Kioto & Osaka

 

Hienoisen Tokio pettymyksen jälkeen odotukseni olivat todella korkealla kun suuntasin kohti Kioton kaupunkia. Tämä oli myös ensimmäinen kerta kun pääsin käyttämään matkani varten ostamaani junapassia. Japan Railpass on todella helppokäyttöinen. Jos haluat varata itsellesi istumapaikan, sinun täytyy vain vierailla JR toimistolla ja näyttää heille junapassia. He varaavat sinulle paikan ja sinun ei tarvitse turhaa huolehtia siitä minne pääset istumaan. Aina ei tietenkään ole pakko varata paikkaa. Junissa on yleensä muutama vaunu, joihin voi mennä ilman paikkavarausta. Nämä vaunut ovat yleensä aika täynnä ja et voi liikkua minnekään menettämättä paikkaasi. Suosittelen siis paikan varaamista varsinkin yhtään pidemmille matkoille. 

Juna Tokiosta Kiotoon oli yhdentoista aikaan päivällä kohtuullisen tyhjillään. Minun lisäkseni vaunussa oli vain länsimaalainen turistiryhmä joka oli matkalla Kioton lähistöllä olevaan temppeliin. Lähellä minua istui eräs eurooppalainen tyttö, joka kertoi minulle heidän matkasuunnitelmistaan. Hauskinta oli että ryhmä oli tulossa Kiotoon muutama päivä myöhemmin ja satuin törmäämään heihin uudestaan, koska he majoittuivat kanssani samaan hotelliin. Päästyäni Kioton asemalta hyppäsin taksiin ja juuri kun olin antamassa taksille hotellin osoitetta, tajusin että hotellin lapuissa ei lue hotellin osoitetta japaniksi. Kaikissa muissa varauksissa osoite oli japaniksi joten en tajunnut katsoa oliko se myös tässä. Taksikuski ei osannut lukea meidän kirjaimia joten hetkellisesti meillä oli pieni ongelma. Onneksi suomen ja japanin lausuminen on niin lähellä toisiaan, että taksikuski tiesi heti minne mennä sen jälkeen kun minä luin osoitteen ääneen varauslapustani.

Hotellini oli jälleen kerran erittäin hyvä ja se oli aivan metrolinjan vieressä. Tavarat hotellille heitettyäni lähdin saman tien lähistöllä sijaitsevaan Nijon linnaan.Kello oli sen verran paljon, että ehdin linnalle juuri vähän ennen sulkemisaikaa ja siksi paikka oli kohtuullisen tyhjillään.

Linnan jälkeen kiertelin hieman hotellini ympäristössä ja menin kohtuullisen aikaisin nukkumaan. 

Perjantaina matkasin jonkun aikaa metrossa että pääsin Fushimi Inari Shirelle. Paikka on tunnettu lähes koko vuoren täyttämästä punaisien porttien käytävästä. Tämä oli yksi niitä paikkoja jonne ehdottomasti halusin tulla Kiotossa käydessäni. Paikalla oli paljon luokkaretkeläisiä. Japanissa oli ilmeisesti käynnissä luokkaretkikausi koska jokaisessa kahden viikon aikana käymässäni turistikohteessa on paljon oppilaita.  

'

Fushimi Inari Shire oli todella hieno ja suosittelen siellä käyntiä, jos vierailet Kiotossa. Jatkoin matkaani kohti Kiyomizun temppeliä. Olin hieman sivussa turistireiteiltä ja asuinalueen poikki kävellessäni sain todella iloisia heilutuksia ja tervehtimisiä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Kioton kaduilla oli juuri sen näköistä mitä oletat näkeväsi kun tulet Japaniin. Tajusin myös että pieni pettymykseni Tokiota kohtaan johtui ehkä siitä, että halusin tulla Japaniin katsomaan jotain erilaista ja japanilaista. Muutaman kuukauden Seoulin suurkaupungissa asumisen jälkeen seuraava aasialainen suurkaupunki ei oikein sytyttänyt. Kiotossa oli rauhallista, joka puolella oli jotain ihailtavaa, kaupungin ympärillä näkyi vuoria, ihmiset olivat iloisia ja aurinko paistoi. Tämä oli sitä mitä ajattelin Japanissa matkailun olevan.

