DAY 8 ROADTRIP: Plitvice National Park, Plitvicen kansallispuisto

Plitvicen kansallispuisto oli paikka missä Amanda halusi ehdottomasti käydä tällä reissulla. Minulle ehdoton nähtävä kohde oli Durmitorin kansallispuisto Montenegrossa. Onneksi saimme molemmat näistä kansallispuistoista sovitettua reissullemme. Kävimme Durmitorissa pari päivää aikaisemmin, joten nyt oli aika tutustua Plitviceen. Plitvicen kansallispuisto sijaitsee Kroatian sisämaassa lähellä Bosnia Hetzegovinan rajaa. Se on yksi Kroatian vanhimmista ja suurimmista kansallispuistoista, joka kuuluu myös UNESCO:n maailmanperintökohteisiin. Kansallispuiston pääkohde on ehdottomasti puiston järvialue ja sen vesiputoukset, jonne mekin suuntasimme.

Majotuimme Apartments Bramado nimisessä majatalossa. Majatalon omistaa oletettavasti saksalainen perhe, koska meitä vastassa oli vanhempi nainen, joka puhui pelkkää saksaa. Siinä sai hieman virkistää ammattikoulun saksanoppeja. Vaikka kommunikointi ei ollut ihan täydellistä, asiat tulivat silti selviksi. Nainen myös soitti pojalleen, joka sitten puhelimessa selitti meille vielä kaikki kertaalleen englanniksi, että varmasti ymmärsimme kaikki mitä nainen yritti kertoa. Ei se saksan opiskelu ihan hukkaan ole mennyt, ainakin ymmärryspuoli on kunnossa. Sain myös varmuuden siitä että jotain kertausta kannattaisi ehkä tehdä.

Majatalo oli hienolla paikalla ihan joen rannassa. Plitvicen sateinen ilma ei erityisesti innostanut hyppäämään jokeen uimaan, mutta aurinkoisena ja lämpimänä päivänä se varmasti olisi ihanaa. Majatalon piha ja grillikatos vaikuttivat myös todella viihtyisiltä, mutta rajallisen ajan vuoksi emme ehtineet nauttia siitä. Sateinen ilma ja päivän ajamiset väsyttivät meitä kuitenkin sen verran että päätimme mennä kohtuullisen ajoissa nukkumaan. Seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Plitvicen kansallispuiston nähtävyydet ovat se upeat turkoosit järvet, purot ja kymmenet vesiputoukset. Näitä vesiputouksia ympäröivät metsät ja hyvin huolletut ja kunnossapidetyt kävelyreitit. Kävelyt puistossa kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoi aamulla, jotta välttää suurimmat turistimassat. Me menimme puistoon heti sen auettua aamulla ja pääsimme ensimmäisten joukossa bussiin, joka vei patikoijia puiston eri reittien alkupaikalle. Me menimme sisään sisäänkäynniltä numero kaksi ja hyppäsimme pieneen bussiin, joka kuljetti meidät ylempien putousten huipulle. Täältä aloittaessa ei tarvitsisi tehdä niin suurta porrasjumppaa ylöspäin, vaan suurimmat mäet sai kulkea alaspäin. Pääsimme päivän ensimmäiseen bussi lastilliseen, joten saimme kulkea alkumatkan ilman suurempia turistimassoja. Ympärillä oli vain pari ihmistä ja välillä sai kulkea jopa ihan omassa rauhassa. Se oli todella rentouttavaa.

Edellisen päivän sade oli onneksi tauonnut ja saimme kävellä poutaisessa vaikkakin puolipilvisessä säässä. Mitä alemmas retkemme vei, sitä enemmän ihmisiä reitillemme alkoi kerääntyä. Emme pitäneet mitään kiirettä, vaan kävelimme keikessa rauhassa. Nopeimmat retkeilijät ehtisivät varmasti kulkemaan melkein koko reitin läpi ennen suurien turistimassojen saapumista.

