Hiroshima & Miyajima

Temppeleiden ja perinteisen japanin täyttämän Kioton jälkeen ajattelin lähteä tutkimaan myös japanin läheisempää ja surullisempaa historiaa Hiroshiman muodossa. Hiroshima on kohtuullisen pieni kaupunki (japanin mittakaavassa) meren rannalla. Jokainen varmasti tietää Hiroshiman kaupungin nimen, koska se on osa erittäin surullista atomipommi historiaa. 

Toisen maailmansodan aikana Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan ja pyyhki Hiroshiman hetkellisesti kartalta lähes kokonaan. Hiroshima joutui kokemaan ensimmäisen sodassa käytetyn ydinpommin ja vähän myöhemmin Japanin Nagasaki joutui myös kokemaan saman kohtalon. Pommien seurauksena Japani antautui ja ydinpommeja ei ole sen jälkeen käytetty sodankäynnissä ja toivotaan ettei kukaan enään koskaan tule käyttämäänkään niitä.

 Hiroshiman rauhanmuistomerkki ja lähes ainoa rakennus joka oli vielä pommin jälkeen pystyssä

Hiroshimaan jäi pommin jäljiltä pystyyn vain kaksi tai kolme rakennusta. Yksi niistä on säilytetty rauhanmuistomerkkinä. Oli jotenkin ahdistavaa ajatella että seisoi siinä paikassa, jonka yläpuolella räjähti atomipommi vajaa seitsemänkymmentä vuotta sitten. Rakennuksen läheltä löytyy Peace Park (rauhan puisto) josta löytyy monia muistomerkkejä ja museo joka kertoo Hiroshiman atomipommista.

Hiroshima

Saavuin Hiroshimaan torstaina 12.päivä. Sinä päivänä satoi niin paljon, että en hirvesti retkeillyt ulkona. Seuraavana aamuna lähdinkin aikaisin kävelemään kohti Hiroshiman rauhan puistoa. Kaupungilla oli todella hiljaista, näin oikeastaan vain turisteja ja muutaman satunnaisen paikallisen. Päivä oli jälleen sateinen, joten suurin osa ajasta kului sateenvarjon alla. Kävelin Rauhan puistoon ja ensimmäisenä vastaan tuli ”rakennus” joka oli yksi niitä ainoita asioita joka seisoi vielä pystyssä atomipommin räjähdettyä. Jatkoin matkaani puiston halki kohti museota. Museon piha oli täynnä oppilaita ja paikalle saavuttuani ympärilleni juoksi jälleen muutama japanilainen lapsi joka alkoi puhua minulle englantia. He kyselivät minulta mistä olen ja mikä minun nimeni on. Tämä oli jo toinen kerta kun oppilaat piirittivät minut ja se ei myöskään ollut viimeinen kerta. 

Museo ei ollut erityisen iso, mutta se kyllä selitti tapahtuneen kohtuullisen selkeäsi. Atomipommin jälkeen ei jäänyt paljon mitään. Hiroshima ennen ja jälkeen pommin kuvat olivat aika pysäyttäviä. Ennen pommia Hiroshimassa oli paljon rakennuksia isolla alueella. Pommin jälkeen kaikki oli maan tasalla ja pelkkää tuhkaa. 

Museon jälkeen ei voinut kuin kauhistella sitä kuinka joku on koskaan voinut käyttää tuollaista asetta ja sitä että tuollaisia aseita on maailmassa vielä vaikka kuinka monta.

Museon jälkeen suuntasin Hiroshiman linnalle. Hiroshima on sen verran pieni kaupunki että sen pystyy helposti tutkimaan kävellen. Sade hieman haittasi kävelyä, mutta onneksi ei sentään satanut ihan koko päivää.

 

Hiroshiman Linna

Miyajima

Perjantaina oli todella kaunis ja kuuma päivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja minä suuntasin kulkuni kohti Miyajiman saarta. Kävelin juna-asemalle ja hyppäsin paikallisjunaan joka suuntasi kohti Miyajimaa. Lähelläni seisoi aasialinen tyttö joka kuikuili pysäkkien nimeä ja karttaa ja näytti selvästi olevan hukassa. Näytin hänelle missä mennään ja kysyin oliko hänkin menossa Miyajimaan. Selvisi että meillä oli sama matka, joten aloimme jutella niitä näitä aikamme kuluksi. Tyttö oli kotoisin Hong Kongista ja hän oli tullut Japaniin tapaamaan ystäväänsä joka asuu Okiyamassa. Kaverilla kuulemman on vain sen verran töitä, että tyttö menee Okiyamaan vasta viikonlopuksi. Nyt hänellä on aikaa turisteilla Hiroshimassa ja sen ympäristössä. Sain hänestä mukavaa seuraa Miyajima-päivän ajaksi. Jäimme Miyajiman pysäkillä ja suuntasimme lautalle, joka vei meidät Miyajimaan. Japanin junapassilla pääsi junalla ja lautalla, joten tähän matkaan ei mennyt yhtään ylimääräistä rahaa.

 

Lautalla Miyajimaan

Miyajima oli todella kaunis paikka. Meillä kävi sään kanssa hyvä tuuri, aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta. Miyajima oli rauhallinen merenranta kaupunki, joka oli täynnä temppeleitä, matkamuistoliikeitä ja patikointipolkuja. 

Saarella on myös valtavasti peuroja, jotka ovat niin kesyjä että niitä voi silitää. Ne ovat myös niin tottuneita ihmisiin että kannattaa pitää huoli tavaroistaan tai ne voivat päätyä peuran suuhun. Minä olin iloinen kun peura tuli luokseni ja oli tavattoman suloinen… no hetkeä myöhemmin sainkin sitten repiä paidan helmaani sen suusta kun peura oli aikeissa syödä sen. Se siitä suloisesta peurasta.  

