasta.  

Miyajiman kuuluisin nähtävyys on Miyajiman portti, joka kohoaa merestä. Rannalla oleva temppeli rakennelma on myös erittäin kaunis. On myös mielenkiintoista että laskuveden aikaan voit vaikka kävellä temppelin ympärillä, mutta nousuveden tullessa temppeli näyttää kelluvan meren pinnan päällä.

Katselimme ympärillemme ja juttelimme niitä näitä. Tyttö oli viettänyt kaksi vuotta Working holidaylla Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Kyselin siis paljon hänen kokemuksiaan ja suosituksiaan siitä missä kannattaa käydä ja millaisia töitä hän teki siellä ollessaan. Working Holiday on seuraava haaveeni, joten oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmiseltä joka on jo kokenut sen. Patikoimme metsässä ja juttelimme matkailusta ja yleisestä elämästä. 

Takaisin meno lauttamatkalla minua haastateltiin kahteenkin kertaan eri koulutöiden yhteydessä. Toinen haastattelijoista oli ehkä suloisin poika koskaan ja sain piirtää suomen hänen koulukirjassaan olevaan maailman karttaan. Tuli tosi nätti!

Miyajima oli todella kaunis paikka ja jos vain joskus satut menemään japaniin niin suosittelen ehdottomasti vierailua Miyajimansaarella.

 

Junamatkalla takaisin Hiroshimaan tuijotin lähes tauotta minua vastapäätä seisovaa poikaa ja koitin päätellä oliko hänellä kajaalia vai oliko hänen silmässään vain yksinkertaisesti niin tummat reunat. Päädyin siihen lopputulokseen että jätkällä oli pakko olla kajaalia, koska eivät silmät vain muuten voi näyttää tuolta. Olen myös huomannut että aasialaisiin silmiin sopii rajauksen aivan mahtavasti (olen kyllä tiennyt sen jo aika kauan, mutta nyt se on todistettu ihan livenä). Minulla ei ole mitään sitä vastaan että aasialainen mies rajaa silmänsä, kunhan se jää siihen rajaukseen. Monet aasialaiset miehet ovat niin kauniita luonnostaan, että liika meikki saa heidät näyttämään ihan liikaa tytöiltä. Pelkkä rajaus tuo katseeseen sitä jotakin.

Minä ja Hong Kong tyttö erosimme juna-asemalla ja minä palasin Coco Curry ravintolan kautta hotellille pakkaamaan tavaroita. Matka Hiroshimasta Tokioon kestää vajaa viisi tuntia joten liikkeelle kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Kannattaa kuitenkin lähteä vasta kymmenen aikoihin, jotta välttää suurimman työpaikkaliikenteen. Viimeinen yö Hiroshimassa tuli nukuttua kyllä todella huonosti ja aamulla raahasin itseni junaan hieman väsähtäneenä. Onneksi tänäänkään ei satanut ja sain ihailla hienoja maisemia koko matkani ajan. Minun täytyi vaihtaa junaa Osakassa, mutta vaihto oli onneksi todella nopea ja helppo. Sain jopa nukuttua pari tuntia matkan aikana.

Tokiossa menin samaan hotelliin missä olin ollut aikaisemminkin. Hotelli oli hyvällä paikalla, joten ajattelin säästää itseni turhalta vaivalta ja mennä jo valmiiksi tuttuun hotelliin. Pääsin hotellille kolmen jälkeen päivällä. Minulla oli vielä yksi vuorokausi aikaa kierrellä Tokiossa ennen kuin lentoni Seouliin lähti. Menin käymään Tokyo Towerissa. Minun piti mennä sinne jo aikaisemmin, mutta huonon sään takia ajattelin jättää vierailun viimeiseen iltaan. Tokyo Towerin keskivaiheilla olevalla katselutasanteelta löytyy kahvila ja matkamuistomyymälä. Menin torniin hieman liian aikaisin ja tämän vuoksi en jaksanut odottaa kahta tuntia että aurinko laskisi. Tokion ylhäältä otetut yökuvat jäi näin ottamatta. 

 

Tokyo Towerin lattiaikkuna

Seuraava päivä olikin lähtöpäivä. Lentoni oli vasta illalla, joten jätin matkatavarani hotellille ja lähdin vielä pariksi tunniksi kiertelemään kaupungille. Menin Tokion aseman yhteydessä olevaan ostoskeskukseen, koska halusin ostaa jotain Studio Ghiblin tavaraa kotiin vietäväksi. Valitettavasti asemalla oleva kauppa oli todella pieni ja kaikki tuotteet niin mahdottoman kalliita, että päätin suosiolla jättää tavarat kaupan hyllyyn. Samasta kaupasta löytyi myös iso muumitavara osasto. 