Kävelin muutaman kilometrin ja pysähdyin ajoittain tielleni osuvissa temppeleissä. Paikka oli todella rauhallinen ja huomaa kyllä että nyt ei ole se turistikausi. Vasta kiyomizun temppelille päästyäni törmäsin todellisiin ihmismassoihin ja heistäkin suurin osa oli oppilaita, paikallisia tai muita aasialaisia turisteja. Kävelin ihmismassan mukana ylös mäelle, josta avautui upeat näkymät kaupungin ylle (Tämän kirjoituksen ihan ensimmäinen kuva on otettu temppeliltä). Istuin täällä hetken ja nautin maisemasta ja hyvästä säästä. Takaisin päin lähtiessäni minut pysäytti seitsemän hengen oppilasporukka joka kysyi saisivatko he haastatella minua. Lupauduin haastateltavaksi. Haastattelija luki lapustaan mitä hänen piti sanoa ja häkeltyi joka kerta kun hänen piti sanoa jotain joka ei ole lapussa. Minua haastatellut poika katsoi lappuaan ja häntä ympäröivät muut oppilaat tuijottivat minua herkeämättä ja reagoivat hauskasti jokaiseen sanomaani asiaan. Lopuksi he ottivat vielä valokuvan kanssani ja toivottivat minulle hauskaa loppumatkaa. 

 

Turistialue oli myös aluetta jossa näin paljon kimonoon pukeutuneita perheitä. Kimonoihin pukeutuneet naiset olivat usein todella kauniita ja otinkin heistä muutaman salakuvan. Temppeiden jälkeen kävelin Gion alueelle, joka on tunnettu Geisha naapurusto. Tämä oli ennen se paikka, jossa todennäköisimmin törmäsi Geishaan. Gaishoja ei ole enää kauhean montaa ja itse en nähnyt heistä yhtäkään. Naapurusto oli kuitenkin todella mielenkiintoinen ja erittäin japanilainen. Kävelin alueen läpi ja suuntasin siitä kohti hotelliani. Kävelin jälleen seitsemän tuntia edestakaisin ja hotellilla kyllä taas huomasi että olin ollut jalkojeni varassa koko päivän ajan. En tiedä mikä jalkapohjaani tuli, mutta illalla en melkein pystynyt kävelemään ollenkaan ja seuraavana päivänä liikuinkin ihan vain kaupungin keskustassa. Viimeinen päiväni Kiotossa kului viimeisien temppeleiden kiertelyssä ja matkamuistoja ostaessa.

 Rokuonji, Kultainen temppeli

Sunnuntaina käväisin Osakassa. 

 Junamatka Kiotosta Osakaan kestää nopeammalla paikallisjunalla noin puolituntia. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen. Minulla ei varsinaisesti ollut Osakan suhteen mitään odotuksia. Ainoa asia, jota sinne menin katsomaan, oli Osakan linna. Linnalle oli Osakan asemalta noin neljän kilometrin matka. 

Kävelin Osakan kaupungin poikki kulkevan joen rantaa pitkin ja ihailin sitä kuinka kaunista Osakassa oli. Joen ranta oli todella viihtyisä paikka ja sieltä löytyi jopa muutama terassi. Osakan linnalle päästyäni sain jälleen ihailla Japanilaisten tapaa tehdä kunnon vallihaudat. Niistä ei niin vai yli mennäkään ja jos mennään, niin edessä on noin sadan metrin pystysuora kiviseinä, joka pitää kiivetä jos haluaa päästä linnan ulkomuurin sisälle. Tämä jälkeen edessä on usein toinen samanlainen tehtävä sisemmän vallihaudan ja muurin muodossa. Ei ole tehty viholliselle helpoksi tämän linnan valloittaminen. 

Osakan linna oli todella kaunis näky. Linnan pääsi myös sisälle, mutta sisällä on turha odottaa mitään todellista linnaa. Linna on enemmänkin kohtuullisen pieni ja modernihko museo, jonka huipulta on kyllä hienot näkymät Osakan kaupungin ylle.