Miyajiman kuuluisin nähtävyys on Miyajiman portti, joka kohoaa merestä. Rannalla oleva temppeli rakennelma on myös erittäin kaunis. On myös mielenkiintoista että laskuveden aikaan voit vaikka kävellä temppelin ympärillä, mutta nousuveden tullessa temppeli näyttää kelluvan meren pinnan päällä.

Katselimme ympärillemme ja juttelimme niitä näitä. Tyttö oli viettänyt kaksi vuotta Working holidaylla Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Kyselin siis paljon hänen kokemuksiaan ja suosituksiaan siitä missä kannattaa käydä ja millaisia töitä hän teki siellä ollessaan. Working Holiday on seuraava haaveeni, joten oli mielenkiintoista kuulla kokemuksia ihmiseltä joka on jo kokenut sen. Patikoimme metsässä ja juttelimme matkailusta ja yleisestä elämästä. 

Takaisin meno lauttamatkalla minua haastateltiin kahteenkin kertaan eri koulutöiden yhteydessä. Toinen haastattelijoista oli ehkä suloisin poika koskaan ja sain piirtää suomen hänen koulukirjassaan olevaan maailman karttaan. Tuli tosi nätti!

Miyajima oli todella kaunis paikka ja jos vain joskus satut menemään japaniin niin suosittelen ehdottomasti vierailua Miyajimansaarella.

 

Junamatkalla takaisin Hiroshimaan tuijotin lähes tauotta minua vastapäätä seisovaa poikaa ja koitin päätellä oliko hänellä kajaalia vai oliko hänen silmässään vain yksinkertaisesti niin tummat reunat. Päädyin siihen lopputulokseen että jätkällä oli pakko olla kajaalia, koska eivät silmät vain muuten voi näyttää tuolta. Olen myös huomannut että aasialaisiin silmiin sopii rajauksen aivan mahtavasti (olen kyllä tiennyt sen jo aika kauan, mutta nyt se on todistettu ihan livenä). Minulla ei ole mitään sitä vastaan että aasialainen mies rajaa silmänsä, kunhan se jää siihen rajaukseen. Monet aasialaiset miehet ovat niin kauniita luonnostaan, että liika meikki saa heidät näyttämään ihan liikaa tytöiltä. Pelkkä rajaus tuo katseeseen sitä jotakin.

Minä ja Hong Kong tyttö erosimme juna-asemalla ja minä palasin Coco Curry ravintolan kautta hotellille pakkaamaan tavaroita. Matka Hiroshimasta Tokioon kestää vajaa viisi tuntia joten liikkeelle kannattaa lähteä hyvissä ajoin. Kannattaa kuitenkin lähteä vasta kymmenen aikoihin, jotta välttää suurimman työpaikkaliikenteen. Viimeinen yö Hiroshimassa tuli nukuttua kyllä todella huonosti ja aamulla raahasin itseni junaan hieman väsähtäneenä. Onneksi tänäänkään ei satanut ja sain ihailla hienoja maisemia koko matkani ajan. Minun täytyi vaihtaa junaa Osakassa, mutta vaihto oli onneksi todella nopea ja helppo. Sain jopa nukuttua pari tuntia matkan aikana.

Tokiossa menin samaan hotelliin missä olin ollut aikaisemminkin. Hotelli oli hyvällä paikalla, joten ajattelin säästää itseni turhalta vaivalta ja mennä jo valmiiksi tuttuun hotelliin. Pääsin hotellille kolmen jälkeen päivällä. Minulla oli vielä yksi vuorokausi aikaa kierrellä Tokiossa ennen kuin lentoni Seouliin lähti. Menin käymään Tokyo Towerissa. Minun piti mennä sinne jo aikaisemmin, mutta huonon sään takia ajattelin jättää vierailun viimeiseen iltaan. Tokyo Towerin keskivaiheilla olevalla katselutasanteelta löytyy kahvila ja matkamuistomyymälä. Menin torniin hieman liian aikaisin ja tämän vuoksi en jaksanut odottaa kahta tuntia että aurinko laskisi. Tokion ylhäältä otetut yökuvat jäi näin ottamatta. 

 

Tokyo Towerin lattiaikkuna

Seuraava päivä olikin lähtöpäivä. Lentoni oli vasta illalla, joten jätin matkatavarani hotellille ja lähdin vielä pariksi tunniksi kiertelemään kaupungille. Menin Tokion aseman yhteydessä olevaan ostoskeskukseen, koska halusin ostaa jotain Studio Ghiblin tavaraa kotiin vietäväksi. Valitettavasti asemalla oleva kauppa oli todella pieni ja kaikki tuotteet niin mahdottoman kalliita, että päätin suosiolla jättää tavarat kaupan hyllyyn. Samasta kaupasta löytyi myös iso muumitavara osasto. 

 

Totoro tot-to-ro-ro!

Kävelin asemalta Akihabaran alueelle. Tämä paikka on täynnä mangaan ja animeen liittyviä juttuja. Valtavat rakennukset oli vuorattu mangahahmojen kuvilla ja kaduilla mainoslehtisiä jakavat tytöt olivat pukeutuneet teeman mukaisesti. Olen lukenut mangaa kohtuullisen vähän ja katsonut animea varmaan saman verran, joten minä en tiennyt ympärilläni olevista kuvista tai kaupoista yhtään mitään. Voisin kuitenkin päätellä että tämä on mangaan ja animeen perehtyneen ihmisen paratiisi. 

