Mansikoita, keikkalippuja ja levyjä

Aika menee todella nopeasti. Tälläviikolla on ensimmäisen kielikurssin viimeiset tunnit ja sen jälkeen meillä on vähän päälle viikon loma. Olen myös pian ollut täällä jo yhden kokonaisen kuukauden. Ylihuomenna saan myös vieraita suomesta kun äiti ja isä tulevat Seouliin. JEIJ!

Viimeviikon alkuviikko täällä oli hieman masentava ja se johtui suurimmaksi osaksi säästä. Joka päivä oli sumuista ja ilmanlaatu oli todella heikkoa. Heikko ilmanlaatu heikensi myös oloa ja siksi tuntui aivan kuin olisi ollut koko alkuviikon kipeänä. Nyt on kuitenkin satanut, taivas on kirkas ja aurinko paistaa, joten taas on hyvä olo. 

Viimeviikon torstaina lähdimme koulumme kanssa pienimuotoiselle luokkaretkelle Seoulin ulkopuolelle.  Ilma oli edelleen aika sumuinen, mutta huomattavasti parempi kuin edellisenä päivänä Incheonissa ollessamme. Matkamme tarkoituksena oli mennä poimimaan mansikoita ja valmistamaan mansikkahilloa. Oli mukava nähdä hieman kaupungin ulkopuolista elämää ja hieman enemmän korealaista luontoa. Korea on todella vuoristoista, joten laakeita peltomaisemia ei ainakaan tällä retkellä näkynyt. Pidän kovasti korealaisesta vuorimaisemasta, ehkä juuri sen vuoksi että se poikkeaa erittäin paljon suomalaisesta tasaisesta maastosta (missä on sitten taas ihan oma viehätyksensä).

Puolet meidän luokkalaisista

 

Mukaan retkelle lähti oppilaita kaikista ryhmistä. Omassa ryhmässäni valtaosa on aasialaisia, jotka eivät osaa englantia. Tämän vuoksi on todella vaikea jutella heidän kanssaan. Monet heistä ovat myös niin ujoja että näyttävät melkein säikähtävän kun yrität puhua heille. Onneksi rinnakkaisluokilla on paljon muita länsimaalaisia, jotka osaavat puhua englantia. Meillä oli todella hauska päivä. Emme myöskään olleet ainoita, jotka olivat luokkaretkellä. Mansikoiden poimimispaikka oli täynnä noin viisivuotiaita lapsia, jotka katsoivat meitä aivan hämillään. Eräs poika katsoi meitä yksi kerrallaan samalla kun hän kulki ohitsemme. Minun kohdallani hän osoitti minua sormellaan ja huusi kovaan ääneen koreaksi ”AMERIKKALAINEN!”. Sanoin hänelle nopeasti että en ollut amerikkalainen vaan olin suomalainen. Poika näytti todella hämmentyneeltä ja jatkoi matkaansa hokien nyt ”suomalainen? suomalainen?”. Hän oli todella suloinen ja opettajamme sanoikin että näille lapsille kaikki aasialaiset ovat korealaisia ja kaikki länsimaalaiset ovat amerikkalaisia. Poika parka ei varmasti ikinä elämässään ole kuullut mainittavankaan suomea ja hämmensin häntä suotta heittämällä ilmoille jonkun ihmeellisen maan, joka hänen mielestään kuulosti varmaan ihan keksityltä. :D

Luokkaretki oli mukavaa vaihtelua luokassa istumiselle ja matkalla saimme harjoitella myös hieman koreankielen käyttämistä. 

Hankin tällä viikolla liput kesäkuun 7.päivänä järjestettävään Dream Concertiin. Dream Concert järjestetään Seoulissa joka kevät ja siellä on yleensä todella mahtavat korealaiset esiintyjät. Tänä vuonna konsertissa esiintyy 22 korealaista bändiä, joista suurin osa on bändejä joista todella pidän. Kaikista innostunein olen siitä että saan nähdä EXO:n ja Girls Generationin livenä. Heti perään tulee muut mahtavat bändit kuten Beast (jonka olen nähnyt kyllä jo kerran Istanbulin Music Bank konsertissa 2013), 4 Minute, B1A4, U-Kiss, A-Pink, Girls Day, T-ara, GOT7, Block B, Vixx, BTOB jne… Konsertista tulee todennäköisesti aivan mahtava. Olen erittäin iloinen että mietin tarkoin lähtöpäivääni kun olin varaamassa lentolippujani Japaniin. Tiesin jo matkalle lähtiessäni että minun täytyy käydä kesäkuun alussa Japanin puolella, että saan jälleen koreaan palattuani 90 päivän viisumittoman oleskeluoikeuden. Ajattelin että ehkä on paras lähteä sunnuntaina (8.6), koska jos viikonloppuna sattuu olemaan joku konsertti, se on todennäköisesti lauantaina. Minulla kävi valtava tuuri, koska olisin potkinut itseäni päähän jos olisin ollut japanissa juuri Dream Concertin aikaan.

