Day 3 ROADTRIP: Upea Montenegro

Kolmannesta päivästä tuli pitkä ajopäivä. Ajomatkaa oli vain alle 300 kilometriä, mutta aikaa meni silti ihan koko päivä. Montenegron pienillä ja mutkaisilla teillä ei tehnyt mieli hurjastella ja siinä vaiheessa olisi jäänyt ainakin puolet hienoista maisemista näkemättä. 

Sveti Stefan

Lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin aamulla ja jatkoimme matkaamme rannikkoa pitkin etelään. Korkeanpaikan kammoiselle kuskille (eli minulle) tuli ajoittain jännityshetkiä korkeiden rantakallioiden reunoja ajellen. Onneksi ajaminen vilkkailla teillä vaati sen verran keskittymistä, että se harhautti ajatukset tuosta toisella puolella olevasta pudotuksesta. 

Etelään päin ajaessa pysähdyimme katsomaan rikkaiden lomasaarena tunnettua Sveti Stefania. Tälle saarelle ei ihan meidän budjetilla päästäisi. Saari on yhtä luksusta, jossa myös monet maailman rikkaimmat ihmiset kuninkaallisista elokuvatähtiin ovat viettäneet lomaansa. Me emme kuuluneet kumpaankaan porukkaan, joten meidän oli aika jatkaa matkaamme.

Skadarskon järvialue

 

Rantaviivaa ajellessa vastaan tuli toinen toistaan idyllisempiä rantakaupunkeja, jossa olisi hyvinkin voinut viettää koko loman. Ajoimme lähes koko Montenegron 300 kilometriä pitkän rantaviivan (kahden päivän aikana) ennen kun suuntasimme tutkimaan Montenegron sisämaata. Matkamme kulki Skadarskon järvialueen läpi Montenegron pääkaupunki Podgoricaan. Skadarskon alue oli kaunista seutua ja paikka, josta ostimme pienen pullon parasta Rose viiniä jota olen koskaan maistanut. Turistikausi ei vielä ollut parhaimmillaan, joten järvialueen ympäristössä oli vielä kohtuullisen hiljaista. Alueelta olisi löytynyt vaikka mitä mielenkiintoisia aktiviteetteja. Me olimme kuitenkin enemmän kiinnostuneita Montenegron vuoristoisemasta osasta, joten päätimme jättää alueen tutkistelun seuraavaan kertaan.

Montenegron pääkaupunki Podgorica ei sen sijaan vakuuttanut lainkaan. Kaupunki näytti epämääräiseltä puoliksi hylätyltä teollisuuskaupungilta keskellä Montenegrolle harvinaista tasaista kuivaa aluetta. Ajoimme kaupungin läpi pysähtymättä. Ehkä kaupungista olisi löytynyt hienoja piilotettuja helmiä, mutta ensivaikutelma ei erityisesti houkutellut niiden etsimiseen. Päätimme siis jatkaa matkaamme pysähtymättä.

Ensinäkymät Tara joesta. Seurasimme jokea seuraavat 50 kilometriä aina Durmitorin kansallispuistoon asti. Kuvan vasemmassa yläreunassa näkyvät palkit näyttävät sillanpalkeilta, mutta en tiedä miksi silta täytyisi rakentaa noihin korkeuksiin.

Seuraavat kaksisataa kilometriä kului luonnonihmeitä ihaillen. Määränpäänä tänään oli Tara Kanjonin silta ja matka Podgoricasta sinne oli täynnä toinen toistaan upeampia kanjonimaisemia. Ajoreittimme kulki Kolasin ja Mojkovacin halki Taran kanjonia pitkin aina Taran sillalle asti.  

Löydätkö Örkin kalliosta? :D

Emme olleet varanneet majoitustamme etukäteen Taran sillan kupeesta. Uskalsimme jättää majoituksen varaamatta, koska näin sesongin kynnyksellä matkustaessa, uskaltaa vielä laskea sen varaan, että kaikki huoneet eivät ole täynnä. Päivän matkamme päättyi Taran sillan vieressä olleeseen majataloon, josta saimme ruokaa, kohtuullisen halvan huoneen ja upealla näköalalla Taran sillalle. Jatkoa luvassa seuraavassa kirjoituksessa.

P.S. Jos tilaat Montenegrossa Burgerin, saat eteesi todella rasvaisen jauhelihapihvin ja ranskalaiset. On siis turha odottaa Hampurilaista tai mahdollisia lisukkeita. Kaikki Montenegrossa syömäni ruuat olivat todella rasvaisia ja kohtuullisen mauttomia. Saattaa tietysti olla, että söin vain ihan vääriä ruokia. Mutta halusin vain varoittaa teitä muita, jotka myös mahdollisesti kuvittelitte burgerin tarkoittavan hampurilaista :D

Day 2 ROADTRIP: Kotor Montenegro

Kotorin lahden rannalla

Seuraavana päivänä palasimme bussilla Dubrovnikin lentokentälle ja noudimme etukäteen vuokraamamme auton Avant Car -vuokraamosta. Vuokraamolla oli aamutuimaan aikamoinen vilinä, kun kaikki muutkin hakivat vuokra-autojaan.