Linnan jälkeen suuntasin Osakan kauppakaduille ja löysin itseni perinteen mukaan syömästä Osakan Hard Rock Cafesta. Kauppakadulla törmäsin toiseen länsimaalaiseen tyttöön joka oli kyllä harvinaisen raivostuttava ihminen. Tulen yleensä toimeen kaikkien ihmisten kanssa ja tapaan harvoin ihmisiä, joita en jaksa ollenkaan. Tämä tyttö oli yksi niistä. Puolen tunnin keskustelin aikana, en saanut suunvuoroa kertaakaan. Tyttö piti todellisen shown itsestään ja oli aika näpäkkä puheissaan. Hänen keskustelu aiheensa käsittelivät suurimmaksi osaksi sitä kuinka voit loukata japanilaisia jätkiä, jotka puhuvat sinusta pahaa selkäsi takana TAI siihen mitä kaikkea hullua hän on tehnyt viimeisen kolmen viikon aikana japanissa ollessaan. Pahinta oli että hän luuli olevansa hirveän cool, kun minä taas kävin mielessäni läpi sitä kuinka joku voi noin hyvin elääkään oman valtionsa stereotypiaan ja tämä on juuri se syy miksi me muut länsimaalaiset emme erityisesti välitä tämän maan kansalaisista. (Aine tietysti löytyy poikeuksiakin) Onneksi me olimme matkalla vastakkaisiin suuntiin, joten minun ei tarvinnut kuunnella häntä hirveän kauaa.

 Pokemon Center Osaka

Suuntasin takaisin Osakan juna-asemalle jonka yhteydestä löytyi kauppa nimeltä Pokemon Center. Pokemon Center oli täynnä kaikenlaista pokemon tavaraa. Olin pienenä suuri pokemon fani ja saatoin vain kuvitella millasta olisi ollut jos olisin silloin päässyt tällaiseen kauppaan. Kiinnostukseni Pokemonia kohtaan loppui jo ala-asteella, mutta silti sydäntä lämmitti päästä Pokemon kauppaan. Olinhan aikoinani niin suuri fani. Nykyään Pokemoneja on jo niin valtavasti että en tiedä niistä puoliakaan. On silti hauska huomata, että ala-asteella opettelemani 150 pokemonia ovat edelleen tuoreena mielessä. Jotkut asiat eivät vain unohdu vaikka aikaa kuluisi kuinka. Samalla mietin myös että ala-aste Suvi Pokemon kaupassa näyttää varmaan hyvin samalta kuin nykyinen Suvi kpop kaupassa. Molemmat todella innoissaan, rakastamiensa asioiden ympäröimänä ja tuskissaan suurien valintojen edessä koska kaikkea ei vain voi ostaa. Ainoa ero on, että ala-aste Suvin täytyi pyytää vanhempiaan ostamaan itselleen Pokemon tavaraa, kun taas Kpop Suvi voi ostaa kaiken ihan omilla rahoillaan :D Hihiii!

Kioto ja Osaka ovat ehdottomasti vierailun arvoisia paikkoja. Jos olet kiinnostunut temppeleistä ja hieman perinteisemmästä japanista kannattaa suunnata Kiotoon. Itse pidin kaupungista valtavasti ja käymistäni Japanilaisista kaupungeista suosittelisin sitä eniten.

Tokio

Koska koreassa saa olla turistiviisumilla vain 90 päivää, täytyi minun käväistä naapurimaan puolella uusiakseni turistiviisumini koreassa. Minulla kävi aivan valtavan hyvä tuuri lentolippujen kanssa. Ostin Japanin lentoliput jo maaliskuussa, ja pohdin silloin ankarasti, minä päivänä minun pitäisi lähteä Japaniin. Päätin ottaa lentopäiväksi sunnuntain 8.6, koska jos viikonloppuna olisi joitain konsertteja, ne olisivat todennäköisesti perjantaina tai lauantaina. Huhtikuun lopulla ilmoitettiinkin että korean suurin joka vuotinen konsertti Dream Concert järjestetään lauantaina 7.6. Voitte vain kuvitella kuinka hurrasin sitä että tajusin ottaa lennot vasta sunnuntaille ja näin pääsin katsomaan Dream Concertia. Kirjoitan hieman tarkemmin konsertista Japani päivityksieni jälkeen.

Dream Concertissa meni koko lauantaipäivä ja pääsin kotiin viimeisellä metrolla kello kahdentoista aikoihin yöllä. Minun piti lähteä lentokentälle viideltä ja kaiken pakkaamisen ja valmisteluiden seurauksena nukuin vain tunnin koko yön aikana. Lähdin siis melkein samoilla silmillä lentokentälle.

