Gangnam Style = merkkiliikkeitä, plastiikkakirurgiaa ja levy-yhtiöitä

Nyt kun olen saanut Japanit ja konsertit käsiteltyä voinkin palata takaisin muun elämän pariin. Vaikka tuntuu että olen kirjoittanut paljon juttuja blogiin, minusta silti tuntuu että en ole kertonut mitään tekemisiäni täällä. Kerrottavaa on liikaa ja aikaa kertoa siitä on liian vähän.

Seoulissa on tällä hetkellä todella kuuma ja kostea ilma. Aurinko paistaa lähes joka päivä ja lämpötila ei käy edes yöllä alle 20 asteen. Kuumuus ei haittaa, mutta ilmankosteus saa ajoittain olon todella tukalaksi. Onneksi korealaiset käyttävät ilmastointia oikein urakalla. Välillä, kun kävelee avonaisen kaupan ohi, tuntuu kuin olisit juuri kävellyt avonaisen jääkaapin ohi. Se on erittäin virkistävää. Olen kyllä samaa mieltä kaikkien matkailuoppaiden kanssa: paras aika tulla koreaan on keväällä. Silloin on erittäin kaunista ja ilma on mukavan lämmin. Kesällä on niin kuuma, että se voi ajoittain olla hieman epämukavaa. Heinäkuun puolenvälin tienoilla pitäisi alkaa sadekausi, joten minä lähden kotiin todella sopivasti.

Nyt alkaa koittaa se hetki kun pitäisi alkaa katsoa miten näiden tavaroiden pakkaus onnistuu. Tänne tullessa minulla oli iso matkalaukku ja perässä vedettävä pieni käsimatkatavara. Ostin täältä kuitenkin yhden lisämatkalaukun ja sen seurauksena minä tuon kotiin ison matkalaukun, puoli ison matkalaukun ja pienen perässä vedettävän käsimatkatavaran. Tämä tulee olemaan ihan mielenkiintoista ottaen huomioon että minulla on kolme perässä vedettävää laukkua ja vain kaksi kättä. Kun saan laukut ruumaan lentokentällä, voin jälleen vetää henkeä. Totta puhuakseni olen jo lähes pakannut toisen laukkuni. Huoneeni on niin pieni ja ylimääräistä tilaa kohtuullisen vähän, joten paras säilytyspaikka on matkalaukku. Ja jos kerran laittaa tavarat laukkuun niin voihan sitä pakata samalla pois kaikki pitkähihaiset ja takit joita en enää tule käyttämään. Minulla oli mukana kaksi takkia, joista toista käytin ensimmäisen kolmen viikon ajan. Sen jälkeen on ollut niin lämmin ja lopulta kuuma, ettei takkia ole tarvittu.

Viimeiset pari viikkoa on kulunut kiertelyn ja shoppailun merkeissä. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä se ei todella ole. Seoul on valtava kaupunki ja täällä on monta pientä keskustaa. Vähintään kilometrin välein löytyy pieniä keskustoja. Jokaisella kaupungin osallaan on oma pieni keskustansa ja se on aina täynnä ihmisiä, pieniä kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Monissa kaupungeissa keskusta on paikka, jonne kaikki keskittyy. Seoulissa tuntuu että minne vain menetkin, löydät taas uuden erilaisen keskustan. Ehkä se on myös syy miksi minulle ei ole ollut tylsää täällä. Joka paikassa on jotain nähtävää. Seuraavaksi kerronkin hieman Gangnamin alueesta.

Gangnam Style

Olen maininnut Gangnamin muutamaan otteeseen aikaisemmissa kirjoituksissani, mutta päivän Gangnamissa vietettyäni, ajattelin koota hieman yhteen kaikkia Gangnamissa käynti kertojani. Gangnam on Seoulin business aluetta ja aluetta jossa asuu hieman rikkaampaa porukkaa. Gangnamin mielenkiintoisinta osaa on ehkä Ganganamin aseman lähistö, COEX, Apgujeong ja Sinsan. 