Yritän myös ahkerasti päästä ensikuussa Seoulissa järjestettävään EXO:n ensimmäiseen suureen konserttiin. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. SM Entertainment (EXO:n levy-yhtiö) myy lippuja vain korealaisilla sivuilla, joista lippuja voi ostaa vain jos on korealainen sosiaaliturvatunnus ja korealainen luottokortti. Saman tien oli siis selvää, että en voisi itse ostaa lippuja. Minulla ei myöskään ole vielä korealaista kaveria joka olisi minulle niin läheinen että kehtaisin pyytä häntä ostamaan liput puolestani. Löysin kuitenkin korealaisen lippujenosto palvelun, joka pyrkii ostamaan lippuja ulkomaalaisille, jotka eivät itse voi ostaa lippuja. Annoin siis heille toimeksiannon ja jäin odottamaan jännityksellä saisivatko he hankittua minulle lipun. EXO on tällä hetkellä korean ylivoimaisesti suosituin bändi ja sen huomaa kaikessa. Yritin katsoa EXO:n markkinointikeikkaa netistä, mutta ihmispaljouden vuoksi sivusto oli kaatuneena koko keikan ajan. Sama kävi myös kun keikkaliput tuli myyntiin. EXO:n 30 000 keikkalippua varattiin alle kahdessa sekunnissa ja tämä johti koko lipunmyyntisivuston kaatumiseen. En ollut siis lainkaan yllättynyt kun ostopalvelusta ilmoitettiin että ensimmäisellä yrittämällä lippua ei irronnut. Heillä on kuitenkin muutama ässä hihassa ja toivon että he pystyvät vielä jotain kautta hankkimaan minulle lipun konserttiin.

Toivon todella, että joku muukin bändi pitäisi vielä konsertin täällä olo aikanani. Japanissa olisi muutama konsertti johon voisin yrittää hankkia lippuja, mutta jälleen tämä on täysin mahdotonta ulkomaalaiselle joka ei puhu japania lainkaan. Kun olen itse japanissa, lippujen hankkiminen voi onnistuakin (vaikka se on edelleen aika epätodennäköistä). Toivo kuitenkin elää että pääsisin ainakin B.A.P:n japanin konserttiin.

B.A.P:sta puheen ollen. Sunnuntaina annoin vihdoin itselleni luvan mennä levykauppaan ostoksille. Olen käynyt levykaupassa jo muutaman kerran, mutta en ole ostanut sieltä mitään. Sunnuntaina kuitenkin päätin että eiköhän sitä voi jo pikkuhiljaa alkaa ostella levyjä. Olen kuitenkin muuten elänyt nämä ensimmäiset viikot kohtuullisen säästeleväisesti. Vietin levykaupassa varmasti yli tunnin kun kävin läpi kaikki levyt joita haluaisin ostaa. Ennen kassalle menoa jouduin kuitenkin tekemään vielä muutaman kipeän karsinnan. Lopulta mukaan lähti viisi levyä viidelläkymmenellä eurolla. Ei lainkaan huono diili. Olin edellisenä iltana katsellut B.A.P:n konsertin, joten ei ollut yllätys että mukaani lähti B.A.P:n uusin levy Fist Sensibility ja viimevuonna julkaistu aivan mahtava minilevy One Shot. Mukaan lähti myös Mynamen kaksi levyä ja U-Kissin levy Neverland. Hyllyyn jäi vielä monia levyjä, jotka on kyllä pakko ostaa ennen kotiin paluuta.

P.S Venäläinen koulukaverini Julia oli sattumoisin nähnyt B.A.P:n pojat kadulla. Toivon niiiin hartaasti että minäkin sattuisin vain näkemään jonkun ketä todella fanitan. En todennäköisesti kuitenkaan haluaisi häiritä heitä, mutta olisihan se nyt hienoa että voisi sanoa jotain mitä esimerkiksi Julia kertoi minulle: "Himchan oli todella komea ilmestys ja hänellä oli aivan täydellinen iho!" :D ...on mullakin haaveet.