 

Totoro tot-to-ro-ro!

Kävelin asemalta Akihabaran alueelle. Tämä paikka on täynnä mangaan ja animeen liittyviä juttuja. Valtavat rakennukset oli vuorattu mangahahmojen kuvilla ja kaduilla mainoslehtisiä jakavat tytöt olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Olen lukenut mangaa kohtuullisen vähän ja katsonut animea varmaan saman verran, joten minä en tiennyt ympärilläni olevista kuvista tai kaupoista yhtään mitään. Voisin kuitenkin päätellä että tämä on mangaan ja animeen perehtyneen ihmisen paratiisi. 

Hyppäsin täältä metroon ja suuntasin takaisin hotellille hakemaan tavaroitani. Matka lentoasemalle kesti noin puolituntia ja lentokenttä oli lähes ruuhkaton. Sain kävellä suoraan lähtöselvitykseen ja siitä lähes jonottamatta turvatarkastuksen läpi lähtöportille. Koska kaikki tapahtui niin nopeasti, olin lähtöportilla kaksi tuntia ennen kun lentokone lähti. Vierailla lentokentillä ei kuitenkaan tee hirveästi mieli jättää asioita viimetippaan. Olisin kuvitellut että Tokion lentokentällä olisi suurempi ruuhka. Kävin odotellessani syömässä nuudeleita ja ostamassa hieman japanilaisia karkkeja. Toivottavasti ne selviävät kotiin asti. 

 

Lento Tokion ja Seouli välillä oli aivan kauhea. Etelä-Korean yllä oli valtaisat ukkospilvet, minkä seurauksena lentäjä joutui muuttamaan reittiä välttääkseen suurimmat ukkosmyräkät. Siinä sitä sitten hypittiin ja pompittiin ja minä puristin käsinojia kuin viimeistä päivää. En pelkää lentämistä, mutta epämääräinen ja arvaamaton pomppiminen saa minut kuitenkin kohtuullisen hermostuneeksi. Onneksi vieressäni rauhallisesti nukkuva korealainen jätkä näytti hieman B.A.P:n Bang Yonggukilta, joten sain hieman ajatukseni harhautumaan häntä katsellessani. Poika parka näki varmaan painajaisia, kun tuijotukseni kuumotti hänen otsaansa :D

Laskeutumisen jälkeen lentokentältä ulospääseminen oli nopeaa. Lentokentällä ei tuntunut olevan ketään muuta ja passintarkastukset ja vastaavat menivät nopeasti ilman jonottamista. Taksimatka asunnolle kesti kohtuullisen pitkään, koska asun aivan Hongdaen biletysalueen vieressä. Taksi joutui menemään Hongdaen alueen läpi ja lauantai-illan Hongdaen alueen liikenteen seurauksena istummekin ruuhkassa sellaiset puolituntia. Kämpälle päästyäni minuun iski jokin ihmeellinen siivousvimma. Oli helppo siivota kun suurin osa tavaroista oli matkalaukussa, joten päätin siivota ennen kun puran tavarani. 

On mukavaa olla jälleen Seoulissa ja minulla on onneksi vielä pari viikkoa aikaa nauttia tästä ennen kun suuntaan takaisin kotiin. Japanissa tunsin ensimmäisen kerran pienen koti-ikävän pistoksen. Ehkä se johtuu siitä kun en tuntenut olevani Japanissa niin kotonani kuin Koreassa. Japaninmatkani meni kuitenkin aivan putkeen ja en kohdannut kahdenviikon aikana mitään ylitsepääsemättömän suurta ongelmaa. Japanissa on kohtuullisen helppo matkustaa, vaikka ei osaa sanaakaan japanania. Matka oli siis erittäin onnistunut ja nyt voimmekin palata taas korean pariin. 

Lupasin kirjoittaa katsauksen Dream Concerttiin ja se onkin tulossa seuraavaksi. Huomenna minulla on edessä jälleen uusi konsertti Kim Hyun Joongin muodossa. Tulen siis todennäköisesti kirjoittamaan seuraavaan kirjoitukseen katsauksen myös siitä konsertista. Alla hieman esimakua siitä mitä toivottavasti kuulen huomenna konsertissa:

Kim Hyun Joong - Please

Tämä kappale on oma suosikkikappaleeni Kim Hyun Joongilta ja toivon todella että kuulen sen huomisessa konsertissa!