Hyppäsin täältä metroon ja suuntasin takaisin hotellille hakemaan tavaroitani. Matka lentoasemalle kesti noin puolituntia ja lentokenttä oli lähes ruuhkaton. Sain kävellä suoraan lähtöselvitykseen ja siitä lähes jonottamatta turvatarkastuksen läpi lähtöportille. Koska kaikki tapahtui niin nopeasti, olin lähtöportilla kaksi tuntia ennen kun lentokone lähti. Vierailla lentokentillä ei kuitenkaan tee hirveästi mieli jättää asioita viimetippaan. Olisin kuvitellut että Tokion lentokentällä olisi suurempi ruuhka. Kävin odotellessani syömässä nuudeleita ja ostamassa hieman japanilaisia karkkeja. Toivottavasti ne selviävät kotiin asti. 

 

Lento Tokion ja Seouli välillä oli aivan kauhea. Etelä-Korean yllä oli valtaisat ukkospilvet, minkä seurauksena lentäjä joutui muuttamaan reittiä välttääkseen suurimmat ukkosmyräkät. Siinä sitä sitten hypittiin ja pompittiin ja minä puristin käsinojia kuin viimeistä päivää. En pelkää lentämistä, mutta epämääräinen ja arvaamaton pomppiminen saa minut kuitenkin kohtuullisen hermostuneeksi. Onneksi vieressäni rauhallisesti nukkuva korealainen jätkä näytti hieman B.A.P:n Bang Yonggukilta, joten sain hieman ajatukseni harhautumaan häntä katsellessani. Poika parka näki varmaan painajaisia, kun tuijotukseni kuumotti hänen otsaansa :D

Laskeutumisen jälkeen lentokentältä ulospääseminen oli nopeaa. Lentokentällä ei tuntunut olevan ketään muuta ja passintarkastukset ja vastaavat menivät nopeasti ilman jonottamista. Taksimatka asunnolle kesti kohtuullisen pitkään, koska asun aivan Hongdaen biletysalueen vieressä. Taksi joutui menemään Hongdaen alueen läpi ja lauantai-illan Hongdaen alueen liikenteen seurauksena istummekin ruuhkassa sellaiset puolituntia. Kämpälle päästyäni minuun iski jokin ihmeellinen siivousvimma. Oli helppo siivota kun suurin osa tavaroista oli matkalaukussa, joten päätin siivota ennen kun puran tavarani. 

On mukavaa olla jälleen Seoulissa ja minulla on onneksi vielä pari viikkoa aikaa nauttia tästä ennen kun suuntaan takaisin kotiin. Japanissa tunsin ensimmäisen kerran pienen koti-ikävän pistoksen. Ehkä se johtuu siitä kun en tuntenut olevani Japanissa niin kotonani kuin Koreassa. Japaninmatkani meni kuitenkin aivan putkeen ja en kohdannut kahdenviikon aikana mitään ylitsepääsemättömän suurta ongelmaa. Japanissa on kohtuullisen helppo matkustaa, vaikka ei osaa sanaakaan japanania. Matka oli siis erittäin onnistunut ja nyt voimmekin palata taas korean pariin. 

Lupasin kirjoittaa katsauksen Dream Concerttiin ja se onkin tulossa seuraavaksi. Huomenna minulla on edessä jälleen uusi konsertti Kim Hyun Joongin muodossa. Tulen siis todennäköisesti kirjoittamaan seuraavaan kirjoitukseen katsauksen myös siitä konsertista. Alla hieman esimakua siitä mitä toivottavasti kuulen huomenna konsertissa:

Kim Hyun Joong - Please

Tämä kappale on oma suosikkikappaleeni Kim Hyun Joongilta ja toivon todella että kuulen sen huomisessa konsertissa!

Kioto & Osaka

 

Hienoisen Tokio pettymyksen jälkeen odotukseni olivat todella korkealla kun suuntasin kohti Kioton kaupunkia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun pääsin käyttämään matkani varten ostamaani junapassia. Japan Railpass on todella helppokäyttöinen. Jos haluat varata itsellesi istumapaikan, sinun täytyy vain vierailla JR toimistolla ja näyttää heille junapassia. He varaavat sinulle paikan ja sinun ei tarvitse turhaa huolehtia siitä minne pääset istumaan. Aina ei tietenkään ole pakko varata paikkaa. Junissa on yleensä muutama vaunu, joihin voi mennä ilman paikkavarausta. Nämä vaunut ovat yleensä aika täynnä ja et voi liikkua minnekään menettämättä paikkaasi. Suosittelen siis paikan varaamista varsinkin yhtään pidemmille matkoille. 

Juna Tokiosta Kiotoon oli yhdentoista aikaan päivällä kohtuullisen tyhjillään. Minun lisäkseni vaunussa oli vain länsimaalainen turistiryhmä joka oli matkalla Kioton lähistöllä olevaan temppeliin. Lähellä minua istui eräs eurooppalainen tyttö, joka kertoi minulle heidän matkasuunnitelmistaan. Hauskinta oli että ryhmä oli tulossa Kiotoon muutama päivä myöhemmin ja satuin törmäämään heihin uudestaan, koska he majoittuivat kanssani samaan hotelliin. Päästyäni Kioton asemalta hyppäsin taksiin ja juuri kun olin antamassa taksille hotellin osoitetta, tajusin että hotellin lapuissa ei lue hotellin osoitetta japaniksi. Kaikissa muissa varauksissa osoite oli japaniksi joten en tajunnut katsoa oliko se myös tässä. Taksikuski ei osannut lukea meidän kirjaimia joten hetkellisesti meillä oli pieni ongelma. Onneksi suomen ja japanin lausuminen on niin lähellä toisiaan, että taksikuski tiesi heti minne mennä sen jälkeen kun minä luin osoitteen ääneen varauslapustani.