Pääsimme puiston alemmille järville kymmenen aikoihin ja ne olivat aivan tukossa ihmisistä. Kävelysillat olivat juuri ja juuri kahden ihmisen levyisiä, joten toisella puolella oli toiseen suuntaan menijät ja toisella toiseen. Näillä väleillä ei voinut pysähtyä ottamaan kuvia tai edes katselemaan maisemia. Jos olisit pysähtynyt, olisi koko jono pysähtynyt. Kaikki huomio kiinnittyi vastaantulevien ihmisten ohitukseen ja siihen ettei vain vahingossa liukastu ja putoa järveen. Aamun rento luonnon keskellä käppäily oli muuttunut ihmismassassa selviytymiseksi. Täytyy myöntää, että luonnon kauneus ja rauha hieman kärsi siitä. Varsinkin kun ihmisillä on joku auttamaton tarve huutaa kaikki sanomisensa luonnonrauhan keskellä. Suosittelen siis käyttämään puistossa ainakin kaksi päivää. Ei sen vuoksi, että paikka on niin järjettömän iso, ettei sitä kerralla näe. Vaan sen vuoksi, että toisena aamuna voi käydä katsomassa ylemmät putoukset ja tulla sitten taas seuraavana aamuna aikaisin katsomaan myös alemmat putoukset. Iltapäivästä puistoon paukkaa niin monta bussilastillista porukkaa ja siitä on silloin oma rauha kaukana. 

Yläpuolellan voi ihailla putouksia ja reitillä toiseen suuntaan kulkevaa ihmisjonoa.

Plitvice oli hehkutuksen arvoinen. Putoukset olivat kauniita ja vesi kirkkaita mitä olen aikoihin nähnyt. Alkumatkan kävely oli todella rentouttavaa ja saimme vain nauttia luonnon rauhasta. Alemmat putoukset olivat ne näyttävämmät putoukset ja ehkä sen vuoksi se on Plitvicen suosituin osa. Itse en ehkä saanut niin paljoa irti alemmista putouksista, koska siellä liikkumisesta oli rentous kaukana. Uskoisin putouksien tekevän vielä suuremman vaikutuksen, jos niitä saisi katsella ihan rauhassa. Mutta toisaalta tällaista se matkailu suosituissa kohteissa on ja siihen olin kyllä hieman varautunutkin. Valtaosa maailman hienoista luontokohteista olisi varmasti hienompi, jos siitä saisi nauttia ihan omassa rauhassaan. Sellainen mahdollisuus vain ilmestyy hyvin harvoin, joten kannattaa aina oppia nauttimaan siitä hetkestä jonka saa kokea.    

DAY 7 ROADTRIP: Fortress of Klis, Klisin Linnoitus

Lähdimme aamulla Splitistä suuntanamme Plitvicen kansallispuisto, joka sijaitsee vähän päälle kahdensadan kilometrin päässä Splitistä pohjoiseen. Splitin lähistöltä löytyy mielenkiintoisia raunioita, jonne pääsee helposti bussilla tai omalla autolla. Kaupungin ulkopuolella sijaitsee yli 2000-vuotta vanha Klisin Linnake. Linnake on ollut osa Rooman Valtakuntaa ja myöhemmin lukuisien Kroatian kuninkaiden asuinsijana. Klis on upea linnake pienen vuoren huipulla. Sieltä avautuu upea näkymä merelle ja Splitin kaupunkiin.

Linnake ei ole aikaisemmin ollut erityinen turistimagneetti. Tämä kuitenkin muuttui muutama vuosi sitten kun maailman suosituinta televisiosarjaa Game of Thrones kuvattiin Klisin linnakkeella. Tämän yhteyden kautta minäkin sain kuulla linnakkeesta ja se ei todella pettänyt odotuksia. En ymmärrä miten näin upea paikka ei ole aina ollut turistien listalla. 

Minä olen ihminen, joka rakastaa linnoja, vanhoja muureja ja linnakkeita. Olen kiinnostunut historiasta ja olen myös valtava seikkailuelokuvien fani. Tällaiset paikat saavat aina mielikuvitukseni laukkaamaan ja innostun todella, kun rupean kuvittelemaan maailmaa linnojen kukoistuksen aikaan. Ja luonnollisesti millaisia seikkailuja tällaisissa paikoissa olikaan. Linnake on ikäänsä nähden todella hyvässä kunnossa. Sen vuoksi on vaikea kuvitella että se on niinkin vanha rakennelma. Roomalaiset osasivat kyllä rakentaa tukevia rakennuksia. Linnakkeen sijainti on varmasti myös vaikuttanut siihen, että se on pysynyt hyvässä kunnossa. Se ei ole jäänyt kenenkään jalkoihin vuosien varrella.

Ennen kun jätimme Splitin täysin taaksemme suuntasimme vielä vanhan Amphiteatterin raunioille, joka sijaitsi Solin kaupunginosassa. 