Lentoni oli ensimmäinen lento, joka lentokentältä lähti sinä aamuna ja sen seurauksena turvatarkastus aukesi vasta tuntia ennen lennon lähtöä.  Ei siis ollut paljon aikaa kierrellä kentällä vaan suuntasin pikaisesti rahanvaihto pisteeseen ja siitä suoraan portille. Minun piti vaihtaa rahaa pankissa, mutta tajusin vasta torstai iltana myöhään että perjantai on pyhäpäivä ja kaikki pankit tulisivat olemaan kiinni. Onneksi sain kuitenkin nostettua rahaa ja tulostettua lentoliput läheisessä hotellissa, joten turhaa paniikkia ei syntynyt. Lentokentän rahanvaihtopisteessä oli hyvä kurssi ja rahanvaihto kävi tosi näppärästi.

Lensin All Nippon Air koneella ja olin todella yllättynyt kuinka mahdottoman mukava kone olikaan. Tilaa oli valtavasti, penkit olivat isot ja lähes puolet lentokoneesta näytti olevan ykkösluokkaa. Lennolla ei kuitenkaan ollut paljoa väkeä eikä edes kukaan korealainen julkkis näyttänyt tulevan samaan koneeseen, joten koneessa oli tosi rauhallista. Onneksi ruoka tarjoiltiin heti ja sen syötyäni nukahdin saman tien. Heräsin pikaisesti kun kuulin kapteenin mainitsevan Fuji vuoren. Ihailin vuorta hetken (ja otin tietenkin kuvan) ja jatkoin taas nukkumista. Nukuin niin sikeästi että säikähdin hereille vasta kun lentokone tömähti laskeutuessaan kiitorataan. En ole ikinä nukkunut niin sikeästi lentokoneessa.

Kentällä ei ollut paljon väkeä ja todella väsyneen ja räjähtäneen ulkonäköni perusteella pelkäsin jo joutuvani johonkin erikoistarkastus jonoon. Pääsin kuitenkin normaalia reittiä, vaikka tullimies hieman ihmettelikin miksi tulen koreasta. Kävelin taksille ja koin ensimmäisen yllätyksen. Taksikuskin ratti oli väärällä puolella. Kun lähdimme liikkeelle, tajusin että Japanissahan on vääränpuoleinen liikenne. Olen kuullut sen kyllä aikaisemminkin, mutta en muistanut sitä ollenkaan siinä tilanteessa. Matka lentokentältä hotellille kesti vajaan puoli tuntia ja maisema oli lähinnä teollisuusaluetta. 

Olin hotellilla puoli kahdeltatoista päivällä ja kirosin itseäni kun olin ottanut halvemman aamu lennon. Huoneen kun sai vasta kello kolmelta päivällä. Jätin tavarani hotellille ja menin kävelemään Tokion sateiselle kadulle. Kävelin Tokyo Towerille ja sen vieressä olevaan puistoon. Istuin hetkeksi kahville ja löysin Lawsons ruokakaupan. Lawsonsista löytyy lippuautomaatti, josta voi ostaa konserttilippuja tuleviin konsertteihin. Valitettavasti kone oli kokonaan Japaniksi. Netti tutorialin perusteella pääsin kuitenkin kohtuullisen pitkälle, mutta sain harmikseni huomata että korealaisen bändin B.A.P:n seuraavana viikonloppuna olevat konsertit olivat loppumyytyjä, joten en nyt pääse katsomaan B.A.P:n poikia tämän Aasianmatkan aikana. 

 

Tokyo Tower

Palasin hotellille puoli kahden aikaan päivällä ja nuokuin noin tunnin aulan penkillä, ennen kuin virkailija tuli ilmoittamaan, että he voivat kyllä antaa minulle jo huoneen hieman etukäteen. Näytin varmaan sen verran säälittävältä, että he tekivät pienen poikkeuksen. En ole ikinä elämässäni ollut niin väsynyt. Silmät menivät vain väkisin kiinni ja heräsin aina kun pää notkahti pois käden varasta. Melkein itkin onnesta kun pääsin huoneeseeni. Ajattelin pistää silmäni kiinni vain ihan hetkeksi ja lähteä sitten tutkimaan lisää Tokiota. Heräsin kuitenkin vasta kymmeneltä illalla ja päätin vain kääntää kylkeä ja jatkaa unia aamuun asti. Noin viidentoista tunnin yöunien jälkeen heräsin todellisessa pöhnässä.  