Hotellini oli jälleen kerran erittäin hyvä ja se oli aivan metrolinjan vieressä. Tavarat hotellille heitettyäni lähdin saman tien lähistöllä sijaitsevaan Nijon linnaan.Kello oli sen verran paljon, että ehdin linnalle juuri vähän ennen sulkemisaikaa ja siksi paikka oli kohtuullisen tyhjillään.

Linnan jälkeen kiertelin hieman hotellini ympäristössä ja menin kohtuullisen aikaisin nukkumaan. 

Perjantaina matkasin jonkun aikaa metrossa että pääsin Fushimi Inari Shirelle. Paikka on tunnettu lähes koko vuoren täyttämästä punaisien porttien käytävästä. Tämä oli yksi niitä paikkoja jonne ehdottomasti halusin tulla Kiotossa käydessäni. Paikalla oli paljon luokkaretkeläisiä. Japanissa oli ilmeisesti käynnissä luokkaretkikausi koska jokaisessa kahden viikon aikana käymässäni turistikohteessa on paljon oppilaita.  

'

Fushimi Inari Shire oli todella hieno ja suosittelen siellä käyntiä, jos vierailet Kiotossa. Jatkoin matkaani kohti Kiyomizun temppeliä. Olin hieman sivussa turistireiteiltä ja asuinalueen poikki kävellessäni sain todella iloisia heilutuksia ja tervehtimisiä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Kioton kaduilla oli juuri sen näköistä mitä oletat näkeväsi kun tulet Japaniin. Tajusin myös että pieni pettymykseni Tokiota kohtaan johtui ehkä siitä, että halusin tulla Japaniin katsomaan jotain erilaista ja japanilaista. Muutaman kuukauden Seoulin suurkaupungissa asumisen jälkeen seuraava aasialainen suurkaupunki ei oikein sytyttänyt. Kiotossa oli rauhallista, joka puolella oli jotain ihailtavaa, kaupungin ympärillä näkyi vuoria, ihmiset olivat iloisia ja aurinko paistoi. Tämä oli sitä mitä ajattelin Japanissa matkailun olevan.

Kävelin muutaman kilometrin ja pysähdyin ajoittain tielleni osuvissa temppeleissä. Paikka oli todella rauhallinen ja huomaa kyllä että nyt ei ole se turistikausi. Vasta kiyomizun temppelille päästyäni törmäsin todellisiin ihmismassoihin ja heistäkin suurin osa oli oppilaita, paikallisia tai muita aasialaisia turisteja. Kävelin ihmismassan mukana ylös mäelle, josta avautui upeat näkymät kaupungin ylle (Tämän kirjoituksen ihan ensimmäinen kuva on otettu temppeliltä). Istuin täällä hetken ja nautin maisemasta ja hyvästä säästä. Takaisin päin lähtiessäni minut pysäytti seitsemän hengen oppilasporukka joka kysyi saisivatko he haastatella minua. Lupauduin haastateltavaksi. Haastattelija luki lapustaan mitä hänen piti sanoa ja häkeltyi joka kerta kun hänen piti sanoa jotain joka ei ole lapussa. Minua haastatellut poika katsoi lappuaan ja häntä ympäröivät muut oppilaat tuijottivat minua herkeämättä ja reagoivat hauskasti jokaiseen sanomaani asiaan. Lopuksi he ottivat vielä valokuvan kanssani ja toivottivat minulle hauskaa loppumatkaa. 

 

Turistialue oli myös aluetta jossa näin paljon kimonoon pukeutuneita perheitä. Kimonoihin pukeutuneet naiset olivat usein todella kauniita ja otinkin heistä muutaman salakuvan. Temppeiden jälkeen kävelin Gion alueelle, joka on tunnettu Geisha naapurusto. Tämä oli ennen se paikka, jossa todennäköisimmin törmäsi Geishaan. Gaishoja ei ole enää kauhean montaa ja itse en nähnyt heistä yhtäkään. Naapurusto oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja erittäin japanilainen. Kävelin alueen läpi ja suuntasin siitä kohti hotelliani. Kävelin jälleen seitsemän tuntia edestakaisin ja hotellilla kyllä taas huomasi että olin ollut jalkojeni varassa koko päivän ajan. En tiedä mikä jalkapohjaani tuli, mutta illalla en melkein pystynyt kävelemään ollenkaan ja seuraavana päivänä liikuinkin ihan vain kaupungin keskustassa. Viimeinen päiväni Kiotossa kului viimeisien temppeleiden kiertelyssä ja matkamuistoja ostaessa.

 Rokuonji, Kultainen temppeli

Sunnuntaina käväisin Osakassa. 

 Junamatka Kiotosta Osakaan kestää nopeammalla paikallisjunalla noin puolituntia. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Minulla ei varsinaisesti ollut Osakan suhteen mitään odotuksia. Ainoa asia, jota sinne menin katsomaan, oli Osakan linna. Linnalle oli Osakan asemalta noin neljän kilometrin matka. 

Kävelin Osakan kaupungin poikki kulkevan joen rantaa pitkin ja ihailin sitä kuinka kaunista Osakassa oli. Joen ranta oli todella viihtyisä paikka ja sieltä löytyi jopa muutama terassi. Osakan linnalle päästyäni sain jälleen ihailla Japanilaisten tapaa tehdä kunnon vallihaudat. Niistä ei niin vai yli mennäkään ja jos mennään, niin edessä on noin sadan metrin pystysuora kiviseinä, joka pitää kiivetä jos haluaa päästä linnan ulkomuurin sisälle. Tämä jälkeen edessä on usein toinen samanlainen tehtävä sisemmän vallihaudan ja muurin muodossa. Ei ole tehty viholliselle helpoksi tämän linnan valloittaminen. 