Me saimme käyttöömme aivan uuden auton. Sitä oli vuokrattuvain kerran aikaisemmin.

Papereiden täytön jälkeen oli aika tarkistaa auto. Avantin työntekijä tuli paperilapun kanssa kirjaamaan ylös kaikki aikaisemmat vauriot, joita autossa oli. Aina autoa vuokratessa kannattaa tarkistaa auto ja mahdollisesti myös ottaa kuvatodisteita aikaisemmista vaurioita. Tämä varmistaa, ettet ainakaan joudu maksamaan kolhuista, joita aikaisempi vuokralainen on saanut aikaan. 

 

Ensimmäinen tulikoe tuli heti kun piti yrittää saada auto ulos aivan täynnä olevalta parkkipaikalta. Selvisimme onneksi siitä kunnialla ja saimme aloittaa autoreissumme. Dubrovnikin lentokenttä on vajaan kahdenkymmenen kilometrin päässä Montenegron rajasta. Rajalla oli yhdentoista aikaan aika kova ruuhka, joten mitä aikaisemmin pääset rajalle, sitä vähemmän joudut odottamaan.  Me olimme jonossa noin tunnin.

Montenegron puolelle päästyämme päädyimme heti yhdelle maan päänähtävyyksistä: Kotorin lahti. Lahti on vuorten ympäröimä. Veden ja vuorten väliin jää ajoittain tilaa vain kapealle autotielle. Jos ei halua kiertää koko lahtea sen poikki pääsee autolautallakin. Tämä lyhentää matkaa noin tunnilla. Meillä ei kuitenkaan ollut mihinkään kiire, joten me päärimme ajaa maisemareittiä Lahden ympäri. Lahden ympäristö oli todella hiljainen ja rauhallinen. Rannoilla näytti olevan muutamia hotelleja ja joitain ihmisiä aurinkotuoleissa. Tänne kannattaa tulla jos kaipaa hiljaisuutta.

 

Lahden ympäriajo päättyi Kotorin kaupunkiin. Kotor on tunnettu vuorenrinteellä kiemurtelevasta linnakkeesta, jonne valtaosa Kotorissa vierailevista turisteista kiipeää. Kotor oli todella kuuma paikka, vaikka nesteytys ja ruokapuoli oli kunnossa, kuumuus vei silti kaikki mehut. Edellisen päivän porrasjumppa Dubrovnikissa painoi vielä jalkoja, joten linnakkeelle kiipeäminen tuntui aivan mahdottomalta tehtävältä. Ajattelimme kuitenkin kiivetä jonkun matkaa ylös päin, että näkisimme upean postikorttimaiseman Kotorin kaupungista ja vuorten ympäröimästä lahdesta. Linnakkeelle kiipeäminen maksoi jonkun verran ja koska emme olleet yhtään varmoja, kuinka pitkälle jaksaisimme kiivetä, emme viitsineet maksaa mahdollisesti hyvinkin lyhyestä kiipeilytuokiosta. Linnakkeelle kipuaminen sai siis jäädä seuraavaan kertaan. 

 

Muuri sulautuu hyvin maastoon, mutta kun katsoo tarkasti sen voi erottaa sieltä

Kotorin vanha kaupunki oli todella pieni, mutta siellä oli samanlainen tunnelma kuin Dubrovnikissa. Suurin ero oli kuitenkin siinä, että Kotorissa oli vain muutama satunnainen turisti. Satumainen tunnelma välittyi myös tästä kaupungista isoine muureineen ja vallihautoineen.

Kotorin jälkeen suuntasimme yöpaikaksi suunnittelemaamme Budvaan. Kotorin vieressä oleva Lovchenin kansallispuisto kuulosti myös erittäin hienolta, mutta sen tutkimiseen olisi tarvittu yksi lisäpäivä. Budva oli pieni kaupunki, joka on ilmeisesti tunnettu bilekaupunki. Kaupungissa olikin paljon nuoria ja pienissä määrin välimeren bilekaupungin vibaa. Kun kesä etenee, bileetkin varmasti kasvavat. 

Varasimme marjotuksen Airbnb:n kautta. En ole aikaisemmin käyttänyt Airbnb:n palveluita. Tutkimme kyllä sivuston tarjontaa Karon kanssa Australiassa ollessamme, mutta marjotusten hinnat olivat Australiassa kohtuullisen kovia, joten tyydyimme vain hostelli marjotuksiin. Montenegrossa sen sijaan saimme sivuston kautta kaksi hyvää marjotusta ja molemmat alle 20€/yö.

Illan vietimme Budvan vanhassakaupungista. Katselimme auringonlaskua Vanhankaupungin muureilla samalla kun katusoittaja soitti ikivihreitä vuosien varrella. Ihanan rentoa menoa.