 COEX Megabox elokuvateatteri

COEX on valtava kauppakeskus jonka sisältä löytyy akvaario, elokuvateatteri ja paljon muuta. COEX on tällä hetkellä suuren remontin kohteena, joten paikka ei minun silmiini näyttänyt niin erikoiselta. Sitten kun paikka on valmis, se on varmasti aika näyttävä kauppakeskus.

Sinsanin tunnetumpia shoppailupaikkoja on Eurooppakatu, josta löysin myös suomalaisen marimekon myymälän. Apgujeong ja Sinsan ovat aivan vierekkäin ja molemmat niistä ovat täynnä merkkiliikkeitä, plastiikkakirurgeja ja merkkivaatteisiin pukeutuneita ihmisiä. 

Plastiikkakirurgiaa käytetään Etelä-Koreassa enemmän kuin missään muualla ja se näkyy katukuvassakin. En ole ikinä nähnyt niin paljon plastiikkakirurgia mainoksia kuin Gangnamin alueella. Suurin osa ihmisistä jotka käyvät kirurgin veitsen alla näyttävät aivan samannäköisiä. Tämä johtuu siitä että korealainen kauneusihanne on todella yksipuolinen. Länsimaissa ei oleteta että sama nenä näyttäisi hyvältä kaikilla tai että vain yhdenlainen nenä voi olla kaunis. Koreassa taas on aikalailla vain yksi hyvä nenä, yksi kaunis silmienmuoto, yksi kaunis leuanraja ja yhdenlaiset hyvät poskipäät. Tämä on aika mielenkiintoista ja viimevuonna jopa iltalehti uutisoi sitä kuinka hämmentävää oli että kaikki korean missiehdokkaat ovat lähes identtisen näköisiä. Tämä johtuu juuri siitä että koreassa vain yksi tietty piirre on kaunista ja luonnollisesti kaikki hankkivat juuri sellaisen. Täällä on myös yleistä että miehet käyvät kauneusleikkauksissa.

Ulkonäkökriittisyys näkyy myös viihdeteollisuudessa. Jos et ole todella kaunis tai ainakin sen näköinen että kauneusleikkaus pelastaa tilanteen, sinun on todella vaikea päästä korean viihdeteollisuuteen. En edes voi kuvitella millaista olisi ollut kasvaa näin ulkonäkökriittisessä ympäristössä.

Pistetäänkö isompaa kauneusleikkausta...

 ...vai ihan vain pientä hienosäätöä

 

Apgujeong on paikka jonne ei kyllä tunne kuuluvansa. Minulle Apgujeonin ainoat todella mielenkiintoiset osat ovat kauniit ihmiset, hienot autot ja levy-yhtiöt, joita suurin osa sijaitsee Apgujeongissa. Minä olen tehnyt levy-yhtiö kierroksen kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli heti ensimmäisellä viikolla ja toinen kerta nyt ennen kun suuntaan takaisin kotiin.

Metromatka Gangnamiin kestää noin 50minuuttia, joten on erittäin kultaista jos satut saamaan istumapaikan metrossa. Yleensä, kun minun pysäkiltäni Sichonista lähtee kohti Gangnamia, joutuu seisomaan enintään kaksi pysäkkiä, jos niiden aikana ei löydy vapaata paikkaa on hyvin mahdollista että seisot koko matkan. Yleensä Gangnamiin mennessäni jään Gangnamin asemalla, nyt menin kuitenkin pari pysäkkiä pidemmälle Seolleungin asemalle, koska halusin mennä kahville aseman lähellä olevaan kahvilaan, jossa on kuvattu viimevuoden suosituinta nuortensarjaa The Heirs. Park Shin Hyen hahmo oli töissä Mango Six kahvilassa ja pakkohan siellä nyt oli vierailla. Paikka oli suurimmaksi osaksi täynnä pukumiehiä ja suurin osa heistä tuijotti ihmeissään miksi minä otan kahvilasta kuvia. 

 The Heirs sarjan kuvauspaikka.