Osakan linna oli todella kaunis näky. Linnan pääsi myös sisälle, mutta sisällä on turha odottaa mitään todellista linnaa. Linna on enemmänkin kohtuullisen pieni ja modernihko museo, jonka huipulta on kyllä hienot näkymät Osakan kaupungin ylle.

Linnan jälkeen suuntasin Osakan kauppakaduille ja löysin itseni perinteen mukaan syömästä Osakan Hard Rock Cafesta. Kauppakadulla törmäsin toiseen länsimaalaiseen tyttöön joka oli kyllä harvinaisen raivostuttava ihminen. Tulen yleensä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja tapaan harvoin ihmisiä, joita en jaksa ollenkaan. Tämä tyttö oli yksi niistä. Puolen tunnin keskustelin aikana, en saanut suunvuoroa kertaakaan. Tyttö piti todellisen shown itsestään ja oli aika näpäkkä puheissaan. Hänen keskustelu aiheensa käsittelivät suurimmaksi osaksi sitä kuinka voit loukata japanilaisia jätkiä, jotka puhuvat sinusta pahaa selkäsi takana TAI siihen mitä kaikkea hullua hän on tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana japanissa ollessaan. Pahinta oli että hän luuli olevansa hirveän cool, kun minä taas kävin mielessäni läpi sitä kuinka joku voi noin hyvin elääkään oman valtionsa stereotypiaan ja tämä on juuri se syy miksi me muut länsimaalaiset emme erityisesti välitä tämän maan kansalaisista. (Aine tietysti löytyy poikeuksiakin) Onneksi me olimme matkalla vastakkaisiin suuntiin, joten minun ei tarvinnut kuunnella häntä hirveän kauaa.

 Pokemon Center Osaka

Suuntasin takaisin Osakan juna-asemalle jonka yhteydestä löytyi kauppa nimeltä Pokemon Center. Pokemon Center oli täynnä kaikenlaista pokemon tavaraa. Olin pienenä suuri pokemon fani ja saatoin vain kuvitella millasta olisi ollut jos olisin silloin päässyt tällaiseen kauppaan. Kiinnostukseni Pokemonia kohtaan loppui jo ala-asteella, mutta silti sydäntä lämmitti päästä Pokemon kauppaan. Olinhan aikoinani niin suuri fani. Nykyään Pokemoneja on jo niin valtavasti että en tiedä niistä puoliakaan. On silti hauska huomata, että ala-asteella opettelemani 150 pokemonia ovat edelleen tuoreena mielessä. Jotkut asiat eivät vain unohdu vaikka aikaa kuluisi kuinka. Samalla mietin myös että ala-aste Suvi Pokemon kaupassa näyttää varmaan hyvin samalta kuin nykyinen Suvi kpop kaupassa. Molemmat todella innoissaan, rakastamiensa asioiden ympäröimänä ja tuskissaan suurien valintojen edessä koska kaikkea ei vain voi ostaa. Ainoa ero on, että ala-aste Suvin täytyi pyytää vanhempiaan ostamaan itselleen Pokemon tavaraa, kun taas Kpop Suvi voi ostaa kaiken ihan omilla rahoillaan :D Hihiii!

Kioto ja Osaka ovat ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja. Jos olet kiinnostunut temppeleistä ja hieman perinteisemmästä japanista kannattaa suunnata Kiotoon. Itse pidin kaupungista valtavasti ja käymistäni Japanilaisista kaupungeista suosittelisin sitä eniten.

Tokio

Koska koreassa saa olla turistiviisumilla vain 90 päivää, täytyi minun käväistä naapurimaan puolella uusiakseni turistiviisumini koreassa. Minulla kävi aivan valtavan hyvä tuuri lentolippujen kanssa. Ostin Japanin lentoliput jo maaliskuussa, ja pohdin silloin ankarasti, minä päivänä minun pitäisi lähteä Japaniin. Päätin ottaa lentopäiväksi sunnuntain 8.6, koska jos viikonloppuna olisi joitain konsertteja, ne olisivat todennäköisesti perjantaina tai lauantaina. Huhtikuun lopulla ilmoitettiinkin että korean suurin joka vuotinen konsertti Dream Concert järjestetään lauantaina 7.6. Voitte vain kuvitella kuinka hurrasin sitä että tajusin ottaa lennot vasta sunnuntaille ja näin pääsin katsomaan Dream Concertia. Kirjoitan hieman tarkemmin konsertista Japani päivityksieni jälkeen.

Dream Concertissa meni koko lauantaipäivä ja pääsin kotiin viimeisellä metrolla kello kahdentoista aikoihin yöllä. Minun piti lähteä lentokentälle viideltä ja kaiken pakkaamisen ja valmisteluiden seurauksena nukuin vain tunnin koko yön aikana. Lähdin siis melkein samoilla silmillä lentokentälle.

Lentoni oli ensimmäinen lento, joka lentokentältä lähti sinä aamuna ja sen seurauksena turvatarkastus aukesi vasta tuntia ennen lennon lähtöä.  Ei siis ollut paljon aikaa kierrellä kentällä vaan suuntasin pikaisesti rahanvaihto pisteeseen ja siitä suoraan portille. Minun piti vaihtaa rahaa pankissa, mutta tajusin vasta torstai iltana myöhään että perjantai on pyhäpäivä ja kaikki pankit tulisivat olemaan kiinni. Onneksi sain kuitenkin nostettua rahaa ja tulostettua lentoliput läheisessä hotellissa, joten turhaa paniikkia ei syntynyt. Lentokentän rahanvaihtopisteessä oli hyvä kurssi ja rahanvaihto kävi tosi näppärästi.