Ulkona oli jälleen sateinen ilma, mutta pieni tihkusade ei haitannut menoa ollenkaan. Hyppäsin siis Tokion kohtuullisen ruuhkaiseen metroon ja suuntasin Länsi-Tokioon josta päätin aloittaa Tokion tutkimisen. Jäin pois Shibuyassa, jossa on ehkä Tokion tunnetuin risteys ja Hatchiko patsas. Ensimmäiseksi pysähdyin katsomaan Hachiko patsasta, jonka tarina on varmaan meille länsimaalaisille tutumpi muutama vuosi sitten tulleen amerikkalaisen elokuvan Hatchikon myötä. Hatchiko koira tuli joka päivä juna-asemalle odottamaan junaa, jolla tämän omistajansa tuli töistä kotiin. Eräänä päivänä omistaja kuitenkin kuoli työmatkallaan ja tämän vuoksi hän ei koskaan saapunut junalla kotiin. Hatchiko ei kuitenkaan luovuttanut vaan tuli asemalle samaan aikaan joka päivä yli kymmenen vuoden ajan odottamaan omistajansa paluuta. Hatchikon patsas pystytettiin sille pakalle, jossa Hachiko odotti isäntäänsä. Patsas symboloi uskollisuutta ja Hatchikon tarina on todella tunnettu.

Aivan Hatchikon patsaan vierestä löytyy tunnettu viiden suojatien risteys. Risteystä näytetään usein kun kuvataan sitä kuinka valtavasti ihmisiä Tokiossa on ja kuinka vilisevältä näyttää kun he kaikki ylittävät risteystä yhtä aikaa. Olin jotenkin odottanut että risteys olisi valtava ja näyttävä, mutta risteys oli loppujenlopuksi aika pieni ja näin sateisen sumuisena maanantaipäivänä tienylitystä ei varsinaisesti voinut kutsua vilinäksi. Olin ehkä hieman väärään aikaan liikkeellä. Ties ylitettyäni kuulin ilokseni korealaista musiikkia ja sen johdattamana päädyin valtavaan seitsemän kerroksiseen levy ja DVD kauppaan. Valikoimaa oli todella paljon ja löysin sieltä monien korealaisten bändien japaninkielisiä julkaisuja. Meinasin jo ostaakin muutaman levyn mitä en ole löytänyt Koreasta, mutta päätin kuitenkin hillitä itseni. 

Harhailin hetken Shibuyassa, mutta onneksi sisäinen suuntavaistoni osasi viedä minut oikeaan suuntaan ja löysin pian ison Yoyogin puiston. Halusin mennä Meiji-pyhäkköön joka kartan mukaan on yhteydessä Yoyogin puistoon. Keskellä puistoa oli kuitenkin iso aita ja jouduin kiertämään melkein kaksi kilometriä että lopulta löysin Meiji-pyhäkkö puiston. Meijin puisto oli erittäin synkkä, sumuinen ja hiljainen. Kävelin sellaisissa puiston osissa, jossa ei näkynyt ketään muita ja sateen seurauksena noussut sumu toi kyllä aivan oman tunnelmansa metsään. Muuten oli aivan hiljaista mutta vähän väliä kuului korppien kaukainen kääkätys. Mieleeni putkahti, etten yhtään ihmettelisi jos metsästä yhtäkkiä ilmestyisi joku erämääräinen musta demoni ja minä juoksisin sitä karkuun suu auki ja tukka pystyssä. Tunnelma, maisema ja kaikki oli kuin suoraan Miyazakin ja Studio Ghiblinin animaatioelokuvista missä on milloin mitäkin epämääräistä ja selittämätöntä mönkijää. Meijin puistossa kävellessäni olin aivan varma, että juuri tällainen ympäristö on inspiroinut noita elokuvia ja hetkellisesti jopa tuntui että olin mukana yhdessä niistä.

 

Meijin pyhäkön jälkeen suuntasin kohtu Harajuku aluetta, joka on tunnettu muodin ja erityisesti omalaatuisen muodin kehtona. Tämä on juuri sitä aluetta minne nuoriso tulee esittelemään erikoisia muotiluomuksiaan. Harajuku oli erittäin vilkasta aluetta ja pääkatua kävellessäni en voinut kun todeta että minua ei varmastikaan päästettäisi edes sisään noihin merkkiliikkeisiin. Minun ulkonäköni ei nyt varsinaisesti huuda sitä että minulla olisi rahaa, joten minut varmaankin käännytettäisiin pois jo heti ovelta. Harajukussa näkyi myös pari Markimekon sateenvarjoa joka toi kyllä hymyn huulille. 