Bubble Teen jälkeen suuntasin kohti Apgujeongia ja levy-yhtiöiden päämajoja. Matkalla näkyi todella paljon hienoja urheiluautoja ja Starcraft pakuja eli levy-yhtiöiden pakuja joilla he kuljettavat julkkiksia paikasta toiseen. Kaikissa pakuissa on tummennetut lasit, joten niihin ei mitenkään näe sisälle. Noloin tilanne on kun satut seisomaan liikennevaloissa Starcraft auton vieressäsi. Yrität olla tuijottamatta autoa, mutta samalla haluaisit valtavasti katsoa näkyisiköhän noista ikkunoista edes jonkun siluetti. Tämän seurauksena seisot vain kiusallisena risteyksessä kasvoillasi teennäinen ”ole normaalisti, älä tuijota näkyvästi”-ilme samalla kun vilkuilet autoon päin. Ja kaiken tämä ajan pakun sisällä mahdollisesti oleva julkkis on saanut nauraa sinun luonnottomalle olemiselle. 

Starcraft autoja

Ensimmäisenä kävelin Cube entertainmentin ja JYP Entertainmentin rakennuksille. Cube ja JYP ovat vierekkäisillä kaduilla ja kadunkulmasta näkyy molempien pääovet. 

 Cube Entertainmentin artisteihin kuuluvat mm. Beast, 4Minute, Rain ja BTOB

 JYP:n artisteihin kuuluu mm. GOT7, 2PM, Miss A ja Wonder Girls

JYP Entertainmenin eteen oli kerääntynyt noin viisitoista ihmistä, jotka selvästikin odottivat että näkisivät julkkiksia. Itse otin vain kuvan molemmista rakennuksista ja katselin kuinka rakennuksen edessä olevat ihmiset tuijottivat kameransa kanssa herkeämättä JYP Entertainmentin ovea. Tuota minä en ole vielä tehnyt, Istunut levy-yhtiön edessä ja odottanut näkeväni jonkun. Olen kyllä kävellyt levy-yhtiöiden ohi monet kerrat ja ehkä hidastanut askelta katsellakseni näkyykö lähistöllä ketään. Minusta olisi vain ihan kauheaa ajatella, että minä istuisin levy-yhtiön edessä ja suosikki artistini näkisivät minut ikkunasta… ja kun he katsoisivat kaksi tuntia myöhemmin, kököttäisin edelleen samassa paikassa. Antaisin varmasti hieman pelottavan vaikutelman ja tämän ajatuksen myötä en voisi kuvitellakaan tekeväni niin. Tämän sanottuani voin kyllä sanoa että olen istunut Cube Entertainmentin kahvilassa pari kertaa. Cube Entertainmentin virallisen rakennuksen lähellä on Cube Cafee, joka on täynnä Cube Entertainmentin artistien fanitavaraa ja nimikirjoituksia. Kahvila on samassa rakennuksessa kuin Cuben artistien harjoitustilat, joten siellä saattaa törmätä julkkikseen. Tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin se että vainoat jotain ulko-oven edessä. Jos artisti haluaa tavata faneja, hän voi tulla Cuben kahvilaan juttusille. 

 CUBE Cafee

 Cube Cafeen kupin pidikkeissä on usein mainos uusimmista julkaisuista. Ensimmäisellä kertaa kuvassa oli BTOB tällä kertaa kupissa oli BEAST!

Täytyy myöntää että kahvilasta lähtö ajoitus meni aivan nappiin. Cube kahvilasta lähdettyäni kävelin jällen JYP Entertainmentin ohi, koska suuntasin kohti SM Entertainmentia. Juuri kun olin JYP:n kohdalla vieressäni olevasta auton ikkunasta kuikuili Got7 bändin JB. En ollut uskoa silmiäni. Mikä tuuri? JYP:n edessä olevat fanit alkoivat liikehtiä, joten minä päätin vain jatkaa matkaani välttääkseni jyrätyksi tulemisen. Jatkoin matkaani katua pitkin. Samalla hetkellä huomasin että Got7 bändin BamBam (kyllä, se on hänen taiteilijanimensä XD) käveli minua kohti ruokakaupan kassi kädessään. Minä hymyilin hänelle ja heilautin kättäni. Bambam heilutti minulle takaisin ja vajaan sekunnin myöhemmin takaani kuului kasa kiljahduksia ja sen seurauksena jäin melkein fanien jalkoihin jotka nyt juoksivat kiljuen ohitseni kohti Bambamia. Kameran välkkyivät ja Bambam yritti päästä kävelemään eteenpäin samalla kun fanit tungeksivat hänen ympärillään. Onneksi JB (joka oli ilmeisesti kuikuillut BamBamia auton ikkunasta) karautti paikalla vaalealla autollaan ja pelasti BamBamin fanien kynsistä.  Bambam hyppäsi autoon ja auto ajoi tiehensä.