Tämän päivän tavoitteena oli ajella Plitvicen kansallispuistoon. Splitin ja Plitvicen välin pääsee nopeimmin maksullista moottoritietä, joka kulkee koko Kroatian halki. Me haluamme kuitenkin säästää hieman rahaa ja suuntaamme Plitviceen pienenpiä kiertoteitä pitkin. Tämä lisää matkaa jonkun verran, mutta toisaalta mikäs kiire meillä on. Ajelu pienemmillä teillä on usein paljon mielenkiintoisempaa ja mukavampaa kuin suurilla valtateillä. Pienet tiet kulkevat maaseudun ja pienenien kylien läpi, joissa on yleensä paljon nähtävää. 

Rannikon jäätyä taakse, aurinkoinen ilma muuttui hyvin sateiseksi. Plitvice on sateista ja viileää seutua, joten tämä oli ensimmäinen kerta matkan aikana, kun meidän täytyi kaivaa paksumpaa vaatetta esille ja nukkua villasukat jalassa. Plitvicesta tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa. 

DAY 6 ROADTRIP: Split, Kroatia

Vietimme tällä reissulla kaksi yötä Kroatian toiseksi suurimmassa kaupungissa Splitissä. Majoituimme paikkaan nimeltä Luxury Guest House Roman Horizon. Se oli erikoinen, mutta hieno majatalo. Jos pieni porrasjumppa ei haittaa, suosittelen tätä yöpaikkaa Splitissä. Splitin keskustaan pääsi ajamaan helposti isoja teitä pitkin, mutta keskustan pikkukadut toi omat haasteensa ajamiseen ja parkkeeraamiseen. Kapeat ja monin paikoin yksisuuntaiset kadut aiheuttivat hieman päänvaivaa. Onneksi majapaikkamme isäntä oli varannut meille parkkipaikan vilkkaan kadun varresta, aivan majatalon viereltä. 

Split on historiallinen kaupunki ja sen päänähtävyyksiin kuuluukin Diocletianuksen palatsialue. Palatsi on rakennettu jo Rooman valtakunnan aikaan ja se on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Alkuperäisen palatsin osia on jäljellä kohtuullisen vähän, koska vuosien aikana rappeutuneiden osien tilalle on rakennettu uusia rakennelmia. Palatsin muurien sisäpuolelta löytyy kauniita rakennelmia ja valtaosa Splitin turisteista. Kaduilla on ravintoloita ja matkamuistoliikkeitä ja vastaan saattaa ajoin kävellä roomalaiseen sotilashaarniskaan pukeutuneita miehiä. Palatsista kyllä huomaa, että se on suosittu turistikohde, mutta se ei ollut lainkaan niin täynnä kuin Dubrovnikin vanha kaupunki.

Vanhan kaupungin jälkeen suuntasimme Splitin upealle Riva-rantakadulle. Rantakatu loistaa valkoisena ja häikäiseekin niin, että keskipäivällä siellä on ihan pakko pitää aurinkolaseja. Rantakatu on täynnä viihtyisiä ravintoloita, jossa mekin vietimme muutaman tovin nesteytyksen merkeissä. Splitissä oli koko päivän kuumaa ja aurinkoista. 

Me vietimme Splitissä vain yhden kokonaisen päivän, mutta jos kaupungissa viettää enemmän aikaa kannattaa ehdottomasti tehdä retkiä kaupungin edustalla sijaitseville saarille. Niitä kehutaan paljon ja kuvien perusteella ne olisivat vierailemisen arvoisia kohteita.

 

Split oli oikein miellyttävä kaupunki. Kaupunki oli hieno yhdistelmä perinteistä kroatialaista kaupunkia ja Välimeren klassista lomakaupunkia. Mietin usein matkoillani, voisinko asua sen hetkisissä matkakohteessani. Jotkut matkakohteet ovat upeita kohteita matkailijoille, mutta sieltä puuttuu tietty kodikkuus. Dubrovnik oli upea paikka, mutta en voisi koskaan kuvitella asuvani siellä. Split taas tuntui erilaiselta. Sekin oli hieno kaupunki, mutta tuntien kaupungilla kävelyn jälkeen totesin Amandalle, että täällä voisi jopa asua. Kaupungista tuli sellainen fiilis ja pidin siitä, että kaupunkilaiset näyttivät elävän ihan normaalia elämää turistien seassa. Kaupunki ei ollut vain turisteille vaan se oli myös paikallisille.