  

Harajukun jälkeen jatkoi matkaani kohti Roppongin kansainvälistä aluetta. Matkalla kuljin Aoyaman valtavan hautausmaan läpi ja availin ja suljin sateenvarjoani aina sitä mukaan kun satoi tai paistoi. Roppogiin päästyäni, näin monia kansainvälisiä liikkeistä, ja hienon näkymän kohti Tokyo Toweria. Minä pidin yllä perinteitä ja kävelin Tokion Hard Rock Cafeeseen syömään. Hard Rock Cafe on paikka, jossa haluan aina matkaillessani vierailla. Siellä on yleensä hyvää ruokaa ja Hard Rock cafe kaupassa saa aina hypistellä kaikkea kivaa tavaraa. Roppogin Hard Rock Cafe oli niin halpa, että epäilin jo että ruokalistaan oli tullut painovirhe. Hampurilainen ranskalaisineen ja kahden coca-colan kera maksoi vain alle kymmenen euroa. Istuin kahvilassa pitkän tovin ja selailin Tokio opastani. Olen erittäin kiitollinen että äiti ei itse tarvinnut ostamaansa Tokio opasta vaan antoi sen minulle. Näin valtavassa kaupungissa opaskirja on aivan välttämätön. Huomasin että Hard Rock Cafeen lähistöltä löytyy Mori Tower, josta pitäisi olla hyvät näkymät ympäri Tokiota. Hard Rock Cafeesta lähdettyäni suuntasinkin tornille. Minulla kävi tuuri ja satuin pääsemään torniin juuri sillä hetkellä kun oli kaunis ja sateeton ilma. 

Tämän jälkeen kävelin vielä pari kilometriä takaisin hotellille. Hotellille päästyäni jalkani huusivat armoa. Oli kävellyt edes takaisin seitsemän tuntia ja jalat kyllä huomasivat sen. Seuraava yönä nukutti sitten taas aika hyvin, vaikka edellisenä yönä olinkin nukkunut kahdet yöunet putkeen. 

Tiistaina satoi jälleen ja lähdin kävelemään kohti Tokion palatsialuetta. Edellisenä päivänä en ollut nähnyt paljon ketään turisteja, mutta tänään niitä sitten näyttikin putkahtelevan vähän sieltä täältä. On myös mielenkiintoista nähdä että suurin osa matkailijoista näyttävät olevan matkalla kameransa kanssa. En siis ole ainoa yksin matkaava, joka kantaa kameraa kaulassaan ja kuvaa lähes kaiken mielenkiintoisen tapahtuman ympäriltään. Suurin osa japanissa näkemistäni turisteista liikkuu yksin. 

Ja yksin olemisesta pääsemmekin muutamaan mielenkiintoiseen kulttuurilliseen eroon, jonka olen huomannut japanin ja korean välillä. Koreassa kaikki kulkevat yhdessä tai kaveriporukassa. Yksinäisiä ihmisiä näkee Seoulissa todella vähän. Japanissa taas porukassa olevia ihmisiä näkee todella vähän. Kaikki ovat melkein yksin. Ihmiset syövät yksin, istuvat kahvilla yksin, kävelevät kadulla yksin ja tuntuvat tekevän kaiken yksin. Japani on siis yksinään matkaavalle erittäin helppo kohde, et ole se outo yksinäinen kulkija vaan sulaudut massaan erittäin hyvin.

Palatsin jälkeen suuntasin kohti Tokion asemaa, jossa kävin hakemassa itselleni Japanin junapassin. Jos aiot matkustaa Tokion ulkopuolelle, junapassi kannattaa ehdottomasti hankkia. Junaliput ovat japanissa niin valtavan kalliita että seitsemän päivän junapassi maksaa yhtä paljon kuin edestakainen matka Kioton ja Tokion välillä. Junapasseja voi ostaa vain japanin ulkopuolelta, joten muista hankkia se ennen japaniin tuloa. Japaniin tullessa sinun täytyy vain käydä aktivoimassa passi ja sen jälkeen voit lähteä kiertelemään Japania.