Minä hymyilin leveästi aina SM Entertainmentille asti. Yksi suurista toiveistani oli että sattuisin näkemään julkkiksen kadulla. Oli myös hienoa huomata, että vaikka olenkin aika intohimoinen kpopin suhteen, en silti käyttäydy idioottimaisesti. Minä en juossut kiljuen Bambamia kohti, minä en takertunut häneen tai sekoillut mitään tyhmää. Minä hymyilin hänelle ja heilutin hänelle, mutta pidin etäisyyteni.

 SM Entertainmentin artisteihin kuuluu korean suurimpia nimiä kuten EXO, TVXQ, Girls Generation ja Super Junior.

SM Entertanmentilla ei näyttänyt tapahtuvan mitään. Kun kävin Sm Entertainmentilla ensimmäisen kerran, paikalla oli paljon faneja ja sisältä kuului musiikkia eli joku oli pairasta-aikaa harjoittelemassa. Kuvittelisin että harjoittelijat olivat EXO, koska heidän uuden levynsä julkaisuun oli tuolloin vain viikko aikaa. Tällä kertaa SM Entertainmentin rakennus oli kuitenkin hiljainen ja rakennuksen edessä olevalla leikkikentällä hengaili vain muutama tyttö.

 FNC Entertainmentin kirjoilla on mm. Cnblue, AOA ja F.T.Island

Jatkoin matkaani FCN Entertainmentille. Kun kävin täällä ensimmäisen kerran, ulkoseinässä oli iso CNbluen juliste (kuvassa). Nyt se oli vaihtunut isoon AOA julisteeseen. 

Levy-yhtiöillä vierailun jälkeen kävelin Apgujeongin Rodeo Drivea kohti metroasemaa. Taivaalta alkoi tippua muutama tippa. Sitä ei todella voinut kutsua sateeksi, enemmänkin pieneksi tihkutukseksi. Silti jokainen korealainen ympärilläni avasi sateenvarjonsa tai suojasi kampauksensa kädellään. Korealaisten ainainen älypuhelimen tuijotuksen lisäksi en voi ymmärtää tätä sateenvarjo touhua. Jos yksikin tippa putoaa taivaalta, korealainen avaa sateenvarjonsa. Minä taas en avaa sateenvarjoani ennen kun tuntuu siltä että vaatteet voivat todella kastua. Täällä sateenvarjot toimivat myös päivänvarjoina, joten satoi tai paistoi, niin ainakin korealainen nainen on sateenvarjonsa suojissa. Tämä aasialaisten aurinkokammo on aina yhtä huvittavaa, mutta hieman tarttuvaa. Huomaan itsekin huolestuvani auringosta enemmän kuin yleensä ja en voisi kuvitellakaan meneväni ulos ilman aurinkorasvaa. Kun kävin ostamassa aurinkorasvaa, ajattelin että kasvoille olisi ihan hyvä ostaa 30 suojakerrointa. Pienin suojakerroin jonka löysin oli 35 ja niin sanottu normaali kertonen aurinkorasva lähenteli sitä 40 ja 50 suojakerrointa. Myyjä katsoi minua hieman pitkään kun olin ostamassa 35 suojakerrointa. Hänen mielestään vaalea ihoni vaatisi ainakin 50 suojakertoimen. Aloin jo epäillä että ilmoitetaanko suojakerroin jotenkin eritavalla koreassa kun muualla maailmassa. Ainakin rasva on suojannut kohtuullisen hyvin tähän asti eli eiköhän se ole ihan kunnollista tavaraa.

Muut levy-yhtiöt:

Kun nyt kerran tuli puhe levy-yhtiöistä, niin laitanpa tähän nämä pari muutakin levy-yhtiötä joiden edessä olen piipahtanut. 