Lensin All Nippon Air koneella ja olin todella yllättynyt kuinka mahdottoman mukava kone olikaan. Tilaa oli valtavasti, penkit olivat isot ja lähes puolet lentokoneesta näytti olevan ykkösluokkaa. Lennolla ei kuitenkaan ollut paljoa väkeä eikä edes kukaan korealainen julkkis näyttänyt tulevan samaan koneeseen, joten koneessa oli tosi rauhallista. Onneksi ruoka tarjoiltiin heti ja sen syötyäni nukahdin saman tien. Heräsin pikaisesti kun kuulin kapteenin mainitsevan Fuji vuoren. Ihailin vuorta hetken (ja otin tietenkin kuvan) ja jatkoin taas nukkumista. Nukuin niin sikeästi että säikähdin hereille vasta kun lentokone tömähti laskeutuessaan kiitorataan. En ole ikinä nukkunut niin sikeästi lentokoneessa.

Kentällä ei ollut paljon väkeä ja todella väsyneen ja räjähtäneen ulkonäköni perusteella pelkäsin jo joutuvani johonkin erikoistarkastus jonoon. Pääsin kuitenkin normaalia reittiä, vaikka tullimies hieman ihmettelikin miksi tulen koreasta. Kävelin taksille ja koin ensimmäisen yllätyksen. Taksikuskin ratti oli väärällä puolella. Kun lähdimme liikkeelle, tajusin että Japanissahan on vääränpuoleinen liikenne. Olen kuullut sen kyllä aikaisemminkin, mutta en muistanut sitä ollenkaan siinä tilanteessa. Matka lentokentältä hotellille kesti vajaan puoli tuntia ja maisema oli lähinnä teollisuusaluetta. 

Olin hotellilla puoli kahdeltatoista päivällä ja kirosin itseäni kun olin ottanut halvemman aamu lennon. Huoneen kun sai vasta kello kolmelta päivällä. Jätin tavarani hotellille ja menin kävelemään Tokion sateiselle kadulle. Kävelin Tokyo Towerille ja sen vieressä olevaan puistoon. Istuin hetkeksi kahville ja löysin Lawsons ruokakaupan. Lawsonsista löytyy lippuautomaatti, josta voi ostaa konserttilippuja tuleviin konsertteihin. Valitettavasti kone oli kokonaan Japaniksi. Netti tutorialin perusteella pääsin kuitenkin kohtuullisen pitkälle, mutta sain harmikseni huomata että korealaisen bändin B.A.P:n seuraavana viikonloppuna olevat konsertit olivat loppumyytyjä, joten en nyt pääse katsomaan B.A.P:n poikia tämän Aasianmatkan aikana. 

 

Tokyo Tower

Palasin hotellille puoli kahden aikaan päivällä ja nuokuin noin tunnin aulan penkillä, ennen kuin virkailija tuli ilmoittamaan, että he voivat kyllä antaa minulle jo huoneen hieman etukäteen. Näytin varmaan sen verran säälittävältä, että he tekivät pienen poikkeuksen. En ole ikinä elämässäni ollut niin väsynyt. Silmät menivät vain väkisin kiinni ja heräsin aina kun pää notkahti pois käden varasta. Melkein itkin onnesta kun pääsin huoneeseeni. Ajattelin pistää silmäni kiinni vain ihan hetkeksi ja lähteä sitten tutkimaan lisää Tokiota. Heräsin kuitenkin vasta kymmeneltä illalla ja päätin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia aamuun asti. Noin viidentoista tunnin yöunien jälkeen heräsin todellisessa pöhnässä.  

Ulkona oli jälleen sateinen ilma, mutta pieni tihkusade ei haitannut menoa ollenkaan. Hyppäsin siis Tokion kohtuullisen ruuhkaiseen metroon ja suuntasin Länsi-Tokioon josta päätin aloittaa Tokion tutkimisen. Jäin pois Shibuyassa, jossa on ehkä Tokion tunnetuin risteys ja Hatchiko patsas. Ensimmäiseksi pysähdyin katsomaan Hachiko patsasta, jonka tarina on varmaan meille länsimaalaisille tutumpi muutama vuosi sitten tulleen amerikkalaisen elokuvan Hatchikon myötä. Hatchiko koira tuli joka päivä juna-asemalle odottamaan junaa, jolla tämän omistajansa tuli töistä kotiin. Eräänä päivänä omistaja kuitenkin kuoli työmatkallaan ja tämän vuoksi hän ei koskaan saapunut junalla kotiin. Hatchiko ei kuitenkaan luovuttanut vaan tuli asemalle samaan aikaan joka päivä yli kymmenen vuoden ajan odottamaan omistajansa paluuta. Hatchikon patsas pystytettiin sille pakalle, jossa Hachiko odotti isäntäänsä. Patsas symboloi uskollisuutta ja Hatchikon tarina on todella tunnettu.