Kävelin Tokion keskustan Ginzan alueella. Alue oli jälleen täynnä merkkiliikkeitä ja valtavia tavarataloja. Kuten sanottu, en ole mikään shoppailija ihminen, joten lähinnä kävelin kaupungin osan läpi ja katselin ympärilläni olevaa vilinää. Palasin jälleen hotellilleni monta kilometriä kävelleenä ja mietin pitäisiköhän sitä käyttää julkisia kulkuvälineitä tällaisessa miljoonakaupungissa. Tokion ruuhkaisaan metroon änkeminen ei kuitenkaan kuulosta erityisen houkuttelevalta, joten päätin kävellä niin pitkään kun jalat kestävät. Tuleepahan samalla hyvää hyötyliikuntaa.

Keskiviikkona kulutin viimeisen päiväni Tokiossa hyppäämällä Tokyo City Hop on Hop off bussiin. Bussi kulkee ympäri Tokiota ja päiväpassilla saat kulkea bussilla ihan niin paljon kuin vain haluat. Bussi lähti Tokio Towerilta, joten en joutunut kävelemään pitkää matkaa pysäkille. Tokiossa oli jälleen sadepäivä ja sen seurauksena kaksikerrosbusseissa oli katto paikallaan. Ensimmäinen bussikierros kesti tunnin ja se kiersi Tokion Odaidan kaupunginosan. Minulla ei ollut kiinnostusta tutustua kaupungin osaan enempää, mutta oli ihan mielenkiintoista ajella sen kautta ja katsella millaista seutua se oli. Kierros päättyi Tokion asemalle, josta hyppäsin seuraavaan bussiin joka suuntasi Asakusan kaupungin osaan. Ensimmäinen pysähdys tapahtui Tokyo Skytree tornin luona. 

Sateisen päivän vuoksi torni oli suurimmaksi osaksi pilvien peitossa ja tämän vuoksi päätin jättää siellä vierailun väliin. Mukaan kuitenkin hyppäsi muutama uusi ihminen ja olin riemuissani kun minut ohitti äiti ja tytär jotka puhuivat suomea. En ole törmännyt suomalaisiin sen jälkeen kun lähdin suomesta (paitsi tietysti silloin kun äiti ja isä olivat vierailulla Seoulissa) ja oli hauska kuulla ympärillä jälleen suomenkieltä. He sattuivat vielä jäämän samalla Asakusan pysäkillä kuin minä ja sain heistä mukavaa juttuseuraa Seonso-jin temppelillä vierailun ajaksi. 

 

 Luokkaretkeläiset temppelillä

Temppelin ympärillä oli valtavasti matkamuistoliikkeitä ja ensimmäistä kertaa Tokiossa ollessani näin oikein kunnollista turistiseutua. Suomalaiset ja minä lähdimme jossain vaiheessa eri suuntiin ja sen seurauksena kulutin muutaman tunnin Asakusassa kierrellen. Takaisin bussiin hypätessäni sade oli sen verran voimakasta, että suuntasin ihan suosiolla takaisin Tokyo Towerin pysäkille. Suomalaiset olivat päätyneet kanssani samaan bussiin, joten minulla oli erittäin mukavaa seuraa koko takaisin meno matkan ajan. Heidän hotellinsa sattui vielä olemaan oman hotellini vieressä, joten meillä oli lähes sama matka. Nyt vettä tuli sen verran voimakkaasti, että sateenvarjosta huolimatta kastelin itseni aika onnistuneesti. Loppuillan kulutinkin tavaroita pakaten ja kenkiäni kuivatellen. Sade jatkui koko illan, joten päätin jättää Tokio Toweriin menon viimeiselle illalleni Japanissa. 

Oma kokemukseni Tokiosta oli lähinnä sateinen suurkaupunki. Tokio on valtava ja näin siitä vain pienen osan. Sade hieman haittasi matkaani Tokiossa ja en tiedä onko siitä johtuvaa, että Tokiosta ei jättänyt erityisen mieleenpainuva muistoa. Minulle Tokio oli kuin mikä tahansa suurkaupunki ja jos matkustaa Japaniin ei missään tapauksessa kannata matkustaa pelkästään Tokioon. Jos haluaa nähdä Japania, kannattaa lähteä kaupungin ulkopuolelle. 

Minä hyppäsin torstaina junaan ja suuntasin kohti Kiotoa, joka ei kyllä jättänyt yhtään kylmäksi. Japanin matka jatkuu seuraavassa kirjoituksessa :D