 YG Entertainmentin listoilla on myös kovia nimiä kuten Big Bang ja 2NE1

YG Entertainment löytyy vajaan kahden kilometrin päästä kämpiltäni, läheltä Hapjeonin metroasemaa. Olen käynyt yrityksellä vain kerran Pamelan kanssa. Hän ihmetteli enkö todella aio jäädä hengailemaan YG:n lähistölle. Kerroin hänelle että haluan mieluummin vain nähdä levy-yhtiön kuin olla se pelottava tyyppi joka hengailee päivät pitkät yrityksen edessä. Tietenkin olisi aina plussaa jos sattuisi näkemään jonkun. 

 TS Entertainment on hieman pienempi levy-yhtiö, mutta sen kirjoilla on yksi suosikki bändeistäni B.A.P, joten siksi halusin ehdottomasti käydä paikalla

TS Entertainment löytyy läheltä Itaewonin aluetta. Levy-yhtiön rakennus on paikassa jonne ei vain voi sattumalta osua. Rakennus on asuinalueen ja rauhallisen lenkkipolun lähellä. Joten jos menet sinne, kaikki varmasti tietävät miksi olet niillä seuduilla. Olen käynyt TS Entertainmentilla kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla olin kohtuullisen varma että en tule törmäämään B.A.P:n poikiin. Ensimmäisellä kerralla he olivat samaan aikaan keikalla toisella puolella maapalloa ja toisella kertaa he olivat juuri palanneet neljän kuukauden maailmankiertueeltaan ja halusin ajatella että he ovat todennäköisesti parasta aikaa lomalla.  

Woollim Entertainment on jossain päin Mapogu aluetta, mutta minä en siihen ole törmännyt. Ilmeisesti rankennuksessa ei lue Woollim entertainment ja siksi rakennus täytyy tietää jotta se löytyy… tai sitten saamani ohjeet olivat ihan päin honkia. Joka tapauksessa Infiniten levy-yhtiö on myös kämpästäni parin kilometrin päässä, mutta en vain löytänyt sitä kun kävin kävelemässä alueella. 

Huh, siinä on kaikki levy-yhtiöt missä itse olen käynyt. Seoulista löytyy vielä toodella paljon muitakin levy-yhtiöitä, mutta nuo olivat itselläni ne must see-paikat. Nyt on vielä viimeinen viikko aikaa ottaa kaikki ilo irti Seoulista ennen kun palaan kotiin. 

Kim Hyun Joong World Tour 2014

Kim Hyun joong on todella suosittu, mutta hän ei ole niin pinnalla tällä hetkellä että hänen konsertistaan olisi ilmoitettu kansainvälisillä kpop sivuilla. Onneksi seuraan konserttilippuja myyvää sivua ja huomasin yhtäkkiä että sivuilla oli ilmestynyt Kim Hyun Joongin konsertti. Valitettavasti siinä vaiheessa kaikki liput oli jo myyty loppuun. Peruutuspaikkoja tulee aina silloin tällöin, joten vietin pari seuraavaa päivää tarkkaillen nettisivua. Lippuja tuli myyntin aina välillä, mutta joku muu oli nopeampi ja en saanut lippuja muutamalla ensi yrittämällä. Onneksi minulla kuitenkin kävi tuuri ja löysin eräänä aamuna yhden vapaan paikan.