Aivan Hatchikon patsaan vierestä löytyy tunnettu viiden suojatien risteys. Risteystä näytetään usein kun kuvataan sitä kuinka valtavasti ihmisiä Tokiossa on ja kuinka vilisevältä näyttää kun he kaikki ylittävät risteystä yhtä aikaa. Olin jotenkin odottanut että risteys olisi valtava ja näyttävä, mutta risteys oli loppujenlopuksi aika pieni ja näin sateisen sumuisena maanantaipäivänä tienylitystä ei varsinaisesti voinut kutsua vilinäksi. Olin ehkä hieman väärään aikaan liikkeellä. Ties ylitettyäni kuulin ilokseni korealaista musiikkia ja sen johdattamana päädyin valtavaan seitsemän kerroksiseen levy ja DVD kauppaan. Valikoimaa oli todella paljon ja löysin sieltä monien korealaisten bändien japaninkielisiä julkaisuja. Meinasin jo ostaakin muutaman levyn mitä en ole löytänyt Koreasta, mutta päätin kuitenkin hillitä itseni. 

Harhailin hetken Shibuyassa, mutta onneksi sisäinen suuntavaistoni osasi viedä minut oikeaan suuntaan ja löysin pian ison Yoyogin puiston. Halusin mennä Meiji-pyhäkköön joka kartan mukaan on yhteydessä Yoyogin puistoon. Keskellä puistoa oli kuitenkin iso aita ja jouduin kiertämään melkein kaksi kilometriä että lopulta löysin Meiji-pyhäkkö puiston. Meijin puisto oli erittäin synkkä, sumuinen ja hiljainen. Kävelin sellaisissa puiston osissa, jossa ei näkynyt ketään muita ja sateen seurauksena noussut sumu toi kyllä aivan oman tunnelmansa metsään. Muuten oli aivan hiljaista mutta vähän väliä kuului korppien kaukainen kääkätys. Mieleeni putkahti, etten yhtään ihmettelisi jos metsästä yhtäkkiä ilmestyisi joku erämääräinen musta demoni ja minä juoksisin sitä karkuun suu auki ja tukka pystyssä. Tunnelma, maisema ja kaikki oli kuin suoraan Miyazakin ja Studio Ghiblinin animaatioelokuvista missä on milloin mitäkin epämääräistä ja selittämätöntä mönkijää. Meijin puistossa kävellessäni olin aivan varma, että juuri tällainen ympäristö on inspiroinut noita elokuvia ja hetkellisesti jopa tuntui että olin mukana yhdessä niistä.

 

Meijin pyhäkön jälkeen suuntasin kohtu Harajuku aluetta, joka on tunnettu muodin ja erityisesti omalaatuisen muodin kehtona. Tämä on juuri sitä aluetta minne nuoriso tulee esittelemään erikoisia muotiluomuksiaan. Harajuku oli erittäin vilkasta aluetta ja pääkatua kävellessäni en voinut kun todeta että minua ei varmastikaan päästettäisi edes sisään noihin merkkiliikkeisiin. Minun ulkonäköni ei nyt varsinaisesti huuda sitä että minulla olisi rahaa, joten minut varmaankin käännytettäisiin pois jo heti ovelta. Harajukussa näkyi myös pari Markimekon sateenvarjoa joka toi kyllä hymyn huulille. 

  

Harajukun jälkeen jatkoi matkaani kohti Roppongin kansainvälistä aluetta. Matkalla kuljin Aoyaman valtavan hautausmaan läpi ja availin ja suljin sateenvarjoani aina sitä mukaan kun satoi tai paistoi. Roppogiin päästyäni, näin monia kansainvälisiä liikkeistä, ja hienon näkymän kohti Tokyo Toweria. Minä pidin yllä perinteitä ja kävelin Tokion Hard Rock Cafeeseen syömään. Hard Rock Cafe on paikka, jossa haluan aina matkaillessani vierailla. Siellä on yleensä hyvää ruokaa ja Hard Rock cafe kaupassa saa aina hypistellä kaikkea kivaa tavaraa. Roppogin Hard Rock Cafe oli niin halpa, että epäilin jo että ruokalistaan oli tullut painovirhe. Hampurilainen ranskalaisineen ja kahden coca-colan kera maksoi vain alle kymmenen euroa. Istuin kahvilassa pitkän tovin ja selailin Tokio opastani. Olen erittäin kiitollinen että äiti ei itse tarvinnut ostamaansa Tokio opasta vaan antoi sen minulle. Näin valtavassa kaupungissa opaskirja on aivan välttämätön. Huomasin että Hard Rock Cafeen lähistöltä löytyy Mori Tower, josta pitäisi olla hyvät näkymät ympäri Tokiota. Hard Rock Cafeesta lähdettyäni suuntasinkin tornille. Minulla kävi tuuri ja satuin pääsemään torniin juuri sillä hetkellä kun oli kaunis ja sateeton ilma. 

Tämän jälkeen kävelin vielä pari kilometriä takaisin hotellille. Hotellille päästyäni jalkani huusivat armoa. Oli kävellyt edes takaisin seitsemän tuntia ja jalat kyllä huomasivat sen. Seuraava yönä nukutti sitten taas aika hyvin, vaikka edellisenä yönä olinkin nukkunut kahdet yöunet putkeen. 

Tiistaina satoi jälleen ja lähdin kävelemään kohti Tokion palatsialuetta. Edellisenä päivänä en ollut nähnyt paljon ketään turisteja, mutta tänään niitä sitten näyttikin putkahtelevan vähän sieltä täältä. On myös mielenkiintoista nähdä että suurin osa matkailijoista näyttävät olevan matkalla kameransa kanssa. En siis ole ainoa yksin matkaava, joka kantaa kameraa kaulassaan ja kuvaa lähes kaiken mielenkiintoisen tapahtuman ympäriltään. Suurin osa japanissa näkemistäni turisteista liikkuu yksin. 