Lähdin siis lauantaina kohti olympic parkia. Konsertti oli EXO:n konserttipaikan viereisessä rakennuksessa, joten tiesin jo valmiiksi minne minun täytyi mennä. Olympic Park on aivan kaupungin toisella reunalla, joten metron vaihtojen kanssa matkaan kului tunti. Olin jälleen tapojeni mukaan hyvissä ajoin liikkeellä. Olin keikkapaikalla noin kolme tuntia ennen konserttia. Minun piti vielä hakea lippuni lipputoimistosta ja ostaa jotain konserttifanitavaraa. Valitettavasti viralliset valotikut oli jo myytyloppuun ja jouduin tyytymään pienpään ja surullisempaan valotikkuun… no pääasia että on valotikku. Konserttiareenat ovat kaikki samassa paikassa, koska areenat rakennettiin aikanaan Seoulin olympialaisia varten. Koreassa on kuitenkin niin valtavasti konsertteja, että areenat ovat nykyään kovassa konserttikäytössä. Kyllä niissä varmaan vielä urheillaankin, mutta pääasiassa areenat taitavat olla konserttikäytössä. EXO:n konsertti oli isommalla areenalla jonne mahtui 15000 ihmistä. Kim Hyun Joongin konsertti taas oli viereisellä pienemmällä areenalla jonne mahtuu noin 5000 ihmistä. Jos EXO:n konsertin yleisön keski-ikä oli hädin tuskin kaksikymmentä, niin Kim Hyun Joongin yleisön keski-ikä oli varmasti yli kolmekymmentä.Tuntui että paikalla oli enemmän keski-ikäisiä naisia kuin nuoria.

Eräät naiset alkoivat jutella kanssani, koska satuin seisomaan heidän lähellään. He eivät osanneet englantia joten keskustelu käytiin suurimmaksi osaksi koreaksi. Onneksi he eivät kysyneet minulta mitään vaikeaa. Tapansa mukaan he myös tuputtivat minulle kauheasti ruokaa ja juomaa. Korealaiseen tapaan kuuluu jakaa ruoka ja on hieman epäkohteliasta kieltäytyä tarjottavista. Jouduin kuitenkin jossain vaiheessa sanomaan, että ei enää kiitos. Länsimaalainen ”älä ota ruokaa vierailta” jyskyttää kyllä aika hyvin takaraivossa aina kun joku tarjoaa sinulle jotain. Tämä kuitenkin kuuluu täällä kulttuuriin, joten sen mukaan mennään. En minä nyt keltään epämääräiseltä tyypiltä ruokaa ottaisi.

Naisten seuraan liittyi myöhemmin toinen nainen joka puhui englantia. Juttelimme pitkät tovit ja menin heidän seurassaan sisälle areenalle. Naiset olivat kokoajan valppaana ja välttelivät konserttimateriaalia kuvaavaa kameramiestä. He sanoivat että heidän aviomiehensä ei tiedä heidän olevan konsertissa, joten he eivät halua päätyä nauhalle. Todennäköisesti aviomies ei tule koskaan näkemään konserttimateriaalia, mutta pitää silti olla valppaana. Minusta on tavattoman huvittavaa että kpop on vähän kuin keski-ikäisen naimisissa olevan naisen salainen pahe. Ilmeisesti aviomies ei katso hyvällä että vaimo menee katselemaan vajaa kolmekymppistä hyvännäköistä miestä tanssimassa ja laulamassa. En silti ymmärrä miten voi olla ettei aviomies saa selville missä vaimo juuri oli.

Aasialaiset ovat kyllä varsinaisia jonottajia. Jos ei ole väljä sillä missä järjestyksessä mennään sisälle (eli istumapaikat on jo tiedossa), suomalaiset odottavat epämääräisenä massana oven edessä ennen kuin se aukeaa. Korealaiset taas tekevät aina jonon, minne vain mennäänkin, niin aina ollaan jonossa. Toisaalta se on hyvä, koska täällä on kuitenkin niin valtavasti ihmisiä, että järjestys ja logiikka täytyy olla tai muuten mistään ei tule yhtään mitään. Silti on mielenkiintoista että aina jonotetaan ja kaikki kunnioittavan jonoa eivätkä etuile tai tuupi.

Areenan ulkopuolella oli isoja telineitä jotka olivat täynnä riisiä. Kuten olen sanonut aikaisemmin, kpop fani toiminta on niin järjestäytynyttä että sitä ei voi kuin ihailla. Ennen fanit antoivat ihailemalleen julkkikselle kukkia ja lahjoja. Tämä tuntui kuitenkin todelliselta tuhlaukselta ja sen seurauksena kpop fanit tekevät nykyään jotain aivan muuta. Fanit keräävät rahaa ja lahjoittavat satoja kiloja riisiä ihailemansa julkkiksen nimissä johonkin julkkiksen tukemaan hyväntekeväisyyskohteeseen. Tämä on tapa nykyään ja ihailen sitä todella. Faniryhmät käyttävät rahansa hyväntekeväisyyteen eivätkä haaskaa sitä lähettämällä julkkikselle turhanpäiväistä roinaa. Areenan edessä onkin standit, joissa on riisiä joita Kim Hyun Joongin fanit ympäri maailmaa ovat lahjoittaneet hyväntekeväisyyteen. Löysin standin jossa oli espanjalaisten fanien lähettämät riisit, kuten sanottu maailmanlaajuista toimintaa. Standeissa oli yhteensä ainakin 1000kg riisiä ja sama toistuu varmasti muissakin Kim Hyun Joongin konserteissa.

Konsertin piti alkaa seitsemältä, mutta ilmeisesti käynnissä oli jonkun näköiset ongelmat, koska konsertti alkoi melkein tunnin myöhässä. Ihmiset pääsivät areenalle vasta silloin kun konsertin pitäisi olla jo käynnissä. Yleisö hoputettiinkin kohtuullisen nopeasti paikoilleen ja konsertti saatiin käyntiin. 

Minun paikkani oli tällä kertaa sen verran kaukana, että Kim Hyun Joong ei ainakaan tulisi näkemään minua tämän konsertin aikana.  Areena oli kuitenkin sen verran pieni että kaikki paikat olivat periaatteessa hyviä paikkoja.

Konsertti alkoi introlla, jonka aikana Kim Hyun Joong pomppasi lavalle. Hän näytti todella hyvältä ja aloitti konsertin voimakkailla kappaleilla Unbreakable ja Breakdown. Noiden kappaleiden jälkeen hän otti pienen välin jutellakseen yleisölle. Hän pahoitteli kovin että jouduimme odottamaan niin pitkään konsertin alkua. Hän näytti hieman vakavalta ja näytti siltä että häntä todella otti päähän se että konsertti oli alkanut myöhässä. Hän kuitenkin pyysi että unohtaisimme odotuksen ja keskittyisimme vain pitämään hauskaa tämän konsertin ajan. Kim Hyun Joong piti monta keskustelutaukoa konsertin aikana ja hän myös otti todella paljon kontaktia yleisöön. Tämä sai minut todella haluamaan konsertin eturiviin. Olin kohtuullisen perillä siitä mitä Hyun Joong sanoi, mutta viimeisien puheiden aikana hukkasin hänen sanomiensa punaisenlangan ja sen seurauksena on ole ihan täysin varma ymmärsinkö hänen sanomisensa oikein.

Keikka jatkui ja Hyun Joong heitti ilmoille oikein kunnon bilebiisit Yes I Will ja Let’s Party. Esitys sai suuni loksahtamaan auki. Biisit on ensinnäkin aivan mahtavia ja niihin tehdyt esitykset oli todella vaikuttava. Suurimman vaikutuksen minuun teki sen kuinka mielettömän upealta areena näytti. Valon heittimet heittivät oikein kunnon bilevalaistuksen areenalle ja yleisön heiluttamat neonvihreät valotikut, lavalta lähteneet paukut ja upea tanssieritys toi todellisen klubi meiningin areenalle. WOW! Tältä juuri näyttää oikean mittakaavat kpop show! Tavallaan olin iloinen että olin kerrankin hieman kauempana. Sain oikein kunnolla nähdä kaikki mitä koko areenalla tapahtui ja lavashow näkyi koko mittakaavassaan. Olisin todella halunnut ottaa videon tuosta kaikesta, mutta kuvaaminen oli kielletty ja turvamiehet olivat aika ninjoja löytämään salakuvaajat. Enkä halunnut lentää ulos keikalta muutaman huonon kuvan takia.