Ja yksin olemisesta pääsemmekin muutamaan mielenkiintoiseen kulttuurilliseen eroon, jonka olen huomannut japanin ja korean välillä. Koreassa kaikki kulkevat yhdessä tai kaveriporukassa. Yksinäisiä ihmisiä näkee Seoulissa todella vähän. Japanissa taas porukassa olevia ihmisiä näkee todella vähän. Kaikki ovat melkein yksin. Ihmiset syövät yksin, istuvat kahvilla yksin, kävelevät kadulla yksin ja tuntuvat tekevän kaiken yksin. Japani on siis yksinään matkaavalle erittäin helppo kohde, et ole se outo yksinäinen kulkija vaan sulaudut massaan erittäin hyvin.

Palatsin jälkeen suuntasin kohti Tokion asemaa, jossa kävin hakemassa itselleni Japanin junapassin. Jos aiot matkustaa Tokion ulkopuolelle, junapassi kannattaa ehdottomasti hankkia. Junaliput ovat japanissa niin valtavan kalliita että seitsemän päivän junapassi maksaa yhtä paljon kuin edestakainen matka Kioton ja Tokion välillä. Junapasseja voi ostaa vain japanin ulkopuolelta, joten muista hankkia se ennen japaniin tuloa. Japaniin tullessa sinun täytyy vain käydä aktivoimassa passi ja sen jälkeen voit lähteä kiertelemään Japania.

Kävelin Tokion keskustan Ginzan alueella. Alue oli jälleen täynnä merkkiliikkeitä ja valtavia tavarataloja. Kuten sanottu, en ole mikään shoppailija ihminen, joten lähinnä kävelin kaupungin osan läpi ja katselin ympärilläni olevaa vilinää. Palasin jälleen hotellilleni monta kilometriä kävelleenä ja mietin pitäisiköhän sitä käyttää julkisia kulkuvälineitä tällaisessa miljoonakaupungissa. Tokion ruuhkaisaan metroon änkeminen ei kuitenkaan kuulosta erityisen houkuttelevalta, joten päätin kävellä niin pitkään kun jalat kestävät. Tuleepahan samalla hyvää hyötyliikuntaa.

Keskiviikkona kulutin viimeisen päiväni Tokiossa hyppäämällä Tokyo City Hop on Hop off bussiin. Bussi kulkee ympäri Tokiota ja päiväpassilla saat kulkea bussilla ihan niin paljon kuin vain haluat. Bussi lähti Tokio Towerilta, joten en joutunut kävelemään pitkää matkaa pysäkille. Tokiossa oli jälleen sadepäivä ja sen seurauksena kaksikerrosbusseissa oli katto paikallaan. Ensimmäinen bussikierros kesti tunnin ja se kiersi Tokion Odaidan kaupunginosan. Minulla ei ollut kiinnostusta tutustua kaupungin osaan enempää, mutta oli ihan mielenkiintoista ajella sen kautta ja katsella millaista seutua se oli. Kierros päättyi Tokion asemalle, josta hyppäsin seuraavaan bussiin joka suuntasi Asakusan kaupungin osaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Tokyo Skytree tornin luona. 

Sateisen päivän vuoksi torni oli suurimmaksi osaksi pilvien peitossa ja tämän vuoksi päätin jättää siellä vierailun väliin. Mukaan kuitenkin hyppäsi muutama uusi ihminen ja olin riemuissani kun minut ohitti äiti ja tytär jotka puhuivat suomea. En ole törmännyt suomalaisiin sen jälkeen kun lähdin suomesta (paitsi tietysti silloin kun äiti ja isä olivat vierailulla Seoulissa) ja oli hauska kuulla ympärillä jälleen suomenkieltä. He sattuivat vielä jäämän samalla Asakusan pysäkillä kuin minä ja sain heistä mukavaa juttuseuraa Seonso-jin temppelillä vierailun ajaksi. 

 

 Luokkaretkeläiset temppelillä

Temppelin ympärillä oli valtavasti matkamuistoliikkeitä ja ensimmäistä kertaa Tokiossa ollessani näin oikein kunnollista turistiseutua. Suomalaiset ja minä lähdimme jossain vaiheessa eri suuntiin ja sen seurauksena kulutin muutaman tunnin Asakusassa kierrellen. Takaisin bussiin hypätessäni sade oli sen verran voimakasta, että suuntasin ihan suosiolla takaisin Tokyo Towerin pysäkille. Suomalaiset olivat päätyneet kanssani samaan bussiin, joten minulla oli erittäin mukavaa seuraa koko takaisin meno matkan ajan. Heidän hotellinsa sattui vielä olemaan oman hotellini vieressä, joten meillä oli lähes sama matka. Nyt vettä tuli sen verran voimakkaasti, että sateenvarjosta huolimatta kastelin itseni aika onnistuneesti. Loppuillan kulutinkin tavaroita pakaten ja kenkiäni kuivatellen. Sade jatkui koko illan, joten päätin jättää Tokio Toweriin menon viimeiselle illalleni Japanissa. 

Oma kokemukseni Tokiosta oli lähinnä sateinen suurkaupunki. Tokio on valtava ja näin siitä vain pienen osan. Sade hieman haittasi matkaani Tokiossa ja en tiedä onko siitä johtuvaa, että Tokiosta ei jättänyt erityisen mieleenpainuva muistoa. Minulle Tokio oli kuin mikä tahansa suurkaupunki ja jos matkustaa Japaniin ei missään tapauksessa kannata matkustaa pelkästään Tokioon. Jos haluaa nähdä Japania, kannattaa lähteä kaupungin ulkopuolelle. 

Minä hyppäsin torstaina junaan ja suuntasin kohti Kiotoa, joka ei kyllä jättänyt yhtään kylmäksi. Japanin matka jatkuu seuraavassa kirjoituksessa :D