Seuraavaksi olikin aika hieman rauhoittua ja kuunnella muutama hitaampi kappale. Kun kävin tulostamassa konserttilippuni vahvistusta koululla, opettajani ihmetteli miksi menen Kim Hyun Joongin konserttiin, kun tämä ei ole mikään erityisen hyvä laulaja. Voi opettaja kun nyt olisit ollut konsertissa. Kim Hyun Joong lauloi todella hyvin ja sai aikaan muutaman kylmänväreen. Nämä kylmänväreet olivat kuitenkin kohtuullisen pieniä kun ottaa huomioon mitä seuraavaksi tapahtui. Seuraava kappale oli oma suosikki kappaleeni Please. Please on mielestäni yksi parhaista kpop biiseistä ja olin todella onnellinen että sain kuulla sen livenä. Kappaleen loppupuolella oli ylimääräinen tanssikohta jonka aikana Kim Hyun Joong heitti paitansa pois. Tämän seurauksena kiljahdin niin kovaa, että kurkustani kuului vain pieni pihahdus ja sen jälkeen korkeiden äänien päästäminen loppukonsertin aikana oli täysin mahdotonta. Mutta oli se sen arvoistakin. Siinä hän sitten tanssahteli paidattomana jokusen tovin kunnes kappaleen loputtua pisti uuden paiden päälleen. Näytti hieman siltä, että hän loukkasi polveaan esityksen aikana. Esityksen jälkeen hän hieroi polveaan ja teki sitä myös moneen otteeseen loppukonsertin ajan. Polvi ei näyttänyt kyllä haittaavan tanssia. Tiesin että Kim Hyun Joong on hyvä tanssija, mutta en tajunnut että hän on noin mahtavan hyvä tanssija. Hän oli aivan kuin yksi tanssijoista, mutta hän vain lauloikin samalla. Aikamoinen mies, en ymmärrä missä välissä hän ehti hengittää.

Kim Hyun Joong kertoi että häneltä on pian tulossa uusi levy ja hän haluaisi soittaa meille pari kappaletta tältä levyltä. Tässä vaiheessa meille näytettiin myös puolet hänen uudesta julkaisemattomasta musiikkivideostaan.

Kim Hyun Joong heitti paljon vitsiä ja hänen todella valloittava hymynsä ja herttainen naurunsa sai minut päästämään muutaman ”AWWW!” äännähdyksen. Kim Hyun Joong kertoi myös että hän on jo siinä iässä että kahden vuoden armeija alkaa kutsua, joten tämä tulee olemaan hänen viimeinen konserttinsa ennen armeijaan menoa. Hän oli myös kirjoittanut kirjeen faneille, joka näytettiin lavan taululla konsertin loppuvaiheessa. En ymmärtänyt kaikkea, mutta tärkeimmät kohdat tulivat selviksi ”rakastan teitä” ja ”minulla on/tulee olemaan ikävä teitä”.  

Kim Hyun Joong oli todella karismaattinen kun hän esiintyi ja jutteli yleisölle. Kyllä huomaa että hän on tehnyt tätä jo melkein kymmenen vuotta. Hän on todellinen ammattilainen ja tietää tasan tarkkaan kuinka hoitaa homma kotiin. Olen viimeaikoina seurannut paljon kohtuullisen uusia bändejä, joilla ei vielä ole tuollaista varmuutta ja taitoa pitää tilanne täysin hallussa. On ilo jälleen katsoa ihmistä joka on täysin ammattilainen. Kim Hyun Joong on todella mahtava ja tämä konsertti vain vahvisti sitä tietoa. 

Kim Hyun Joongin konsertti oli todennäköisesti viimeinen konserttini koreassa. Nyt tuntuu hieman haikealta ja tuo haikeus iski myös konsertissa. Korea on aikalailla antanut minulle kaiken mitä toivoinkin ja olen saanut täällä ollessani elää todellista kpop unelmaa. Ajatus kotiin lähdöstä tuntuu hyvältä, mutta ajatus siitä etten tiedä tulenko koskaan enää viettämään pidempää aikaa koreassa murtaa sydäntäni hieman. Kaikkien ulkomaan matkojeni aikana en ole oikeastaan kertaakaan tuntunut kuuluvani paikkoihin joissa olen ollut. Olen nauttinut niistä, mutta en olisi voinut kuvitellakaan eläväni vakituisesti niissä. Korea taas tuntui jotenkin kodilta ja se on tavallaan aika yllättävää. Viimeinen viikko pyörähtää ihan juuri käyntiin ja aion nauttia siitä täysillä :D